tiistaina, joulukuuta 11, 2018

Minne kylät kadonneet?

Minne kylät kadonneet?
Tapani Launis
11.12.2018
Nykyinen muodinmukainen megatrendi kaupungistumisesta vaikuttaa Suomessa yleisen asuttamisideologian tavoin. Seurauksena on ruuhkarakentaminen, vanhan hyvän asuinympäristön uudelleenrakentaminen ja jokaisen mahdollisen virkistys ja vapaa-alueen täyttämisellä rakentamisen piiriin asutuskeskuksissa. Tämä on osittain myös tarjontatalouden ideologian mukaista. Kun asukkaita tulee niin heille kuvitellaan keskuksissa automaattisesti löytyvän asunto ja hyvät palvelut sekä työpaikat. Tämän lisäksi on trendikästä nauttia mahdollisista urbaaneista palveluista, pikaruokaa ja pikaelämyksiä sekä trendikästä elämää hipstereille! Tätä prosessia voidaan kutsua myös kaupunkitaloudelliseksi ”Loikkasen loikaksi”, ihmiset tiiviisti ja taloudellisesti kuin muurahaispesään nauttimaan toisitaan ja syntyneestä ”pöhinästä”. Ja tuottamaan myös taloudellisesti. Mutta kenelle?
Entisenlaista asuntopolitiikkaa ei enää ole ja asuttamisella ei ole enää yhsteiskuntapoliittisia tavoitteita. Asuntorakentaminen ei ole yhteiskunnallista toimintaa, vaan taloudelllisen voitonpyynnin ja sijoitustoiminnan kohde. Sekä rakennuttajille että rakentajille. Grynderin toiveuni! Vuokrat nousevat näissä nykyisin tuotetuista pääsääntöisesti sijoitusasunnoissa pilviin. Mutta missä nuoret perheet tai elämäänsä aloittelevat milleniaalit voivat enää asua? Jatkossa ilmeisesti pienissä huippuhintaisissa koirankopeissa nykyrakentamisen mallien mukaisesti. Kun otetaan huomioon että Helsinkiläisitä on puolet yksinasuvia, on pääkaupungista tulossa asuntohotelli, jossa kiinteistösijoittajien omistamissa asunnoissa asuvat vuokralaiset kuin sillit tynnyrissä. Sijoitusasunnoissa asuu myös maksimimäärä erillisiä vuokralaisia, varsinkin yliopistokaupungeissa. Lisäksi lyhytaikaisia vuokrauksia kaupittelevat kansainväliset välitysorganisaatiot luovat turismiin suuntautunutta juhlimiskulttuuria. Keskustejen sosiaalinen rakenne muuttuu. Kansainvälisissä metropoleissa on havaittu tämä ilmiö jopa hälyttävänä. Perheeliset ja kanta-asukkaat muuttavat pois ja paikallisesti omaleimaisten arvokkaiden alueiden ilme muuttuu ratkaisevasti.
Ylimitoitetut maksimi-asukaslukuennusteet ovat Suomessa muuttuneet rakentamista ohjaaviksi tavoitteiksi, jotka mahdollistavat rakentamisen minne vain ja miten paljon tahansa. Ja myös ylös pilviin. Käynnissä olevat normienpurkutalkoot antavat myös mahdollisuuden määräysten uudelleentulkinnalle tai kumoamiselle. Tuotetaan asumisen unelmia, ainakin myyntihetkellä. Mutta asukkaat eivät saakkaan sitä mitä kuviteltiin.
Keinotekoiseen urbaaniin kehitykseen on kuitenkin varmasti tulossa muutos. Pelkkien markkinalakien mukainen urbanisaatio alkaa vuotamaan. Milleniaalit kenties muuttavat hiirenkoloistaan pois ja täyttävät autioitunutta muuta Suomea. Ja
korjaavat autioituneet tilat ja löytävät varmasti elinekeinonsa tietoyhteiskunnan ja
pienimuotoisen elinkenotoiminnan piirissä.
Aluepolitiikka on haudattu Suomessa kaivosluoliin. Ja se mikä on maan pinnalla
hakataan pois maailmanmarkkinoille. Ja väestö ajetaan kaupunkikeskuksiin. Jos
Suomen viidestä ja puolesta mijoonasta asukkaasta asutetaan kaksi miljoonaa
ylimitoitettujen tavoitteiden mukaisesti Helsingin seudulle, merkitsee se myös muun
Suomen tyhjenemistä. Entinen yhdyskuntarakenne, jota vanhempiemme sukupolvet
hiellä ja tuskalla ovat rakentaneet katoaa. Kylät katoavat myös yhteiskunnan
rakenteellisena peruselementtinä. Kylien infrastruktuuri on kuitenkin vielä
korjattavissa uudelleenkäyttöä varten, ja kyläyhteisöt voisivat saada uudenlaista
elinkeinotoimintaa myös maanviljelyn ja pienimuotoisen tuotannon piirissä. Ja
nykyisen tietotekniikan aikakaudella ei yksikään kylä ole irti muusta yhteiskunnasta..
Siis: MILLENIAALIT, MUUTTAKAA MAALLE!
Lisätietoja:
Tapani Launis FRSA
Royal Society of Arts
Dr Sc (tech) TkT, arkkitehtuuri ja yhdyskuntasuunnittelu, R&D, koulutus
tapani.launis@gmail.com