 |
| Odottelu on mukavaa - kesällä |
Tervetuloa keskustelemaan Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmasta Tieteiden talolle maanantaina 10.11.2011 klo 17-20. Ilmoittautumiset matti.leskinen (at)iki.fi viimeistään 7.1.
Suunnitelmasta on pyydetty mielipiteitä 14.1.2011 mennessä. HLJ 2011 aineisto löytyy
täältä.
Suunnitelmasta järjestettyjen yleisötilaisuuksien muistiot ja vastaukset kysymyksiin löytyvät
täältä.
Luonnos mielipiteeksi
Tulevaisuuden tutkimuksen seura, Luonnos 6.1.2011/rl
Helsingin toimintaryhmä
10.1.2011
Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Helsingin toimintaryhmä (TuTuHesa) lausuu Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmasta (HLJ 2011) seuraavaa:
TuTuHean mielestä suunnitelmassa myönteistä ovat seuraavat seikat:
suunnitelman perusteellisuus,
demokraattinen, osapuolia kuuleva valmistelu,
maankäytön merkityksen korostaminen (kehittämistasot 1 ja 5); todettakoon, että HSL-kunnista erityisesti Helsinki on ansioitunut kaupunkirakenteen tiivistämisessä jo parinkymmenen vuoden ajan ja uusia hankkeita on jatkuvasti vireillä: Herttoniemi, Arabia, Jätkäsaari, Kalasatama ym.,
joukkoliikenteen kehittämistoimet, mm. joukkoliikenteen väylät ja solmukohdat (kehittämistaso 2),
pysäköintipolitiikkaa (pysäköintinormeja ja liityntäpysäköintiä; kehittämistaso 3) koskevat ehdotukset,
liikkumisen ohjaus (kehittämistasot 3 ja 4).
Toimintaryhmä korostaa seuraavia ehdotuksia suunnitelman parantamiseksi:
Demokraattinen, kaikkia osapuolia kuuleva valmistelu on toisaalta johtanut ylenmääräiseen varovaisuuteen ja kumartamiseen kaikkien osapuolten suuntaan. Seurauksena on havaittavissa erityisesti kehittämistasossa 5, ”liikenteen infrastruktuuri”, leimallisesti henkilöautoliikenteen sujuvuutta edistävien hankkeiden priorisointi joukkoliikennehankkeiden joukossa.
Tarvittaisiin radikaalimpia ehdotuksia, jotta poliitikoille jäisi karsittavaa (ja ehkä jotain hyväksyttävääkin). Suunnitelmassa ei vielä tarvitsisi soveltaa laajasti itsesensuuria. Nyt on pitäydytty pitkälti trendiajatteluun ja teknologiauskoon. Vaikutusarvioissa toistuu ikään kuin myönteisenä tuloksena, etteivät yhteiskuntataloudelliset kustannukset, kulkutapaosuudet, joukkoliikenteen ja yksityisauton nopeusero olennaisesti muutu (!). Esimerkkejä radikaalimmasta lähestymistavasta voisi hakea mm. liikenne- ja viestintäministeriön tulevaisuuskatsauksesta seuraavan hallituksen ohjelmaa varten.
Infrastruktuurin kehittämiseen liittyvät ehdotukset on ilmaistu yksityiskohtaisesti sekä tarvittavien investointien kustannusten että toteuttamisajankohdan osalta. Muilta osin sekä suunnitelman tavoitteet että keinot on ilmaistu hyvin yleisellä tasolla, ilman konkretiaa, ja erityisesti muodossa, jonka kaikki voivat hyväksyä [parannetaan, kehitetään, tehostetaan, vähennetään (kielteisiä vaikutuksia), edistetään, otetaan huomioon, turvataan, panostetaan…]. Näin ilmaistuina tavoitteet ja keinot eivät kuitenkaan johda käytännön toimenpiteisiin vaan pysyvät ”hurskaina toiveina”. Yleinen seuraus on, että pääosa julkisen sanan, lausunnonantajien ja päätöksentekijöiden mielenkiinnosta keskittyy yksityiskohtaisesti ilmaistuihin infrastruktuuriohjelmiin. Monet hyvät uudistusehdotukset jäävät ilman konkreettista ohjelmaa ja ne voidaan toistaa taas seuraavassa suunnitelmassa.
Käytännön esimerkkejä radikaalimmasta lähestymistavasta voisivat olla
voimakkaampi tuki ruuhkamaksuille (nyt voimakas tuki ruuhkamaksuille käy ilmi vain vaikutusarvion yhteenvedosta!),
radikaalimpi pysäköintipolitiikka, mm. keskustojen pysäköintipaikkojen verottaminen,
julkisen liikenteen kaistaetuuksien laajentaminen,
kävely- ja kevyen liikenteen alueiden laajentaminen,
pikaraitiotien vakava tutkiminen, mm. bussijokerin vaihtoehtona (ks. viite).
TuTuHesa on tunnistanut myös seuraavia suunnitelman täytäntöönpanoa koskevia ongelmia:
Maankäyttöä ja infrastruktuuri-investointeja, mm. joukkoliikenteen väyliä ja solmukohtia, sekä pysäköintinormeja ja liityntäpysäköintiä lukuun ottamatta useat sinänsä aiheellisista ja perustelluista ehdotuksista eivät ole HLJ:n käsissä.
HLJ ei voi merkittävästi vaikuttaa polttoaineiden laadun ja hinnan (joka todennäköisesti nousee nopeasti) kehitykseen eikä ajoneuvoteknologian kehitykseen.
HLJ ei voi myöskään vaikuttaa EU:n liikennepoliittisiin linjauksiin (em. ajoneuvoteknologia/ympäristövaatimukset, älyliikenteen kehittäminen, liikenteen vero- ja maksupolitiikan pelisäännöt, ruuhkamaksut jne.).
Merkittävä osa ehdotetuista toimista on valtiovallan käsissä (ministeriöt, hallitus ja eduskunta). Tällaisia ovat mainitut ruuhkamaksun periaatteet, julkisen liikenteen tukemisen/ostamisen periaatteet ja rahoitus, infrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon rahoitus pääosin, liikenteen ohjaus ja verotus, älyliikenteen tutkimus ja kehittäminen jne.
”Hyvän yhteistyön” lisäksi tulisi mainittuihin tahoihin pyrkiä, milloin mahdollista, vaikuttamaan tutkimuksen, ehdotusten, lobbauksen ja muin mielipidevaikuttamisen keinoin.
Lisää aineistoa
Jussi ja Pasi Sauna-aho
The public sector which has monopolized the urban and land use planning, and planning of transport routes and network, should
· control and steer the growth of cities so that they grow in sustainable way and so that the transportation system can be developed corresponding to the growth
· improve main radial routes of cities into “boulevards”, especially, for bus transportation in order to utilize its positive features; the measures are:
o separated lanes for different vehicle groups: 1) buses and coaches, 2) cars, vans and small trucks, 3) bicyclists, and 4) pedestrians
o significant four-way level intersections into grade separations and interchanges
o arrange intelligent transport systems to support bus and coach transportation
· use transport telematics in intelligent way (e. g. green waves) to mitigate traffic congestion and disturbances
· introduce more flexibility into working hours, especially when the continuously developing information technology provides wider possibilities to work independently from place and time, and thus reduce peak-hour traffic
· apply congestion pricing together with other ITS services in order to share its high costs
....
Sisääntuloväylien sujuvoittaminen, jotta
la-liikenne saataisiin sujumaan ja niile lisää matkustajia
henkilöautoliikenteeltä.
......
Tarvitaanko kiskoja?
Kiskoliikenteen etuna on, että se pystyy kulkemaan nopeasti, koska väylällä ei ole muuta liikennettä. Se on toisaalta häiriöherkkä, koska yhden ajoneuvon vioittuminen jumitttaa koko liikenteen, samoin vaihteiden toimimattomuus.
Myös busseille voi järjestää oman häiriöttömän väylän, jossa liikenne sujuu eikä yhden ajoneuvon vioittuminen pysäytä koko liikennettä. Tietoa tälläisistä ratkaisuista löytyy tästä.
Bussiratkaisu voi olla myös esivaihe raideliikenteelle, vaikka uusien bussien matkustajamäärä kilpailee raideliikenteenn kanssa.
Matkustuksen laatu
Aikataulujen pitävyyden lisäksi liikennevälineiden tulee olla siistejä ja mukavia sekä matkustamisen turvallista. Myös liityntäpysäköinnissä olis tarjottava katettuja paikkoja ja tarvittaessa mahdollisuutta sähkölämmitykseen.
JS, 2011-01-08
Lausuntoon sisällytettävät kaksi asiaa
Lausuntoon tulisi sisällyttää kaksi asiaa, joita HLJ:ssa ei ole selvitetty tai on selvitetty puutteellisesti.
Suunnitelmasta puuttuvat selvitykset liikenteen huonon sujuvuuden aiheuttamista haitoista Helsingin säteittäisväylillä
Säteittäisväylien kehittäminen tulisi sisällyttää suunnitelmaan, varsinkin kun otetaan huomioon liikenneteknologian kehitys tulevaisuudessa
Helsingin säteittäisväylien liikenneongelmat ja niistä aiheutuvat haitat
Helsingin alueen, sen keskustan ja myös muiden alueiden keskustojen toimivuus määräytyy säteittäisväylien toimivuuden perusteella. Kun ne toimivat, toimivat keskustat ja niiden elinvoimaisuus varmistuu. Syy on siinä, että matka-ajat lyhenevät, energiankulutus ja päästömäärät vähenevät sekä joukkoliikenteen ja tavarankuljetusten tehokkuus paranevat.
Säteittäisväylien toimivuus määräytyy pääasiassa kahden seikan perusteella:
liikenteen sujuvuus itse väylällä, ja
liikenteen sujuva suodattuminen säteittäis- eli sisääntuloväylältä katuverkkoon ja sieltä takaisin säteittäis- eli ulosmenoväylälle, riippumatta onko liikenne raide- vai tieliikennettä ja suodattuuko katuverkkoon jalankulkijoita vai ajoneuvoja
Säteittäisväylien toimivuus on hyvä vain raideliikenteessä, muttei tieliikenteessä.
Raideliikenneväylien toimivuus on hyvä, koska
raideliikenteessä kulkuneuvoille eli junille on varattu vapaa ajo-oikeus ja lisäksi niiden pääsyä raiteelle säädellään
raideliikenteen matkustajat suodattuvat sujuvasti aseman kautta katuverkkoon tai muille kulkuneuvoille matkaansa jatkamaan. Samoin keskustasta pois mentäessä matkustajat suodattuvat määräpaikkoihinsa jalan, polkupyörällä, henkilöautolla tai jatkojoukkoliikennettä käyttäen.
ongelmaksi saattavat muodostua pitkät ajat osalle matkustajista molemmin päin raideliikenteessä, varsinkin jos jatkoyhteyteen sisältyy useampia vaihtoja
Tieliikenteen säteittäisväylien toimivuus on yleensä huono, koska
tieliikenteessä sallitaan sekaliikenne, jossa eri ajoneuvoryhmillä on erilaiset nopeusprofiilit (maksiminopeus, kiihtyvyys ja hidastuvuus) ja pääsyä väylälle ei säädellä
väylän liikennettä hidastavat liittymät, varsinkin tasoliittymät, joissa on poikittais-, eroavaa ja liittyvää liikennettä
ajoneuvojen suodattuminen katuverkkoon tai pysäköimispaikoille ja niiltä takaisin väylälle ei ole sujuvaa
Tieliikenteen säteittäisväylistä suurimmalla osalla liikenne sujuu keskustan ulkopuolella yleensä hyvin, mutta keskustaa lähestyttäessä sujuvuus huononee.
Suunnitelmasta puuttuvat selvitykset liikenteen huonon sujuvuuden aiheuttamista haitoista Helsingin säteittäisväylillä
HLJ:ssä ei ole tehty selvityksiä säteittäisväylien (eikä kehäväylien) huonon sujuvuuden aiheuttamista haitoista siten, että haitat olisi selvitetty määrällisesti (esim. lisääntyneinä ajoaikoina, energiankulutuksena ja päästömäärinä) ja arvotettuna rahamääräisesti.
Mainittakoon myös, että suunnitelman perustaksi laadituista taustaselvityksistä puuttuu se seikka, että liikenteen sujuvuudella on merkittävä vaikutus paitsi matka-aikoihin niin erityisesti myös energiankulutukseen ja päästöihin. Esimerkiksi HLJ 2011 taustaselvityksessä /1/ ei ole liikenteen sujuvuutta otettu ollenkaan sille.
Haitat ovat suuria, koska liikennemäärät ovat suuria (KVL vaihtelee välillä 20 000 – 80 000 ajoneuvoa). Haitat tulisi selvittää ja saattaa kaikkien aluetta koskevien päätöksentekijöiden tietoon, jotta he tiedostaisivat asian merkittävyyden.
Haittojen suuruutta valaistaan kahdella esimerkillä:
Esimerkki 1: Vihdintie (lähde Vemosim Oy)
Vihdintien liikenteen sujumattomuudesta (liikennettä pysäyttävät tai hidastavat tekijät ja ruuhka) aiheutuu liikenteelle yli 30 milj. euron haittakustannukset vuodessa, ylimääräistä hiilidioksidia syntyy yli 15 milj. kg, ja valtio saa yli 3 milj. euroa lisää polttoaineveroa. Haitat on saatu vertaamalla nykytilannetta tilanteeseen, jossa liikenne sujuisi nopeusrajoitusten mukaisesti. Ruuhkatunteina yksikköhaitta eli haitta per ajoneuvokm on vain noin 20 % suurempi kuin ei-ruuhkatunteina, ts. haitta ei määräydy niinkään ruuhkan perusteella vaan väylän ominaisuuksien ja liikenteen ohjauksen perusteella.
Esimerkki 2: Itäväylä (lähde Dipl. ins. Olavi H. Koskinen)
Liikenteen sujuvuuden suuri vaikutus ilmenee Itäväylää koskevasta tietokonesimuloinnin tuloksesta välillä Itäkeskus – Mellunmäki (matka noin 3.7 km). Kun henkilöautoliikenne sujuisi vihreän aallon mukaisesti verrattuna nykytilanteen mukaiseen sujumiseen (ajoneuvo pysähtyvät liikennevaloissa), nousisi keskinopeus lähelle arvoa 60 km/h, kun se nyt on vajaa 50 km/h. Ajoaika, energiankulutus ja päästöt vähenisivät seuraavasti:
ajoaika lähes 20 %
energiankulutus noin 45 %
typpioksidipäästöt noin 50 %
hiilimonoksidi eli häkä runsas 70 %
hiilidioksidipäästöt noin 45 %.
Linja-autoliikenteessä vähennykset olisivat hiukan suurempia, koska linja-autojen massa on merkittävästi suurempi kuin henkilöautojen.
Ehdotus:
HLJ:ssä tulee tehdä selvitys säteittäisväylien (ja mahdollisesti myös kehäväylien) huonon sujuvuuden aiheuttamista haitoista.
Haitat tulee määrittää huonon sujuvuuden aiheuttamina lisääntyneinä matka-aikoina, energiankulutuksena ja päästömäärinä sekä rahamääräisesti kustannuksina.
Säteittäisväylien kehittäminen ottaen huomioon liikenneteknologian kehitys
Syyt säteittäisväylien liikenteen sujumattomuuteen ovat kahdessa asiassa:
maankäyttö seudulla ja siitä syntyvien toimintojen määrä ja sijainti ml.. ajoitus ovat epäsuhteessa liikennejärjestelmään
seudun liikennejärjestelmän kehittäminen on jälkeenjäänyt maankäytön kehittämisestä; se laahaa jäljessä erityisesti tieliikenteen säteittäisväylien osalta
Sinänsä monipuolisessa liikennesuunnitelmassa ei – käsitykseni mukaan – ole selvitetty parannustoimenpiteitä liikenteen sujumattomuussyiden poistamiseksi tai korjaamiseksi.
Säteittäisväylien kehitykseen vaikuttavat seikat
Edellä mainittujen sujumattomuussyiden korjaamiseen tulisi suunnitelmassa kiinnittää huomiota välittömästi ja varsinkin pitkän ajan kuluessa seuraaviin seikkoihin:
Asiassa tulisi edetä seuraavasti.
on käytettävä ja tarvittaessa kehitettävä soveltuvia malleja, joiden avulla maankäyttövaihtojen ml. toimintojen määrä- ja sijoitusvaihtoehtojen ja ajoituksen vaikutus liikenteen määrään, suuntautumiseen ja ajoitukseen voidaan arvioida määrällisesti
on arvioitava valitulla aikavälillä
toimintojen muutos (koska se vaikuttaa liikenteeseen)
liikenneteknologian muutos (koska se vaikuttaa siihen, mitä kulkutapaa ihmiset haluavat tai pystyvät käyttämään taloudelliset ja ihmisten fyysiset seikat huomioon ottaen)
muutosten aiheuttamat vaikutukset eri kulkutapojen käyttöön ja edelleen matka-aikoihin, energiankulutukseen ja ympäristöön, kuten haitallisten päästöjen määriin
Seuraavassa tarkastellaan vain liikenneteknologian muutosta, joka koskee kohtaa 2 b ja samalla todetaan sanallisesti, millaisia vaikutuksia aiheutuu (kohtaa 2 c)
Liikenneteknologian muutos
Tärkein muutos tapahtuu seuraavien vuosien aikana tieliikenteen ajoneuvoissa ja sen käyttövoimassa sekä tieliikenteen ohjauksessa. Sen sijaan raideliikenteen teknologiassa ei tapahdu mitään merkittävää.
Henkilöautojen massatuotanto (yli 50 miljoonaa autoa vuodessa) robotiikkaa käyttäen laskee niiden suhteellista hintaa väestön tulotasoon verrattuna edelleen. Tämän seurauksena väestö kaikkialla voi hankkia auton yhä helpommin ja perheeseen hankitaan kaksi jopa useampia autoja.
Henkilöautojen energiatehokkuus paranee merkittävästi. Jo seuraavan 10 vuoden aikana esim. EU-alueella tuotettavien uusien autojen energiankulutuksen tulee uuden, tosin vahvistamattoman kulutusstandardiehdotuksen mukaan olla keskimäärin yli 1/3 pienempi kuin tällä hetkellä (kuva 2). Yksi tekijä energiatehokkuuden parantamisessa on hybriditeknologian käytön lisääminen, mutta on paljon muitakin. Ne vähentävät autojen öljykäyttövoiman määrää kaupunkiajossa ja siten muuttuvia kustannuksia ja samalla päästömääriä.
Myös linja-autojen energiatehokkuus paranee merkittävästi käytettäessä hybriditeknologiaa ja kevyitä, mutta lujia materiaaleja. Esim. Kabusin kehittämä hybridi-Kabus-linja-auto kuluttaa noin 45 % vähemmän polttoainetta kuin tavanomainen kaupunkibussi /1/
Tietotekniikan eli telematiikan käytön lisääntyminen ajoneuvoissa ja koko tieliikenteessä tekee autolla ajon entistä helpommaksi, sujuvammaksi ja turvallisemmaksi sekä mahdolliseksi myös ikääntyvälle väestölle ajan mittaan.
Sähköautojärjestelmän (autot, akut, latausverkko) todellisen kehitystyön alettua nyt saadaan markkinoille jo seuraavan kymmenen ja varsinkin kahdenkymmenen vuoden kuluessa vaihtoehto henkilöautojen öljykäyttövoimalle. Kiinan ja Israelin esimerkit lupaavat asiassa paljon.
Kuva 2. Energiankulutusstandardit uusille henkilöautoille eri alueilla /2/.
Tieliikenteessä tapahtuu edellä esitetyn mukaisesti merkittävä kehitys, mutta raideliikenteen teknologinen kehitys on vähäistä. Seurauksena on tieliikenteen suhteellisen edun vahvistuminen raideliikenteeseen verrattuna.
Vuoteen 2050 mennessä on todennäköistä, että sähköautojen akut on kehitetty energiasisällöltään kertaluokkaa paremmiksi (todennäköisesti nanoteknologiaa käyttäen) tai akkujen vaihtojärjestelmä on sellainen, että akun vaihto vie vähemmän aikaa kuin polttoaineen tankkaus nykyisin. Tällöin henkilöautoliikenne olisi kokonaan öljyriippumatonta, mihin esim. Kiinassa ja Israelissa pyritään suurin investoinnein jo nyt.
Lisäseikkana mainittakoon raideliikenteen liika järeys, ts. painava kalusto, mikä aiheuttaa suuren energiankulutuksen kulkuneuvon matkayksikköä kohden käyttövoimasta riippumatta. Vain suurilla matkustajamäärillä raideliikenne on tehokas, vaikka raideliikenteelle varmistettu vapaa kulkuoikeus väylällä vähentääkin energiankulusta. Raideliikennekaluston keventämiseksi ei ole tarjolla käypiä ratkaisuja.
Ehdotus säteittäisväylien kehittämiseksi HLJ:ssä
Menettelyn perusteella luotaisiin linja-autoliikenteelle eli tieliikenteen joukkoliikenteelle sama liikennöitävyysperiaate kuin raideliikenteellä on.
Tämän seurauksena linja-autoliikenteen tehokkuus ja edullisuus henkilöautoliikenteeseen verrattuna paranisi merkittävästi, minkä seurauksena henkilöautoliikennettä siirtyisi linja-autoihin. Samalla vähentyvä henkilöautoliikenne alkaisi sujua nykyistä paremmin. Hyviä esimerkkejä ja kokemuksia on mm. Curitibasta Brasiliasta, Bogotasta Kolumbiasta ja Mexico Citystä Meksikosta (kts. /2/).
Linja-autoliikenteen toimivuuden parantaminen on tärkeää, koska linja-autoliikenteessä
energiatehokkuus on hyvä paitsi henkilöautoliikenteeseen myös raideliikenteeseen verrattuna, varsinkin pienillä pysäkkiväleillä
joustavuus reitin järjestelyssä on suuri, mistä seuraa hyvä palvelutaso (lyhyet matkat pysäkeille ja tiheä vuoroväli)
kalustokustannukset ovat erittäin alhaiset verrattuna raideliikenneratkaisuihin
väyläkustannukset ovat alhaiset verrattuna raideliikenneratkaisuihin
Liikenteen sujuvuuden paraneminen ei merkitse keskustaan suuntautuvien matkustajamäärien kasvua, mikäli keskustan maankäyttöä ja toimintoja ohjataan ja tarvittaessa säädellään. (Eihän ihmiset matkusta turhan takia sinne, jonne ei ole asiaa.)
Edellä mainittuja seikkoja HLJ:ssä ei ole selvitetty riittävästi eikä otettu huomioon suunnitelmaa laadittaessa.
Kun edellä mainitut selvitykset tehtäisiin, voitaisiin saada esiin myös säteittäisteiden kehittämisen edullisuus yhteiskuntataloudellisena, julkitaloudellisena ja markkinataloudellisena. Tällainen edullisuusselvitys palvelisi kaikkia päätöksentekotahoja Helsingin seudulla.
Mainittakoon lisäksi seuraavaa:
Esim. kehäradan korvaaminen erityisellä linja-autoväylällä olisi ollut erittäin harkinnan arvoinen asia ennen toteuttamispäätöstä, koska
olisi säästetty merkittävästi yli 600 miljoonaa euroa maksavan väylän rakentamiskustannuksissa ja myös sen kunnossapitokustannuksissa
olisi säästetty merkittävästi kalustokustannuksissa
olisi saatua aikaan parempi palvelutaso, koska linja-autojen vuoroväli olisi voitu lyhentää junien vuorovälejä lyhyemmiksi
linja-autovuorojen reitit olisi voitu järjestää joustaviksi eri taajamien matkustajia palveleviksi. Olisi voitu tehdä kokeilu seuraavantyyppisestä reittijärjestelystä: Esim. reitin vuoro 1 kiertää taajaman 1 ja ajaa tämän jälkeen reitin päätepisteeseen, vuoro 2 kiertää taajaman 2, jne., ja näin luoda nopea, mutta kaikkia taajamia palveleva nopea järjestelmä.
iltaisin ja öisin linja-autoväylän käyttö sallittaisiin myös muille ajoneuvoille.
Yllä sanottu huomioonottaen kannattaisi harkita myös seuraavaa:
Pisara-ratahankkeeseen tulisi liittää lisäselvitys, jossa vaihtoehtona on järjestää liikenne tunnelissa linja-autoilla tai johdinautoilla raidekaluston sijaan. Saavutettaisiin suuret säästöt kalustokustan-nuksissa ja energiankulutuksessa. Kun Pisara-radalla pysäkkiväli on pieni, nousee energiankulutus raskasta raideliikennekalustoa käytettäessä erittäin suureksi verrattuna linja-autojen energiankultukseen.
Lähteet:
/1/ HLJ 2011 Ajoneuvo- ja polttoainetekniikan mahdollisuudet autoliikenteen päästöjen vähentämisessä (tekijä N.O. Nylund)
/2/ Sauna-aho Jussi and Sauna-aho Pasi: Impact Analysis of Road Traffic Congestion and Other Traffic Disturbances, SB10 (Smart Building) congress 2010, Otaniemi, Finland