Vapaa-ajan asuminen

TOIMINTASUUNNITELMA 2008

Ote seuran toimitasuunnitelmasta
5.2 Helsingissä - Tutuhesa

Avoimissa tapaamisissa jäsenet voivat esitellä omia ideoitaan ja hankkia esittelyyn kiinnostavia
aiheita ja alustajia. Aiheina pääkaupunkiseudun, Suomen ja maailman tulevaisuusnäkymät.
Tilaisuuksista tiedotetaan jäsenkirjeissä, Futura-lehdessä, sähköisesti sekä lehtien tapahtumapalstoilla.
Yhteistyötä muiden paikallistoimintaryhmien kanssa ja jäsenten verkottumista uusien verkostotyökalujen
avulla kehitetään. Muiden järjestämiin tulevaisuustilaisuuksiin järjestetään
osallistumismahdollisuuksia.
Kirjoittajien omaehtoista sähköpostikeskustelua tutuhesa-listalla täydentää blogi http://tutuhesa.
blogspot.com/, johon kootaan aineistoa ja yhteenvetoja keskustelusta. Listaviestejä voi
lukea liittymattä listalle osoitteessa http://groups.yahoo.com/group/tutuhesa/messages
Listan vuodesta 2000 lähtien arkistoitujen viestien analysointiin etsitään halukkaita opiskelijoita.
Toimintaa organisoi vetäjätiimi, johon kuuluvat Matti Leskinen, Kalle Mikkola, Pentti K. Räsänen,
Arto Salmela ja Päivikki Telenius. Toimintaa suunnitellaan lounastapaamisissa ja tutuhesa-
listalla.

Toimintakertomus 2007, luonnos 1/01/2008

Toimintakertomus 2007, luonnos 1/01/2008

Toimintaryhmä kokoontui 3 kertaa lounaskokouksiin ja järjesti 12 yleisötilaisuutta, joiden teemoina olivat:
Kulutusvimma vai kuluttajakansalainen, Kaija Turkki,
Visiomme Suur-Helsingistä, alustajana Tanja Sippola-Alho, juontajana Hannu Kalajoki.
Shell Global Scenarios to 2025, Birger Baisgård
Toivoa toivottomuuteen, miten itsemurhia voidaan ehkäistä tulevaisuudessa, Antti Jääskeläinen ja Elina Hiltunen.
DNA tutkimusten mahdollisuudet yksilöntunnistuksessa, sukututkimuksen apuna ja väestöjen biologisen historian selvittelyssä, Antti Sajantila.
Yksilön ääni. Hyvinvointivaltio yhteisöjen ajalla, Aleksi Neuvonen ja Roope Mokka.
Lahjakkaiden lasten tulevaisuus, Maija Flinkman
Metropoliajattelu, Hannele Kokkoniemi ja Arto Salmela
Kiinan tulevaisuus, Jukka-Pekka Heikkilä
Senior Working System, Folke Sundqvist ja Matti Hölsä,
Demokratian evoluutio, Gustav von Hertzen, Kalle Mikkola ja Matti Linnanvuori
Afrikan tulevaisuus, Eero Paloheimo, Juha Vakkuri.

Tilaisuudet olivat maksuttomia ja avoimia kaikille aiheesta kiinnostuneille. Niistä tiedotettiin lehtien tapahtumapalstoilla. Omien tilaisuuksien lisäksi muiden yhteisöjen järjestämistä tilaisuuksista. Tilaisuuksien aineistoja ja äänitteitä on tarjolla seuran kotisivuilla.

Toimintaryhmän Tutuhesa-listalla oli vuonna 2007 noin 240 listalaista. Lukumäärä säilyi lähes ennellaan, vaihtuvuus oli noin 20%. Viestejä oli yli 700 viestiä eli pari viestiä vuorokaudessa. Talousjärjestelmien vertailun lisäksi keskusteltiin genetiikasta, kasvatuksesta.korruptiosta, sodasta ja rauhasta, perustulosta, utilitarismista ja listan keskustelukulttuurista. Lisäksi listalla informoitiin tulevaisuusaiheisista tapahtumista ja tietolähteistä. Listan viestit löytyvät täältä.

Listan tukena käytettiin Tutuhesa-blogia http://tutuhesa.blogspot.com/, jossa julkistettiin laajempia aineistoja, koottuja keskusteluyhteenvetoja ja lausuntoluonnoksia.

Helsingin toimintaryhmässä valmisteltiin seuran lausuntoa Uudenmaan vaihekaavasta sekä laadittiin lausunto Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liittojen yhteisestä liikennestrategiasta.
Helsingin toimintaryhmän vetäjätiimiin kuuluivat Matti Leskinen, Pentti Räsänen, Kalle Mikkola, Arto Salmela ja Päivikki Telenius.

Ohjeet tutuhesa-listalle

Viestit lähetetään osoitteeseen tutuhesa@lista.tsv.fi
Arkistointia varten viesti pitää lähettää myös osoitteeseen tutuhesa@yahoogroups.com

Roskapostin estämiseksi listalle voi lähettää viestejä suoraan vain listalla olevista osoitteista, muut tulevat listan omistajan kautta ja lähetetään ositteeseen matti.leskinen(at)iki.fi . Liitetiedostoja ei listalle virusturvan vuoksi pidä lähettää.

Listalle liittyminen tapahtuu lähettämällä viesti subscribe tutuhesa osoitteeseen majordomo@lista.tsv.fi
Erotessa lähetetään viesti unsubscribe tutuhesa samaan osoitteeseen.
Listan omistaja voi hoitaa viestit, liittymiset ja eroamiset, ellei itsepalvelu onnistu. Lähetä tällöin viesti osoitteeseen matti.leskinen(iki.fi). Ei listalle.

Aiempaa listakeskustelua voit käydä katsomassa osoitteessa.

http://groups.yahoo.com/group/tutuhesa/messages
Blogiin http://tutuhesa.blogspot.com/ kootaan viestien yhteenvetoja ja lausunto ym. luonnoksia.

Seuran sivut löytyvät osoitteesta

http://www.futurasociety.fi/
Siellä voi ilmoittautua seuran jäseneksi, katsoa järjestettävät tilaisuudet ja tutustua aiempien tilaisuuksien aineistoon.

Iiris (toimisto(at)futurasociety.fi) lähettää lisäksi viestejä seuran jäsenille, jotka ovat ilmoittaneet hänelle sähköpostinsa.

Listalla noudatetaan oheisia hyvän keskustelun sääntöjä. Määrällisenä rajoitteena on yksi viesti kultakin listalaiselta vuorokaudessa.

Listakeskustelun sisällön parantaminen on kirjoittajien kontolla. Apukysymys: Mikä on esittämäni asian tulevaisuus?

----------

HYVÄN KESKUSTELUN KRITEERIT

Keskeisiä piirteitä järjettömästä argumentaatiosta:

* toisen keskustelijan viestiä ei edes kuulla

* toisen viestiä ei haluta kuulla tai ymmärtää

* ei pysytä annetussa aiheessa

* valehdellaan

* puhutaan niin, että toinen ei pääse puhumaan

* ollaan tunteiden vallassa

* syytetään tai mustamaalataan toista aiheeseen kuulumattomistä

mielipiteistä tai ominaisuuksista

Jokainen voi keksiä itse lisää tarkkailemalla kommunikaatiotilanteitaan.

Hyvän argumentaation tunnuspiirteet ovat sitten tietenkin vastakkaiset.

( Mariitta Vuorenpää Yhdyskuntasuunnittelun seurassa käydyn kesksutelun perusateella)

"Järkevän keskustelun säännöt"

Lainaus Kimmo Lapintien artikkelista "Argumentaatio, retoriikka ja

relativismi", Janus 2/1997, 158

Frans van Eemerenin ja Rob Grootendorstin pragma-dialektisessa teoriassa

keskeisenä tavoitteena onkin ollut määritellä harha-argumentit poikkeamina

ns. järkevän keskustelun säännöistä. Näiden mukaan

(1) keskustelijat eivät saa estää toisiaan esittämästä kantojaan tai

kyseenalaistamasta niitä,

(2) kannan esittäjän on puolustettava sitä toisen niin vaatiessa,

(3) hyökkäyksen jotakin kantaa vastaan tulee suuntautua vain esitettyä

kantaa vastaan,

(4) kantaa tulee puolustaa vain argumenteilla, jotka ovat sen kannalta

relevantteja,

(5) keskustelija ei saa virheellisesti panna toisen suuhun väitteitä, joihin

tämä ei ole sitoutunut, eikä myöskään kieltää omia julkilausumattomia

olettamuksiaan,

(6) keskustelija ei saa virheellisesti esittää lähtökohdaksi oletusta, jota

molemmat eivät hyväksy, eikä toisaalta kieltää yhteisesti hyväksyttyä

lähtökohtaa,

(7) kantaa ei tule pitää riittävästi puolustettuna, mikäli se ei perustu

oikein sovelletun argumentaatioskeeman käyttöön,

(8) argumentaatiossa tulee käyttää vain loogisesti valideja argumentteja tai

sellaisia, jotka voidaan tehdä valideiksi kirjoittamalla näkyviin yhden tai

useamman julkilausumattomista premisseistä,

(9) kannan puolustamisen epäonnistumisen tulee johtaa siitä luopumiseen, ja

puolustuksen onnistumisen taas siihen, että vastustaja luopuu sen

kyseenalaistamisesta, ja

(10) keskustelijoiden tulee käyttää mahdollisemman selvää ja yksikäsitteistä

kieltä ja tulkita vastustajan ilmaisut niin huolellisesti ja tarkasti kuin

mahdollista. (van Eemeren & Grootendorst 1992, 208 - 209)

Nämä säännöt edustavat van Eemerinin ja Grootendorstin mukaan argumentaation

normatiivista puolta, jota voidaan pitää pätevänä argumentaatiokentästä

riippumatta. Niitä perustellaan sillä, että ne ovat välttämättömiä

edellytyksiä argumentaation kommunikatiivisen funktion, erimielisyyksien

ratkaisun (resolving differences of opinion) kannalta. Tällä

avainkäsitteellään van Eemeren ja Grootendorst tarkoittavat tilannetta,

jossa argumentaatio johtaa yksimielisyyteen. Ratkaisu eroaa siten

olennaisesti erimielisyyksien sopimisesta (settling), johon päästään

esimerkiksi neuvottelujen tai kolmannen osapuolen (esim. tuomarin,

luottamusmiehen tai refereen) tekemä ratkaisun avulla. ............jne.

( Erkki Vasama)

Ja vielä samaan aiheeseen liittyen kasvatusfilosofi Ned Noddingsin ajattelua Terho Pursiaisen Tekniikan etiikka-seminaarissa tulkitsemana ja Rakennuslehden referoimana:

" Vahvassa mielessä kriittinen ajattelija on herkkä omien oletustensa puutteille ja omien käsitystensä virheille. Sen sijaan heikossa mielessä kriittinen ajattelija oivaltaa heikkoudet toisten keskustelijoiden oletuksissa ja virheet hänen päättelyssään."

Listan omistaja

Matti Leskinen
matti.leskinen((at)iki.fi
http://groups.yahoo.com/group/tutuhesa/messages
http://tutuhesa.blogspot.com/
http://www.futurasociety.fi/
http://saviokyla.blogspot.com/
......................
Those who write clearly have readers, those who write obscurely have commentators.
Dr "Perreira S. Rhinehart" roskapostiviestissä 3.12.2006

METROPOLIAJATTELU

Kuva Marja-Liisa Viherä

Taustaa

Greater Helsinki Vision 2050- kansainvälisen ideakilpailu päättyy ja palkinnot jaetaan tämän vuoden lopussa. Kilpailun tuloksia hyödyntäen laaditaan Helsingin seudun yhteinen, vuoteen 2050 tähtäävä visio seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämisestä (MAL 2050).

Pääkaupunkiseudun kaupungit laativat myös Pääkaupunkiseudun maankäytön ja asumisen toteutusohjelman MA 2017, joka määrittelee mm. asuntotuotantotavoitteet vuoteen 2017 saakka.

Tulevaisuuden tutkimusseuran tilaisuudessa tammikuun lopussa tuotettiin kolme näkökulmaa seudun visioon Helsingin seutu on logistinen metropoli / verkottuva metropoli / yhteisöllinen metropoli.

Aiheesta alustivat Olli-Pekka Hatanpää ja Arto Salmela seuran tilaisuudessa 9.11.2007.

Minkälainen metropoli

Metropolin kokoa tärkeämpi on sen kansainvälinen asema, jota kautta Helsingin asema määrittyy. Yhteisöllinen ja logistinen visio tukevat toisiaan. Vahva sosiaalinen ja tiedollinen pääomaa (erityisesti yliopistot, tutkimuslaitokset, ICT klusteri) ja alueen toimintakyky luovat myös kilpailukykyä. Sisäiseltä rakenteeltaan seutu on nyt varsin Helsinki-keskeinen niin rakenteellisesti kuin ehkä asenteellisestikin (”miksi Helsinki haluaa että kaikki muuttavat Helsinkiin”).

Haasteena on siirtyminen yhdestä moneen: Helsinki-keskeisyydestä logistisesti tehokkaaseen monikeskuksiseen metropoliin, homogeenisesta monikulttuuriseen ja toiseutta sietävään kaupunkikulttuuriin sekä Helsingin seudun näkeminen yhtenä eurooppalaisten metropolien joukossa, osana verkostoa. Suomea ajatellen Helsingin seutu on yksi ja ainoa mitat täyttävä keskittymä, ”veturi” muun maan kehitykselle. Poliittisesti on kysymys oppimisprosessista, jossa metropolipolitiikka on aluepolitiikan vaihtoehto.

Metropolin rajat ja kysymys kuinka iso sen olla pitää, ei ole kovin tärkeä. Verkostoituminen on vähentänyt paikan ja etäisyyden merkitystä. Toisaalta päätöksenteko ja ennen kaikkea innovaatiot ja niiden soveltaminen tapahtuvat kuitenkin jossakin fyysisessä ytimessä ja usein face-to-face tilassa. Ajatushautomot sekä poliittiset ja taloudelliset lehmänkaupat toimivat parhaiten fyysisessä vuorovaikutuksessa. Metropoli on myös mielikuva, aristotelinen ’hyvä paikka elää’.

Kuinka paljon ja mihin rakennetaan

Seudun asuinrakennuskerrosala on nyt suuruusluokkaa 50 milj. kem. Greater Helsinki Visio mainitsee lisätarpeeksi 70 milj. kem, jolloin seudun asukasmäärä olisi noin 2 miljoonaa asukasta vuonna 2050. Luku vaikuttaa suureelliselta ottaen huomioon mm. sen vaatiman lisäenergiatarpeen. On myös esitetty pienempiä kerrosala-arvioita, 33 milj. kem ja 1,7 miljoona asukasta, jolloin väljyys nousisi vastaamaan länsinaapureiden asumisväljyyttä, n. 44 kem/as.

Uusi kerrosala, myös pientalorakentaminen, tulee sijoittaa yksiselitteisesti olemassa olevan infran ja erityisesti raideliikenteen yhteyteen. Joukkoliikenteen kannattavuus ja vuorotiheys kasvaa kun maankäyttö tiivistyy sen yhteyteen. Tiivistä kaupunkirakennetta puoltavat ympäristötekijät, luonnollisesti.
Helsinki-Tampere-Turku muodostaa kolmion, jonka sivuille voidaan ajatella kokonaan uuden kaupungin rakentaminen. Näin nykyinen aluerakenteen hajauttaminen estyisi. Olemassa oleva infra puoltaa kaupungin rakentamista kaupungin sisään. Seudun ulompi kehä voi ulottua aina Hämeenlinnaan ja Lahteen asti.

Rakennettu alue on kasvanut Euroopassa 20% kun asukasmäärä on kasvanut 6 %. Työpaikat seuraavat asumisen ja työvoiman laadun perässä aiempaa enemmän. Euroopassa aluerakenteen hajaantuminen on pääsääntö. Pääkaupunkiseudun väkiluvun kaksinkertaistuminen 1950 -luvun jälkeen on vaatinut 10 kertaisen määrän maata asutusta varten.

Muuttoliikkeessä on nähtävissä muualta maasta seudulle tapahtuvan maassamuuton ehtyminen. Kasvu riippuu jatkossa ulkomailta tulevasta työperäisestä maahanmuutosta. Maahanmuutto ei ehkä keskity Helsingin seudulle vaan hajautuu tasaisemmin muualle maahan.

Helsingin seudun kasvu riippuu myös muiden Itämeren piirin kasvukeskusten, erityisesti Pietarin kehityksestä. Onko kysymys kilpailusta vai win-win tilanteesta?


Mitä strategisia hankkeita pitäisi pistää liikkeelle vision saavuttamiseksi

Helsingin seudun kunnat ovat hyväksyneet 13 investointeja ja kehittämisvyöhykkeitä koskeva kärkihankkeen listan, joka pohjalta esitetään tarkistettavaksi valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Valtioneuvosto käsittelee asian keväällä 2008. Myös valtiolla on metropoliohjelma, jossa on kolme päälinjaa, kuten innovaatiopuitteiden luominen ja sitä koskevat ohjelmat.

Tärkeä kysymys on se kuinka nämä ja muut hankkeet vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin, miten usein hyvinkin teknisluontoiset hankkeet taipuvat ihmisten mittakaavaan. Tällöin korostuvat hyvän arkielämän toteuttamismahdollisuudet, mikä tarkoittaa mm. hyviä asumisoloja ja palvelujen saavutettavuutta sekä toimivaa yhdyskuntarakennetta ja siinä ilmastomuutoksen huomioon ottamista sekä edellytyksiä monikulttuurisuudelle ja erilaisuuden kohtaamiselle.


Voiko kehitystä ohjata

”Verkostoitumisen leviäminen ja hajautuminen muuttaa loogisesti ja olennaisesti tuotannon, kokemuksen, vallan ja kulttuurin prosessien toimintaa ja tuloksia. Läsnäolo tai poissaolo verkostoista ja kunkin verkoston dynamiikasta ovat kriittisiä. Verkostot muodostavat yhteiskuntien uuden yhteiskunnallisen muoto-opin” ( Castells, Manuel (2002). The Rise of the Network Society).
Uudessa maailmataloudessa mitään ei voi kontrolloida, on vain reagoitava ja sopeuduttava. Sen vuoksi ennakointi ja joustavuus ovat tärkeitä metropolin elinvoiman välineitä ja sen muotona on verkottuminen.

Kaikissa Euroopan metropoleissa toiminnallinen alue laajenee vauhdilla ja hallinto ja kehityksen hallinta lahaa perässä. Jos metropolit ovat silmukoita globaaleissa tietovirroissa miten tietyn kaupunkialueen hallinto voidaan järjestää !

Yhtä mieltä ollaan siitä, että Helsingin seutu eräänä Euroopan nopeimmin kasvavista alueista tarvitsee sitoutumista toimivaan ja tulokselliseen yhteistyöhön, jossa myös valtiovalta on rahallisesti eikä vain hallitusohjelmallaan mukana.

Kehityksen ohjaaminen on vaikeata. Tärkeitä kysymyksiä on mm. mikä valta developpareille, esim. kehitysyhtiöille annetaan ja mikä viranomaisille ohjata kehitystä. Kenelle kuuluu valta määritellä ja ohjata metropolikehityksessä kun monet kehitysprojektit siirtyvät poliittisen kontrollin ulottumattomiin.


Lopuksi – Metropoli on mielikuva

Visio Helsingin metropolista on kuin sirkusteltta: Sen sisällä on jatkuva hulabaloo ja eläimellinen meno, sen reunat liehuvat kuin tuulessa, mutta teltan keskellä on sitä pystyssä pitävä masto - kova ydin - joka koostuu osaamisesta, innovaatiokyvystä, hyvästä hallinnosta …ja maston päässä on lippu, joka kertoo koko maailmalle mitä haluamme olla.



Edelliset jutut metropolista

Polis metrolla vai ilman? Poimintoja Kaupunkitutkimuksen päivien metropolikeskustelusta

Helsinki-visio

Teksti Hannu Kalajoki
Valokuvat Matti Leskinen

Itä-Uudenmaan maakuntakaavehdotus

Kesäkuun aikana on yksittäsillä ihmisillä mahdollisuus tehdä muistutus
Itä-Uudenmaan maakuntakaavasta.

Yhteisöille lausuntoaikaa on elokuun loppuun.


Hesalasille kiinnostavinta:
Maakuntakaavan merkittävimmät taajamatoimintojen laajennukset sijoittuvat voimakkaimman väestökasvun alueille maakunnan länsiosiin Sipooseen ja Porvooseen sekä Loviisan seudulla Loviisan kaupunkiin. Taajamatoimintojen alueet sisältävät sekä rakennettuja alueita että taajaman laajentumisen kannalta tarpeellisia alueita. Laajennusalueiden sijoittu-mista ohjaavat kestävän kehityksen periaatteet. Taajama-alueet liittyvät olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen eheyttämällä ja tiivistämällä rakentamista sekä ottamalla huomioon kulttuuri- ja luonnonympäristön. Sipoossa taajamatoimintojen alueita laajennetaan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen Itäsalmessa, Söderkullassa, Nikkilässä ja Talmassa. Alueet sijaitsevat yhdys-kuntarakenteen, liikenneyhteyksien ja kunnallistekniikan kannalta edullisilla vyöhykkeillä.

Tutuhesassa on muodostettu mielipiteitä Uudenmaan vaihemaakuntakaavasta ja liittojen yhteisestä liikennestrategiasta sekä Uudenmaan maakuntakaavasta 2002.

Kesälinkkejä

Jos kesällä sataa tai luonto masentaa, voi lähteä kesäretkelle nettiin. Ohessa vinkkejä.

Ellun heikot signaalit lisääntyvät päivittäin.

Ensti on kaikille avoin ennakoinnin tietopankki, jota ylläpidetään ja kehitetään Opetushallituksessa.
Sieltä löytyy mm. tulevaisuuden tutkimukseen liittyvä sanasto sekä kuvauksia menetelmistä.
Enstin taustaryhmässä on Tutuseuran edustajana pääsihteerimme Iiris Penttilä.

Enstin kuluvan vuoden toinen uutislehti on ilmestynyt
Uutislehden aiheina ovat:
- Uusia työkaluja tiedon soveltamiseen (Ennakoinnista eteenpäin Etelä-Suomessa! -hanke)
- Varsinais-Suomen työmarkkinoiden toiminta ja tulevaisuus kehittyy ASKO-TKTT-prosessilla
- Muutos, osaaminen ja tulevaisuus -seminaari herätti keskustelemaan
- Enstin kuulumisia

Sanasto kannattaa tarkistaa ennenkuin aloittaa käsitekeskustelun listalla. Toinen tarkistuspaikka on Wikipedia, suomeksi ja englanniksi


Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelman 2005 - 2007 tavoitteena on parantaa Helsingin seudun kansainvälistä kilpailukykyä ja yhteisiä edellytyksiä toimia maailmanluokan liiketoiminta- ja innovaatiokeskuksena toimenpitein, jotka edistävät asumisen, oppimisen, osallistumisen, työnteon ja yrittämisen mahdollisuuksia seudulla.

Ohjelman osana on Kansalaiskanava, jossa kehitetään malleja vuorovaikutukseen asukkaiden ja hallinnon välillä kansalaiskanavan ohjausryhmässä Tutuseuran lakki päässä istuu Matti Leskinen.

Kansalaiskanava-hankkeen perustama Käyttäjädemokratiaklubi on klubityönään tehnyt työkirjan asiakasosallisuuden itsearviointiin. Työkirja on tarkoitettu sekä yksityisen, julkisen että kolmannen sektorin organisaatioiden käyttöön.

Työkirja valittiin Laatukeskuksen benchmarking-jaoksen klubipäivässä 11.5. parhaaksi klubityöksi!

Henkilökohtaista tulevaisuutta voi haarukoida Personal Futures-sivuston avulla. Sivuston kehttäjä, Verne Wheelwright, Ph.D, on kiinnostunut yhteistysöstä ja lähettää mielellän menetelmän työkirjan ja oman, aihetta koskevan väitöskirjansa.

Polis metrolla vai ilman? Poimintoja Kaupunkitutkimuksen päivien metropolikeskustelusta

Markus Laineen ja Kimmo Kurunmäen Kaupunkitutkimuksen päivillä (3.-4.5.07) johtamassa sessiossa “The European Metropolis and Global Competition” pohdittiin metropolien olemusta ja ominaisilmiöitä erityisesti talousnäkökulmista käsin. Keskusteluun nostettiin muun muassa seuraavia ajatuksia.

Menestyäkseen globaalissa “tärkeänä olemisen pelissä” kaupunkiseutujen on haalittava sopivanlainen sekoitus kovia ja pehmeitä vetovoimatekijöitä, infrasta palveluihin ja elämysmahdollisuuksiin. Globaalitalouden kartalle pääseminen ja siellä pysyttely edellyttää kehityksen mukana elävää paikallista hallintasysteemiä. Rohkea päätöksenteko voi poikia seudulle pisteitä kansainvälisessä voitonjaossa, mutta paikallistasolla kuitenkin konkretisoituvat samalla aina myös kasvun ja talousvetoisuuden kääntöpuolet.

Taloudellinen ja poliittinen vallankäyttö keskittyy metropoleihin, mutta ei ole helppoa osoittaa, ovatko metropolialueet pikemmin talouskehityksen syy vai seuraus. Metropoli-konsepti on muutenkin monitulkintainen. Mistä oikeastaan syntyy metrous, joka erottaa metropolin polista?

Tiheävuorovälinen sähköjuna ei vielä tee metropolia, vaikka sen tunnettu tunnusmerkki onkin. Metropolius on moneutta, metrottoman poliksen ylittävää kirjavuutta ihmisissä, elämäntavoissa, arkitarinoissa. Metropoli on myös hypetystä, innon kuohuntaa urbanisoitumisen mielikuvissa. Voipa metropolista tulla myös fetissi. Vai onko metropoli vain myytti?

Kovin hierarkkisella ajattelulla voi metropolin moninaisuutta tuskin tavoittaa. Puhe metropolista toimiikin osaltaan kritiikkinä hierarkkista suunnittelua kohtaan. Metropolikehitystä ei luonnehdi kauttaaltaan konsensus, muttei konfliktisuuskaan. Kaupungin suunnittelussakin hedelmällisin on elävä välitila, jossa oppiminen, kriittinen keskustelu ja reilu eripura tulevat mahdollisiksi. Miten luoda kehityskeskustelun välitilaa metropolimittakaavassa? Muun muassa tässä riittää haastetta niin tutkijoilla kuin muillakin metropolistumisen osakkailla.

Lausunto Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liikennestrategiasta

Hei

Saimme Arto Salmelan kanssa valtuudet laatia lausunto.
Strategia löytyy: www.uudenmaanliitto.fi

Liikenneterveisin
Matti

.............

LAUSUNTO UUDENMAAN JA ITÄ-UUDENMAAN LIIKENNESTRATEGIAN LUONNOKSESTA


Strategian laatimisen jälkeen on ilmastonmuutoksen torjunta noussut sekä politiikan avainkysymykseksi että kansalaisten keskeiseksi huolenaiheeksi. Liikennestrategiassa tämä edellyttää uutta tai ainakin täydentävää perusteiden pohtimista. Kustannusten, turvallisuuden ja ajankäytön rinnalle tulevat päästöt ja ilmastovaikutukset. Liikkumisen ja kuljetuksiin vaikuttamalla lienee saatavissa suurempia vaikutuksia ilmastomuutokseen kuin esimerkiksi biopolttoaineilla.

Strategiassa on tarkasteltu Uuttamaata ja Itä-Uuttamaata kokonaisuutena ja täten korjattu maakuntien erillisten suunnitelmien puutteellisuus. Järkevää on myös liikennesuunnittelun aluejaon määrittely luonnollisten liikennealueiden pohjalta ilman sitoutumista hallinnollisiin rajoihin. Toivottavasti tämä ajatus leviäsi muuhunkin suunniteluun ja hallinnollisia rajoja voitaisiin tarvittaessa muuttaa, ellei verkottumisen kautta saavuteta riittävää yhteistyön tasoa.

Strategiassa näkyy selvästi liikenneajattelun siirtymävaihe, tavoitteeet lähtevät kysyntään vaikuttamisesta ja joukkoliikenteen suosimisesta, mutta konkreettisessa toimenpiteissä ei uskalleta luottaa kysynnän muutoksiin, vaan mitoitetaan toimenpiteet autoliikenteen jatkuvan kasvun varalta. Strategia on järjestelmätasolta kysyntää ja tarjontaa suunnitteleva, ei vielä asiakaskeskeinen, eri liikkujaryhmien kannalta asiaa tarkasteleva.

Liikkujan kannalta joukkoliikenteen käyttö lähes poikkeuksetta merkitsee pitempiä matka-aikoja. Kun samalla auton omistaminen koetaan välttämättömyytenä, sen käyttöä tarkastellaan marginaalikustannuksena, jonka kanssa joukkoliikenteen taksojen on vaikea kilpailla ainakaan lyhyillä etäisyyksillä. Tarvitaan lisäksi asennearvotusta yhteisen hyvän puolesta, jotta siirrytään joukkoliikenteeseen. Tässä saattaisi auttaa liikkumisen hallinnan juurruttaminen työpaikkojen lisäksi asuinaluille ja asukkaille yhteistyössä kuntien ja asukasyhdistysten kanssa.

Ihmiset haluavat asua tilavassa asunnossa ja väljässä ympäristössä. Rahoitusmarkkinoiden kehitys mahdollistaa riittävän asunnon hankkimiseen monille nuorille lapsiperheille. Kohtuuhintaisia tontteja löytyy kaukana keskuksista ja julkisista liikenneyhteyksistä. Aika on niukka resurssi, jolloin oma auto on kilpailukykyisin työmatkojen vaihtoehto. Näille alueille voisivat joukkoliikennekäytäviin perustuva liityntäliikenne tai Suomessa vielä vieras kimppakyyti olla käyttökelpoisia vaihtoehtoja.

Pääkaupunkiseudun ydinalueen kannalta merkittävämpi ryhmä ovat hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella asuvat, jotka mukavuuden, työsuhdeauton tai joukkoliikennejärjestelmän osaamattomuuden vuoksi käyttävät ruuhka-aikana omaa autoaan. Heille ilmastomuutoksen torjunta voisi antaa riittävän lisäperusteen joukkoliikenteeseen siirtymiseen.

Joukkoliikenteen laatukäytävien pohjana ovat nykyiset ja suunnitellut ratayhteydet. Laadukas ja tiheä joukkoliikenne on toteutettavissa myös busseilla, onhan bussivuoron edellyttämä matkustajamäärä paljon junavuoroa pienempi.

Liikenteen hinnoittelulla on sekä Lontoossa että Tukholmassa kiistattomasti vähentänyt myönteisiä vaikutuksia liikenneruuhkia. Pääväylien ruuhkautumisen estäminen rajoittamalla niille pääsyä takaa välityskyvyn säilymisen, siitä on USAssa ja Kanadassa jo vuosikymmenien kokemukset. Pääkaupunkiseudun liikenteen ruuhkautumisen estoon kannattaa käyttää kaikki keinot ja etsiä ratkasuja maailmasta omien innovaatioiden lisäksi. Myös viikonloppujen ja juhlapyhien ruuhkahuippuihin voitasiin vaikuttaa ”myymällä pääsylippuja pääväylille”.

Rahoituksen pitkäjänteisyyteen pyrkiminen on kaikkien hallinnonalojen unelma, päästä varaamaan oma rahoitus etukäteen tiukkenevasta julkishallinnon tulopohjasta. Liikenteen rahoituksessa se on turvannut isot investoinnit, vaikka kustannusarvioiden kasvu on heikentänyt kannattavuutta esimerkiksi Helsingin keskustatunnelin tapauksessa. Asiaa voisi ajatella toisinkin; varmistetaan ylläpito, varataan riittävästi rahaa kysyntään vaikuttamiseen sekä nykyisen järjestelmän virittämiseen ja toteutetaan loppurahoilla harkiten siiria investointeja.

Nykyinen ohjelmointijärjestelmä on jäykkä eikä reagoi liikenteeseen vaikuttaviin maankäyttöhankkeisiin riittävän nopeasti. Yleisiin teihin tukeutuva uusi asutus saa kevytväylät ja liittymäjärjestelyt vuosia asukkaiden muuttamisen jälkeen ja logistiikkakeskusten liikenne jyrää katuverkossa vuosia kunnes maanteiden liittymät saadaan Tiehallinnon ohjelmiin ja rakennetuiksi.

Liikenne aiheuttaa melua ja hyvä saavutettavuus merkitsee yleensä myös lisääntynyttä melutasoa. Uusien väylien ja asuinalueiden melutaso saatetaan määräysten tasolle kaavoitusmääräyksin ja rakentamisen yhteydessä, mutta vanhojen väylien ja asuinalueiden suhteen tarvitaan lainsäädännön velvoitteiden voimistamista. Eräs kokonaiskustannuksia alentava keino olisi ylijäämämaiden läjityksen ohjaaminen meluesteiden rakentamiseen.

Ilmaliikenteen kokonaismeluun vaikuttaa vain liikenteen mahdollinen supistuminen ilmastonmuutoksen torjuntatoimien edetessä myös lentoliikenteeseen. Asutukselle haitallinen melukuormitus tulisi jakaa tasapuolisesti ja luoda tähän hallinnollinen menettely.

Strategiaa laadittaessa ajatukset ovat liikahtaneet hyvään suuntaan, konkretia seuraa perässä.


Toimeksi saaneina seuran jäsenet

Matti Leskinen Arto Salmela
matti.leskinen@iki.fi artoslm@saunalahti.fi

Vanhemmat vai poliiisi?

Timo Lahtela

Hyvää loppuvuotta muillekin.

Oheinen teksti Hesarissa teki vaikutuksen .
Toimitus antoi sille nimeksi "Vanhempien kunnioittaminen avain
onnelliseen nuoruuteen". Itse teksti lyhentämättömänä on tässä ;

,,,,,,,,,

Korkeasti koulutettu, tutkijana työskennellyt ystäväni muutti
tyttärensä kanssa Venäjältä Suomeen noin vuosi sitten.
Tyytyväisenä hän kertoili minulle lapsensa elämästä uudessa
kotimaassa: päiväkodista, leikkipuistoista,
terveydenhuollosta, koulun aloittamisesta valmistavalla
luokalla. Kaikkea tätä oli saatavana Venäjälläkin, mutta
täällä äitiä viehätti erityisesti se kunnioitus, jolla
kohdeltiin lasta joka paikassa, ja se, että vanhemmilta
kysyttiin lupaa ja allekirjoitusta pienimmissäkin asioissa.
Eräänä päivänä tämä idyllinen mielikuva romahti.
Kun äiti kielsi tytärtään jostakin, yleensä kiltti lapsi
vastasi: "Äiti, jos sinä lyöt minua, minä soitan poliisille!"
Äiti oli täysin hämmentynyt. "Tyttöseni", hän sopersi, "enhän
minä ole sinua ikinä lyönyt, emmehän koskaan edes riitele. Jos
kiellän sinua jostakin, niin sinun parastasihan minä vain
ajattelen, koska rakastan sinua niin paljon. Mistä olet saanut
päähäsi sellaisen ajatuksen?" Tyttö purskahti itkuun, kesti
aikaa kunnes hän sai sanottua: "Äiti, mutta kun opettaja
meille niin sanoi!" Äiti tuli vieläkin surullisemmaksi, hän
tiesi, että opettaja oli lapselle suuri auktoriteetti, jonka
sanomisia ei ollut tapana kyseenalaistaa. Tällainen Pavlik
Morozov -ajattelu ei kuitenkaan mahtunut hänen päähänsä.
Isästään kannellut poika sopi ideologiseksi esimerkiksi
Stalinille, mutta neuvostoklassikkokirjassa kuvailtu tekonsa
on jo aikoja sitten tuomittu katalana. Entisestä sankarista on
tullut ideologian uhri, joka aivopestynä oli valmis
järjettömiin ja itselleenkin vahingollisiin tekoihin.
"Opetetaanko täällä todellakin näin?" ystäväni kysyi minulta
tyrmistyneenä. Hän oli käynyt tyttärensä kanssa pitkän ja
laatuaan ensimmäisen vakavan keskustelun. Sanottua ei
kuitenkaan sanomattomaksi enää saanut. Eikä entistä ehdotonta
luottamusta äitiin ja opettajaan lapsi enää takaisin saa.
Itse olen miettinyt jo pitkään samaa asiaa. Monet ongelmat,
jota lastensuojeluviranomaiset joutuvat täällä Suomessa
ratkomaan, ovat heidän oman "valistuksensa" aiheuttamia. Eikös
sen sijaan, että koululaisille opetetaan "soittamaan
poliisille", olisi paljon parempaa opettaa heille
vanhempiensa, isovanhempiensa ja muiden aikuisten
kunnioittamista, selittää, että vanhempia on toteltava, vaikka
olisi heidän kanssa eri mieltä, koska yksikään vanhempi ei
toivo lapselleen pahaa (venäläiset oppikirjat aapisista alkaen
ovat näitä ajatuksia täynnä, nykyisissä suomalaisissa
koulukirjoissa ei ole mitään sinne päinkään viittaavaa). Olen
vakuuttunut, että näin olisi vältytty monelta huostaanotolta,
tarjottu monelle teini-ikäiselle onnellisempi nuoruus ja
tuettu aidosti vanhempia heidän kasvatustyössään.
Niitä lapsia, jotka todellakin tarvitsevat
lastensuojeluviranomaisten levittämää propagandaa, on vain
muutama prosentti. Miksi siis evätä muilta lapsilta oikeus
onnelliseen lapsuuteen, luottavaiseen ja kunnioittavaan
suhtautumiseen vanhempiinsa? Eiköhän kasvatustieteeseen päde
sama ajatus kuin lääketieteeseen: se, mikä on sairaalle
lääkettä, on terveelle jopa hengenvaarallista myrkkyä.
Tekisi mieli tietää, harjoitetaanko tällaista "valistusta",
jossa vanhemmat rinnastetaan rosvoihin, namusetiin ja muihin
lasta vaaniviin vaaroihin, vain maahanmuuttajalasten parissa
vai kuuluvatko supisuomalaisetkin lapset sen piiriin?

Mirja Kemppinen


PS

Tämä lyhentämätön kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla.
Timo on palannut listalle tauolta.

Matti

Helsinki-visio

30. tammikuuta 2007
GREATER HELSINKI VISIO 2050

”Helsingin seudun 14 kunnan asukasluvun ennustetaan kasvavan tulevien 50 vuoden aikana nykyisestä 1,3 miljoonasta 2 miljoonaan. Tarvittavan uudisrakentamisen määrä on niin suuri, että se mahdollistaa seudun fyysisen kokonaisrakenteen kehittämisen tavalla, joka vahvistaa Helsingin seudun asemaa ja kilpailukykyä yhtenä Itämeren alueen johtavana kulttuuri- ja teknologiakeskuksena sekä vetovoimaisena asuin- ja liiketoiminta-alueena”.

Tästä GREATER HELSNKI VISION 2050 kansainvälisestä kilpailuaiheesta, jonka johdantolause lainauksena edellä, alustivat Tanja Sippola-Alho Helsingin kaupungista ja Hannele Kokkoniemi Uudenmaan maakuntaliitosta Tulevaisuuden Tutkimuksen Seuran visiotilaisuudessa 30.1.2007.
Tarkemmin kilpailusta ja sen järjestäjistä: www://greaterhelsinkivision.fi

Kilpailulla halutaan kokonaisnäkemys seudusta, miten sen maankäyttö, asuminen ja liikenne järjestetään ja erityisesti miten arviolta 70 miljoonaa uutta kerrosneliömetriä sijoitetaan seudulla seuraavan 50 vuoden aikana. Taustaoletuksena on talouden ja väestönkasvun jatkuminen sekä asumisväljyyden parantaminen.

Tilaisuudessa tuotettiin sovelletun tuplatiimimenetelmän avulla seuraavat vision työnimet ja aihiot.

Helsingin seutu on ”logistinen metropoli”, joka jäsentyy ja rakentuu eriytyvine keskuksineen, on tehokas energian säästäjä, tiivistyvä ja sen joukkoliikenne on ylivertainen muihin liikennemuotoihin nähden.

Helsingin seutu on ”verkottuva metropoli”, jonka tärkein toimintaympäristö on Itämeren alue, erityisesti Pietarin alue, jonka kehittymisestä Euroopan ja Venäjän kasvuvyöhykkeenä seutu hyötyy.

Helsingin seutu on ”yhteisöllinen metropoli”, joka on sosiaalisesti tasapainoinen, monikulttuurinen ja vuorovaikutteinen ja profiloituu kulttuurisesti niin Suomessa kuin Euroopassakin.

Tärkeinä kysymyksenasetteluina tuotettiin lisäksi mm. seuraavat.
Miten voimme tietää miten ihminen elää, tienaa ja viihtyy 50 vuoden kuluttua? Onko sosiaalisen (pehmeän) ja rahatalouden (kovan) kehityskonseptin välillä sovittamaton ristiriita vai voivatko ne tukea toisiaan? Onko asumisväljyyden kasvattamisessa järkeä ekologiselta kannalta ? Onko vision rakentaminen liian lopuullinen kun kaupungin kuitenkin kehittyvät orgaanisesti ? Miten suuret riskit, kuten ilmaston muutos, konfliktit, väestörakenne jne pitäisi osata ottaa huomioon?

Päätettiin jatkaa visioiden kehittämistä työryhmässä Hannu Kalajoki, Matti Leskinen, Voitto Aaltonen, Kari Mustanoja, Ossian von Konow, Maija Sipilä.

Tilaisuuden juontajat olivat Hannu Kalajoki ja Matti Leskinen.

Perustulokeskustelua listalta

--- Matti Hyryläinen <matti.hyrylainen@...>:
> Mutta jos
> tarkoituksena on saavuttaa luonnon kuormituksen
> kannalta kestävä kehitys, pienillä
> tuloilla laiskana eläminen on mitä tavoiteltavin
> päämäärä.

Tutkimusten mukaan köyhissä maissa kehitys ei ole
kestävää vaan niissä on enemmän ympäristöongelmia kuin
rikkaissa maissa.

> Tältä kantilta asiaa ajateltaessa ongelma on siinä,
> miten nykyistä enemmänkin ihmisiä
> voisi elää pienemmillä tuloilla ja vähemmän
> kuluttaen mutta silti ihmisarvoisesti ja
> sosiaalisesti hyväksytysti.

Useimmat ihmiset, varsinkin miehet kaipaavat työtä
ihmisarvonsa vuoksi.

> Kansallisella tasolla paras ratkaisu olisi kaikille
> maksettava perustulo.

Tuo on perusteeton väite. Tuo on omiaan köyhdyttämään
taloutta vähentämällä tuotantoa.

> Niin
> rikkaille kuin köyhille, terveille kuin sairaille
> maksettuna perustulo merkitsisi
> yleisen ja yhtäläisen ihmisarvon käytännöllistä
> taloudellista tunnustamista.

Ihmiset eivät useinkaan katso sosiaalituen merkitsevän
yleisen ja yhtäläisen ihmisarvon käytännöllistä
taloudellista tunnustamista vaan päinvastoin katsovat
merkitsevän eriarvoisuutta.

> Jos kaikki sen saavat ja jotkut pystyvät arvokkaasti
> elämään vain sillä, mikä on ongelma?

Ongelmana on sen köyhdyttävä vaikutus.

> Ei ainakaan kulutushysteria eikä markkina-ahneus,
> mitkä tänään ovat kestävän
> kehityksen vakavimmat esteet.

Perusteetta ajattelet, että kuluttaminen ja
markkinatalous olisivat kestävän kehityksen vakavimmat
esteet.

> Tämä onkin kiintoisa asia, jonka
> myös Reijo on huomannut: "Rahojen vähetessä on jo
> nyt edessä tilanne, jolloin
> yhteiskunta pystyy huolehtimaan vain kaikkein
> marginaalisimmista ryhmistä".

Ei ole näkyvissä, että rahat eli resurssit vähenisivät
useimmissa maissa.

> Tosiaankin
> viime aikojen kokemusten valossa näyttää siltä, että
> mitä enemmän talous kehittyy ja
> kansantulo kasvaa, sitä vähemmän yhteiskunnalla on
> varaa mihinkään yhteiseen elintason
> nostamiseen.

Tuo on näköharha, sillä todellisuus on päinvastainen.

-----------


Lisää

Mielipiteitä PKS-ilmastostrategiasta

Mikä strategia?

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiasta on pyydetty lausuntoa maaliskuun loppuun mennessä. Nopeimmin strategiaan pääsee sisälle katsomalla esittelyaineiston.

YTV toivoo ennenkaikkea ideoita uusista keinoista ja kannnanottoja raportissa esitettyihin sekä Peter Lundin keinojen Top Ten listaan, joka ohessa. Strategia koskee julkishallintoa ja PKS-aluetta ja imastoon vaikuutavia tekijöitä, ei sensijaan ilman laatua ja epäpuhtauksia.

Mahdollisia Top 10 keinoja
– esimerkit arviointiraportista
• PKS kuntien oman energiankulutuksen ja khk-päästöjen
vähentäminen
• Hankintamenettely
• Kivihiilen korvaaminen kierrätyspolttoaineella ja ekosähköllä
• Energian käytön tehostaminen kaikilla tasoilla
• Raideliikenne ja biopolttoaineet
• Pientalojen lämmitysjärjestelmät
• Informaatiotoimet
• Motivaatiotoimet
• Elinkaariajattelu ja ekoalueet
• Seuranta ja tilastointi
Lähde P.Lund 11/2006

Mielipiteitä

Tämä ilmastostrategiapaperi on kokonaisuutena kyllä melkoisen hyvä ja on erinomaista, että tähän on panostettu selvästi aika paljon työtä. Aihe on kuitenkin mielestäni niin huipputärkeä (ihmiskunnan suurin uhka tällä hetkellä), että olisin toivonut lisää konkretiaa nimenomaan käytännön toimenpide-ehdotuksiin. Strategiassa on liikaa kohtia, joissa esitellään sinänsä erittäin hyviä tavoitteita ja mittareitakin näistä, muttei aina esitetä selviä numeerisia tavoitteita. Jos näitä ei esitetä mittareiden yhteydessä, jäävät mittaritkin näiltä osin vaillinaisiksi. Tokihan näitä tarkennuksia voidaan tehdä myöhemminkin, joten toki on hyvä ja välttämätöntä, että mittareita on mietitty.

Yksi hyvä esimerkki oikein asetetusta mittarista (jossa on siis tavoite mukana) löytyi rakennuksia käsittelevästä kohdasta. Siinä esitetään, että kaukolämmön osuus nostettaisiin nykyisestä 78 %:sta 85: %:iin (ilmeisesti tarkoittaa vuoteen 2030 mennessä). Tuon kaltaisella tavalla pitäisi mielestäni kaikissa tavoitteiden mittarointia kuvaavissa kohdissa myös esittää selvät numeeriset tavoitteet.

Päinvastainen huono esimerkki onkin energiantuotannon kohdalla, jossa (siis kohdassa 7.2) on esitetty liuta hyviä mittareita vailla tavoitteita. Tässä kohdassa kaipaisin myös esitettävän tavoite vähentää kivihiilen käyttöä. Jo huoltovarmuussyistäkään ei ole syytä kokonaan luopua kivihiilesta YTV-alueella, mutta sen käyttöä tulisi hallitusti vähentää. Toisaalta ei ole esitetty mitään konkretiaa, miten lisätään uusiutuvien polttoaineiden käyttöä ja toisaalta poltettavaksi kelpaavan jätteen energiakäyttöä. Tulisi olla selvät tavoitteet siitä, että investoidaan uusiin voimaloihin, joissa on monipolttoainakattilat ja voidaan hyödyntää mm. metsähaketta.

Jätteenpoltto tuntuu tässäkin paperissa olevan niin "kuuma peruna", ettei uskalleta asettaa tavoitteeksi polttolaitoksen rakentamista (yleistä epäkonkreettista "taivastelua" asian ympäriltä tekstissä toki on). Se on kuitenkin aivan välttämättömyys. Sitä varten on oltava aivan erillinen laitos, sillä EU:n jätteenpolttodirektiivin määräykset tällaisille laitoksille ovat erittäin ankarat ja tällaiset laitokset ovatkin tämän vuoksi hyvin vähäpäästöisiä (toki sitten maksavat investointeina erittäin paljon - kuitenkin parempi ratkaisu kuin nykyinen aivan liian mittava jätteen kaatopaikoille dumppaus ja lisäbonuksena saadaan energiaa).

Toinen ilmeisesti poliittisesti liian "kuumaksi" osoittautunut asia on ydinvoima. Sitäkään ei mielestäni lainkaan voida sivuuttaa, jos pitäydytään "kylmästi" tosiasioiden pohjalla. Jo nyt YTV-alueella toimivilla energiayhtiöillä on melkoiset osuudet Olkiluodon ja Fortumin kautta myös Loviisan ydinvoimalasta. Kysymystä kuudennesta ydinvoimalasta ei voida sivuuttaa YTV-alueenkaan näkökulmasta ja asia tulee joka tapauksessa nousemaan agendalle pian eduskuntavaalien jälkeen. Ydinvoimalakysymys on erittäin merkittävä sekä ilmastopoliittisesti että tuontiriippuvuutemme (siis sähkön) vähentämisen kannalta. Ja alueella toimivat energiayhtiöt joutuvat pian ottamaan kantaan mahdollisista osuuksistaan tulevaan kuudenteen ydinvoimalaan.

terv. Lauri Saloriutta

Retrokeskustelua vuodelta 2000

Tutuhesa-listan viestit ovat Yahoossa vapaasti luettavissa alkaen heinäkuusta 2000

Ohessa nimettömiä, mutta mahdollisesti tunnistettavia poimintoja aivan ensimmäisistä viesteistä.
Itsekukin voi tehdä analyysin oman ajattelunsa kehittymisestä laittamalla Yahoon hakuun oman sähköpostiosoitteensa.



> demokratian parhaimpiin kuuluvana puolena voitaneen pitää sen itseään
> korjaavuutta jonka mahdollistaa mm koulutus ja
> epäitsekkyys-kaukonäköisyys valistuneessa kansalaisessa ?

Demokratia on itseäänkorjaavampi kuin joku jäykkä tyranni. Mutta
demokratiakin on osoittaunut hyvin jäykäksi muuttumaan. Pienehköt
eturyhmät pystyvät estämään saavutettujen etujen poistamista
tehokkaasti, vaikka edut eivät (enää) olisi yleisen edun mukaisia.
Demokratiaa paremmin itseään korjaa markkinatalous, koska yrityksen
tulot koostuvat kysynnästä ja sen asiakkaat ovat vapaaehtoisia, kun taas
demokraattinen valtio hankkii tulonsa veroilla, joita on pakko maksaa,
vaikka valtion palvelut olisivat huonoja, ja pakottaa kaikki valtion
alueella olevat asiakkaikseen.
Epäitsekkyys ja kaukonäköisyys eivät korjaa itseään hyvin, koska ne
eivät perustu useinkaan todellisuuteen ja itseäänkorjaavaan tieteeseen,
vaan omaksuttuun ja muuttumattomaan ideologiaan.


..........

> kommenttisi on hyvin "ajankohtainenkin" ja siksi puolueet ovat hieman >
"jälkeenjääneitä" vaikutuselementtejä ja uudet (?) kansalaisliikkeet > joutuvat
"korvaamaan niitä kapea-alaisuudestaan huolimatta .

Uusien kansalaisliikkeiden "edistyksellisyys" ei merkitse, että niiden
ideat olisivat oikeita ja hyödyllisiä. Ideologian kannattajan "edistys"
merkitsee ideologian politiikan toteuttamista, ei aina ihmisten tai
eläinten hyvinvoinnin lisääntymistä.

> Täytyy vain toivia että nniden yhteistyö kasvaa tarvittavaksi
> globaaliksi tietoisuudeksi mm ympäristöstä ja nykyisenluonteisen
> markkinavoimain pehmentämiseksi .

Globaali tietoisuus mm. ympäristöstä on usein väärää ideologista
tietoisuutta.
Mitä tarkoitat markkinavoimain pehmentämisellä? Yleensä sillä
tarkoitetaan siirtymistä markkinataloudesta sosialismin suuntaan, mikä
ei kuitenkaan ole tuottanut hyviä tuloksia.

.........

> Kun Ympäristö ei enää ole meille vihollinen-säilymisemme uhkatekijä ja > sen
säilyminen on yhä enemmän valintojemme varassa.

Ympäristömme on meille vieläkin vihollinen, sillä se on vaarallinen.

> Tässä suhteessa yritysten välinen loputon kilpailu voi heikentää niiden > omaa
motiivia "sijoittaa" sen säilymiseen ilman "yhteisön" yleiskäskyä > jota sitten
paikallinen korruptio voi heikentää.

On totta, että yritysten välinen kilpailu voi heikentää niiden
ympäristönsuojelua. Kuitenkin yksityisomistukseen perustuva järjestelmä,
jonka todennäköinen seuraus ja syy on kilpailu, voi suojella ympäristöä
parhaiten: siinä ei yleensä ole oikeutta saastuttaa toisen ruumista ja
omaisuutta.
Kaipaamasi yhteisöllinen sentralismi ei aina paranna ympäristön tilaa.
Jos ympäristön hallinta annetaan valtiolle, poistetaan yksilön motiivi
suojella omistamaansa ympäristöä. Valtio antaa yleiseen etuun vedoten
etuoikeuksia saastuttaa.

...........

> >Globaali tietoisuus mm. ympäristöstä on usein väärää ideologista
> >tietoisuutta.
>
> Tässäkö tuli vääränlaisen idean/ideologian esimerkki?

Ei tullut konkreettista esimerkkiä. Konkreettinen esimerkki: 70-luvulla
globaali ympäristötietoisuus oli vakuuttunut, että jääkausi on tulossa.
Nyt globaali ympäristötietoisuus on vakuuttunut, että kasvihuoneilmiö
nostaa maapallon lämpötilaa katastrofaalisesti. Molemmat väitteet eivät
voi pitää paikkaansa. Kumpikaan väite ei välttämättä pidä paikkaansa.

..............

Näen markkinat välttämättömyytenä, kun ihminen pyrkii soveltamaan työnjakoa
ja erikoistumista. Markkinat ovat aina jonkin yhteiskuntasopimuksen
määrittämiä. Markkinoiden käsittäminen determinisminä on todellisuuspakoa.
Markkinat toimivat juuri niin oikein ja hyvin, kun niillä toimivat ihmiset
toimivat vallassa olevan yhteiskuntasopimuksen rajaamina. Hyvän ja pahan,
oikean ja väärän, yhteiskuntasopimuksen, sosiaalisen pääoman, valtion ...
jättäminen determinisminä tulkituille markkinoille on todellisuuspakoa.
Meillä täytyy olla jokin relevantti kuva ihmisestä ja maailmasta, kun me
ryhdymme suunnittelemaan markkinoita ja niiden vaatimaa yhteistä ohjausta.
Kolmiyhteisen itsekkyyden, ahneuden ja vallanhalun deteriminoiman ihmisen
ja hänen yksityisen omistuksensa rajattoman kunnioittamisen asettaminen
markkinoiden toiminnan lähtökohdiksi noin vain ideologisin perustein,
taikka tehokkuuteen, tuottavuuteen ja taloudellisuuteen viittaamalla tuntuu
todellisuuden huiputtamisyritykseltä ja siis itsepetokselta. Kaikenlaisten
jähmeiden ja joskus korruptoitumiseen taipuvaisten julkisten,
taloudellisten, kulttuuristen jne. byrokratioiden korvaaminen
markkinoidenkaltaisilla järjestelyillä kiinnostaa minua kovasti - mutta ei suinpäin ideologisoiden.

,,,,,,,,,,


>Markkinoilla toimii myös näkymätön käsi, jonka ansiosta markkinoiden
>lopputulos on parempi kuin ihmisten tietoinen toiminta.
>
Mikä ihmeen "näkymätön käsi"? Voisiko joku selittää. Vai onko kysymyksessä
talousoppineiden hokema vailla merkitystä?
Kai siellä taustalla on kuitenkin ihmisiä ja institutioita , jotka pyrkivät
yhteistuumin vaikuttamaan esim kuluttajien ja piensijoittajien
käyttäytymiseen oman hyötynsä maksimoimiseksi, mutta haluavat pysyä
näkymättömissä. Kutsuttakoon niitä sitten näkymättömäksi kädeksi tai
kasvottomiksi markkinavoimiksi.

Miten markkinoiden lopputulos voisi olla parempi kuin ihmisten (ml. edellä
mainitsemani taustavaikuttajat) tietoisella (yhteis-) toiminnalla
aikaansaatu? Olisiko kysymys "Korkeimman" käden ohjayksesta?


--------------


>Yhteiskuntasopimus on hypoteettinen analyysimenetelmä, ei todellinen
>sopimus, jolle yhteiskunta voisi perustua.

Keskustelimme tästä joskus aikaisemminkin, mutta juttu jäi sivuun. Käsite
"yhteiskuntasopimus" on tosiaankin abstrakti, ei siis mikään faktinen
_sopimus_. Itse asiassa Rousseau, jolta käsite tunnetaan, ei tarkoittanut
sitä minkäänlaisena oikeana sopimuksena; esimerkiksi hallitsijan ja
kansalaisten välisenä. Tästä ei ollut kyse.

Rousseaun yhteiskuntasopimuksen käsite pyrki kuvaamaan erästä
yhteiskuntatieteellistä teemaa, joka tunnetaan erityisesti Hobbesilta:
villi-ihmisen ja valtiollisen ihmisen ero. Hobbeshan uskoi, että ilman
valtiota ihmiset ovat villejä ja tuhoisia. "Homo homini lupus". Rousseaun
yhteiskuntasopimus tarkoittaa siis sitä, että jossain historian vaiheessa
ihmiset ikään "sopivat" lopettavansa lyhytnäköisen väkivallan ja ryhtyvänsä
yhteistyöhön.

No, yhteiskuntasopimuksen käsite on siis käytännössä aika yhdentekevä. Se on
sitä varsinkin sen vuoksi, että Hobbesin antama kuva primitiivisestä
ihmisestä on aika kyseenalainen. Ja oli se mitä tahansa, asialla ei ole
tämän kannalta suurta merkitystä.

Anyway, mieleeni tuli eräs mielenkiintoinen huomio. Vassi nimittäin puhui
markkinoista ja siitä, että markkinat toimivat miten toimivat ja ovat juuri
niin moraalisia kuin ovat. Tämä on aivan totta. Vapaita markkinoita ei
tosiaan tule nähdä itseisarvona, jotka sitten tekevät maailmasta
oikeudenmukaisen.

Silti vapaat markkinat kuuluvat olennaisena osana oikeudenmukaiseen
maailmaan. Relaatio, kehityskulun suunta on kuitenkin toinen.
Oikeudenmukaisuus on nimittäin sitä, että jokaisen ihmisen luonnolliset
oikeudet, eli ruumiin ja fyysisen omaisuuden suoja, on turvattu. Näitä
luonnollisista oikeuksista seuraa ihmisten vapaa vuorovaikutus, ts. vapaa
markkinatalous. Voilà!

...........

> Mitä enemmän tietoa ja
> mitä mahtavemmat välineet ihmisellä on, sen selkeämpi tahto vaaditaan ja
> kovempi vastuu syntyy.

Miten niin vaaditaan? Kuka vaatii?

Tuo vastaus on ymmärrettävä siinä valossa miten,mihin,ja miksi näitä välineitä käytetään,sekä edelleen siitä vastuusta,seuraamuksista joita esim.Ydinaseiden käytöstä on koitunut tai koituisi,sama koskee oikeammin kaikkea päätöksen tekemistä,joko yksittäisen ihmisen kohdalla,tahi yhteisön kannalta riippumatta siitä mitä päätöksellä,tai valinnalla on haluttu,aina vastuu tehdystä on olemassa,tavalla tai toisella.

'

Uudenmaan vaihekaava, lausuntoluonnos

Tulevaisuuden tutkimuksen seura

LAUSUNTO UUDENMAAN VAIHEKAAVASTA 27.2.2007/ MLe

Kyseisen kaavaluonnoksen suurin ongelma on heti Helsigin rajalta itään jatkuva valkea alue. Koko metropolialueen kokonaisvaltaista kehittämistä ei voida toteuttaa järkevästi niin kauan kun Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto ovat erillisiä liittoja. Vähintäänkin kartta-aineistoissa pitäisi näkyä kaavoitustilanne rajan toisella puolella. Oma kysymyksensä sitten on se, miten Sipoo (ja ehkä Porvookin) saataisiin mukaan Metropolialueen tasapuoliseen ja tasapainoiseen kehitykseen. Tämä sisältää mm. asumiseen tarkoitettujen alueiden sijoittamista ja koko itään päin suuntautuvat joukkoliikenteen suunnittelua (metro, juna, tieliikenne).

Taajamarakentaminen

Nykyinen kaaavoitusmenettely ei takaa rakenteellisesti parasta ratkaisua hallinnollisista rajoista riippumatta, koska maakuntakaavan toteutus riippuu kuntien kaavoituspäätöksistä ja edellyttää kuntien raja-alueilla kuntien yhteistyötä ja yksimielisyyttä.

Esimerkiksi Keravan, Tuusulan ja Järvenpään rajaseuduilla on nähty, että kunnat eivät tunnu millään pystyvän keskenään sopimaan tiettyjen alueiden maankäytöst. Ainakin maakäytön suuntaviivat pitäisi pystyä ratkaisemaan maakuntakaavassa kuntarajojen estämättä.

Tulevaisuudessa hallinnolliset rajat tulisi nähdä muuttujina ja niitä tulisi voida joustavasti tarkistaa, mikäli järkevä yhdyskuntarakenteen kehittäminen sitä edellyttää. Maakuntakaavaan voisi sisältyä ehdotus rajojen järjestelystä ja esitys kuntien yhteisistä yleiskaavatarpeista. Ao. ministeriöt käynnistäisivät muutosprosessit kaavan perusteella.


Haittoja aiheuttavat toiminnot

Kaavan laadinnassa ovat olleet mukana erilaisten haittoja aiheuttavien alueiden käyttäjät. Mukana eivät ole olleet haitoista kärsivät eli paikalliset asukkaat, jotka eivät ehkä ole edes tietoisia kaavan laadintavaiheesta. Alueiden toteutus suunnitellaan joko kunnallisessa kaavoitusmenettelyssä tai ympäristölupamenettelyssä. Tällöin taas paikalliset haitat ylikorostuvat.

Kaavan laadintaprosessiin pitäisi kuulua kunkin kohteen karkea kokonaishyötyjen ja haittojen arviointi, josta kaikki osalliset olisivat tietoisia. Tällöin syntyisi kokonaisnäkemys kohteen tarpeellisuudesta. Tarvittavan alueen yksitysikohtainen rajaus ja haittojen torjuntatoimet voidaan päättää nykyiseen tapaan. Vähimmäisvaatimus on, että kunnat informoivat paikallisia asukkaita kunnan alueen kohteista. Yleiset kuulutukset maakunnallisesta kaavoituksesta eivät tähän riitä.

Haittojen jakaminen oikeudenmukaisella tavalla on ongelma esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman tapauksessa. Haittaan ja sen jakutumiseen eri alueiden asukkaille voidaan vaikuttaa lentojärjestelyillä. Ympäristöluvan myöntämismenettelyyn ja sen toteutumisen seuranntaan tarvitaan menettely, jossa eri osapuolet samanaikaisesti ja tasavertaisesti osallistuvat ja jossa käytetään haitan kärsijän kannalta kehitettyjä mittaristoja.


Uraanikaivosten valtausalueet

Tämä tuntuu olevan vaikea asia. Harvasta asiasta on tullut niin selkeää kansalaismielipidettä kuin tästä. Nummi-Pusulalaiset eivät halua kuntaansa kehitettävän uraanikaivostoiminta-alueena. Eikö tätä mielipidettä pitäisi maakunnallisessa suunnittelussa kunnioittaa ja tehdä sellaiset kaavamääräykset maakuntakaavaan, että uraanikaivostoiminta Nummi-Pusulan metsissä ei olisi mahdollista?


Erityislakien ei pitäisi mahdollistaa kokonaisuuden kannalta huonojen päätösten syntymistä.
Kaivoslain uusiminen on jo aloitettu, liikenneväyliä koskeva laisäädäntö on jo uusittu.


Kiviaineshuollon järjestäminen

Uudenmaan maakuntakaavan toteuttamistapa poikkeaa naapurimaakuntien (Kanta-Häme, Itä-Uusimaa) tavasta hoitaa asia. Uudellamaalla asia on hoidettu varsinaisen maakuntakaavan kaavamääräysten "päälle" tulevilla ominaisuusmerkinnöillä. Naapurit ovat merkinneet vastaavat alueet maa-ainesten ottoalueiksi ja kaavamääräys sisältää lisäksi rakennuskiellon. Naapureiden tavassa ongelmana se, että lajien elinympäristön suojelu saattaa estää alueiden käytön maa-ainestenottoon ja korvaavien alueiden löytäminen voi olla ongelmallista. Uudenmaan tapa on tällaisessa tilanteessa joustavampi. Uudenmaan kaavamääräyksessä taas ei puututa millään lailla rakennusoikeuteen ja näiden hyviksi todettujen maa-ainesottoalueiden ympärille saattaa syntyä asutusta, mikä ei haittojen estämisen ja asumisympäristön kannalta ole hyvä asia. Kanta-Hämeen ja Itä-Uusimaan tapa pitää alueet varmasti maa-ainestenottoalueina riippumatta siitä pystyykö sieltä ottamaan maa-aineksia vai ei.


Hiljaisuus ja pimeys

Hiljaisten alueiden katsotaan toteutuvan riittävästi kaavan suojelualueiden avulla. Inventoinneissa hiljaiseksi todetuista alueista ei haluta myöskään kertoa laajalti, koska ne saattaisivat houkutella uutta asutusta ja hiljaisuus tuhoutuisi. Haja-asutuksen rakennusoikeuteen ei katsota voitavan koskea.

Käytännössä toimivia keinoja tarvitaan hiljaisten tai vähämeluisten alueiden säilyttämiseksi sekä haja-asutusalueilla että myös lähellä asutusta palvelemassa asukkaiden päivittäistä. virkistäytymistä.

Sama pohdiskelu koskee myös valosaastetta, joka todennäköisesti nousee tarkasteluun tulevaisuudessa.

Tietoyhteiskunnan rakenteet

Tarvitaanko rakenteiden varmistamiseen kaavoitusta vastaavaa menettelyä vai riittääkö operaattoreiden ja muiden toimijoiden toiminta viestinnän lupamenettelyjen säätelemänä?

Yhteenveto

Maakunnan liiton rooli on verkostojen kokoaminen ja yhteisten ratkaisujen löytämien ilman omaa konkreettista toimivaltaa. Siinä liitto on toiminut hyvin, vaikeutena on edelleen paikallisten haittojen kärsijöiden ja ratkaisuista hyötyjien intressien yhteensovittaminen sekä kaavan toteuttajien haluttomuus toimia samassa hengessä.


Lausunnon valmistelu

Lausunnon on koonnut Matti Leskinen ja siihen ovat toimittaneet aineistoa Santtu von Bruun ja Timo Kinnunen.

TOIMINTAKERTOMUSLUONNOS 2006

Tulevaisuuden tutkimuksen seura
Helsingin toimintaryhmä
Toimintasuunnitelma 2006

Helsingissä
Helsingissä avointen tapaamisten yleisenä teemana on vaikuttaminen paikalliseen ja globaaliin ekologiseen kehitykseen. Lisäksi tarjotaan jäsenille mahdollisuuksia esitellä omia ideoitaan ja tuoda esittelyyn kiinnostavia aiheita sekä osallistua muiden järjestämiin tulevaisuustilaisuuksiin. Sähköpostikeskustelu tutuhesa-listalla velloo vapaasti kirjoittajien mielenkiinnon mukaan tuoden älyllistä ajankulua ja uusia ajatuksia.
Toimintaa organisoi vetäjätiimi, johon kuuluvat Matti Leskinen, Elina Hiltunen, Kalle Mikkola ja Pentti K. Räsänen. Tiimiin etsitään uusia jäseniä. Toimintaa suunnitellaan lounastapaamisissa noin kerran kuussa ja tutuhesa-listalla.


Toimintakertomus 2006, luonnos 2.1.2007

Toimintaryhmä kokoontui 3 kertaa lounaskokouksiin ja järjesti 13 yleisötilaisuutta, joiden teemoina olivat:

- Eettinen markkinatalous, pohdiskelua osallistumisesta eurooppalaiseen keskusteluun, Pentti Malaska
- Kasvun rajat ylitetty, miten takaisin rajoihin? Markku Wilenius, Sirkka Heinonen ja Eero Paloheimo
- Myrskyjä, tulvia, lumettomia talvia - Onko mitään tehtävissä? Keskustelua pääkaupunkiseudun ilmastostrategiasta Marja Jallinoja
- Kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi, Keskustelua maamme kestävän kehityksen strategiasta, Sauli Rouhinen
- Onko kuluttaja kansalainen? Vuokko Jarva
- Uudenmaan maakuntaohjelma 2007-2010, Tarja Hartikainen ja Markku Hyypiä, valmistelua lausuntoon Uudenmaan maakuntasuunnitelmasta
- Tulevaisuuden konfliktit- seminaari, Jorma Vakkuri, Tuomo Alasoini, Soile Pohjonen, Gustav von Herzen
- Talouden globalisaatio, Gustav von Hertzen, Jaakko Kiander
- Maailman ympäri 40 päivässä, Sam Inkinen
- Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelma PLJ 2007, Suoma Sihto, tapaamisesta laadittiin muistio YTV:lle
- Kaupunki tilassa – näyttely Rakennustaiteen museossa, esittelijänä Reijo Korhonen, yhteistilaisuus Suomen rakennusinsinöörien liiton kanssa
- Lähidemokratia ja nuorten huono äänestysinto, Sami Borg, videoyhteys Tampereelta
- Miten USA:n nykyinen sotapolitiikka ja kristillinen oikeisto vaikuttaa maailman tapahtumiin, jos se jatkuu entisellään tai jos käsitykset muuttuvat, Markku Ruotsila, videoyhteys Tampereelta

Tilaisuudet olivat maksuttomia ja avoimia kaikille aiheesta kiinnostuneille. Niistä tiedotettiin lehtien tapahtumapalstoilla. Erityisesti kevätkauden tilaisuudet liittyivät toimintasuunnitelmassa määriteltyyn teemaan, vaikuttamiseen paikalliseen ja globaaliin ekologiseen kehitykseen. Omien tilaisuuksien lisäksi järjestettiin kaksi videoyhteyttä Tampereelta ja tiedotettiin muiden yhteisöjen, mm Rooman klubin ja Ekosäätiön järjestämistä tilaisuuksista.

Toimintaryhmän Tutuhesa-listalla oli vuonna 2006 noin 250 listalaista ja yli 500 viestiä, joista pääosa oli tulevaisuusaiheista keskustelua. Lisäksi listalla informoitiin tulevaisuusaiheisista tapahtumista ja tietolähteistä. Ekologiset kysymykset herättivät runsaasti keskustelua, lisäksi talouden toimintamallit, maahanmuutto ja ihmisenä oleminen olivat esillä.

Listan otsikot 2006 on ladattavissa Excel-tiedostona, jossa ne on ryhmitelty ajalliseti, otsikon ja kirjoittajan mukaan osoitteesta www.kolumbus.fi/leskinen.matti/Tutu/listaotsikot2006.xls


Listan tukena käytttiin Tutuhesa-blogia http://tutuhesa.blogspot.com/, jossa julkisttiin laajempia aineistoja, koottuja keskusteluyhteenvetoja ja lausuntoluonnoksia.

Helsingin toimintaryhmässä valmisteltiin vuoden aikana seuran lausunnot Suomen kestävän kehityksen strategiasta ja Uudenmaan maakuntaohjelmasta sekä laadittiin muistio Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmasta.

Helsingin toimintaryhmän vetäjätiimiin kuuluivat Matti Leskinen, Pentti Räsänen, Kalle Mikkola ja Elina Hiltunen.

MUISTIO PÄÄKAUPUNKISEUDUN LIIKENNESUUNNITELMASTA (PLJ 2007) JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA

Tulevaisuuden tutkimuksen seura
Helsingin toimintaryhmä

MUISTIO PÄÄKAUPUNKISEUDUN LIIKENNESUUNNITELMASTA (PLJ 2007) JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA

Tämä muistio perustuu 12.12.2007 Tutuhesa-tilaisuudessa käytyyn keskusteluun.
Lisävaikutteita on tullut Suomen Rakennusinsinöörien liitossa 13.12.2006 käydystä keskustelusta sekä Kansalaiskanavan ohjausryhmän kokouksen yhteydessä. Vaikutteita on myös saatu Sari Puustisen väitöskirjasta ” Suomalainen kaavoitusprofessio ja suunnittelun kommunikatiivinen käänne”

YLEISTÄ

PLJ on merkinnyt mittavaa suunnittelutyötä, paljon selvityksiä sekä mittavaa pinoa raportteja. Kokonaisuuden ymmärtäminen ja ja riippuvuussuhteiden hanmottaminen on vaikeaa. Esimerkisi vaikutusselvitysten rooli jää epäselväksi; onko ne tehty, koska laki niin vaatii vai onko niitä todella käytetty suunnitelmaa työstettäessä.

Suunnitelma on joka tapauksessa tarpeellinen kokoamaan yhteen eri tahojen suunnitelmat.


MUNA VAI KANA; MAANKÄYTTÖ VAI LIIKENNE

Kaavoittavat suunnittelevat maankäyttöä ja delegoivat liikenneongelmat liikennesuunnittelijoille. Nämä taas puolestaan katsovat, että liikennejärjestelmän toimivuutta ei pidä vaarantaa väärin sijoitetulla maankäytöllä. Kun vielä kunnat ovat säilyttäneet itsellään oikeuden maankäytön suunnitteluun ja YTV saa suunnitella vain liikennettä, on sekä lopputulos että toteutuksen ajoitus vaikea saada synkronoitua. Parasta olisi, että liikennejärjestelmä olisi valmiina asukkaiden ja toimintojen muuttaesaa uudelle alueelle.


HALLINNOLLISTEN JA TALOUDELLISTEN RAKENTEEET RAJOITTAVAT JA PAINOTTAVAT

PLJ on sidottu YTV-alueeseen. Onneksi tämä ei ole estänyt tekemästä tarkasteluja koko Helsingin työssäkäyntialueelta kuntien ja liittojen rajoista välittämättä.

Valtio rahoittaa erityisesti tieliikenteen pääväyliä ja raideliikenteen suurivestointeja, kunnat taas joukkoliikennettä ja katuverkkoa.

Periaatteessa pitäisi pystyä suunnittelemaan mahdollisimman hyvä liikennejärjestelmä kokonaisuutena, mutta toisaalta halutaan saada investointeja oman kunnan alueelle, mieluummin valtion maksamana. Nykyisen katuverkon ja bussijärjestelmän parantaminen voisi riittää liikenneongelmien ratkaisuun. Mutta koska ne kuuluvat kuntien rahoittamiksi, parempi on vaatia päätietä tai raideliikennettä.

Valtion rahoituksen perusteena esitetään seudun kilpailukyvyn kehittämistä. Tämä perustelu löytyy varmaan kaikista alueellisista suunnitelmista. Mitä hyötyä valtiolle on rahoittaa sellaista kilpailukykyä, joka on vastaavasti pois joltakin muulta alueelta Suomessa?

Suuret investoinnit merkitsevät myös markkinoita toteuttajille. Toivottavasti tämä ei vaikuta päätöksentekoon investointien tarpeellisuudesta. Investointien ajoituksessa eri resurssien työtilanne on järkevää ottaa huomioon kustannustasoon vaikuttavana tekijänä.

MITÄ TULEVAISUUTTA SUUNNITELLAAN

PLJ:n perusteina on mainittu 200 000 uutta asukasta pääkaupunkiseudulle. Vaihtoehtoja ei on tarakateltu vain vaikutuselvitysten herkkyysanalyyseissä. Miten liikennesuunnittelussa pystytään ottamaan huomioon tulevaisuuskuvan muutoksia tai vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia?


VISIOSTA MITTAREIKSI?


Suunnittelun perustaksi määritetty visio on monipuolinen ja kattava. Sen eri elementtejä on käytetty vaihtoehtojen vaikutustarkastelussa. Voisiko siitä kehittää Balance Score Cardin tapaisen mittariston, jolla voi seurata vision toteutumista. Tähän mittaristoon tulisi silloin eri osatekijöiden tarkastelu. Visiossa on esimerkiksi mainittu taloudellisuus, mutta vaikutustarkasteluun ei sisälly kustannuslaskelmia. Kuitenkin liikenteen vuosikustannukset ovat suuret investointeihin verrattuina. Yksittäisten liikennehankkeiden hyötykustannussuhteita määritettäessä käytettävien kustannuserien laskenta aika-, ympäristö- ja onnettomuuskustannuksineen on liikennejärjestelmätasolla vaativa tehtävä, mutta auttaisi suuntaamaan toimenpiteitä taloudellisempaan suuntaan.

Esitetty visiorakenne näyttää olevan käyttökelpoinen myös pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa.


VIRITYKSESTÄ INVESTOINTEIHIN, KUMPI PÄÄTÖS ENSIN

PLJ:n viisiportainen osastrategiarakenne ihmisten kulkutapaan vaikuttamisesta ja nykyisen järjestelmän tehokkaasta hyväksikäytöstä isoihin investointeihin saakka on erinomainen.
Suunnitelmassa ei ole kuitenkaan esitetty rahoitusta osastrategioille 1-3. Vaikka nämä lienevät halpoja, eivät ne kuitenkaan ole ilmaisia. Niiden soveltamiseen tarvitaan sekä kannustimia että pakotteita. Esimerkiksi uuden työpaikka-, asiointi- tai asuntorakentamisen edellytyksiin voisi kuulua Mobility Management-selvitys sekä liikkumismahdollisuuksista että työntekijöiden, asikkaiden ja asukkaiden liikkumissuunnitelmista.

Jos nykyisen rakenteen tehostamiseen panostetaan, vaikutuksen pitäisi näkyä seuraavalla suunnittelukierroksella liikenteen jakautuman muutoksina ja isojen investointien tarpeen vähenemisenä.

LINJASTO VAI VÄYLÄSTÖ MÄÄRÄÄVÄ

PLJ:ssa korostetaan linjaston ja vaihtopisteiden suunnittelua. Sopeutetaanko linjasto olemassaolevaan tai muista lähtökohdista suunniteltuun väylästöön vai pohditaanko väylästöä myös bussiliikenteen linjaston ehdoilla.

VAIHTOEHDOT TEKNISIÄ

Strategiavaihtoehtojen lähtökohtina ovat liikennejärjestelmän ominaisuudet ja sen säätelyn keinot, eivät asukkaiden kannalta erilaiset käyttäytymis- tai matkustustavat.

Vaihtoehtoina esitetään vain raideliikenne tai henkilöauto. Tehokas bussijärjestelmä pystyy hoitamaan liikenteen raideliikennettä halvemmalla ja henkilöautoliikennettä pienemmällä väyläkapasiteetilla.

TAVARALOGISTIIKKA EI NÄY

Suunnitelma keskittyy henkilöliikenteen tarkasteluun. Onko tämä tulkittava niin, ettei tavaralogistiikassa ole ongelmia tai että ne tulevat hoidetuksi esitetyillä tieliikenteen väyläinvestoinneilla?

Kulutustavaroiden kuljetusta siirretään suurten kauppakeskusten yleistyessä autoileville asiakkaille. Onko tälle kehitykselle vaihtoehtoja? Entä ne asiakkaat, jotka eivät voi käyttää autoa?

PUUTTUUKO POIKITTAISYHTEYKSIÄ?

Poikittaisliikenteessä on tällä hetkellä suurimmat ongelmat. Tarvitaanko tulevaisuudessa vielä linjastoja tai yhteyksiä, joita PLJ.ssa ei ole?

KORVAAVATKO INVESTOINNIT TOISIAAN?

Onko mahdollista, että isot investoinnit, esimerkiksi Espoon metro ja Helsingin keskustatunneli, palvelevat samaa liikkumistarvetta eikä molempia kannata toteuttaa?

ILMASTOMUUTOS JA LIIKENNE

Myös luonnosvaiheessa olevassa pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa painottuu osastrategia 1. Suoraa yhteyttä näiden suunnitelmien kesken ei ole.

VUOROVAIKUTUS PROSESSISSA

Prosessissa on järjestetty seminaareja, verkkokeskustelua ja mahdollisuus mielipteen ilmaisuun. Lisäksi asukkaiden mielipiteitä on kartoitettu tutkimuksin.

Onko mahdollista soveltaa liikennesuunnitteluun tuotesuunnittelussa käytettyjä menettelytapoja asiakkaiden tarpeiden kartoituksessa?

YHTEISET STRATEGIA- JA SEURANTAPROSESSIT

PLJ:n tarkistuksen ja seurannan voisi liittää osaksi pääkaupunkiseudun yhteistä strategiaprosessia, jossa Uudenmaan liiton, kuntien ja valtion viranomaisten sekä erillisprojektien strategiset suunnitelmat ja raportit löytyisivät ja kehittyisivät loogisessa järjestyksessä ja järkevästi toisiinsa kytkeytyen. Alkuun voisi päästä kokoamalla tietoja ja linkkejä yhteen YTV:n verkkosivuille. Siitä voisi jatkaa analysoimalla suunnitelmia ja yhditämällä päällekkäisiä prosesseja. Samalla voitaisiin luoda koko pääkaupunkiseudun kattavia asukkaiden ja hallinnon vuorovaikutuksen malleja.

MUKANAOLLEET

PLJ:n esittelytilaisuudessa 12.12.2006 olivat läsnä Suoma Sihto alustajana, Outi Janhunen, Reijo Korhonen, Ossian von Konow, Kari T. Mustanoja, Reijo Teerioja, Aimo Westerlund, Teija Jokiranta, Kari Silfverberg, Pentti Hautala sekä Matti Leskinen kirjaajana.

Nettikeskustelua ei asiasta syntynyt.

LAUSUNTO UUDENMAAN MAAKUNTAKAAVASTA 2002

Aluksi on annettava tunnustus monipuoliselle aineistolle, jota kaava-aineistoon on liitetty. Myös pyrkimys avata keskusteluja sisäpiirin ulkopuolisille ryhmille ansaitsee tunnustusta. Keskustelujen kirjaukset kertovat myös tuloksista esille tuotujen kommenttien muodossa. On syytä uskoa ja toivoa, että näillä jatkovaiheissa on oma vaikutuksensa. Suunnittelujärjestelmän mukaisesti maakuntakaava toteuttaa maakuntasuunnitelman tavoitteita.

Alue luontevaksi

Mutta onko nykyinen maakunta luonteva suunnittelualue, koska Itä-Uudenmaan puuttuminen kaavasta tekee siitä torson.

Aikaisempi käsitys maakunnasta on esitetty Otavan Pienessä Tietosanakirjassa (1928) ”Maakunta, suurehko, jonkinlaisen kansantieteellisen ja historiallisen yhteenkuuluvaisuuden pohjalla muodostunut, samalla toisinaan luonnollisten rajojen erottama alue.”

Kansantiede, historia ja maisema ovat paljolti väistyneet hallinnon ja politiikan ehtojen tieltä. Vanha läänijako noudatteli osin aika luontevasti perinteisiä maakuntarajoja. Maakunnat puolestaan olivat pitkän historian kuluessa kiinteytyneet merkitsemään asukkaiden kokemaa identiteettiä, heimo- ja murrerakenteita, kulttuurisia eroja jotka myös löivät leimansa rakennettuun ympäristöön viljelyksistä ja rakennuksista aina yhdyskuntiin saakka. Ilmaston ja maiseman piirteet tukivat vallitsevia mielikuvia samoin kuin kotimainen kirjallisuus sekä kouluissa ja juhlatilaisuuksissa esitettyjen maakuntalaulujen tekstit. Savolaiset olivat savolaisia ja hämäläiset hämäläisiä. Mistä he nyt ovat kotoisin?

Muistia ja asukkaiden tuntoja rasittavat rajanvedot eivät – ainakaan kaikilta osiltaan - voi olla pitkäikäisiä. Uudellamaalla outo maakuntajako on sukua niille hallinnollisille ongelmille, joiden ratkaisemiseksi pääkaupunkiseudun kuntajaon korjaamiseksi odotetut hallinnon uudistukset yhä laajemmin ymmärretään väistämättömäksi tieksi kansainvälisen metropolin – ja samalla sitä kehystävän seudun – tulevaisuuteen.

Maakuntakaavan laatimisessa nykytilanne tuottaa luonnottomuuksia, joiden vinouttava vaikutus vie pohjan mielekkäältä kaavoitustyöltä. Kun alueelliselle pohjalle laaditun maankäyttösuunnitelman perustus ei pidä, ovat myös keskustelut, lausunnot ja kannanotot vaarassa ohjautua väärille raiteille. Tuskin nykyinen hallintomalli ja kuntajako edes säilyvät kaavan aikajänteellä.

Mahdollisuuksia esiin

Maakuntakaava on ohjeena kuntakaavoja laadittaessa. Sen tehtävänä on välittää valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kuntakaavoitukseen. Alueiden käytön tai yhdyskuntarakenteen yksityiskodista päätetään kuntien laatimissa yleis- ja asemakaavoissa. Ajatellen kaavan tehtävää kuntien kaavoituksen ohjaajana ei perinteinen, vaihtoehdoton kaavamuoto ole paras mahdollinen, tarvittaisiin enemmän joustavuutta ja vaihtoehtojen esittelyä. Kaavassa on kylläkin tehty eri osioiden vaikutustarkasteluja. Kaava mahdollistaa monenlaisen toteutuksen ja kaavaslangia tuntemattomalle olisikin hyvä saada havainnollista tietoa, mitä kaava mahdollistaa, mitä rajaa pois tulevaisuuden vaihtoehdoista.

Kodikasta orientaatiota

Maakuntakaavan selostuksessa todetaan, että
”Seutujen rajat eivät ole yksiselitteisiä eivätkä selkeitä: ne eivät välttämättä noudata hallinnollisia tai tilastoaluejakoja”

” Muualla Suomessa seutukunnat muodostuvat usein yhden vahvana keskustana toimivan kunnan ympärille. Uudellamaalla seutuihin kuitenkin yleensä kuuluu useampia tasavahvoja keskustoja. Uudenmaan toiminnallisina seutuina voidaan nähdä seuraavat: Tammisaaren seutu, Lohjan seutu, pääkaupunkiseutu, Keski-Uusimaa sekä kahden maakunnan, Uudenmaan ja Hämeen, alueelle ulottuva Hyvinkään - Riihimäen seutu. Myös pääkaupunkiseutu toiminnallisena kokonaisuutena ulottuu kahden maakunnan, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan, alueelle. Keski-Uusimaa ja pääkaupunkiseutu muodostavat yhdessä Helsingin seutukokonaisuuden”

Orientoituakseen maailmassa ihminen saattaa jatkossakin tarvita kiintopisteen. Perinteisesti tästä on käytetty nimitystä ”koti”. Kotitalo, kotinurkat, kotikaupunki, kotiseutu, kotimaa jne. Toisin kuin varsin teknis-taloudellisesti värittynyt asunto, koti on tunneperäinen käsite, joka sisältää sekä paikan että siihen kuuluvat ihmiset. Mistä olet kotoisin?

Kaavatekstit ovat alan asiantuntijakieltä, niissä ei kotia kaivata. Ihminen voi sellaista kuitenkin jatkossakin tarvita. Keskukset eivät ole pelkästään kasvu-, liikenne-, kauppa- tai osaamiskeskuksia. Viimemainituista voidaan –lausuntoluonnoksen tavoin - todella kysyä, mitä niillä tarkoitetaan ja vertauksen vuoksi katsoa, kuka uskaltaa nimetä ei-osaamiskeskuksia. Ennen keskuksessa oli kirkko keskellä kylää. Oli myös hautausmaa, apteekki ja posti. Nytkin fyysisessä yhdyskuntarakenteessa on tavoiteltavaa rakentaa sekä symbolisessa että toiminnallisesti ja maisemallisesti selvästi hahmottuvia, omaleimaisia keskuksia, joilla on oma historiansa ja oma tulevaisuutensa. Kun eletään ns. muuttovoittoalueilla, on huomattava osa väestöstä ”junan tuomaa”, mikä mistäkin tullutta, varmaan kasvavassa määrin myös ns. etnisiä ryhmiä. Näin syntyvässä sekoituksessa muodostuu tarpeita arvioida, kuka haluaa kotiutua paikkakunnalle, asettua taloksi, ja ellei halua niin miksi ei. Tasapainoinen yhdyskunta ja viehättävä ympäristö rakentuu vain motivoituneiden, tulevaisuuttaan paikkakunnalle panostavien ihmisten voimin.

Miten tämä keskeinen tavoite ilmaistaan kaavoitukseen kuuluvalla asiantuntijakielellä?

Vapaa-ajan vaihtoehtoja

Vapaa-ajan asuminen ei kaavassa esiinny. Perinteisen ranta-asumiseen ei Uudellamaalla tilaa löydy. Pitäisikö kehitellä uusia muotoja ja herättää henkiin vanhoja, esimerkiksi siirtolapuutarha joukkoliikenneyhteyksien päässä tai pohtia asioita yhdessä muiden alueiden kanssa? Uusimaa on monella tavalla luonnon suosimaa ja esim. rannikoilla on vielä paljon jäljellä alkuperäistä kauneutta. Ekologia on oppi suotuisasta kasvupaikasta, eikö voitaisi tavanomaiseksi käyneen sanahelinän sijasta kehittää maakuntaa suotuisaksi kasvupaikaksi ihmisen hengelle ja ruumiille.

Irti liikkumisen pakosta

Nopean kasvun ja muutoksen alueilla liikenne on aina ongelma. Tai oikeammin liikkuminen, sen tarve ja tarpeettomuus.

Nykykaavoituksessa tarkkaillaan erilaisilla mekaanisilla välineillä suoritettujen matkojen määriä ja niiden kasvua. Keskusteluja käydään yksityisauton ja erilaisten joukkoliikennevälineiden välillä. Pidetään luonnollisena, että matkat kotoa kouluun, työhön, kauppoihin, terveys- ja kulttuuripalveluihin vaativat teknisiä välineitä. Liikenne on tietenkin suorassa vuorovaikutussuhteessa eri toimintojen sijainteihin. Tässä taas nykytilanteeseen ovat asteettain johtaneet toimintojen sektoroitumiset omille alueilleen ja yksiköiden rakeisuuden, mittakaavan kasvu.

Voidaan kysyä, millä kaavoituksen tasoilla voitaisiin tahtoelämyksenä lisätä liikkumisen vapaaehtoisuutta, vapauttaa mahdollisimman suuri määrä asukkaita pakkosidonnaisuudesta välineisiin. Maakuntakaavan tasolla jo hahmottuvat seudulliset aluekeskukset, voisiko se siis olla sopiva vaihe käynnistää liikkumistarpeiden kriittinen tarkastelu. Vähintään voisi pohjustaa asiaa suosituksin ja esimerkkiratkaisuin seuraavia, kunnallisia kaavoituksen tasoja varten. Myös vapaa-ajanasuntojen aiheuttama liikennetarve olisi otettava huomioon myös silloin, kun se suuntautuu alueen ulkopuolelle.
Digitaalimaailma mukaan

Maakuntakaavaa pitäisi tarkastella kahdella tasolla, fyysisenä ja digitaalisena. Mitä palveluja tuotetaan fyysiseen maailmaan ja missä ne sijaitsevat, mitä taas tuotetaan sähköisenä, täydentämään fyysistä verkkoa ja helpottamaan ihmisten asioiden hoitoa. Ettei ihmisten tarvitse mennä palvelujen luo, vaan palvelut voisivat tulla ihmisten luo. Tätä kahden ulottuvuuden tarkastelua on liian vähän. Digitaalisten palvelujen toteuttaminen vaikuttaa myös suoraan ihmisten liikkumiseen eli maakuntakaavan liikenneosuuteen. Kun palvelut tulevat ihmisten luo, he lähtevät liikkeelle muista syistä kuin hoitamaan asioista: hakemaan elämyksiä, viihtymään, hakemaan sosiaalisia kontakteja. Tällainen liikkuminen on erilaista, se vaikuttaa liikkumisen tapaan ja reittivalintoihin. Myös koulunkäyntiin digitaalisuus vaikuttaa: kymmenen vuoden aikana voi jo tapahtua sellaista kehitystä, että kouluihin ei enää mennä jokaiseksi tunniksi, vaan osa teoreettisesta opiskelusta hoidetaan verkon kautta ja koulu on taideaineiden, liikunnan, musiikin ja muun sosiaalisuuden oppimispaikka. Tälläkin olisi vaikutusta liikkumiseen.

Digitaalitekniikan tuomat ratkaisut tulevat suotumaan läpi yhteiskuntamme teknisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen rakenteiden sekä vaikuttamaan myös ekologisiin painotuksiin moniulotteisemmin ja voimakkaammin kuin kuvittelukykymme edes lähivuosien osalta osaa tuoda esille. Tämä johtuu uusien mahdollisuuksien avautumisesta ja vyörynomaisella samanaikaisuudella tapahtuvasta ilmestymisestä osaksi jokapäiväistä elämänpiiriämme.

Asian yksityiskohtainen ennakointi ei ole helppoa, ei kaikilta osin edes mahdollista. Mitä tarkoitetaan kun kaavassa esitetään tehokkaiden tietoliikenneyhteyksien toteuttaminen vain osaamiskeskittymiin? Kaavan aikajänteellä tehokkaat tietoliikenneyhteydet tulevat koko Uudellemaalle joko verkko-operaattorien tai kuntien toteuttamina. Olisiko kaavalla sen sijaan syytä esittää, millaisia portaaleja ja muita tietoverkkorakenteita alueelle tarvitaan?

Maakunnan tahtoa

Maakuntakaava on tässä luonnosvaiheessaan liian ”kiltti”, liiaksi olevaan alistuva ja samalla liiaksi sellaiseen tulevaan alistuva, johon vielä voi vahvastikin vaikuttaa. Ensimmäinen ehto vaikuttamisessa on selkeä päämäärätietoisuus ja tahto. Näillä aseilla voi vähintäänkin tuoda esille omia tavoitteita esim.
- seudullisen ja kunnallisen hallinnon vaihtoehtojen
- väestön kasvun ja sijoittumisen
- yhdyskuntarakenteiden ja rakentamistavan
- liikkumisen ja liikenteen ratkaisujen sekä
- digitaalisen ympäristön rakenteiden suhteen.

Suunnitteluprosessina maakuntasuunnitelma, maakuntakaava ja kuntien yleiskaavatyö tahdistunevat aikaa myöten loogiseen järjestykseen, nyt esimerkiksi Helsinki on samanaikaisesti laatimassa yleiskaavaa, johon maakunnan suunnitelmat eivät taida juuri vaikuttaa.

Toivottavasti voimme kaavan viimeistelyn ja toteutumisen myötä yhtyä maakuntalaulun sanoihin ” Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin”, paikka, jossa voi viihtyä, jossa voi samaistua niin suurempiin toiminnallisiin kokonaisuuksiin kuin oma-ilmeiseen lähiympäristöönkin sekä fyysisessä että digitaalimaailmassa hallinnollisten jaotusten häiritsemättä.

Tämän lausunnon on koonnut Matti Leskinen. Aineistoa ovat toimittaneet Santtu von Bruun, Matti K Mäkinen ja Liisa Kirves.


Puheenjohtaja
Auli Keskinen