perjantaina, joulukuuta 06, 2013

Itsenäisyyspuhetta 6.12.2013


Tapani Launis

Suomi uuteen nousun, neljä koria:


-Humaanit voimavarat, kansalaiset ja sosiaalinen näkökulma.


Kansa on jakautumassa ja perinteinen talonpoikainen yhteiskunta hajoamassa. Estettävä tämän kehityksen jatkuminen. Nykyinen valtiollinen kuristuspolitiikka vain kiihdyttää tätä kehitystä ja kohdistuu useimmiten vähäosaisiin ja lamauttaa yhteiskunnan toimintaa. Kansantalouden elvytyksen avulla on luotava uutta voimaa kaikkien yhteiskunnan toimintojen kehittämiseen, työllisyys säilytettävä ja poistettava tulonjakoon liittyvä eriarvoisuus.


Ratkaisua hyvinvoinnin ongelmiin ei löydy passiivisin yhteiskuntapoliittisin keinoin, jättämällä yhteiskunnan perinteinen palvelutarjonta markkinoiden armoille tai tarjoamalla kansalaisille minimi-selviytymispaketin, jonka jonka ylittävä osuus hoidetaan ostopalveluina ulkoistetussa palvelutarjonnassa. Koulutus-, terveys- ja sosiaalipolitiikassa on noudatettava hyvinvointiyhteiskunnan toimintaperiaatteita ja saavutettavuutta perinteisen pohjoismaisen mallin mukaisesti, ja niiden kehittämiseen on nykyisten säästötoimenpiteiden sijasta suunnattava lisää julkisia varoja.


Tuotanto- ja työelämässä tulee tukea aktivoivaa innovatiivisuutta ja osaamista yrittäjyyttä lisäävän ja tukevan valtion ohjauksen avulla. Yksityisellä sektorilla korjataan myös näin markkinatalouden valuvikoja pienyrittäjyyttä suosivaksi. Valtion rooli yritystoimintaa kohtaan ja valtionohjaus valtion vaikutuspiiriin kuuluvassa tuotannosa on ollut tähän asti lähes paapovaa ja kansallisten etujen valvonnan kannalta heikkoa. Esimerkiksi suuryrityksiä suosiva veropolitiikka ei tuo maahamme ratkaisevalla tavalla lisää työpaikkoja ja investointeja.


Tuotantoa tukemaan tarvitaan tutkimus ja kehittämistoimintaa, mutta ei tule kiinnittää huomiota pelkästään suppeisiin hyötynäkökohtiin. Nykyisin tutkimusrahat on suunnattu pääsääntöisesti vain suurimpien yritysten hyväksi ja ilman kansakuntamme kehittämisen kokonaistavoitteitta tai toteuttamiskelpoisia kehittämisohjelmia. Nyt alasajautunutta perustutkimusta tulee elvyttää ja kehittää edelleen yliopistoissa, korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa palvelemaan maamme tuotannon monipuolista kehittämistä avoimella ja kaikkea innovatiivista toimintaa kehittävällä tavalla.


Kaikki ansiotulot, voitot, osingot ja rahaliikenteen tapahtumat on voitava verottaa ja käyttää yhteiskunnan hyväksi yhtenäistetyllä verotustavalla. Tulot, omaisuus ja muut ansiot on verotettava yhtenäisen käytännön mukaan progressiivisesti. Epäsuora kulutusverotus ja tasaverotus suosii suurituloisia ja lisää eriarvoisuutta pakollisten arkisten palvelujen käytössä.


Keskittämiseen tähtäävä aluepolitiikka jättää osan väestöstämme heitteille ja yhteiskunnallisten palvelujen ulkopuolelle. Tasa-arvoinen alueellinen kehittäminen on kansakunnan olemassaolon perusta, ja on maa-alueittemme hallinnan sekä maanpuolustuksenkin kannalta tärkeää. Näin luodaan maallemme toimintaympäristö, jossa otetaan käyttöön Suomen pienen mutta lahjakkaan populaation kansalliset voimavarat kannustavalla tavalla. Koko kansakunnan henkiset ja fyysiset voimavarat saadaan siten käyttöön. Nykyisin on kehitys päinvastaista.


Työelämästä pois siirtyneitä ihmisiä ei saa jättää yksin. Tämä on myös väärin ymmärrettyä vapautta ja markkinatalouden tulkintaa. Markkinat eivät automaattisesti ohjaa kansakuntaa vireään yritystoimintaan ja mahdollista kansalaisten vaurastumista. Uusliberalismin siivittämänä kulkee kehitys nykyisin päinvastaiseen suuntaan. Yritystoiminnan keskittyminen yli kansallisten rajojen merkitsee rahavirtojen suuntautumista ulos maasta ja on yhteiskuntamme voimavarojen vääränlaista hyödyntämistä. Talouselämä ja tuotanto vinoutuu ja kaikkia kansallisia resursseja ei pystystä näin hyödyntämään. Työttömyys ja yhteiskunnan pahoinvointi lisääntyy, niidenkin kohdalla jotka ovat jääneet työelämän yhä kovenevan kilpailun piiriin.


-Resurssitalous


Valtakunnan materiaaliset ympäristölliset resurssit hyödynnettävä koko kansan hyväksi. Kaikki mikä maan pinnalla kasvaa ja elää sekä on löydettävissä pinnan alta on yhteistä kansallisvarantoamme. Metsävarat inventoitava ja arvioitava uudelleen sekä uusin perustein, ei yhtiöiden tuottavuuden kannalta vaan kansantaloudellisten seikkojen valossa. Käynnistettävä puun jatkojalostamiseen tähtäävä uusi tutkimus ja kehitystoiminta. Myös perinteinen korkealaatuisen pitkäkuituisen puun entisenlainen hyödyntäminen turvattava alkutuotannossa. Maanalaiset mineraalivarat ja kaivostoiminta saatava julkiseen hallintaan, hyödyntämiseen ja strategisilla teollisuudenhaaroilla myös valtion omistukseen. Lisäksi tulee varautua myös luonnon peruselementtien, kuten puhtaan veden kaupallisen hyödyntämisen valvontaan.


Maanpäällisten ja maanalaisten resurssien hyödyntämiseksi on perustettava kansallinen yhtiö ja rahasto Norjan esimerkin mukaisesti (Statoil ja Oljefondet). Kaivoslaki uusittava perusteellisesti. Valtion omistusta lisättävä perusteollisuudessa. Varsinkin arktinen ulottuvuus ja siihen liittyvä offshore-osaaminen on kerättävä yhtenäisen kansallisen projektin puitteisiin pooliksi, joka sisältää raskaan teollisuuden pitkäjänteisen kehittämisen kansallisessa hallinnassa tai omistuksessa.


ICT- sektorista on muodostettava samanlaisen kansallinen kehittämisklusteri, jossa ei oltaisi riippuvaisia kansainvälisistä talouselämän heilahteluista ja ulkopuolisista intresseistä, niinkuin on tapahtunut hiljattain.


-Rahatalous


Maamme talouselämä on kytkeytynyt tiiviisti globaalin rahatalouden liikkeisiin. Globaalin ja EUn rahatalouden vaikutukset arvioitava perinpohjin uudelleen kansallisen rahatalouden sääntelyn aikaansaamiseksi ja kansallisten etujemme mukaisesti. Vaikka rahaliittoon kuuluminen tuo tiettyä turvallisuutta varsinkin asiansa hyvin hoitaneille kansakunnille, menetetään kansallisen säätelyn mahdollisuus ja maakohtaiset elvyttävät toimenpiteet tulevat vaikeiksi. Tuloksena on nykyinen kuristuspolitiikka. Nykyinen "vapaa" pääomien liikkuminen, pääomien ja voittojen virtaaminen ulkomaille on estettävä. Veronkierto ja voittojen vieminen veroparatiiseihin sekä suojatuille tileille ja muut "verokikkailut" estettävä lainsäädännöllisin ja veropoliittisin keinoin. Rahaliikenteen spekulatiiviä transaktioita valvottava ja pystyttävä verottamaan. Korko- ja kurssikeinottelu estettävä kansainvälisen valvonnan ja lainsäädännön avulla.


Jos ulkomaiset sijoittajat tulevat Suomeen on heidän sopeutettava toimintansa kansakunnan etujen mukaisesti, eikä globaalin uusliberaalin markkinatalouden periaatteiden mukaisesti. Tämänlainen ajattelu on saamassa uutta voimaa myös EU:n voimakkaiden valtioiden kuten Saksan nostaessa kansallisten etujen mukaista profiiliaan ja selvästi on havaittavissa myös federalismipyrkimysten heikentymistä EU:ssa. Rahatalouden keskittyminen EU:ssa lisää vain vahvempien spekulatiivisten toimijoiden, pankkien yms etuja ja elvyttävätkin rahatalouden toimenpiteet eivät ulotu tavallisten kansalaisten eduksi. Tämä on nähty Kreikan ja muiden kriisiytyneiden kansantalouksien kohdalla.


Nykyinen hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamisen "kestävyysvaje" pytytään poistamaan jo olemassaolevien julkisen vallan vaikutuspiirissä olevien rahastovarojen (eläkerahastot ja erilaiset reservirahastot) käytöllä. Kyseiset varat on käytettävä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen eikä rahoja tule käyttää globaaliin liiketoimintaan. Suomeen voidaan luoda julkinen rahoitusmekanismi, kansallinen projekti, jonka avulla kansalliset henkiset ja fyysiset voimavarat sekä ympäristön resurssit voidaan käyttää hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.


-Globaalit kytkennät


Energiatalous, teollinen tuotanto ja elinympäristön rakentuminen sopeutettava ympäristön edellytyksiin. Näin pyritään luonnonresurssien hallittuun tasapainoiseen käyttöön ja vältetään luonnonympäristön liiallista kuormitusta. Samalla on arvioitava vaikutukset ilmastomuutokseen. Fraasinomaisesti jatkuvasti esitetyt kestävän kehityksen periaatteet on vietävä käytännön toimintaan, on siirryttävä sanoista tekoihin.
 

Pohjoismaat ovat aina toimineet kansainvälisenä omatuntona ja esimerkkinä yhteiskunnallisissa ja ympäristöllisissä kysymyksissä. Nyt tämä rooli on hämärtynyt. Suomi voi ottaa tässä mielessä esimerkillisen roolin ja soveltaa kestävää kehitystä ja ekologisia periaatteita omien resurssiensa puitteissa. Luonnonresurssien, ilman, maan ja veden, metsien ja mineraalien käyttö on tutkittava entistä kattavammin ja niihin liittyvä liiketoiminta tulee tapahtua siten, että koituvat hyödyt jakautuvat kansalaisille tasa-arvoisesti. Inhimillisten ja materiaalisten resurssien hyödyntäminen ei saa olla sidoksissa yhä keskittyneempään kansainvälisten suuryritysten toimintaan, spekulatiivisen globaalin rahatalouden jo tuotannosta irroittautuneeseen vain voittoa tavoittelevaan toimintaan. Kansallisten hyötynäkökohtien toteuttaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito on täysin mahdollista jos puretaan esteet kehityksen esteet ja ruvetaan talkoisiin, minkä suomalaiset kyllä osaavat.
 

Tapani Launis FRSA (Royal Society of Arts)
Tekniikan tohtori, arkkitehti, R&D
tapani.launis(at)gmail.com.