LAUSUNTO UUDENMAAN MAAKUNTAKAAVASTA 2002

Aluksi on annettava tunnustus monipuoliselle aineistolle, jota kaava-aineistoon on liitetty. Myös pyrkimys avata keskusteluja sisäpiirin ulkopuolisille ryhmille ansaitsee tunnustusta. Keskustelujen kirjaukset kertovat myös tuloksista esille tuotujen kommenttien muodossa. On syytä uskoa ja toivoa, että näillä jatkovaiheissa on oma vaikutuksensa. Suunnittelujärjestelmän mukaisesti maakuntakaava toteuttaa maakuntasuunnitelman tavoitteita.

Alue luontevaksi

Mutta onko nykyinen maakunta luonteva suunnittelualue, koska Itä-Uudenmaan puuttuminen kaavasta tekee siitä torson.

Aikaisempi käsitys maakunnasta on esitetty Otavan Pienessä Tietosanakirjassa (1928) ”Maakunta, suurehko, jonkinlaisen kansantieteellisen ja historiallisen yhteenkuuluvaisuuden pohjalla muodostunut, samalla toisinaan luonnollisten rajojen erottama alue.”

Kansantiede, historia ja maisema ovat paljolti väistyneet hallinnon ja politiikan ehtojen tieltä. Vanha läänijako noudatteli osin aika luontevasti perinteisiä maakuntarajoja. Maakunnat puolestaan olivat pitkän historian kuluessa kiinteytyneet merkitsemään asukkaiden kokemaa identiteettiä, heimo- ja murrerakenteita, kulttuurisia eroja jotka myös löivät leimansa rakennettuun ympäristöön viljelyksistä ja rakennuksista aina yhdyskuntiin saakka. Ilmaston ja maiseman piirteet tukivat vallitsevia mielikuvia samoin kuin kotimainen kirjallisuus sekä kouluissa ja juhlatilaisuuksissa esitettyjen maakuntalaulujen tekstit. Savolaiset olivat savolaisia ja hämäläiset hämäläisiä. Mistä he nyt ovat kotoisin?

Muistia ja asukkaiden tuntoja rasittavat rajanvedot eivät – ainakaan kaikilta osiltaan - voi olla pitkäikäisiä. Uudellamaalla outo maakuntajako on sukua niille hallinnollisille ongelmille, joiden ratkaisemiseksi pääkaupunkiseudun kuntajaon korjaamiseksi odotetut hallinnon uudistukset yhä laajemmin ymmärretään väistämättömäksi tieksi kansainvälisen metropolin – ja samalla sitä kehystävän seudun – tulevaisuuteen.

Maakuntakaavan laatimisessa nykytilanne tuottaa luonnottomuuksia, joiden vinouttava vaikutus vie pohjan mielekkäältä kaavoitustyöltä. Kun alueelliselle pohjalle laaditun maankäyttösuunnitelman perustus ei pidä, ovat myös keskustelut, lausunnot ja kannanotot vaarassa ohjautua väärille raiteille. Tuskin nykyinen hallintomalli ja kuntajako edes säilyvät kaavan aikajänteellä.

Mahdollisuuksia esiin

Maakuntakaava on ohjeena kuntakaavoja laadittaessa. Sen tehtävänä on välittää valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kuntakaavoitukseen. Alueiden käytön tai yhdyskuntarakenteen yksityiskodista päätetään kuntien laatimissa yleis- ja asemakaavoissa. Ajatellen kaavan tehtävää kuntien kaavoituksen ohjaajana ei perinteinen, vaihtoehdoton kaavamuoto ole paras mahdollinen, tarvittaisiin enemmän joustavuutta ja vaihtoehtojen esittelyä. Kaavassa on kylläkin tehty eri osioiden vaikutustarkasteluja. Kaava mahdollistaa monenlaisen toteutuksen ja kaavaslangia tuntemattomalle olisikin hyvä saada havainnollista tietoa, mitä kaava mahdollistaa, mitä rajaa pois tulevaisuuden vaihtoehdoista.

Kodikasta orientaatiota

Maakuntakaavan selostuksessa todetaan, että
”Seutujen rajat eivät ole yksiselitteisiä eivätkä selkeitä: ne eivät välttämättä noudata hallinnollisia tai tilastoaluejakoja”

” Muualla Suomessa seutukunnat muodostuvat usein yhden vahvana keskustana toimivan kunnan ympärille. Uudellamaalla seutuihin kuitenkin yleensä kuuluu useampia tasavahvoja keskustoja. Uudenmaan toiminnallisina seutuina voidaan nähdä seuraavat: Tammisaaren seutu, Lohjan seutu, pääkaupunkiseutu, Keski-Uusimaa sekä kahden maakunnan, Uudenmaan ja Hämeen, alueelle ulottuva Hyvinkään - Riihimäen seutu. Myös pääkaupunkiseutu toiminnallisena kokonaisuutena ulottuu kahden maakunnan, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan, alueelle. Keski-Uusimaa ja pääkaupunkiseutu muodostavat yhdessä Helsingin seutukokonaisuuden”

Orientoituakseen maailmassa ihminen saattaa jatkossakin tarvita kiintopisteen. Perinteisesti tästä on käytetty nimitystä ”koti”. Kotitalo, kotinurkat, kotikaupunki, kotiseutu, kotimaa jne. Toisin kuin varsin teknis-taloudellisesti värittynyt asunto, koti on tunneperäinen käsite, joka sisältää sekä paikan että siihen kuuluvat ihmiset. Mistä olet kotoisin?

Kaavatekstit ovat alan asiantuntijakieltä, niissä ei kotia kaivata. Ihminen voi sellaista kuitenkin jatkossakin tarvita. Keskukset eivät ole pelkästään kasvu-, liikenne-, kauppa- tai osaamiskeskuksia. Viimemainituista voidaan –lausuntoluonnoksen tavoin - todella kysyä, mitä niillä tarkoitetaan ja vertauksen vuoksi katsoa, kuka uskaltaa nimetä ei-osaamiskeskuksia. Ennen keskuksessa oli kirkko keskellä kylää. Oli myös hautausmaa, apteekki ja posti. Nytkin fyysisessä yhdyskuntarakenteessa on tavoiteltavaa rakentaa sekä symbolisessa että toiminnallisesti ja maisemallisesti selvästi hahmottuvia, omaleimaisia keskuksia, joilla on oma historiansa ja oma tulevaisuutensa. Kun eletään ns. muuttovoittoalueilla, on huomattava osa väestöstä ”junan tuomaa”, mikä mistäkin tullutta, varmaan kasvavassa määrin myös ns. etnisiä ryhmiä. Näin syntyvässä sekoituksessa muodostuu tarpeita arvioida, kuka haluaa kotiutua paikkakunnalle, asettua taloksi, ja ellei halua niin miksi ei. Tasapainoinen yhdyskunta ja viehättävä ympäristö rakentuu vain motivoituneiden, tulevaisuuttaan paikkakunnalle panostavien ihmisten voimin.

Miten tämä keskeinen tavoite ilmaistaan kaavoitukseen kuuluvalla asiantuntijakielellä?

Vapaa-ajan vaihtoehtoja

Vapaa-ajan asuminen ei kaavassa esiinny. Perinteisen ranta-asumiseen ei Uudellamaalla tilaa löydy. Pitäisikö kehitellä uusia muotoja ja herättää henkiin vanhoja, esimerkiksi siirtolapuutarha joukkoliikenneyhteyksien päässä tai pohtia asioita yhdessä muiden alueiden kanssa? Uusimaa on monella tavalla luonnon suosimaa ja esim. rannikoilla on vielä paljon jäljellä alkuperäistä kauneutta. Ekologia on oppi suotuisasta kasvupaikasta, eikö voitaisi tavanomaiseksi käyneen sanahelinän sijasta kehittää maakuntaa suotuisaksi kasvupaikaksi ihmisen hengelle ja ruumiille.

Irti liikkumisen pakosta

Nopean kasvun ja muutoksen alueilla liikenne on aina ongelma. Tai oikeammin liikkuminen, sen tarve ja tarpeettomuus.

Nykykaavoituksessa tarkkaillaan erilaisilla mekaanisilla välineillä suoritettujen matkojen määriä ja niiden kasvua. Keskusteluja käydään yksityisauton ja erilaisten joukkoliikennevälineiden välillä. Pidetään luonnollisena, että matkat kotoa kouluun, työhön, kauppoihin, terveys- ja kulttuuripalveluihin vaativat teknisiä välineitä. Liikenne on tietenkin suorassa vuorovaikutussuhteessa eri toimintojen sijainteihin. Tässä taas nykytilanteeseen ovat asteettain johtaneet toimintojen sektoroitumiset omille alueilleen ja yksiköiden rakeisuuden, mittakaavan kasvu.

Voidaan kysyä, millä kaavoituksen tasoilla voitaisiin tahtoelämyksenä lisätä liikkumisen vapaaehtoisuutta, vapauttaa mahdollisimman suuri määrä asukkaita pakkosidonnaisuudesta välineisiin. Maakuntakaavan tasolla jo hahmottuvat seudulliset aluekeskukset, voisiko se siis olla sopiva vaihe käynnistää liikkumistarpeiden kriittinen tarkastelu. Vähintään voisi pohjustaa asiaa suosituksin ja esimerkkiratkaisuin seuraavia, kunnallisia kaavoituksen tasoja varten. Myös vapaa-ajanasuntojen aiheuttama liikennetarve olisi otettava huomioon myös silloin, kun se suuntautuu alueen ulkopuolelle.
Digitaalimaailma mukaan

Maakuntakaavaa pitäisi tarkastella kahdella tasolla, fyysisenä ja digitaalisena. Mitä palveluja tuotetaan fyysiseen maailmaan ja missä ne sijaitsevat, mitä taas tuotetaan sähköisenä, täydentämään fyysistä verkkoa ja helpottamaan ihmisten asioiden hoitoa. Ettei ihmisten tarvitse mennä palvelujen luo, vaan palvelut voisivat tulla ihmisten luo. Tätä kahden ulottuvuuden tarkastelua on liian vähän. Digitaalisten palvelujen toteuttaminen vaikuttaa myös suoraan ihmisten liikkumiseen eli maakuntakaavan liikenneosuuteen. Kun palvelut tulevat ihmisten luo, he lähtevät liikkeelle muista syistä kuin hoitamaan asioista: hakemaan elämyksiä, viihtymään, hakemaan sosiaalisia kontakteja. Tällainen liikkuminen on erilaista, se vaikuttaa liikkumisen tapaan ja reittivalintoihin. Myös koulunkäyntiin digitaalisuus vaikuttaa: kymmenen vuoden aikana voi jo tapahtua sellaista kehitystä, että kouluihin ei enää mennä jokaiseksi tunniksi, vaan osa teoreettisesta opiskelusta hoidetaan verkon kautta ja koulu on taideaineiden, liikunnan, musiikin ja muun sosiaalisuuden oppimispaikka. Tälläkin olisi vaikutusta liikkumiseen.

Digitaalitekniikan tuomat ratkaisut tulevat suotumaan läpi yhteiskuntamme teknisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen rakenteiden sekä vaikuttamaan myös ekologisiin painotuksiin moniulotteisemmin ja voimakkaammin kuin kuvittelukykymme edes lähivuosien osalta osaa tuoda esille. Tämä johtuu uusien mahdollisuuksien avautumisesta ja vyörynomaisella samanaikaisuudella tapahtuvasta ilmestymisestä osaksi jokapäiväistä elämänpiiriämme.

Asian yksityiskohtainen ennakointi ei ole helppoa, ei kaikilta osin edes mahdollista. Mitä tarkoitetaan kun kaavassa esitetään tehokkaiden tietoliikenneyhteyksien toteuttaminen vain osaamiskeskittymiin? Kaavan aikajänteellä tehokkaat tietoliikenneyhteydet tulevat koko Uudellemaalle joko verkko-operaattorien tai kuntien toteuttamina. Olisiko kaavalla sen sijaan syytä esittää, millaisia portaaleja ja muita tietoverkkorakenteita alueelle tarvitaan?

Maakunnan tahtoa

Maakuntakaava on tässä luonnosvaiheessaan liian ”kiltti”, liiaksi olevaan alistuva ja samalla liiaksi sellaiseen tulevaan alistuva, johon vielä voi vahvastikin vaikuttaa. Ensimmäinen ehto vaikuttamisessa on selkeä päämäärätietoisuus ja tahto. Näillä aseilla voi vähintäänkin tuoda esille omia tavoitteita esim.
- seudullisen ja kunnallisen hallinnon vaihtoehtojen
- väestön kasvun ja sijoittumisen
- yhdyskuntarakenteiden ja rakentamistavan
- liikkumisen ja liikenteen ratkaisujen sekä
- digitaalisen ympäristön rakenteiden suhteen.

Suunnitteluprosessina maakuntasuunnitelma, maakuntakaava ja kuntien yleiskaavatyö tahdistunevat aikaa myöten loogiseen järjestykseen, nyt esimerkiksi Helsinki on samanaikaisesti laatimassa yleiskaavaa, johon maakunnan suunnitelmat eivät taida juuri vaikuttaa.

Toivottavasti voimme kaavan viimeistelyn ja toteutumisen myötä yhtyä maakuntalaulun sanoihin ” Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin”, paikka, jossa voi viihtyä, jossa voi samaistua niin suurempiin toiminnallisiin kokonaisuuksiin kuin oma-ilmeiseen lähiympäristöönkin sekä fyysisessä että digitaalimaailmassa hallinnollisten jaotusten häiritsemättä.

Tämän lausunnon on koonnut Matti Leskinen. Aineistoa ovat toimittaneet Santtu von Bruun, Matti K Mäkinen ja Liisa Kirves.


Puheenjohtaja
Auli Keskinen