Tutuhesan suunnitelmia 2003-06

2003
Helsingissä
Helsingissä tarjotaan jäsenille mahdollisuuksia omissa tilaisuuksissa sekä
esitellä omia ideoitaan että keskustella kiinnostavista teemoista poimien
ideoita ajan virrasta. Lisäksi järjestetään jäsenille mahdollisuuksia
osallistua muiden järjestämiin tulevaisuustilaisuuksiin ja järjestetään
tarvittaessa omia jatkokeskusteluja.

Sähköpostikeskustelu luo jatkuvaa yhteisyyttä ja tuottaa esitieteellistä
aineistoa opiskelijoille ja tärkeitä teemoja analysoiville asiantuntijoille.

Toimintaa organisoi ydintiimi, johon kuuluvat Matti Leskinen, Kalle Mikkola
ja Pentti K. Räsänen. Toimintaa suunnitellaan lounastapaamisissa noin
kerran kuussa ja toimintaryhmän sähköpostilistalla.

2005
Helsingissä • Tutuhesa
Helsingissä tarjotaan omissa tilaisuuksissa mahdollisuuksia esitellä omia ajatuksia ja tutkimustuloksia sekä keskustella kiinnostavista teemoista ulkopuolisten alustajien innostamana. Osanottajien määrää lisätään etsimällä yhteistyökumppaneita sekä viestinnällä lehdistössä ja erilaisten verkostojen kautta. Lisäksi osallistutaan pääkaupunkiseudun tulevaisuutta hahmottaviin hankkeisiin.

Sähköpostilistalla jaetaan tietoa sekä omista että muiden järjestämistä, tulevaisuuden kannalta kiinnostavista tilaisuuksista. Tilaisuuksista sekä käydään vapaata keskustelua, joka luo jatkuvaa yhteisyyttä ja tuottaa aineistoa opiskelijoille ja tärkeitä teemoja asiantuntijoille.

Toimintaa organisoi ydintiimi, johon kuuluvat Matti Leskinen, Kalle Mikkola ja Pentti K. Räsänen. Toimintaa suunnitellaan lounastapaamisissa noin kerran kuussa ja toimintaryhmän sähköpostilistalla. Etsitään uusia verkostoja ja toimintamuotoja.


2006
Helsingissä
Helsingissä avointen tapaamisten yleisenä teemana on vaikuttaminen paikalliseen ja
globaaliin ekologiseen kehitykseen. Lisäksi tarjotaan jäsenille mahdollisuuksia esitellä
omia ideoitaan ja tuoda esittelyyn kiinnostavia aiheita sekä osallistua muiden
järjestämiin tulevaisuustilaisuuksiin. Sähköpostikeskustelu tutuhesa-listalla velloo
vapaasti kirjoittajien mielenkiinnon mukaan tuoden älyllistä ajankulua ja uusia
ajatuksia.
Toimintaa organisoi vetäjätiimi, johon kuuluvat Matti Leskinen, Elina Hiltunen, Kalle
Mikkola ja Pentti K. Räsänen. Tiimiin etsitään uusia jäseniä. Toimintaa suunnitellaan
lounastapaamisissa noin kerran kuussa ja tutuhesa-listalla.

TUTUHESA HEIMONA

Kesäseminaari 2001 / Matti Leskinen

Historia

Tutuhesan esivaiheena oli erään tulevaisuusforumin jatkoksi virinnyt liikenteen tulevaisuuskeskustelu. Sen jälkeen listaa käytettiin tilaisuuksista tiedottamiseen. Vähitellen siitä kehittyi monen edelleen kaipaama toimitettu lista, josta kukin sai lähes päivittäin koosteen, jossa minun kauttani saapuneet viestit kommentoitu ja koottu yhteen.

Viestien päivittäinen koostaminen oli työlästä ja Auvo Sarmanto junaili nykyisen automatisoidun listan, jonka Auvo myös vähän varkain käynnisti saaden aikaan varsinaisen ihmettelyjen ja ihastushuutojen tiputanssin.

Nykykäytäntö (2001)

Nykykäytännössä viestit lähetetään suoraan listalle. Mitään koosteita ei tehdä, vaan keskustelu saa toimia sellaisenaan, vaikuttaa lukijoihin tai olla vaikuttamatta. Monet valitavat viestien runsautta, erikoisesti jos aihe ei kiinnosta tai keskustelu tuntuu junnaavan paikallaan. Talouskeskustelua varten Kalle Mikkola perusti oman oheislistan kaupalliselle palvelimelle (www.egroups.com/messages/tutu-talous) ja tästä mallia ottaen perustin kaikille viesteile katselumahdollisuuden samalle palvelimelle (www.egroups.com/messages/tutuhesa).

Listalle on olemassa säännöt, Mariitta Vuorenpään ja Erkki Vasaman löytämät hyvän keskustelun kriteerit, jotka korostavat keskustelun vastapuolen mielipiteen ymmärtämistä ja omien argiumenttien oikeellisuutta. Käytäntö tahtoo lipsua, toisten ideoiden tosiasioihin pohjautuvan kritiikin tai edelleenkehittelyn sijaan energia käytetään ideoiden alasampumiseen ja esittäjien arvostelemiseen.

Viestien sisällöt vaihtelevat. On aitoja itse pohdittuja tai muilta löydettyjä tulevaisuusajatuksia, mutta myös jatkuvaa omalla keppihevosella ratsastusta. Tärkeän osuuden viesteistä muodostaa tiedotus mielenkiintoisista tapahtumista ja tilaisuuksista, omista ja vieraista.

Listaaliset ovat omaksuneet erilaisia rooleja. Pieni joukko aktiivikirjoittajia tuo esille uusia puheenaiheita, joihin kommentaattorit ottavat kantaa. Suurin ja vaihtuvin osa listalaisista on lukijoita, jotka seuraavat keskustelua joko täydellisesti tai mielikirjoittajiaan valikoiden ja inhoamiaan deletoiden. Nurkujille viestejä on joko liian paljon tai liian vähän tai ainakin ihan vääristä aiheita ja väärällä sävyllä. Sensuuriakin on vaadittu, mutta ei ole harjoitettu.

Heimo, tiedeyhteisö, totuusyhteisö?

Mikäli tutuhesa-listalaisia tarkastellaan heimona, yhteisenä tekijänä on jonkinasteinen tulevaisuuskiinnostus. Koulutus, ikä ja kiinnostuksen kohteet sensijaan vaihtelevat. Klassisille heimoille ominaista hierarkiaa on minimaalisesti, vain listan tekninen omistaja poikkeaa muista oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa suhteen. Hän voi lisätä ja poistaa henkilöitä, muut voivat liittää ja erottaa vain itsensä.

Mikäli listaa tarkastellaan tiedeyhteisönä (Petri Ylikoski), sille tulisi olla ominaista
puutteiden ja virheiden korjaaminen ja yksilön muistin puutteiden korjaaminen. Tietoa tulisi olla paljon ja kattavaa ja useamman teorian kehittely mahdollista.

Jos taas listaa tarkastellaan totuusyhteisönä, voidaan siteerata Terho Pursiaista.
”Käytäntöjen ambitiotaso vaikuttaa siihen, kuinka paljon ja kuinka jyrkkää kritiikkiä sallitaan määrittelemättä sitä epälojaalisuudeksi. Huippusuoritukseen pyrkivät käytännöt sietävät hyvin kovaa kritiikkiä katsomatta lojaalisuuden vaarantuvan.

On olemassa joukko käytäntöjä, jotka arvostavat kritiikkiä hyvin paljon. Kutsun näitä totuusyhteisöiksi. Totuusyhteisö syntyy, kun yksilöt sitoutuvat yhdessä etsimään totuutta ja altistavat itsensä toistensa ja etsittävän totuuden kritiikille. Lopullista totuutta harvoista asioista koskaan löydetään, mutta kun totuutta kuitenkin itsepintaisesti etsitään totuusyhteisönä, muututaan ihmisinä.

Amerikkalaisessa keskustelussa kritiikkiä, joka ei suuntaudu vain toisiin vaan kohdistuu myös itseen, on kutsuttu vahvassa mielessä kriittiseksi ajatteluksi erotukseksi heikossa mielessä kriittisestä ajattelusta, joka kohdistuu vain toisiin”

Täydelliseksi tiede-tai totuusyhteisöksi sähköpostilista tuskin voikaan tulla, mutta näiden piirteiden suuntaa sen kannattaa antaa kehittyä.

Infoähky

Infoähky (Jussi T Koski) on postilistan kulkutauti. Se merkitsee, että informaatiota on liikaa, se on pilaantunutta tai muuten sopimatonta. Ehkäisykeinoja on kolme; valikoida ja tuhota, lukea viestejä valikoiden www-sivulta tai ääritapauksessa erota listalta ja sen sisällöstä täysin.

Tulevaisuus

Mitkä ovat tutuhesa-listan tulevaisuuden vaihtoehdot? Mahdollisuuksia ovat aito keskustelu, hallittu kasvu, suvaitsevaisuus ja yhteisyys sekä ideoiden kehittely edelleen Futurassa esitettäväksi, keskustelun jalostaminen koosteiksi Verkkofuturaan.

Voidaan myös juuttua inttämiseen tai lista voi vähitellen kuihtua. Se voi joutua yksimielisten valtaamaksi, siellä voi saada vallan mielipideterrori.

Tai jatkaa kuten nytkin, olla yhteisön yhdyssiteenä, merkkinä johonkin yhteiseen kuulumisesta, kutsutaan sitä sitten vaikka heimoksi.


Liite:
HYVÄN KESKUSTELUN KRITEEREITÄ


Keskeisiä piirteitä järjettömästä argumentaatiosta:
 toisen keskustelijan viestiä ei edes kuulla
 toisen viestiä ei haluta kuulla tai ymmärtää
 ei pysytä annetussa aiheessa
 valehdellaan
 puhutaan niin, että toinen ei pääse puhumaan
 ollaan tunteiden vallassa
 syytetään tai mustamaalataan toista aiheeseen kuulumattomista
mielipiteistä tai ominaisuuksista
Jokainen voi keksiä itse lisää tarkkailemalla kommunikaatiotilanteitaan.

Hyvän argumentaation tunnuspiirteet ovat sitten tietenkin vastakkaiset:
( Mariitta Vuorenpää Yhdyskuntasuunnittelun seurassa käydyn keskustelun perusteella)

"Järkevän keskustelun säännöt"

Lainaus Kimmo Lapintien artikkelista "Argumentaatio, retoriikka ja
relativismi", Janus 2/1997, 158

Frans van Eemerenin ja Rob Grootendorstin pragma-dialektisessa teoriassa
keskeisenä tavoitteena onkin ollut määritellä harha-argumentit poikkeamina
ns. järkevän keskustelun säännöistä. Näiden mukaan:
1. keskustelijat eivät saa estää toisiaan esittämästä kantojaan tai
kyseenalaistamasta niitä,
2. kannan esittäjän on puolustettava sitä toisen niin vaatiessa,
3. hyökkäyksen jotakin kantaa vastaan tulee suuntautua vain esitettyä
kantaa vastaan,
4. kantaa tulee puolustaa vain argumenteilla, jotka ovat sen kannalta
relevantteja,
5. keskustelija ei saa virheellisesti panna toisen suuhun väitteitä, joihin
tämä ei ole sitoutunut, eikä myöskään kieltää omia julkilausumattomia
olettamuksiaan,
6. keskustelija ei saa virheellisesti esittää lähtökohdaksi oletusta, jota
molemmat eivät hyväksy, eikä toisaalta kieltää yhteisesti hyväksyttyä
lähtökohtaa,
7. kantaa ei tule pitää riittävästi puolustettuna, mikäli se ei perustu
oikein sovelletun argumentaatioskeeman käyttöön,
8. argumentaatiossa tulee käyttää vain loogisesti valideja argumentteja tai
sellaisia, jotka voidaan tehdä valideiksi kirjoittamalla näkyviin yhden tai
useamman julkilausumattomista premisseistä,
9. kannan puolustamisen epäonnistumisen tulee johtaa siitä luopumiseen, ja
puolustuksen onnistumisen taas siihen, että vastustaja luopuu sen
kyseenalaistamisesta, ja
10. keskustelijoiden tulee käyttää mahdollisemman selvää ja yksikäsitteistä
kieltä ja tulkita vastustajan ilmaisut niin huolellisesti ja tarkasti kuin
mahdollista. (van Eemeren & Grootendorst 1992, 208 - 209)

Nämä säännöt edustavat van Eemerinin ja Grootendorstin mukaan argumentaation
normatiivista puolta, jota voidaan pitää pätevänä argumentaatiokentästä riippumatta. Niitä perustellaan sillä, että ne ovat välttämättömiä edellytyksiä argumentaation kommunikatiivisen funktion, erimielisyyksien ratkaisun (resolving differences of opinion) kannalta. Tällä avainkäsitteellään van Eemeren ja Grootendorst tarkoittavat tilannetta,
jossa argumentaatio johtaa yksimielisyyteen. Ratkaisu eroaa siten olennaisesti erimielisyyksien sopimisesta (settling), johon päästään esimerkiksi neuvottelujen tai kolmannen osapuolen (esim. tuomarin, luottamusmiehen tai refereen) tekemä ratkaisun avulla ... jne.
( Erkki Vasama)

Ja vielä samaan aiheeseen liittyen kasvatusfilosofi Ned Noddingsin ajattelua Terho Pursiaisen Tekniikan etiikka-seminaarissa tulkitsemana ja Rakennuslehden referoimana:

"Vahvassa mielessä kriittinen ajattelija on herkkä omien oletustensa puutteille ja omien käsitystensä virheille. Sen sijaan heikossa mielessä kriittinen ajattelija oivaltaa heikkoudet toisten keskustelijoiden oletuksissa ja virheet hänen päättelyssään."

Mielipiteitä Tutuhesa-listasta

Luettuasi nämä lisää omasi kommenttina!

Mielipiteitä

Sähköpostini tila on rajattu ja pyydän, että osoitteeni poistetaan sähköpostilistasta.
Minutkin voi poistaa tutuhesan sähköpostilistalta.

Minutkin voi poistaa listalta.

Arvoisat jäsenet, minut voi poistaa listalta

Arvoisat jäsenet, minutkin saa poistaa listalta, vaikka listan keskustelu onkin mielenkiintoista. Postia vain tulee liikaa, enkä ehdi sitä lukemaan tai osallistumaan keskusteluun.

Pois turha kiire.Itse teen niin että luen vain n kolmasosan viesteistä kun ne helposti näkee toistensa "jatko-osiksi".

Loputtomat viestiketjut ovat juuri ongelma.Postilaatikon tila on rajallinen.En halua menettää työpostejani sen vuoksi, että postilaatikko on tutu-keskustelun vuoksi täynnä.Siksi haluan pois listalta.

Toivoisin, että minut poistetaan keskustelulistalta. Sen sijaan toivoin, että voi saadaa tiedot seminaaritilaisuuksista yms. : osoite jää seuran postitusrekisteriin, josta lähetän seminaaritiedotteet, jäsenkirjeet ym.

Jos haluatte pois listalta, niin olkaa ystävällisiä ja ilmoittakaa siitä vain listaa hoitavalle, älkää koko listalle, kiitos!

Minutkin voisi laittaa pois -ja kiitos osoiteesta. Käyn mielelläni sieltä katsomassa kun ehdin On ollut todella mielenkiintoisia keskusteluja, kiitos niistä!

Tervehdys, minutkin voi poistaa listalta. Kiitokset tähänastisesta

hyvästä luettavasta.
Syy ei ole ollenkaan listalaisten vilkkaassa mielipiteiden vaihdoissa eikä missään tapauksessa minkään keskustelun aiheen vastustamisessa. Aion tämän jälkeen lukea mielipiteiden vaihtoa tarvittaessa seuran web-sivujen kautta, jotka ilmoititkin eilen saamassani viestissä. Jos haluan lähettää joitain keskustelun aiheita, voinen kaiketi osoittaa ne sinun kauttasi yksityiseen e-mail-osoitteeseesi?
Pyydän poistamaan minut listalta. Haluaísin kyllä päästä lukemaan keskusteluja, jos se on mahdollista.
Kiitos, että olen saanut olla mukana! Aiheet ovat olleet asiallisia ja muutamat minuakin kiinnostavia, mutta valitettavasti en pysty osallistumaan keskusteluihin.
Pyydän, että ystävällisesti poistaisit minut listalta. Sähköpostitulva on ollut mielestäni ennalta arvaamaton.

Parannusehdotuksia

Hei kaikille, ketä vielä jäljellä on, pari näkökulmaa eli listalla oleminen ja kirjoittaminen ei ole on/off-juttu:

1. Kiitän postituslistaa (ja etenkin Matti Leskistä) siitä että tutuhesa-foorumi toimii ja on aktiivinen. Esimerkiksi tiedot vaikkapa Uudenmaan maakuntasuunnitelmista ja yms. ovat minulle merkityksellisiä. Myös Iiriksen lähettämät viestit ovat pääsääntöisesti merkityksellisiä. Myös ne viestit, joissa ilmoitetaan jostain tulevaisuuden tutkijoiden seminaarista, minkä ohjelmasta huokuu vanhat hyvät neuvostoajat mieliinpalauttava pysähtyneisyys. Muutoin tuskin olisin nykyistä stagnaatiota koko karmeassa laajuudessa ymmärtänytkään.

2. Tietynlainen roskapostiongelmahan listalla on, ainakin ajoittain. Kerran kokeilin evakkoratkaisua eli poistuin listalta noin vuodeksi, palasin kuitenkin. Nyt olen ratkaissut roskapostiongelman siten, että tiettyjen eli tässä luonnollisesti nimeltämainitsemattomien henkilöiden postin olen määritellyt ohjautuvaksi suoraan sähköpostiohjelmani Roskakori-laatikkoon, joka pitää joka tapauksessa käydä aika ajoin siivoamassa. Näitä häiriköitähän ei kuitenkaan puolta tusinaa enempi ole - ja superaktiiveista taas joku kirjoittaa asiaakin. Re-viestit toki kasvattavat roskapostimassaa. Mielenkiinnottomaan viestiin vastaaminenen puhumattakaan ääliöviesteihin vastaamisesta johtaa tietty päätymiseen Roskapostiin pysyvämminkin.

3. Tutuhesa-listalla ei voi eikä ole syytä jukaista pitkiä tekestejä, liitetiedostoista puhumattakaan. Näitä varten on päätoimittamani eFutura (www.futurasociety.fi), jonne mahtuu vaikkapa 100 sivuinen pdf.... Nämä (keskusteluviestitkin) myös säilyvät ja ovat 24h luetteavissa, no joskus systeemi takkuaa kuten teknologisten systeemien pitääkin. Odotan sinne enenemmän tai vähemmän merkittäviä puheenvuoroja, myös pakinatyyliset kelpavat keskusteluosioon - artikkelipuolella voi julkaista vaikka referee-tason artikkeleita (on noita mainittu lähteenä joissain väikkäreissäkin). Sivusto ei ole teknisesti maailman näppärin, mutta sinne saa dokumentoitua lähes reaaliaikaisesti omat ideat, innovaatiot ja näkemykset. Eikä häiritse muita, tukkimalla sähköpostilaatikoita. Merkitkää viestin otsikkoon "eFuturaan" tms. niin saan pelastettua tekstit myös niiden osalta jotka tarkoituksellisesti tai vahingossa päätyvät omassa sähköpostissani Roskaposti-laatikkooni. Teksti voi tulla esim. wordinä, ja voin itsekin muuntaa pdf-muotoon.

minäkin kannatan tutulistan ylläpitoa vaikka en ole kovinkaan ahkerasti
osallistunut. Sitähän voi silmäillä ja joskus aina löytää pieniä helmiä.
..

Tutuhesa-postituslistan lineaarinen muoto ei ole edullinen, jos

keskustelu keskittyy liian kauaksi yhteen asiaan ja siitä

argumentointiin ja aihe ei kosketa kaikkia.

Parempi olisi rinnakkainen, ylläpidetty keskustelufoorumityyppinen

toteutus, jossa kuhunkin aiheeseen liittyvä keskustelu käydään oman

alaotsikon alaisuudessa. Onko tämän tyyppistä

tulevaisuuskeskusteluryhmää jo olemassa tai perustettavissa, jolloin

aihepohjaisen keskustelun voisi käydä siellä? Kävin tutustumassa

eFuturaan. Siellä on mahdollisuus keskusteluun, mutta eFuturan

rakenne ei liene tällä hetkellä aivan optimaalinen useista aiheista

käytävää samanaikaista keskustelua ja argumentointia ajatellen?

Tutuhesa-postilista sopii tapahtumien tiedotuskanavaksi. Se sopisi

myös edellä toivotun kaltaisella foorumilla käytävien aktiivisten

keskusteluaiheiden luettelomaiseen mainostamiseen.

( Keskustelufoorumin voi perustaa esimerkiksi osoitteessa http://www.phpbbplanet.com/
Matti )

Syitä, miksi minä halusin listalta pois on kaksi:

1. Eräriden nimeltä mainitsemattomien osallistujien jatkuva

"häiriköinti" linjoilla juupas-eipäs-vaarinhousut.

2. Liiankin paljon samojen vanhojen juttujen toistoa, eli juuri sitä

sinun mainitsemaasi kaikille tuttujen keppihevosten ulkoiluttamista.

Sinun ehdotuksesi keskustelun kehittämiseksi on mielestäni järkevä, ja

se ratkaisisi ainakin yhden yllä mainitsemistani ongelmista. Näin ollen

perun poistumispäätökseni ja jään vielä toistaiseksi katsomaan, miten se

keskustelu tästä eteenpäin kehittyy.

------

Haluaisin olla tutuhesan postituslistalla, koska sitä kautta saa joskus hyviä virikkeitä, vaikka usein tutustuminen jää otsikkotasolle.

Nyt taas tulee liikaa ja se häiritsee.

Sähköpostitulva on tosiasia, mutta sähköposti on erittäin tärkeä ja hyvä väline työasioiden hoidossa.

Onko tutuhesa-tulvalle tehtävissä jotain?

Muistelen, että teillä on jokin rajoitus viestien määrässä. Pienet piirit voisivat keskustella aluksi keskenään ja raportoida sitten muille.
NN

---------
Listalla on virinnyt kiivas keskustelu, joka on aiheuttanut ruuhkaa sähköposteissa sekä herättänyt erohaluja.
Tässä pelisääntöjä:
- vain yksi viesti lähettäjää kohti vuorokaudessa, ehdit ajatella viestien välillä
- ei liitetiedostoja eikä pitkiä tekstejä listalle
- poista edelliset puheenvuorot, jätä vain viestisi ymmärtämisen kannalta oleelliset asiat
- käykää pitkittyvät keskustelut pareittain tai pienryhmissä, raportoikaa tulokset kaikille 260 listalaiselle.


------------

anteeksi että osallistun viikkopaketin yhteydessä kritiikkinsä saaneeseen

sähköpostitulvaan.

Tiivistetysti sanoen:

1. Mielestäni viimeisten parin viikon sisällä tulvahtanut keskustelu (määrällisesti

kaiketi ainutlaatuinen, ainakin oman muistini pituisessa TUTUn historiassa) on

terveyden merkki. On ihmisiä, jotka haluat olla hereillä, pohtia reittejä parempaan.

Ja ahneuspuolueellakin tuntuu olevan kannatusta. Erilaisuuksista syntyy

keskustelu, eikö? Ja teemahan on mitä keskeisin, tällä kierroksella.

2. On toki hyvä, että keskustelulla on pelisääntöjä. Mutta ehdotettu

rajautuminen pienryhmiin ei ole ongelmatonta. Mistä ulkopuolelle rajatut tietävät,

miten juttu juontaa? Entä jos siellä yllättäen jollakin olisi jotakin tuoretta tarjottavaa?

Aktiivisimmat viime päivien kirjoittajista ovat listoilla "uusia" tai ei ainakaan päivittäin

häiriköiviä. Sellaisia tarvitaan, ettei

tulevaisuus olisi jatkossakin kaltaisensa. Yhdyn tervetulotoivotuksiin.

3. Viikkopaketissa välitetty sininen viesti on outo. Joku anonyymi "saa hyviä virikkeitä"

vaikka tutustuu

väliin vain otsikkotasolla. Eikä hallitse liikana pitämänsä kaman deletointitekniikkaa?

Arvoisa NN. Jos myönnät jotakin saaneesi, anna myös vastalahjoja. Nimelläsi

.............

Listalta eroamiseni

syy on yksinkertainen: Sen kautta muutaman vuoden aikana

vastaanottamani sähköpostiviestit eivät ole täyttäneet odotuksiani

tulevaisuusajatteluun liittyvästä kansalaisjärjestötoiminnasta.

Lisäksi liian monet niistä vievät kaista- ja levytilaa sekä minun

aikaani jopa täysin hyödyttömästi. Luonnollisesti ymmärrän, että

kyseinen lista palvelee joidenkin muiden ihmisten tarpeita, mutta ei

siis minun.

Luonnos seuran hyväksyttäväksi

Luonnos seuran hyväksyttäväksi

LAUSUNTO UUDENMAAN MAAKUNTAOHJELMAN LUONNOKSESTA 2007-2010
16.8.2006

Tämä lausunto perustuu luonnosasiakirjojen lisäksi 15.8.2006 järjestettyyn keskustelutilaisuuteen, jossa Tarja Hartikainen ja Markku Hyypiä esittelivät ohjelmaa sekä sen taustatietoa ja laadintaprosessia.

Laadintaprosessi on pitkittynyt ja paisunut

Prosessi sisältää tulevaisuuden huomioonottamiseksi tarpeelliset osat ja tuo myös mukaan runsaasti osallistujia ja luo näin yhteistä näkemystä. Tämä täydellisyyteen pyrkiminen tekee prosessista ajallisesti pitkän (yli 3 vuotta alkaen skenaarioista) sekä sisällöllisesti laajan. Mukaan prosessiin tulee myös sen myöhemmissä vaiheissa osallistujia, jotka eivät ole riittävästi omaksuneet pohjana olevia tulevaisuuskuvia, vaan vaikuttavat suunnitteluun lyhytjänteisen näkemyksen ja oman sidosryhmänsä edunvalvonnan näkökulmasta. Ohjelmasta on muodostunut tässä prosessia laaja ja yksityiskohtainen eivätkä maakunnan menestymisen kannalta tärkeät asiat siitä riittävästi erotu.

Ohjelmasta on tehty vaikutustarkasteluja sekä läpileikkaavien teemojen että ns. Sova-analyysissä edellytettyjen tekijöiden kannalta. Nämä analyysit eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet ohjelman sisältöön.

Jatkossa prosessissa pitäisi perusteellisemmin viestiä alkuvaiheen tulevaisuuskuvia osallistujille ja kehittää prosessin hallintaa kokonaisuudessaan ohjaavia työkaluja. Tärkeät ja merkittävät asiat voi suunnitelmissa, niiden käsittelyssä ja viestinnässä nostaa esille. Kuhunkin vaiheeseen voi liittää tarkastelun strategioiden ja toimenpiteiden toimivuudesta eri skenaarioissa, käyttää skenaarioita suunnitelmien testipenkkinä. Myös jo tehtyjä vaikutusselvityksiä voi käyttää toimenpiteiden kehittämiseen entistä vaikuttavimmmiksi.

Vaikka ohjelman teemaryhmien kokoonpano on monipuolinen, voisi siinä jatkossa ottaa vielä paremmin huomioon palvelujen käyttäjien mukanaolen, Esimerkiksi asukasjärjestöjen edustus puuttuu asuisryhmästä, vaikka alueella on runsaasti asukasjärjestöjä ja niiden kuntakohtaisia yhteiselimiä.

Ohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutus hajaantuu laajalle sekä viranomaisille että yksityisille toimijoille. Miten hyvin maakunnan suunnittelujärjestelmä nivoutuu toteuttajien toimintaan ja miten tehokkaasti tieto leviää?

Prosessia voitaisiin kehittää vertailemalla eri maakuntien käytäntöjä ja etsimällä niistä parhaat.

Asiat eivät alistu aluejaolle

Maakunnallinen suunnittelujärjestelmä perustuu tiukalle alueellisella vastuujaolle. Valitettavasti eri asiat vaatisivat erilaisia aluejakoja, esimerkiksi hyvinvoinnin perusasiat lienevät samoja koko maassa, kun taas keskusten kehittäminen vaikuttaa hallinnollisista aluerajoista riippumatta. Kukin maakunta fokusoituu omien keskustensa kehittämiseen ja naapurimaakuntien vaikutus jää huomiotta tai jopa tietoisesti torjutaan.

Suurin ongelma on Itä-Uusimaan asema. Yhteisen suunnittelun puute on nyt selkeästi havaittu ja toivottavasti ratkaisu saadaan pian aikaan, päästään eroon kuntakohtaisesta uhittelusta ja voidaan edetä eri kuntien hallitun kasvun kautta.

Oli ilahduttavaa kuulla, että liikennejärjestelmän suunnittelussa ja vaihekaavojen laadinnassa tehdään yhteistyötä lähialueiden kesken.

Oma ongelmansa on Uudenmaan harvalukuisten väestötappiokuntien kehittäminen, jäävätkö ne kehittyvien seutujen varjoon?

Menestystä metropoliajattelulla

Ohjelmassa on esitetty toimenpiteenä Metropolialueen kestävä –aluerakenne-selvitys neljän eteläisen maakunnan ja kahden ympäristökeskuksen alueella. Toivottavati tässä päästään irtaantumaan ahtaasta alueajattelusta ja löydetään ne tavat, joilla eri alueet voivat hyötyä yhteistyöstä. Samalla pitäsi löytää myös sellainen hallinnollinen rakenne, jossa kutakin asiaa koskevat päätökset voitaisiin tehdä järkevästi oli sitten kysymys uusien asuinalueiden sijoittelusta tai julkisen liikenteen ja muiden julkisten palvelujen järjestelystä.

Alueeseen sitoutuvaksi ymmärretystä metropoliajattelusta erillisinä pitäisi tarkastella sellaisia asioita, jotka ovat tärkeitä koko Suomelle. Monesti näiden sijaintipaikka on pääkaupunkiseutu, mutta ne voidaan sijoittaa myös muualle.

Erityisen selvästi erottelun valtakunnallisiin sekä seudullisiin ja paikallisiin palveluihin tulisi näkyä koulutuksen ja kulttuurin alueilla. Ohjelman laadintaan ovat osallistuneet alueen tiede- ja ammattikorkeakoulut, mutta on siinä osattu erottaa kansalliset tarpeet alueellista ja paikallisista? Kulttuuria koskevia toimenpiteitä ei ohjelmassa esiinny, ovatko ne jääneet muiden asioiden jalkoihin?

Liikenteessä parempia valintoja ja oikea-aikaisia toimenpiteitä

Ohjelmassa on esitetty sekä joukkuliikenteen kehittämistä että uusia väyläratkaisuja.
Kulkutavan valinta on kuitenkin aina sen käyttäjän asia. Voisiko käyttäjien valintoihin vaikuttaa esimerkiksi mobilty management-ajattelulla katsottuna sekä työpaikkojen että asuinaluiden, mutta ennenkaikkea ihmisten ja perheiden näkökulmasta.

Uusilla, yleisten teiden varteen sijoittuvilla asuinalueilla ei tienpidon järjestelmä pysty tuottamaan uusia liikenenratkaisuja samanaikaisesti asutuksen rakentamisen kanssa. Onko muutettava työnjakoa vai riittääkö prosessin kehittäminen?

Koulutus suoraan käytäntöön
Koulutuksen kehittämisesi tulisi valmistella kehittämistoimia ja toteuttaa näitä projekteina ellei kansallinen päätöksenteko muutoin mukaudu uusiin tarpeellisiin ratkaisuihin. Näitä voisivat olla:
- toisen asteen koulutuksen yhdistäminen ammattilukioksi
- ammattitavoitteinen koulutus tulisi toteuttaa mahdollisimman pitkälle oppisopimuskoulutuksena ainakin toisella asteella
- Noste-ohjelman jatkaminen ja tutkintojen loppuunsuorittamismahdollisuuksien tukeminen kaikilla koulutusasteilla
- Mahdollisuus perheeseen ja muuhun jokapäiväiseen elämään liityvien arkitaitojen oppimiseen, kun niitä tarvitaan. Näitä taitoje ei enää opita luontevasti perhe- ja sukuyhteisöissä.

Elämäntyylit edellyttävät uusia palveluja

Elämäntyylien jo näkyvissä olevat muutokset, esimerkiksi kahdessa paikassa asuminen ja siiihen usein liittyvä etätyö edellyttävät uusien palvelujen ja uudenlaisen kuntien välisen yhteistyön kehittämistä, jotta palveluverkosto toimii samantasoisesti molemmilla asuinpaikkakunnilla. Samoin tulee luoda kaikkien tavoitettavissa oleva maksuton internetverkko.

Tartunta tulevaisuuteen vankka

Näistä kehittämisehdotuksista huolimatta ohjelmassa on tulevaisuushakuisuutta ja halua tarttua monipuolisesti asioihin. Tästä menettelyä ja sisältöä on hyvä kehittää eteenpäin.


Puheenjohtaja

Kommentit alustavaan luonnokseen

Hei

Ohessa Päivikin ja Seijan suoraan minulle tulleet kommentit.

Päivikin viesti suoraan tilanteeseen kohdistuvasta koulutuksesta on
samansuuntainen kuin Keijon aiempi kommentti koulutuksen
suuntaamisesta oppisopimuksien kautta suoraan työelämään.

Keijo, sen sinun klusteriviestisi voisi ottaa myös tiivistettynä
mukaan, ehditkö muokata?

Lisää kommentteja odotellen
Matti

...................

Hei TUTUt!

En taaskaan päässyt keskustelemaan - olen pariinkin otteeseen yrittänyt
perehtyä Maakuntaohjelmaan ja erityisesti sen koulutusosioon.

Jäin kaipaamaan eri kärkihankkeiden ja muiden kehittämisalueiden liittämistä
koulutukseen. Käsittääkseni niiden pitäisi kaikkien jollain tavalla tulla myös
koulutuksen osiksi. Olen viime vuosina yhä enemmän ihmetellyt, miten
satunnaisesti koulutusta annetaan ja kehitetään erillään talous-, työ- ja
kotielämästä. Sen pitäisi olla tiiviissä yhteydessä kaiken kehittämistyön
kanssa. Erillinen kurssittaminen ja kouluttaminen on tarpeen vain teoreettisten
perusteiden osalta ja nekin menevät parhaiten perille harjoituksen kautta, siis
elämään liitettyinä. Tiede menee nykysin menojaan ja sen arkisovellutukset
tulevat tietoon satunnaisten amerikkalaisten TV-ohjelmien ja netin kautta,
mikäli tulevat ja kelle tulevat...

Nimenomaan Uudellamaalla ovat sukupolvet irti toisistaan ja arkioppiminen jää
vähiin. Kokonaan puuttuu lastenhoito-opetus ja harjoittelu silloin, kun sitä
tarvitaan ja se omaksutaan nopeasti, eli kun vauva on tulossa, samoin
parisuhdekoulutus ym. Yritän sanoa, että aikaisemmin sukupolvelta toiselle
siirtyneet hoivataidot ja arkiset kodinkorjaustaidot ym. alkavat kadota
jokamieheltä ja naiselta. Kaikki mikä ylittää ikäluokkarajoja (ja
ammattirajoja) on vaikeasti saatavissa. Kehityksen pyörää tuskin voi kääntää
esim. siinä, että suvut saataisiin yhteen asumaan ja siksi nämä ennen
yksiyisasioina toimineet jutut ovat ajautumassa asiantuntijoiden kautta
etsittäviin palveluihin. Sanonta: "Lähin omainen on viranomainen" on kohta
totta lähes kaikessa. Koulutus voisi olla tässä auttamassa ihmisiä selviytymään
yhteisvoimin ja luomaan verkostoja. Kannatan siis elinikäistä oppimista ja
koulutusta elämää varten. Muuten olemme kohta tilanteessa, jossa puolet
ihmisistä hoitaa toista puolta ammatillisesti - ja sitten vaihdetaan vuoroa,
kun työntekijäporukka saa burnoutin. Mikäs siinä, jos koneet vähitellen osaavat
kaiken muun työn.

Valitettavasti en tässä voi edetä pidemmälle, mutta jotain tämänkaltaista
toivoisin mukaan. Jos joku alue niin Uusimaa on edelläkävijä näissä ongelmissa
- miksei siis myös ratkaisuissa...

Päivikki Telenius

vapaaehtoistoiminnan suunnittelija, entinen yläasteen matemaattisten aineiden
opettaja
Vapaaehtoistoiminnan tukiyksikkö, Viertolankuja 4 A 2.krs, 01300 Vantaa
sähköposti: paivikki.telenius@vantaa.fi

Tutustu Vapaaehtoisten Vantaaseen www.vantaalla.info

.........................

Hei! Hyvä koonnos! Kiitos mahdollisuudesta osallistua! Lahden
kaupunginhallitus kiinnitti lasunnossaan 14.8.06 yhtenä asiana huomiota
siihen, että Päijät-Hämeen maakuntaohjelmassa tulisi korostetummin nostaa
esille mm. suunnitelma siitä, miten hyödynnetään kuulumista Helsingin
metropolialueeseen.
t. Seija Nerg

(Oikeaan osunut kommentti Nevanlinnalta!)

----------------------------------------------------------
"Koppoo kiinni tästä päevästä, sillä huomenna on omat kahvasa"
Seija Nerg, suunnitteluinsinööri, Kaupunkisuunnittelu, Lahti
03-814 2166, 040-595 0226, seija.nerg@lahti.fi
Fax 03-814 2392

--------


Jos haluatte asian merkeissä palaveerata, ottakaa yhteys Artoon. Iirikselle voi sitten lähettää uuden version ja tietysti myös listalle, onhan kysymyksessä aidosti avoin prosessi.

Sorvaaja
Matti

...........................

From: "Arto Salmela"
To: "Matti Leskinen"
Subject: Re: Maakuntaohjelmalausunnon alustava luonnos
Date: Wed, 16 Aug 2006 22:28:30 +0300
X-Mailer: Microsoft Outlook Express 6.00.2900.2670


Hei
En tykkää lausunnosta, suurin ns vika on siinä, että sarja sken-suunnit -30een- ohjelma 2007-10 ei tule ymmärretyksi. Suunnitelmalla on yhteys skenaarioihin, ei juurikaan 4 v ohjelmalla. Tarkoittaa myös sitä, että vain suunnitelma on tulevaisuusjuttuja, meitä kiinnostava.
Toinen asia on se, että meille puhuttu ja näytetty oli pelkkää yleistekstiä ilman aluekytkentää. Itse noin 100 sivun ohjelmassa on jo hankkeiden kautta usein aluekytkentää.
Tekstisi on ihan tyylikästä, mutta ei tuo kompromissi mitään liitolle anna. No, 90% lausunnoista tai ainakin sivuista on tälläisä.
Anna mennä, tosin voisin istua kanssasi, jos maineella on väliä
Arto S

------------

From: "mattikoo.makinen"
To: "Matti Leskinen"
Cc: ,
Subject: poliittisesti sovittu tulevaisuus?
Date: Thu, 17 Aug 2006 10:23:35 +0300
X-Mailer: Microsoft Outlook Express 6.00.2800.1106


Hei Matti L, eläkeläisbyrokraatti.
Kirjoitit:

>Erityisesti toivon täydennyksiä eilisiltä osanottajilta sekä listalle kirjoitaneilta Matti Koolta, Seijalt ja Keijolta.
Muotoilkaa kommentin suoraan muutos- ja täydennysehdotuksiksi, niin väärinkäsityksen vaara vähenee.

>2) Teen uuden luonnoksen, laitan sen blogiin ja lähetän Iirikselle seurabyrokratiaa varten

>3) Puheenjohtaja Maija hyväksyy lausunnon ja se lähetetään Uudenmaan liitolle 23.6.
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Pikavastaan näin: (onkohan tuossa sun 3. kohdassa väärä kuukausi?):

Pahoittelen, että en tällä kerralla voi antaa parannusehdotuksia. Koska viime vuosien aikana olen
kuitenkin paljon asiaa harrastanut, myös lausuntokannanotoilla, haluaisin vielä panna pari yleistä
kommenttia tähän:

1. Kannattaako seuran todella lausua JA MIKSI, eikö sen voisi kohteliaasti luvata tehdä
sitten, kun nyt niin levällään olevat rakennekysymykset selkiintyvät ?

2. Luonnoksesi on kovin kohtelias. Niin on tietysti tervettä ollakin, hyväähän nämä
lukuisat vuosia valmistelleet tarkoittavat, alakohtaista osaamistakin on mutta ihmettelen kyllä
mistä motivaatio keskellä teennäisyyttä, joka pakostakin näyttelee tässä tilanteessa
melkoista osaa. Suuri asiantuntijajoukko virkansa vankina kytkettynä kaavailemaan
"VIRALLISTA" tulevaisuutta, jonka tietävät ajatellussa muodossa jäävän tulematta. Niinpä pelastusta
on pakko hakea sektoritason näpertelystä osana kokonaisuutta, joka ei ole kenenkään
hallinnassa.

3. Tässä tilanteessa aika ja tarmo olisi kohdistettava METROPOLIN suunnitteluun, sen vaihtoehtoihin.
Esteenä ovat luonnollisesti poliittiset ja virantoimitukselliset tabut. Mitä ei saa ajatella, sitä ei
saa ajatella.
Tuon metropolin olen vuosien mittaan kuvannut varsin perusteellisesti. Vaihtoehtoja ei ole
tarjottu, sen sijaan nykytilasta eri tavoin hyötyään hakevat ovat peloitelleet kansaa
kauhukuvilla moninkertaistuvasta hallinnosta, yhdeksi kasatun suurkaupungin ongelmista.

Kertaus erittäin lyhyesti: n. 1.5 milj. asukkaan metropoli muodostetaan purkamalla ensin
nykyiset kuntarakenteet, Helsinki, Espoo, Vantaa, .....jne kaikki suunnilleen selvitysmies
Alasen tarkasteluihin sisältyvät poliittisesta yläpäästään tiettyyn tasoon saakka ja
muodostamalla sitten 2-tasoinen hallintorakenne. Kaupunki nimeltä Helsinki koostuisi
n. 30-70 kaupunginosasta, kauppalasta, pikkukaupungista, joilla olisi omat valitut valtuustonsa,
oma suppea virkajohtonsa jne. Nämä rakentuisivat pääosin jo olevien keskusten ympärille.
Kustakin voisi olla yksi edustaja koottuna Suur-Helsingin valtuustoksi isoja asioita (esim. kehysbudjetteja)
käsittelemään. Tuo 30-75 lähtee jakolaskusta 1.5 milj./ 30 - 75 , joka antaa kaupunginosan
keskimääräiselle asukasluvulle haarukan 50.000 - 20.000, kun hyvän suomalaisen kaupungin
kokona summittaisesti pidetään n. 30.000 asukkaan suuruusluokkaa.

Näin jäsennöity aluerakenne luo (paljolta jo olevat) pohjat liikenteellsille kehittelyille, työpaikkojen
ja kaupallisten palvelujen sijoittumiselle ym. suunnitellummalle keskustamuodostukselle.

Metropolin pikaista tunnustamista ja sen tasolle vietyä mm. maankäytön suunnittelua tarvitaan
esim. nykykuntien keskinäisen kilpailun tuottamien virheiden torjumiseksi niin kauan kuin
seudulla vielä on olemassa edellytyksiä säilyttää mm. koskematonta saaristoa ja luonnonrantoja.
Populistisesti markkinoitu "nurmijärvi-ilmiö" on saatava pysähtymään, maaseudun ja kaupungin
ominaispiirteiden ymmärtämätön sekoittaminen katkaistava. On eheytettävä uusi kaupunkikulttuuri samalla
kun syntyy uusi maaseutukulttuuri.

4. Mikä on maakunnan rooli yllämainitussa rakenteessa? Riippuu valtakunnallisesta maakuntajärjestelmästä,
jonka edellinen muutos pahasti vaurioitti mm. kotiseutuajattelua ja ihmisten siihen liittyvää tunnepohjaa .
Uudellamaalla voisi myös em. metropoli olla nähtävissä yhtenä maakuntatason organisaationa. Tai
maakuntajaot sivuuttavalla Lex Helsingillä ratkaistuna erityisalueena. Monta tapaa.
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Tämä aamusaarna oli opitun kertausta. TUTU:lle suosittelisin yleisestikin räväkämpää esiintymistä
tulevaisuuden tutkailussa. Kun tulevaisuus tulee, ei se kunnioita ihmisten tabualueita eikä
apurahojen tavoittelun edellyttämää hyssyttelyä
Voisihan TUTU olla OIKEASTI yleishyödyllinen toimija, ehkä ainoa sellainen Nyky-Suomessa.

MIettii
toinen eläkeläisbyrokraatti
Mattikoo
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

From: "Keijo Mäkelä ( p. 044 - 253
72 05)"

Hei,

Jos lausunnon tekoo liittyy vakavampia pulmia tms. niin voismme jollain porukalla katsoa vielä Lepaalla 24.8.,

lausunto voinee päivän myöhästyä ja/tai siitä voi kohteeliasti liitolle ilmoittaa.

Oliko tämä muuten koko seuran lausunto vai vaan Helsingin pään? Jos on koko seuran niin pohjoisesta olis voinut odottaa kovempaakin kommentointia, hesalaiset taas painottavat telkänpönttöjä Töölönlahdella...

Ihan miten vaan

Keijo

Maakuntaohjelmalausunto, alustava luonnos

Alustava luonnos

LAUSUNTO UUDENMAAN MAAKUNTAOHJELMAN LUONNOKSESTA 2007-2010
16.8.2006

Tämä lausunto perustuu luonnosasiakirjojen lisäksi 15.8.2006 järjestettyyn keskustelutilaisuuteen, jossa Tarja Hartikainen ja Markku Hyypiä esittelivät ohjelmaa sekä sen taustatietoa ja laadintaprosessia.

Laadintaprosessi on pitkittynyt ja paisunut

Prosessi sisältää tulevaisuuden huomioonottamiseksi tarpeelliset osat ja tuo myös mukaan runsaasti osallistujia ja luo näin yhteistä näkemystä. Tämä täydellisyyteen pyrkiminen tekee prosessista ajallisesti pitkän (yli 3 vuotta alkaen skenaarioista) sekä sisällöllisesti laajan. Mukaan prosessiin tulee myös sen myöhemmissä vaiheissa osallistujia, jotka eivät ole riittävästi omaksuneet pohjana olevia tulevaisuuskuvia, vaan vaikuttavat suunnitteluun lyhytjänteisen näkemyksen ja oman sidosryhmänsä edunvalvonnan näkökulmasta. Ohjelmasta on muodostunut tässä prosessia laaja ja yksityiskohtainen eivätkä maakunnan menestymisen kannalta tärkeät asiat siitä riittävästi erotu.

Ohjelmasta on tehty vaikutustarkasteluja sekä läpileikkaavien teemojen että ns. Sova-analyysissä edellytettyjen tekijöiden kannalta. Nämä analyysit eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet ohjelman sisältöön.

Jatkossa prosessissa pitäisi perusteellisemmin viestiä alkuvaiheen tulevaisuuskuvia osallistujille ja kehittää prosessin hallintaa kokonaisuudessaan ohjaavia työkaluja. Tärkeät ja merkittävät asiat voi suunnitelmissa, niiden käsittelyssä ja viestinnässä nostaa esille. Kuhunkin vaiheeseen voi liittää tarkastelun strategioiden ja toimenpiteiden toimivuudesta eri skenaarioissa, käyttää skenaarioita suunnitelmien testipenkkinä. Myös jo tehtyjä vaikutusselvityksiä voi käyttää toimenpiteiden kehittämiseen entistä vaikuttavimmmiksi.

Vaikka ohjelman teemaryhmien kokoonpano on monipuolinen, voisi siinä jatkossa ottaa vielä paremmin huomioon palvelujen käyttäjien mukanaolen, Esimerkiksi asukasjärjestöjen edustus puuttuu asuisryhmästä, vaikka alueella on runsaasti asukasjärjestöjä ja niiden kuntakohtaisia yhteiselimiä.

Ohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutus hajaantuu laajalle sekä viranomaisille että yksityisille toimijoille. Miten hyvin maakunnan suunnittelujärjestelmä nivoutuu toteuttajien toimintaan ja miten tehokkaasti tieto leviää?

Prosessia voitaisiin kehittää vertailemalla eri maakuntien käytäntöjä ja etsimällä niistä parhaat.

Asiat eivät alistu aluejaolle

Maakunnallinen suunnittelujärjestelmä perustuu tiukalle alueellisella vastuujaolle. Valitettavasti eri asiat vaatisivat erilaisia aluejakoja, esimerkiksi hyvinvoinnin perusasiat lienevät samoja koko maassa, kun taas keskusten kehittäminen vaikuttaa hallinnollisista aluerajoista riippumatta. Kukin maakunta fokusoituu omien keskustensa kehittämiseen ja naapurimaakuntien vaikutus jää huomiotta tai jopa tietoisesti torjutaan.

Suurin ongelma on Itä-Uusimaan asema. Yhteisen suunnittelun puute on nyt selkeästi havaittu ja toivottavasti ratkaisu saadaan pian aikaan, päästään eroon kuntakohtaisesta uhittelusta ja voidaan edetä eri kuntien hallitun kasvun kautta.

Oli ilahduttavaa kuulla, että liikennejärjestelmän suunnittelussa ja vaihekaavojen laadinnassa tehdään yhteistyötä lähialueiden kesken.

Oma ongelmansa on Uudenmaan harvalukuisten väestötappiokuntien kehittäminen, jäävätkö ne kehittyvien seutujen varjoon?

Menestystä metropoliajattelulla

Ohjelmassa on esitetty toimenpiteenä Metropolialueen kestävä –aluerakenne-selvitys neljän eteläisen maakunnan ja kahden ympäristökeskuksen alueella. Toivottavati tässä päästään irtaantumaan ahtaasta alueajattelusta ja löydetään ne tavat, joilla eri alueet voivat hyötyä yhteistyöstä.

Alueeseen sitoutuvaksi ymmärretystä metropoliajattelusta erillisinä pitäisi tarkastella sellaisia asioita, jotka ovat tärkeitä koko Suomelle. Monesti näiden sijaintipaikka on pääkaupunkiseutu, mutta ne voidaan sijoittaa myös muualle.

Erityisen selvästi erottelun valtakunnallisiin sekä seudullisiin ja paikallisiin palveluihin tulisi näkyä koulutuksen ja kulttuurin alueilla. Ohjelman laadintaan ovat osallistuneet alueen tiede- ja ammattikorkeakoulut, mutta on siinä osattu erottaa kansalliset tarpeet alueellista ja paikallisista? Kulttuuria koskevia toimenpiteitä ei ohjelmassa esiinny, ovatko ne jääneet muiden asioiden jalkoihin?.

Liikenteessä parempia valintoja

Ohjelmassa on esitetty sekä joukkuliikenteen kehittämistä että uusia väyläratkaisuja.
Kulkutavan valinta on kuitenkin aina sen käyttäjän asia. Voisiko käyttäjien valintoihin vaikuttaa esimerkiksi mobilty management-ajattelulla katsottuna sekä työpaikkojen että asuinaluiden, mutta ennenkaikkea ihmisten ja perheiden näkökulmasta

Elämäntyylit edellyttävät uusia palveluja

Elämäntyylien jo näkyvissä olevat muutokset, esimerkiksi kahdessa paikassa asuminen ja siiihen usein liittyvä etätyö edellyttävät uusien palvelujen ja uudenlaisen kuntien välisen yhteistyön kehittämistä, jotta palveluverkosto toimii samantasoisesti molemmilla asuinpaikkakunnilla.


Tartunta tulevaisuuteen vankka

Näistä kehittämisehdotuksista huolimatta ohjelmassa on tulevaisuushakuisuutta ja halua tarttua monipuolisesti asioihin. Tästä menettelyä ja sisältöä on hyvä kehittää eteenpäin.


Puheenjohtaja

Uudenmaan maakuntaohjelma 2007-2010, kommentteja

Uudenmaan maakuntaohjelma 2007-2010

Tarja Hartikainen ja Markku Hyypiä Uudenmaan liitosta kertovat, miten ohjelma on johdettu Uudenmaan tulevaisuuskuvista, mitä ohjelma sisältää ja miten sen vaikutukset on selvitetty. Me pohdimme, onko meillä asiaa lausunnon laatimiseksi. Lausunnon määräaika on 23.8.2006 Maakuntaohjelma löytyy osoitteesta http://www.uudenmaanliitto.fi/?4904_m=5370&s=38
-----------

Koska en pääse keskusteluun 15.08. haluan toistaa saman, minkä toin esille
aikaisemmissa Uudenmaan liiton ohjelmointeja koskevissa yhteyksissä.
Ehdotin muistaakseni, että uusmaalaisten maakuntaliittojen näkyvissä
oleva (ja välttämätön) yhdistyminen on sen verran vakavasti otettavaa tulevaisuutta,
että läntisen Uudenmaan maakuntaliiton sinänsä varmaan ammattitaidolla
laadittuihin kaavailuihin tuskin TUTUn kannatttaa tässä vaiheessa ottaa kantaa.
Maakuntaohjelman s. 15 esitetty (3 vuotta vanha) pendelöintikartta
kertoo todellisen metropolin ulottuvuuksista eräillä mitoilla mitaten.
S. 23 on uskaltauduttu esittämään metropolisuunnittelua itäpuolella
Porvoon seudulle ja pohjoisessa Riihimäen seudulle. Tässä on tietenkin
realismia ja edes jonkinlaista rohkeutta katsoa tulevaisuuteen, joka
alkaa olla likimain nykyisyyttä.
Lausuntoesitys: MIkäli yleensä on motivoitua antaa lausuntoa
liiton nykyalueelle suunnatuista ohjelmoinneista, on syytä keskittyä
painottaman metropolialueen hallinnollista kiinteyttämistä ensisijaisena
ja kiireellisenä toimenpiteenä. Jos Uudellamaalla halutaan edelleen
säilyttää kaksi maakuntaliittoa, on niiden välistä rajaa radikaalisti
siirrettävä itään. Tällä vältetään myös turhanaikainen riitely
detaljeista Helsingin ja Sipoon rajalla. Näpertelevästä pikkupolitikoinnista
on vapauduttava, jotta tulevaisuus pääsee tasapainoisena tulemaan.
Korutonta kertomaa, vai mitä tuumitte?
Mattikoo
Matti K. Mäkinen

OK. Hallinnollisia rajoja tulee laajentaa myös koko metropolialueelle,
johon luetaan myös Päijät-Häme (Lahti keskuspaikkana). Oikorata nopeine
junineen tuo Lahden n. 40 -50 min päähän Helsingistä. Ettei kaikkia
kauniita paikkoja rakennettaisi pääkaupunkiseudulla umpeen
(luonnonläheisyys säilyisi edelleen), niin yhdyskuntarakenteen
eheyttämisellekin pitäisi antaa selvät rajat. Kestävän kehityksen
strategian oltava myös käytännön perusteena, nyt ne ovat olleet kauniita
teorioita.
-----------------------------------------------------------------
"Koppoo kiinni tästä päevästä, sillä huomenna on omat kahvasa"
Seija Nerg, suunnitteluinsinööri, Kaupunkisuunnittelu, Lahti


Kommentteja maakuntasuunnitelmaan

Valmisteilla olevaa maakuntaohjelmaa taitaa olla myöhäistä kommentoida, yhtäältä maakuntaohjelmaa tehdään jatkuvasti ja maakuntaa kehitetään ohjelmista riippumatta. Kommentoin tiivistelmän pohjalta, koska motivaationi ja aika ei riitä perehtymiseen koko asiakirjaan.

Ohjelman rakenne on melko perinteinen. Painopisteet (6 kpl) ovat pikemminkin kehittämisalueita tai toimialueita kuin aitoja painopisteitä. Teemat taas ovat enemmänkin yleisen kliseetason arvonäkökulmia kuin substanssista johtuvia teemoja. En esitä näitä varsinaisena kritiikkinä - näitähän voi jäsentää monella 'oikealla' tavalla. Ehkä jonkinmoista kritiikkiä voisi esittää muutoin selkeisiin "painopistealueiden" ja "teemojen" ristiintaulukoihin, joissa olisin ehkä itse käyttänyt painopistekohtaisia kriteerejä kuten koulutuksen kohdalla 'koulutuksen saavutettavuus" tai "koulutuksesta syrjäytyminen". Nuo maailmoja syleilevät teemat olisi voisi voinut esittää lyhyenä arvioivana tekstinä.

Tietty merkittävä rajaus on se, kuinka paljon puututaan eduskunnan ja valtioneuvoston melko suvereenisti ohjaamiin asioihin. Esimerkiksi toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa tulisi päämuotona olla oppisopimuskoulutus, siinäkin tapauksessa että ammatillinen koulutus ja lukio yhdistettäisiin ammattilukioksi. Kuntien ja maakunnan toimivalta ei taida näihin oikein riittää, mutta kokeilujen nimissä voidaan tehdä lähes mitä tahansa, ainakin mitä OAJ sallii...

Valmistelussa osin unohtunut kysymys on, mikä on (Uudenmaan) maakunta. Matti Koo Mäkinen esittikin jo laajentamista kattamaan Itä-Uudenmaan ja Seija Nerg koko metropolialueen. Uusimaa pitäisi nähdä vieläkin laajempana eli osana koko Suomea, EU:ta sekä globaalia kulttuuria ja taloutta. Ovathan nämä kaikki näkökulmat upotettuina maakuntasuunnitelmaan, mutta ikään kuin detaljeina. Päänäkökulma olisi olla voinut juuri Uusimaa globaalissa ja kansallisessa kulttuurissa. Tällöin kaikensortin liikkuvuus sekä maakuntaan että maakunnasta (väestö, tavarat, palvelut, pääomat) nousee keskeiseksi.

Maakuntaan on syytä saada kansainvälistä pääomaa, kansainvälisiä toimijoita sekä kansainvälistä palvelu- ja tavaratuotantoa. Vastaavasti pitää saada aikaan vientiä, jossa liikkuvat palvelujen tuottajat ja palveluja tarvitsevat. Halpalentoja hyödyntämä palveluvienti olisi nopeaa ja halpaa. Sivumennen sanottuna Malmin lentokentästä voisi tehdä halpalentokentän, ehkä vastaavia voisi tehdä muuallekin kuten Lahden liepeille. Palveluvienti pitäisi nostaa ehdottomasti yhdeksi oikeaksi painopisteeksi. Kauppa on jo Baltiaan ja Venäjälle murtautunutkin. Pitäisi saada aikaan vientiä myös hoivapalveluissa, etenkin Venäjää voi pitää lähimarkkina-alueena.

Vastaavasti etenkin pääkaupunkisedulta pitäisi siirtää tavara- ja palvelutuotannon osia muualle maakuntaan, etenkin Itä-Uudellemaalle mutta myös muualle Suomeen pohjoiset alueet mukaan luettuna. Esimerkiksi Korkeasaaren eläintarha voitaisiin siirtää jonnekin Tykkimäen tai Puuhamaan liepeille, johonkin nyt kituvaan kuntaa. Samoin hallintoa voitaisiin siirtää merkittävässä määrin, esimerkiksi Opetushallitus sopisi erinomaisesti Jyväskylään jne. Jos fyysinen läheisyys on jotenkin erityisen tärkeä niin sekä Hämeenlinna että Lahti tai Kouvola ovat hyvinkin lähellä pääkaupunkiseutua. Totaalisiin pakkosiirtoihin ei pitäisi mennä vaan pitää kehittää joustavan siirron logiikka. OPH:sta kolmannes voisi siirtyä heti, kolmannes pendelöisi siirtymäajan etätyöllä tuettuna ja eläköitymisen myötä katoava kolmannes voisi jäädä Hakaniemeen.

Painopisteenä tulisi olla myös etätyön ja kahdenpaikan asumisen edistäminen. Nämä pelastaisivat maaseudun, ainakin enintään 100-150 kilometrin etäisyydellä olevan. Näissäkin pitäisi olla erilaisia variaatioita. Kaikensortin älykääpiöt nimeävät etätyön suljetussa erityskopissa seitsemän päivää viikossa toteutettavaksi rangaistukseksi päivävankilassa. Tyypillisin etätyö tulisi kuitenkin olla 2+3 tai 3+2 systeemi eli kaksi tai kolme päivää viikosta työpaikalla ja loput vastaavasti kotona. Siinä ehtisi istua riittävästi tarpettomisssakin yksikköpalavereissa ja tasa-arvotyöryhmissä. Maaseudun suljettuin kansakouluihin ja suljettaviin peruskouluihin voitaisiin helposti rakentaa etätyökeskuksia niille, jotka kaipaavat jokapäiväistä fyysisempää sosiaalista kontaktointia. Tietysti etätyö on siinä mielessä julma ja raadollinen, että se paljastaa työntekijän tuloksellisuuden armottomasti. Nythän etenkin hallinnossa on runsaasti supliikkiporukkaa, joka esiintyy suunapäänä, mutta jotka käytännössä eivät tee juurikaan muuta kuin varastavat tekevien tehollista työaikaa. On toki monia tehtäviä, joihin etätyö ei sovi eikä tarvitsekaan sopia. Ei pidä yrittää tunkea kaikkea työtä samaan formaattiin. Verkkopalveluja kehittämällä tosin tätäkin pulmaa voi helpottaa ja työtä hajauttaa. Samoin 6- ja 12-tunnin työpäivät lisäisivät dynamiikkaa. Esimerkiksi verkkokauppaa ja etälääkäripalveluja voitaisiin lisätä merkittävästi. Apteekitkin ovat melko turhia, koska lääkkeet voitaisiin jakaa verkon kautta ja fyysinen jakelu lähikaupan kautta. Verkkopalvelujen kehittäminen tulisi olla ehdottomasti eräs painopistealue. Kaikkiaan liikkuminen vähentyisi ja ruuhkahuiput leikkautuisivat niin paljon, että kaikensortin moottori- ja kehäteiden levennykset ovat turhia muusta kuin turvallisuussyistä.

Uudellamaalla ja Pääkaupunkiseudulla erityinen alue on asuminen ja rakentaminen. Tavoitteeksi tulisi asettaa huomattava asuntojen hinnan ja ylipäätään asumiskustannusten tason alentaminen. Monille suomalaisille oma asunto on tärkeä arvo, ja olkoon niin vaikka ei siinä paljon järkeä olekaan. Todellinen järjettömyys piilee siinä, että asunto on tavikselle tärkein sijoituskohde, jossa pelataan erittäin suurella korkoriskillä (mikä näyttäisi lähiaikoina realisoituvan). Sijoitustoiminta tulisi kanavoida yritysten osakkeisiin ja muihin sijoitusmuotoihin (esimerkiksi terveydenhuollosta on tulossa iso ja melko varma sijoituskohde) ja ajaa asumisen hinta tasaisella vauhdilla alas. Edellä mainitut tuotannon siirrot muualle Suomeen sekä etätyö ja kahdenpaikanasuminen osaltaan tukevat tätä. Muita keinoja ja kestävän kehityksen kannalta merkittäviä ratkaisujakin löytyy kuten superkorkea rakentaminen. Kaikki suomalaisethan mahtuisivat helposti Pääkaupunkiseudulle, jos niin haluttaisiin. Tätä ei välttämättä tarvitse haluta, mutta korkeasti voitaisiin rakentaa niin paljon että asuntoja riittäisi ja tonttimaata myös pientaloille, puistolle ja golfkentille. Rakentamista voitaisiin rakentaa myös merelle, sekä alle että päälle ja asuntolaivoihin. Pulmia on toki arkkitehtipuolella, toiset rakentavat rumia laatikoita ja toiset käsittämättömiä konstailuja. Kun tähän lisätään uudisrakentamisen tunnettu heikko laatu, rakentamisen pitäisi ehdottomasti olla maakuntaohjelman sisällöllinen painopiste.

Maakuntasuunnitelman klusterikäsitystä voi pitää ohuena, missä klusterikäsitteen alla kulkevat lähinnä seksikkäät huipputeknologian alat eli ohjelmisto, sisältötuotanto ja osaamisintensiiviset liike-elämän palvelut (KIBS:t). Muut klusterit on sirpaloitu seuduille. Työllistävät perusklusterit pitäisi nähdä myös kokonaisina klustereina. Kysymys on siis ennen muuta rakennusklusterista, logistiikkaklusterista, kauppaklusterista, rahoitusklusterista ja sekä turvallisuusklusterista, varmasti myös useista teollisuusklustereista ml. energia- ja ympäristöklusteri. Jos olisin itse kirjoittanut maakuntasuunnitelman, niin sen perusjako "painopisteiden" sijaan olisi ollut juuri klusterit, sisältäen itsestään selvinä myös julkiset palvelut.

Maakuntaohjelmassa taisi olla mainita kaupan kehityksen seurannasta. Kauppaklusteri tulisi ottaa tosissaan. Siinä on useita haasteita, kun muistetaan että kauppa on elinkeinoista turhin mutta ehdottomasti välttämätön. Ensinnäkin kaupan kapasiteettia rakennetaan liikaa, mikä siirtyy elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden hintoihin. Toisekseen kauppakeskukset tyhjentävät keskuksia, mistä ilmeisesti hirvittävin esimerkki on Hämeenlinna, Tampereen tyhjentäminen alkaa Idioottiparkin myötä ja Porvookin näyttää tyhjentyvän. Helsingissä on samoja pulmia. Verkkokaupan voimakas lisääminen helpottaisi turhan kapasiteetin rakentamista ja työvoimapulapulmia. Lähikaupoilla voisi olla niin haluttaessa merkittävä rooli verkkokaupan logistiikan loppujakelijana ja niiden kannattuvuuden turvaajina.

Monet merkittävä parannukset, säästöt ja myös kestävää kehitystä tukevat ratkaisut ovat logistisia. Logistiikka on useassa klusterissa ydinjuttu, minkä ovat mahdollistaneet tietoyhteiskunnan reaaliaikaiset viestintätyökalut. Myös fyysisellä puolella on paljon tehtävää, eri kulkumuodot pitäisi niveltää saumattomammin yhteen. Miksi esimerkiksi Espoon bussit eivät aja Ruoholahden metroaseman ohi tai peräti tunkeudu suoraan metrolaiturille asti? Kampin asema tietty helpottaa tätä. Mutta nykyaikaisessa logistiikassa asemat ovat melko turhia, Espoon bussit voisi ajaa Vantaalle ja Turun bussit Kotkaan jne. Myös pidemmän matkan autoliikenne pitäisi siirtää juniin, joihin auto tulisi voida ajaa sisään ja ulos yhtä ravakasti kuin kuljetaan liikennevaloissa tai lossilla. Menin kerran Lappiin auto-juna-systeemillä, lastaamiseen ja junan lähdön odottamiseen kului vaatimattomasti kolmisen tuntia. Kun autot voisi ajaa junaan ja sieltä pois noin viidessä sekunnissa, esimerkiksi Pasilassa ja vastaavasti muilla asemilla. Myös pitkän matkan rekkaliikenne pitäisi siirtää juniin, osa laivoihin. Luonnollisesti autojen kuljettaminen rekoilla Uudenmaan läpi Hangosta Venäjälle on järjetöntä. Logistiikassa voitaisiin pienillä oivalluksilla ja investoinneilla saada aikaan runsaasti helpotusta elämään ja säästöä luontoon. Mutta kun ei saada edes venäjänkielisiä liikennemerkkejä Porvoon moottoritielle ja opasteita levähdyspaikoille.

Keskeistä on täten ajatella Uusimaa Uuttamaata laajemmin, mikä on ominaista klusteriajattelulle ja missä taas kaikensortin logistiikat eli liikkumisen optimoinnit (tavarat, palvelut, henkilöt, tieto, raha, pääomat, osaaminen) ovat keskeisessä roolissa. Maakuntaohjelmaluonnos on lähtökohdiltaan liian staattinen, kun näkökulman pitäisi olla dynamiikassa.

Itämeri-kaupunki - tematiikka on omansa, johon en tässä osaamattomuuttani enempi puutu. Selvää kuitenkin lienee yhteistyö voimallinen kehittäminen sekä Pietarin että Tallinnan kesken. Liikkumisen kannalta merkityksellistä on, että säilyy ja rakentuu myös halpoja kulku- ja yöpymisvaihtoehtoja.





Keijo Mäkelä
ennakoinnin asiantuntija, DI



-------------

Matti & al.

Jotenkin näin kuin Matti kuvaili. Tähän lähtöön ei ehkä enää ole paljon tehtävissä, mutta ei Uusimaa mihinkään karkaa (ennen kuin napajäätiköt sulaa).

Konkretiaa siis. Mutta millähän tasolla ja tarkuudella. Aiemmassa kommentissani oli joitain aineksia, mutta olin kirjoittanut tekstin sen verran pakinatyyliin että loogista ja systemaatista listausta siitä ei jäsenny. Jos tähän saisi jonkinlaista vinkkiä, niin voisin osaltani listaa kartuttaa. Muistan takavuosilta selailleeni erään maakunnan ohjelmaa, alussa oli lueteltu kaiken sortin tasa-arvot ja kestävät kehitykset - toimenpidepuolella esitettiin rakennettavaksi 50 km viemäriä. Johkonkin näiden väliin se konkretia kait asemoituu. Ja ehdotukset voisi tehdä maakuntasuunnitelman painopisteiden mukaan (vaikka itse olenkin enempi innostunut klusteri-lähestymistavasta, niin sitä ei nyt tähän tietty tarvitse enempi änkeä).

Sitten monekin asian kohdalla on suuria erimielisyyksiä ja eriviä mieleipiteitä (esim. superkorkea rakentaminen). Riita-asioitakaan ei ei pitäisi hylätä vaan esittää skenaario-muodossa tms. vaihtoehtotaulukkona. Eli Wittgensteinia mukaillen: Mistä ei voida puhua, siitä laadittava skenaario...

Keijo M.
----

Matti L. kyselee KONKRETIAA, todeten että suunnittelun uusi organisointi

ei tähän hätään ennätä.

Kysyisin, mistä tämä hätä? Ymmärrän että jossakin on hätä kun

nähdään edessä olevien muutosten monikenttä.

Konkretiaa olen äskettäisinä vuosina tarjonnut liikaakin. Olen eri tahoilla

julkaistujen Suur-Helsinki- ja Keski-Pasila kaavailujen lisäksi käsitellyt

tutu-kirjoituksissa mm. YTV-2025 suunitelmaa ja (2002) Uudenmaan maakuntakaavaa.

Konkretiaa näen siinä, että TUTU katsoisi (mm. aikaisemmissa yhteyksissä

tarjoamieni perusteiden nojalla), ettei sinänsä asiantuntevasti laaditusta ohjelmasta

aina valtakunnan tasolle (ja ylikin) ulottuvien hallinnollisten muutosten vuoksi

juuri nyt ole oikea ajankohta antaa lausuntoa ko. maakuntaohjelmasta.

Perusteluksi voisi oheistaa vaikka TUTUn lausunnon maakuntakaavasta

(oliko se 2003?)

Jos joku jaksaa lukea konkretiaa, sitä on esim. maakunta-asioihin liittyen

oheisessa liitteessä (kts. kohta "kipupisteet" ja lopussa päätelmät).

Matti L kyselee, hyppeleekö kehitys jo ilman fyysistä läheisyyttä maiden ja

alueiden välillä. Vastaisin kuin entinen morsian että JO VAIN.

"Jäykkänä ja pystypäin kuin luoto meressä

ajan aallokossa seisoo uusmaalainen kansa."

Arvoitus: Itä- vai länsiuudenmaan maakuntalaulu?

Pakinatyylillä, mitä tähän muutakaan

Mattikoo

.............

LAUSUNTO UUDENMAAN MAAKUNTAKAAVASTA 2002


Aluksi on annettava tunnustus monipuoliselle aineistolle, jota kaava-aineistoon on liitetty. Myös pyrkimys avata keskusteluja sisäpiirin ulkopuolisille ryhmille ansaitsee tunnustusta. Keskustelujen kirjaukset kertovat myös tuloksista esille tuotujen kommenttien muodossa. On syytä uskoa ja toivoa, että näillä jatkovaiheissa on oma vaikutuksensa. Suunnittelujärjestelmän mukaisesti maakuntakaava toteuttaa maakuntasuunnitelman tavoitteita.

Alue luontevaksi

Mutta onko nykyinen maakunta luonteva suunnittelualue, koska Itä-Uudenmaan puuttuminen kaavasta tekee siitä torson.

Aikaisempi käsitys maakunnasta on esitetty Otavan Pienessä Tietosanakirjassa (1928) ”Maakunta, suurehko, jonkinlaisen kansantieteellisen ja historiallisen yhteenkuuluvaisuuden pohjalla muodostunut, samalla toisinaan luonnollisten rajojen erottama alue.”

Kansantiede, historia ja maisema ovat paljolti väistyneet hallinnon ja politiikan ehtojen tieltä. Vanha läänijako noudatteli osin aika luontevasti perinteisiä maakuntarajoja. Maakunnat puolestaan olivat pitkän historian kuluessa kiinteytyneet merkitsemään asukkaiden kokemaa identiteettiä, heimo- ja murrerakenteita, kulttuurisia eroja jotka myös löivät leimansa rakennettuun ympäristöön viljelyksistä ja rakennuksista aina yhdyskuntiin saakka. Ilmaston ja maiseman piirteet tukivat vallitsevia mielikuvia samoin kuin kotimainen kirjallisuus sekä kouluissa ja juhlatilaisuuksissa esitettyjen maakuntalaulujen tekstit. Savolaiset olivat savolaisia ja hämäläiset hämäläisiä. Mistä he nyt ovat kotoisin?

Muistia ja asukkaiden tuntoja rasittavat rajanvedot eivät – ainakaan kaikilta osiltaan - voi olla pitkäikäisiä. Uudellamaalla outo maakuntajako on sukua niille hallinnollisille ongelmille, joiden ratkaisemiseksi pääkaupunkiseudun kuntajaon korjaamiseksi odotetut hallinnon uudistukset yhä laajemmin ymmärretään väistämättömäksi tieksi kansainvälisen metropolin – ja samalla sitä kehystävän seudun – tulevaisuuteen.

Maakuntakaavan laatimisessa nykytilanne tuottaa luonnottomuuksia, joiden vinouttava vaikutus vie pohjan mielekkäältä kaavoitustyöltä. Kun alueelliselle pohjalle laaditun maankäyttösuunnitelman perustus ei pidä, ovat myös keskustelut, lausunnot ja kannanotot vaarassa ohjautua väärille raiteille. Tuskin nykyinen hallintomalli ja kuntajako edes säilyvät kaavan aikajänteellä.

Mahdollisuuksia esiin

Maakuntakaava on ohjeena kuntakaavoja laadittaessa. Sen tehtävänä on välittää valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kuntakaavoitukseen. Alueiden käytön tai yhdyskuntarakenteen yksityiskodista päätetään kuntien laatimissa yleis- ja asemakaavoissa. Ajatellen kaavan tehtävää kuntien kaavoituksen ohjaajana ei perinteinen, vaihtoehdoton kaavamuoto ole paras mahdollinen, tarvittaisiin enemmän joustavuutta ja vaihtoehtojen esittelyä. Kaavassa on kylläkin tehty eri osioiden vaikutustarkasteluja. Kaava mahdollistaa monenlaisen toteutuksen ja kaavaslangia tuntemattomalle olisikin hyvä saada havainnollista tietoa, mitä kaava mahdollistaa, mitä rajaa pois tulevaisuuden vaihtoehdoista.

Kodikasta orientaatiota

Maakuntakaavan selostuksessa todetaan, että
”Seutujen rajat eivät ole yksiselitteisiä eivätkä selkeitä: ne eivät välttämättä noudata hallinnollisia tai tilastoaluejakoja”

” Muualla Suomessa seutukunnat muodostuvat usein yhden vahvana keskustana toimivan kunnan ympärille. Uudellamaalla seutuihin kuitenkin yleensä kuuluu useampia tasavahvoja keskustoja. Uudenmaan toiminnallisina seutuina voidaan nähdä seuraavat: Tammisaaren seutu, Lohjan seutu, pääkaupunkiseutu, Keski-Uusimaa sekä kahden maakunnan, Uudenmaan ja Hämeen, alueelle ulottuva Hyvinkään - Riihimäen seutu. Myös pääkaupunkiseutu toiminnallisena kokonaisuutena ulottuu kahden maakunnan, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan, alueelle. Keski-Uusimaa ja pääkaupunkiseutu muodostavat yhdessä Helsingin seutukokonaisuuden”

Orientoituakseen maailmassa ihminen saattaa jatkossakin tarvita kiintopisteen. Perinteisesti tästä on käytetty nimitystä ”koti”. Kotitalo, kotinurkat, kotikaupunki, kotiseutu, kotimaa jne. Toisin kuin varsin teknis-taloudellisesti värittynyt asunto, koti on tunneperäinen käsite, joka sisältää sekä paikan että siihen kuuluvat ihmiset. Mistä olet kotoisin?

Kaavatekstit ovat alan asiantuntijakieltä, niissä ei kotia kaivata. Ihminen voi sellaista kuitenkin jatkossakin tarvita. Keskukset eivät ole pelkästään kasvu-, liikenne-, kauppa- tai osaamiskeskuksia. Viimemainituista voidaan –lausuntoluonnoksen tavoin - todella kysyä, mitä niillä tarkoitetaan ja vertauksen vuoksi katsoa, kuka uskaltaa nimetä ei-osaamiskeskuksia. Ennen keskuksessa oli kirkko keskellä kylää. Oli myös hautausmaa, apteekki ja posti. Nytkin fyysisessä yhdyskuntarakenteessa on tavoiteltavaa rakentaa sekä symbolisessa että toiminnallisesti ja maisemallisesti selvästi hahmottuvia, omaleimaisia keskuksia, joilla on oma historiansa ja oma tulevaisuutensa. Kun eletään ns. muuttovoittoalueilla, on huomattava osa väestöstä ”junan tuomaa”, mikä mistäkin tullutta, varmaan kasvavassa määrin myös ns. etnisiä ryhmiä. Näin syntyvässä sekoituksessa muodostuu tarpeita arvioida, kuka haluaa kotiutua paikkakunnalle, asettua taloksi, ja ellei halua niin miksi ei. Tasapainoinen yhdyskunta ja viehättävä ympäristö rakentuu vain motivoituneiden, tulevaisuuttaan paikkakunnalle panostavien ihmisten voimin.

Miten tämä keskeinen tavoite ilmaistaan kaavoitukseen kuuluvalla asiantuntijakielellä?

Vapaa-ajan vaihtoehtoja

Vapaa-ajan asuminen ei kaavassa esiinny. Perinteisen ranta-asumiseen ei Uudellamaalla tilaa löydy. Pitäisikö kehitellä uusia muotoja ja herättää henkiin vanhoja, esimerkiksi siirtolapuutarha joukkoliikenneyhteyksien päässä tai pohtia asioita yhdessä muiden alueiden kanssa? Uusimaa on monella tavalla luonnon suosimaa ja esim. rannikoilla on vielä paljon jäljellä alkuperäistä kauneutta. Ekologia on oppi suotuisasta kasvupaikasta, eikö voitaisi tavanomaiseksi käyneen sanahelinän sijasta kehittää maakuntaa suotuisaksi kasvupaikaksi ihmisen hengelle ja ruumiille.

Irti liikkumisen pakosta

Nopean kasvun ja muutoksen alueilla liikenne on aina ongelma. Tai oikeammin liikkuminen, sen tarve ja tarpeettomuus.

Nykykaavoituksessa tarkkaillaan erilaisilla mekaanisilla välineillä suoritettujen matkojen määriä ja niiden kasvua. Keskusteluja käydään yksityisauton ja erilaisten joukkoliikennevälineiden välillä. Pidetään luonnollisena, että matkat kotoa kouluun, työhön, kauppoihin, terveys- ja kulttuuripalveluihin vaativat teknisiä välineitä. Liikenne on tietenkin suorassa vuorovaikutussuhteessa eri toimintojen sijainteihin. Tässä taas nykytilanteeseen ovat asteettain johtaneet toimintojen sektoroitumiset omille alueilleen ja yksiköiden rakeisuuden, mittakaavan kasvu.

Voidaan kysyä, millä kaavoituksen tasoilla voitaisiin tahtoelämyksenä lisätä liikkumisen vapaaehtoisuutta, vapauttaa mahdollisimman suuri määrä asukkaita pakkosidonnaisuudesta välineisiin. Maakuntakaavan tasolla jo hahmottuvat seudulliset aluekeskukset, voisiko se siis olla sopiva vaihe käynnistää liikkumistarpeiden kriittinen tarkastelu. Vähintään voisi pohjustaa asiaa suosituksin ja esimerkkiratkaisuin seuraavia, kunnallisia kaavoituksen tasoja varten. Myös vapaa-ajanasuntojen aiheuttama liikennetarve olisi otettava huomioon myös silloin, kun se suuntautuu alueen ulkopuolelle.
Digitaalimaailma mukaan

Maakuntakaavaa pitäisi tarkastella kahdella tasolla, fyysisenä ja digitaalisena. Mitä palveluja tuotetaan fyysiseen maailmaan ja missä ne sijaitsevat, mitä taas tuotetaan sähköisenä, täydentämään fyysistä verkkoa ja helpottamaan ihmisten asioiden hoitoa. Ettei ihmisten tarvitse mennä palvelujen luo, vaan palvelut voisivat tulla ihmisten luo. Tätä kahden ulottuvuuden tarkastelua on liian vähän. Digitaalisten palvelujen toteuttaminen vaikuttaa myös suoraan ihmisten liikkumiseen eli maakuntakaavan liikenneosuuteen. Kun palvelut tulevat ihmisten luo, he lähtevät liikkeelle muista syistä kuin hoitamaan asioista: hakemaan elämyksiä, viihtymään, hakemaan sosiaalisia kontakteja. Tällainen liikkuminen on erilaista, se vaikuttaa liikkumisen tapaan ja reittivalintoihin. Myös koulunkäyntiin digitaalisuus vaikuttaa: kymmenen vuoden aikana voi jo tapahtua sellaista kehitystä, että kouluihin ei enää mennä jokaiseksi tunniksi, vaan osa teoreettisesta opiskelusta hoidetaan verkon kautta ja koulu on taideaineiden, liikunnan, musiikin ja muun sosiaalisuuden oppimispaikka. Tälläkin olisi vaikutusta liikkumiseen.

Digitaalitekniikan tuomat ratkaisut tulevat suotumaan läpi yhteiskuntamme teknisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen rakenteiden sekä vaikuttamaan myös ekologisiin painotuksiin moniulotteisemmin ja voimakkaammin kuin kuvittelukykymme edes lähivuosien osalta osaa tuoda esille. Tämä johtuu uusien mahdollisuuksien avautumisesta ja vyörynomaisella samanaikaisuudella tapahtuvasta ilmestymisestä osaksi jokapäiväistä elämänpiiriämme.

Asian yksityiskohtainen ennakointi ei ole helppoa, ei kaikilta osin edes mahdollista. Mitä tarkoitetaan kun kaavassa esitetään tehokkaiden tietoliikenneyhteyksien toteuttaminen vain osaamiskeskittymiin? Kaavan aikajänteellä tehokkaat tietoliikenneyhteydet tulevat koko Uudellemaalle joko verkko-operaattorien tai kuntien toteuttamina. Olisiko kaavalla sen sijaan syytä esittää, millaisia portaaleja ja muita tietoverkkorakenteita alueelle tarvitaan?

Maakunnan tahtoa

Maakuntakaava on tässä luonnosvaiheessaan liian ”kiltti”, liiaksi olevaan alistuva ja samalla liiaksi sellaiseen tulevaan alistuva, johon vielä voi vahvastikin vaikuttaa. Ensimmäinen ehto vaikuttamisessa on selkeä päämäärätietoisuus ja tahto. Näillä aseilla voi vähintäänkin tuoda esille omia tavoitteita esim.
- seudullisen ja kunnallisen hallinnon vaihtoehtojen
- väestön kasvun ja sijoittumisen
- yhdyskuntarakenteiden ja rakentamistavan
- liikkumisen ja liikenteen ratkaisujen sekä
- digitaalisen ympäristön rakenteiden suhteen.

Suunnitteluprosessina maakuntasuunnitelma, maakuntakaava ja kuntien yleiskaavatyö tahdistunevat aikaa myöten loogiseen järjestykseen, nyt esimerkiksi Helsinki on samanaikaisesti laatimassa yleiskaavaa, johon maakunnan suunnitelmat eivät taida juuri vaikuttaa.

Toivottavasti voimme kaavan viimeistelyn ja toteutumisen myötä yhtyä maakuntalaulun sanoihin ” Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin”, paikka, jossa voi viihtyä, jossa voi samaistua niin suurempiin toiminnallisiin kokonaisuuksiin kuin oma-ilmeiseen lähiympäristöönkin sekä fyysisessä että digitaalimaailmassa hallinnollisten jaotusten häiritsemättä.

Tämän lausunnon on koonnut Matti Leskinen. Aineistoa ovat toimittaneet Santtu von Bruun, Matti K Mäkinen ja Liisa Kirves.


Puheenjohtaja
Auli Keskinen



LAUSUNTO UUDENMAAN MAAKUNTASUUNNITELMAN LUONNOKSESTA
15.3.2002/ Matti Leskinen

Suunnitteluprosessi on ollut monitasoista eri osapuolten yhteistyötä, joka varmaan jatkuu suunnitelman toteutuksessa. Sähköisten välineiden avulla voidaan jatkossa luoda vielä paremmat mahdollisuuden osallistua ja aktivoitua suunnitteluun, mielipiteensä suunnitelmasta voi jo verkossa kuka tahansa esittää.

Vertailua muiden EU-alueiden ja Suomen muiden alueiden hallinnollisiin rakenteisiin, suunnitelmiin ja suunnitteluprosesseihin ei ole tehty.

Suunnitelmassa ei ole vaihtoehtoja eikä sen pohjaksi ole tehty skenaariotarkasteluja, vaikka näitä on esimerkiksi YTV-alueelta tehty.

Suunnitelman pohjaksi on otettu väestökehitys ja alueelle suuntautuva muuttoliike, jota on pidetty väistämättömänä kehityksenä. Vaihtoehtoina kannattaisi tarkastella sekä esitettyä suurempaan väestönkasvuun varautumista että maan sisäisen muuttoliikeen vaimentamiseen tähtäävää, aktiiviseen alueiden, yritysten ja julkisten organisaatioiden yhteistyöhön perustuvaa vaihtoehtoa.

Uusimaa laskee vain oletetun muuttoliikkeen, nuorten osaamistason nousun ja muiden omista strategisista toimista riippumattomien kehitystekijöiden varaan. Omia vaikutusmahdollisuuksia suunnan muutoksiin ei edes mietitä, muualla taas ei tehdä muuta kuin sitä. Omalla alueella on pyritty tasapainoiseen kehitykseen, muusta Suomesta ei ole huolta kannettu. Onko Uusimaa on löytänyt oman roolinsa tulevaisuudessa?

Maakuntaliiton alue ei ole toimiva kokonaisuus. Yhteistä tarkastelualuetta määriteltäessä tulisi ottaa huomioon sekä työssäkäynnin ja palvelujen näkökulma että Uudenmaan muodostama henkinen , historiallinen ja fyysinen kokonaisuus. Saattaa olla, että suunnittelun aluejako on eri asioissa eriytettävä ja hallinnollisten rajojen puitteisiin koottava näistä yhteenveto.

Vähintä mitä voidaan tehdä heti on kirjata karttoihin tiedossaolevat, tämän suunnitelman kannalta oleelliset Itäisen Uudenmaan ja miksei muidenkin suunnitelmat. Myös uusmaalaista identiteettiä, sen vahvuuksia ja erinomaisuutta olisi kehitettävä.

Tarkastelun pohjaksi on otettu vuosi 2025 ja jo ajatuksina olevat, mutta suunnittelukauden ulkopuolelle ajoittuviksi nähdyt asiat on jätetty pois. Suunnitelmaan nämä kannattaisi kirjata, koska aikajänne ei ole oleellinen , vaan toimivan kokonaisuuden luominen eri lähtömuuttujien esim. väestökehityksen perusteella.

Tieto- ja viestintätekniikan merkitystä on tarkasteltu, mutta sen edellyttämiä toimenpiteitä ei ole suunnitelmassa esitetty, vaikka jo 1983 Helsingin seutakaavaliitto on tehnyt selvityksen “Tietoliikenteen kehitys ja yhdyskuntarakenne.”

Worldwatch Institute on todennut, että Euroopan ruokaomavaraisuus kääntyy negatiiviseksi vuonna 2025. Suomen tulisi osata reagoida tähän turvaamalla oma ruokahuoltonsa välttäen maaseudun liikaa autioittamista.

Kilpailukyky korostuu visiossa, se on kuitenkin vain keino. Päämääränä tulisi olla asukkaiden hyvinvointi, kilpailukyky syntyy tämän seurauksena.

Väestön vanhenemista on suunnitelmassa tarkasteltu, toimenpiteissä tarvitaan perusteellisempaa asuinympäristön, liikennejärjestelyjen ja hoitotarpeen tarkastelua.

Uusimaa houkuttelee muualla kasvaneita ja koulutettuja nuoria aikuisia. Mutta houkutteleeko pääkaupunkiseutu lapsiperheitä vai onko se kasvuympäristönä muuta Suomea kovempi ja huumeriskialttiimpi? Pitäisikö Uusimaan kantaa huolta sekä muulla kasvavien, tänne muuttavien että kasvavien lasten olosuhteiden turvaamisesta?

Suunnitelmassa on tarkasteltu asumisen hintaa, laadun kehittäminen on jäänyt vähemmälle. Tarvitaan myös toimivien kaupunkiympäristöjen luomista, toiminnallisia arviointeja ja määrittelyjä kuntien tarkemman suunnittelun ohjaukseksi ja tueksi. Hyvä elämä ei synny vain ulkoisista fyysisistä puitteista, kuten betonista ja laatoituksesta.

Kestävä kehitys on otettu huomioon mm. liikenteessä tukeudutaan joukkoliikenteeseen, erityisesti rautateihin.
Kuitenkin liian suuri osa Uudenmaan asutuksesta sijaitsee jo liikennemelualueella (tie, rautatie, lento), johon liittyy myös saaste- ja maisemahaitta. Tilanne tulee jatkossa vain pahenemaan risteysalueajattelun, yleisen kasvun ja keskittymisen myötä. Sen lisäksi luontokohteemme kärsivät jatkuvasta taustamelusta. Esim. Nuuksiossa melurajaa ylittämätön, mutta selvästi erottuva liikenteen hurina moottoritieltä on selkeä ympäristöhaitta, joka vähentää alueen arvoa merkittävästi. Asialle olisi tehtävä jotain kertaluokkaa jämerämmillä toimilla kuin mitä väyläviranomaiset tällä hetkellä pitävät riittävänä. Voisi myös miettiä liikennemelulta säästyneiden alueiden rauhoittamista englantilaisen käytännön mukaisesti.

Strategiset valinnat on hyvin tiivistetty. Lisäyksinä ehdotetaan:

Tietoyhteiskunnan palvelumahdolisuudet tulee ottaa osaksi yhdyskuntasuunnittelua pyrkien täydentämään fyysisen yhdyskunnan puuttuvia palveluja helppokäyttöisille virtuaalipalveluilla. Lähiöiden palvelurakennetta tulisi kehittää toimivien kaupunkikokonaisuuksien suuntaan käyttäen hyväksi myös virtuaalipalveluja ja kannustamalla kansalaisten yhteisöllistä toimintaa.

Strategiassa tulee huomoida uusi lähestymistapa yhdyskuntasuunnitteluun tietoyhteiskunnan sisällöllisistä eikä vain teknistä lähtökohdista. Toimivien kaupunkiympäristöjen luominen on turvallisuuden ja viihtyvyyden kannalta olennainen osa Uudenmaan pitkän tähtäimen tavoiteasetantaa tietoyhteiskunnan sisällöllisiä, todellisia mahdollisuuksia hyödyntäen ja sosiaalisesta pääomasta ja yhteisvastuullisuudesta huolehtien.

Tämä merkitsee nykyisten yhdyskuntien täydentämistä sekä fyysisten, tiedoyhteiskunnallisten että sosiaalisten rakenteiden osalta ja uusien rakentamisen käynnistämistä vasta sen jälkeen. On myös luotava käytännön mahdollisuuksia etätyöhön ja lähipalveluihin sekä paikalliseen viestintään.

Uudenmaan 1900-luvun jälkipuoliskolla rakennettujen lähiöiden rakentaminen yhteisöksi, toimiviksi pienkaupungeiksi on jäänyt kesken, palvelurakennetta tulisi kehittää. Puuttuvien palvelujen ongelmaa voitaisiin auttaa ottamalla tietoverkkojen suomat palvelumahdollisuudet osaksi yhdyskuntasuunnittelua fyysisen yhteiskunnan täydentäjinä.
Tämä merkitsee, että tietoyhteiskunnan mahdollisuudet otetaan normaaliksi osaksi aluesuunnittelua erillisten teknisten projektien sijaan. Tällöin tarvitaan myös koulutusta kuntapäättäjien ja viranhaltijoiden osalta.
Kaikille Uudenmaan asukkaille tulisi antaa yhtenäinen sähköpostiosoite, yhteisölliset verkkopalvelut ja helpot kouluttautumismahdollisuudet tietokoneiden käyttöön ja tietoyhteiskunnan sisällöllisiin tekijöihin.

Aluekehittämissopimuksen valmistelun käynnistystä voi myöhentää, kunnes maakuntasuunnitelma ja kaava on perusteellisesti käsitelty ja sen periaatteet sisäistetty. Liian aikainen käynnistys johtaa helposti vanhojen käsitysten jatkumoon.

Suunnitelman toteutus siten, että kansalaisen kannalta pystytään takamaan korkeatasoinen elinympäristö ja palvelut asuinkunnasta ja sen vaihtumisesta riippumatta, on mielenkiintoinen tehtävä poliittisten ryhmien erilaisten arvojen ja nykyisten kuntien erilaisten pyrkimysten ristiriitaisessa matriisissa.

Tulevaisuuden tutkimuksen seura antaa lausunnon myös maakuntakaavasta.


Puheenjohtaja Auli Keskinen

Yhdyskuntarakenne

Mikä olisi oikea tapa vaikuttaa tai asua ja elää?

Liisan näkemys verkottuneesta yhteiskuntarakenteesta vastaan kekestrategian ja luonnonsuojelijoiden suosimaa keskitettyä raideliikennemallia on mielenkiintoinen. Verkostorakenteessa tarvitaan kaikkien yhteyksiä kaikkiin, suuria fyysisiä liikennevirtoja ei synny ja joukkoliikenne on hankala järjestää. Keskitetyssä mallissa taas kaikki yhteydet kulkevat keskuksen kautta, suuret virrat ja raskaat ratkaisut toimivat. Ossianin rengasmallissa taas suora yhteys on vain lähimpään naapuriin. Onko näitä malleja verkostoteoreettisella tasolla vertailtu?

................

en voisi enempää yhtyä Leenan kommentteihin. Harvoin enää tapaa vakavissaan tuollaista, keskujohtoista liturgiaa kuin strategia KEKE paperissa. Asenteellisia kannanottoja mm-. yhdyskuntarakenteen kehittämiseen. Ei mitään pohdintoja esimerkiksi siitä milloin tiivistäminen lyö sosiaalista kestävyyttä vastaan (ahtaus ym. ilmiöt). Myöskään jäykän raideliikenteen yksipuolinen kannattaminen ottamatta huomioon sen haitallisia vaikutuksia verkostomaisen kaupungin kehittämiseen, ei mielestäni ole tulevaisuuden yhdyskunnan edellytysten mukaisia....

.............

Suomelle kestävä asumis-, maa- ja kaupunkipolitiikka

Erityisesti tarvitaan tavoitteet ihmis- ja perhekeskeiselle KAUPUNKIPOLITIIKALLE?

Ratkaisu on omakotitalo ja pientalokaupunkeja, aitoja puutarhakaupunkeja kaikille halukkaille hyvillä liikenneyhteyksillä.
Tämä erityisesti lapsiperheille edullinen asumis- ja toimeentulomuoto on toteuttavissa yli 30 000 asukkaan pientalokaupungeissa ratarenkaiden varressa, joista on helppo yhteys lähes kaikkiin Etelä-Suomen kaupunkeihin. Niissä voi toteutua suomalainen ihanne ”Punainen mökki veden äärellä keskellä kaupunkia” ja kaupunkimaisesti suomalaisittain kuten esimerkiksi Vanhassa Porvoossa.
Jalankulkuun, pyöräilyyn ja erityisesti junaan tukeutuen syntyy hyvin toimiva, vähäautoinen ja turvallinen liikennekulttuuri. Asunnoista on alle 2,5 km asemalle, sykkivään keskustaan ja työpaikoille. Monipuolinen vuorovaikutus ympäröivään maaseutuun myös lisää kestävää kehitystä.
Kaikenikäisten elämä paranee ja monipuolistuu omakotitalossa, sen tekemisen tiloissa ja tontin puutarhassa. Talo on yleensä asukkaan oma, jolloin sitä parannetaan ja hoidetaan hyvin.

Kasvukeskukset
Yli 100 000 asukkaan kasvukeskukset maamme eri osissa ovat hyvin toimivia ja niitä tulee kehittää edelleen.

Ainoa metropoliamme (Helsinki + Vantaa + Espoo, kasvaa yli 1,3 milj. asukkaasi) kehitetään kaikkien kannalta hyvin toimivaksi ja jatkuvasti muuttuvaksi kokonaisuudeksi.

Maareformi
Asumisen mahdollisuuksia voidaan parantaa uudistetulla maapolitiikalla. Valtio hankkii maan erityislailla ja antaa alueet kaupungeille. Kaupungit velvoitetaan kaavoittamaan ja luovuttamaan tontit pitkäaikaisilla, yli sadan vuoden vuokrasopimuksilla asumiseen ja muuhun toimintaan. Aiemmin Suomessa kaupunkeja perustettaessa kuninkaat ja keisarit antoivat kaupungeille tarvittavan alueen lahjoitusmaana, jota sai vain vuokrata eri tarkoituksin. Tätä kestävän kehityksen periaatetta tulee uudelleen noudattaa. Yhden em. pientalokaupungin maantarve on 10 km2 ja rahassa 20 milj. euroa.

Kaupunkipolitiikan kehittämiseen on huomattavasti lisättävä rahoitusta!
Nyt on aika korjata tilanne koko maan rakentamiseen tuleville sukupolville kestävällä tavalla. Meidän tulisi vihdoin nähdä missä maamme väestö parhaiten tulee toimeen ja asuu oman maamme ja samalla myös Euroopan näkökulmasta.
”Koko maan pitäminen asuttuna” on hokema vailla perusteita. Etelä-Suomi on useimmilla mittareilla maan edullisin osa asua ja tehdä työtä. Tampereen pohjoispuolella asuu nyt 1,9 miljoonaa muita heikommin työllistettyinä. Puolet heistä eli noin miljoonalle asukkaalle tulee tarjota hyvä mahdollisuus muuttaa Etelä-Suomeen. Jäljelle jäävälle väestölle voidaan näin luoda nykyistä huomattavasti kestävämmät olosuhteet. Vastaavalla alueella Pohjois-Ruotsissa on nyt noin 0,8 miljoonaa asukasta. Samalla myös parannettaisiin eteläsuomalaisten asumisoloja ja saatettaisiin koko Suomi kukoistukseen ja se vielä lapsiperhekeskeisellä asumispolitiikalla. Silloin ei tarvitsisikaan ulkomailta väkeä vanhuksiamme hoitamaan?

Nyt on varattava varoja suurten linjojen selvittämiseksi ja investoitava niin, että tulevilla sukupolvilla on parempi ja kestävämpi Suomi.
..............

Maantieteilijä Sami Moisio kirjoitti Hesarissa 8.4. aluepolitiikan synnystä. Hänen mukaansa se syntyi torjumaan korpikommunismin uhkaa. Hän kummastelee nykyistä vain taloudelliseen kasvuun perustuvaa aluepolitiikkaa ja toteaa, että kansakunnan perinteisessä mielessä tuottamattomien investointien tulokset, kuten esimerkiksi yhteiskuntarauha, ovat kuitenkin markkinatalouselämän edellytyksistä tärkempiä.
http://www.sci.utu.fi/maantiede/Henkilokunta/Sami_Moisio.htm


-------
verkostoteoriat ovat vasta kehkeytymässä joten tuon tyyppistä vertailua en ole vielä nähnyt, mutta joka tapauksessa jokainen pystyy näkemään minkälainen yhdyskutnasuunittelija raideliimkenne on. Betonikaupunkia kertyy pitkin radanvartta, valitettavasti monistamalla tai kloonaamalla samanlaista maisemaa kyllästymiseen asti. Yhsyakuntien tietoinen rakentaminen on unohdettu, siinä mielessä Ossianin ajtukset ovat ihan oikean suuntaisia.

-------------------

Pieni kommentti - en aio perustaa itselleni keskustelukerhoa.
1. Liisa moitti keke-strategian linjauksia asenteellisiksi. Miten voi olla, kun sitä tekemässä on yli 30 asiantuntevaa ihmistä. perustyö tehty kolmessa teemaryhmässä, johdossa ovat VM:n, STM:n ja YM:n virkamiehet. Ei siis ole yhtä kirjoittajaa - kynää pitävät VM:n ja YM:n edustajat, mutta käyttäen strategiaryhmän linjauksia. Johtopäätös: Liisa asennoituu kekeen toisin kuin tämä laaja-alainen strategiaryhmä. Yhteistä asennetta ryhmällä ei ole eikä voi olla.
2. Yhteiskunnan luonnonvarta-, tavara-, palvelu- jne. virrat käyttävät erilaista infrastruktuuria, jonka luontoperusta on yhä vähemmän määräävä. Nykyisessä aluerakenteessa painaa historiallisesti kehittyneet kerrostumat - osaa kerrostumista on rakennettu yhteiskuntarauhan vuoksi (asutustoiminta). perusrakennetta on määrännyt Suomen metsäteollisuuden kulloinenkin tarve. Nyt talouden, julkisen sektorin, ihmisten elämänkaaren ym. uudelleen jäsentymisen vuoksi osa vanhasta infrasta jää vähälle käytölle ja rasitteeksi. Osalle alue- ja yhdyskuntarakennetta tulee kehittää vetäytymisstrategia - lähtökohtana ihmisten arvokkuuden kunnioittaminen (syrjäseutujen iäkkäät "viimeiset sinnittelijät").
3. Mitä tulee raideliikenteen jäykkyyteen voisi harjoittaa kuvittelua: puretaan raiteet ja katsotaan, millainen yhdyskunta- ja aluerakenne siitä syntyy. Suunta näyttää olevan se, että kaikille auto ja antaa palaa. Uskoisin, että raideliikennerunkoa tarvitaan vielä pitkään ja sitä voi kehittää edelleen erityisesti pääkaupunkiseudulla. Ne yli 100 000 pääkaupunkiseudun pendelöijää, jotka tuskailevat parin vuoden päästä öljyn hinnan korkeutta voisivat olla iloisia metro-, paikallisjuna- ja pikaraitiotielinjojen laajenevista lenkeistä.

Kommentteja keke-strategialuonnokseen on tullut runsaasti ja muutoksia on tulossa kovasti. Kiitoksia tähän astisesta! Kyllä se tästä!



----------------------

Raideliikenne kaupunkien joukkoliikennejärjestelmänä on jo 150 -vuotisen teknologisen kehityskaarensa ehtoopuolella, loppuliu´ussa. Sen tarjoamat edut olivat kiistattomat vielä hevospelien aikana, ja aina toista maailmansotaa seuranneisiin niukkuuden vuosiin saakka.
Se on tyypillistä suurten ihmismassojen rahtaamista isoilta asuinalueilta työvoimavaltaisiin tehtaisiin ja takaisin. Se toimii vieläkin (paremman puutteessa) kohtalaisesti kaikkein suurimmilla metropolialueilla, joille se aikoinaan 50...100 v sitten tehtiin. Sellaisia alueita ei ole Suomessa, eikä tällä väestönkehityksellä koskaan tulekaan.
Raideliikenne on keskusjohtoisen yhteiskunnan ja savupiipputeollisuuden joukkoliikennettä.
Moderni joukkoliikenne, jota pääkaupunkiseutumme kaltaisissa minimetropoleissa tarvitaan, on tyystin toisenlaista - ja niin on moderni kaupunkirakennekin. Joukkoliikenteen ei pidä kangistaa kaupunkirakennetta menneiden aikojen malleihin kuten raskas raideliikenne meillä jälkijättöisesti Helsingissä tekee.
Moderni kaupunkiseutu on verkostorakenteinen, meikäläisenä esimerkkinä on sattumalta juuri sellaiseksi syntynyt Espoo etunenässä. Sellaisen seudun joukkoliikenne operoi pienillä (25-80 matkustajan) yksiköillä, liikkuu tietokoneohjattuna verkostoreiteillä, kulkee kumipyörillä, hybridivetoisesti ja yhdistää keskukset sekä ihmisten moninaiset kulkutarpeet toisiinsa.
Sellainen joukkoliikennejärjestelmä pystyy muuntumaan vuorokauden ja viikonpäivien muuttuvien tarpeiden mukaan ja sen yksiköt kulkevat hyvällä täyttöasteella. (=kannattavasti) Kävelyetäisyydet kotoa tai töistä kulkuneuvoon ovat silloin kohtuulliset eikä erityisiä liityntäjärjestelmiä tarvita. Vain sellainen joukkoliikenne voi vastaisuudessa menestyksellä kilpailla yksityisauton kanssa meidän harvaanasutulla pääkaupunkiseudullamme.
Kokonaan eri asia on jos siirrymme takaisin komentotalouteen ja pakotamme kansalaiset asumaan ylitiheissä kivikasarmeissa, esivallan käskemillä paikoilla ja marssimaan yli-ikäisen joukkoliikenteen tahdissa. Se aika vaan ei taida enää onneksi koittaa.
............

Espooko malliksi modernille verkostoituneelle liikkumisympäristölle. Et voi olla tosissasi!! Olen muutamia kertoja yrittänyt sellaista kulttuurikävelyä Espoon ns. keskustassa ja eipä juuri surullisempaa maisemaa voi kuvitella. On kirkko ja sen ympäristö sentään! Mutta ns. Keskustasta kirkon kautta Ikeaan ja takaisin. Suosittelen! Olen vahvasti Saulin kanssa samaa mieltä kaupunkiympäristön historiallisista ja kulttuurisista kerroksista. Juuri erilaisten toimintojen, sosiaalisten ja kulttuuristen rakenteiden kerrostumat ja niiden historiat ovat mielestäni ne tekijät, joista oikea kaupunki syntyy. Niihin kuuluu möys sellainen relikti kuin raideliikenne. Kaupunki on aikalailla erilainen ilmiö kuin paikka, minne mennään nukkumaan ja missä työnnetään monot suksensitesiin. Minulle kaupunki on jotain muuta kuin pendelöintiä nukkumispaikan, ostamispaikan ja työntekemispaikan välillä. Helsinkiläisenä jopa toivotan espoolaiset iltakävelylle katsomaan miltä urbaani kaupunki voi näyttää, sellainen jossa on katuja, ihmisten vilinää, näyteikkunoita ja jopa raideliikennettä, jota kovahermoisimmat voivat jopa kokeilla. Uteliaana kysyisinkin missä on espoolaisten kulttuurinen flaneerauspaikka? En ole itse sitä löytänyt!

----------------


Muutimme vuonna 1971 Helsingin keskustasta keskelle ei-mitään Martinlaaksoon. Lapsellle sopivan kasvuympäristön ja halpojen asuntojen lisäksi yksi tärkeimpiä tekijöitä oli tänne suunniteltu rata. Se on ollut myös tärkeä syy pysytellä täällä. Huolimatta siitä, että junassa matkustaminen on saanut piirteitä, joita ei voi hyväksyä. Onneksi näihin on vihdoinkin puututtu. Junalla pääsee nopeasti ja turvallisesti keleistä riippumatta Helsingin keskustaan.
Grynderivetoinen asuntotuotanto ei lähtenyt asukkaitten tarpeita. Ainoa tarve, joka tyydytettiin, oli se, että sai katon päänsä päälle- talossa, joita kloonattiin samalla kaavalla. Suuri yhteiskunnallinen ajattelija Mauno Koivisto sanoi, että voihan ne 30 vuoden päästä purkaa. Ihmisellä oli ennen kaksi tärkeätä tavoitetta - perhe ja oma asunto. Tähtelän filosofin asenne tuntuu oudolta, varsinkin nyt, kun tuo määräaika on mennyt umpeen.
Vantaan ja Espoon kaltaiset kaupungit eivät koskaan muodostu Helsingin kaltaisiksi perinteisiksi kaupungeiksi. Vantaa on jo muotonsa ja rekenteensa puolesta pikemminkin kehä III:n piennar.
Näiden kahden kaupungin asukkaat eivät voi suorittaa perinteistä iltakävelyä kaduilla, joita reunustavat liikkeet ja erilaiset palvelut. Keskusliikkeet ovat keskittäneet palvelut entistä suurikokoisimpiin ostoskeskuksiin, jotka sitten viikonloppuina seisovat tyhjinä monumentteina kuin Kreml. Kirkko ja ay-liike, joille molemmille varat kerää ulkopuolinen, ovat kaikessa viisaudessaan päättäneet, etteivät ihmiset tarvitse viikonloppuina palveluita. vaan he keskittyvät kuuntelemaan parituhatvuotisia tarinoita luvatusta maasta, jonka omistusoikeudesta taistellaan vielä tänäkin päivänä.
Ostoparatiisit ovat oivallisia paikkoja Suomen ilmaston kannalta. Ne ovat myös ystävällisiä vammaisille, joiden liikkkuminen auraamattomilla kaduilla on vaikeata. Mutta ovatko ne ystävällisiä vanhuksille, joiden voimien ehtyessä on haettava välttämättömät hyödykkeensä entistä kauempaa. Missään tapauksessa tällaiset yhteiskuntapoliittiset mallit eivät synnytä viihtyisiä kaupunkeja.
Kiinteistöliiton Ukko Laurila sanoi jo vuosia sitten, että suomalainen rakenteminen edustaa korkeatasoista itäeurooppalaista tasoa. Itä-Euroopalle kävi huonosti.ja vanhat rekentee pannaan matalaksi uuden ja uljaan maailman tieltä. Meillä 60- ja 70-luvun lähiöitä saneerataan isolla rahalla, jotta taloista saataisiin asuttavia. Lapset pannaan päiväkoteihin ja kouluihin, joissa kaikissa on homeongelmia, vaikka rakennuttajana on ollut paljon mainostettu hyvinvointiyhteiskunta. Miten tässä mentiin niin pitkälle. Eikö kukaan huomannut tehtyä virhettä. Vai onko meidän herkkänahkainen arkkitehtikuntamme niin arvovaltainen, ettei kukaan voi mitään sille, että maa täyttyy museoiduista rakennusvirheistä. Finlandia-talon seinät saneerataan parin vuosikymmenen välein, vaikka Aallon nimi säilyisi paremmin aaltopeltiä käyttämällä.
------
Aikaa sitten saatiin syy kirjoittaa kirjanen nimellä "Lahjottu Helsinki". Kiinnostiko se ketään? Samoja teemoja ovat muutkin tuoneet (aikansa) esiin - TURHAAN?

VIIVÄSTYNEET KEKE-KOMMENTIT

Tähän on koottu lausuntoajan jälkeen tulleita kommentteja
............

Kiitos listan omistaja ja sinun esikuntasi. Olen lueskellut kokoamaanne kommenttiasiakirjaluonnosta (5.4.). Mielenkiintoisia ajatuksia roppakaupalla. Hyvä tutuhesalaiset!

Asiakirjaluonnoksen alussa heti kaivataan käytännön tarkkoja lukuja ja esimerkkejä siitä miten pitäisi mennä. Kun niitä ei ole, on uskon puute iskenyt. Kysymys on myös herännyt, mitä tarkoittaa pitkä aikaväli ja mitä lyhyt? Myös kysytään, onko kaikilla strategian sektoreilla sama aikajänne? Kohtaan taas tutun teknofuturologian.

Strateginen suunnittelu ja tulevaisuuden tutkimus toimivat vähän samalla saralla. Kyse on tulevaisuushorisonttiin sijoitetuista visiosta ja niistä periaatteista, joiden varaan toimenpideohjelma yksilöityine tavoitteineen ja aikatauluineen sekä resurssivarauksineen sitten laaditaan. Ilman valittuun visioon sidottua tahtoa ja periaatteellisia valintoja sekä toimeksiantoa, toimenpideohjelmalta puuttuu suunta ja mieli.

Erityisesti nyt, kun ihan tosissaan näemmä puhutaan uhkaavista luontosuhdetta ja yhteiskuntasuhteita koskevista katastrofeista, tarvitaan niin pitkälle tulevaisuuteen sijoitettu tulevaisuushorisontti ja sen visiovaihtoehdot, että tarvittavat rakennemuutokset nähdään ja niistä voidaan alkaa keskustella ja sitten ohjelmoidusti toteuttaa. Strateginen yhteiskuntapoliittinen tahto vaatii ainakin demokratioissa lähtökohdakseen avointa yhteiskuntakeskustelua. Tämä tietenkin tuntuu toiminnan miehien - ehkä joidenkin poliitikkojenkin - mielestä ajan haaskaukselta. Meiltähän loppuu nyt yhtäkkiä aika!

Strategian ja sen visioiden laadinnan ja ylläpidon sekä niitä koskevan yhteiskuntakeskustelun tulee elää koko ajan. Tulevaisuutta voidaan tehdä vain tänään nyt saadun yhteiskunnan toimeksiannon perusteella. Huomenna olemme ehkä viisaampia ja visio sekä toimeksianto tarkentuvat. Vaikeutena on se, että tarvittavat rakennemuutokset edellyttävät radikaalejakin toimenpiteitä ja ehkä jo heti tänään. Käsiä ei kuitenkaan saisi sitoa niin vahvasti, että menetetään ohjaus ja ajaudutaan metsään. Toimenpideohjelmaa koskeva yhteiskunnan toimeksianto ja itse toimenpideohjelma ovat vaativa ja vastuullinen tehtävä. Siinä teknofuturologia on jo sitten poikaa!

Strategioita ja niiden visioita koskeva yhteiskuntakeskustelu vaativat kansalaisten ja ihmisen nostamista esille; demokratiassa ihan keskipisteeseen. Käsillä on tahtovaa ihmistä koskeva psykofuturologinen haaste. Kansalaisten tietoisuuden, tahdon ja vastuun tulee herätä tiedostamaan uhkaavat vaarat sekä mahdollisuudet. Heidät täytyy saada yhdessä ja yhteiseen hyvään pyrkien, keskustelemaan ja tahtomaan. Demokratiassa vain viisas ihminen itse on reunaehtona, kun visoista keskustellaan ja päätetään. Jos meiltä puuttuu kyky ja halu tähän keskusteluun - niinkuin nyt vähän tuntuu - on näiden esteiden poistaminen strategian ensimmäinen tehtävä.

Jos yhteiskuntakeskusteluun ei haluta mennä ja kansalaisia jopa halveksitaan, silloin tietenkin tarvitaan jotain totalitaristista valtaa, joka kertoo mihin pakkoihin kansakunnan on sopeuduttava ja alistuttava. Jumalalta valtansa saanut totalitarismi on eräs vaihtoehto, jota menneinä aikoina sovellettiin. Nyt Jumalan paikan näyttää ottaneen kapitalistisesti motivoitu markkinatalous ja sen sanelemat kohtalonomaiset pakot. Tietenkin jumaloitu teknologiakin saattaa joidenkin mielestä kelvata totalitarismiksi. Sanoisin kuitenkin että totalitarismi on aina todellisuuspakoa.

Nykytotalitarismien vahvuutena on se, ettei niiden tarvitse pohtia hyvän ja pahan tai oikean ja väärän ongelmaa. Laskettu hyöty on riittävä kriteeri. Näin totalitarismit sivuuttavat ihmisyyden. Ne ovat vaarallisia.

Tietenkin minä sotken puheillani selkeitä ympyröitä. Pyydän anteeksi!

Kaikkea hyvää.

PS. Haluan vielä korostaa sitä, etten pidä ns. teknofuturologiaa suinkaan vääränä tai vähempiarvoisena. Haluan korostaa sitä. että lähtökohdaksi tarvitaan ns. psykofuturologiaa. Jos se puuttuu, jäävät tärkeät periaatteelliset lähtökohdat yhteisesti miettimättä ja ne korvautuvat yksityisten arvojen ja visioiden julkilausumattomalla kirjolla tai jollakin salatotalitarismilla.

....

5.2 Kestävät yhdyskunnat kestävässä aluerakenteessa
Täydennystä ja lisäyksiä:
Suomelle kestävä asumis-, maa- ja kaupunkipolitiikka

Erityisesti tarvitaan tavoitteet ihmis- ja perhekeskeiselle KAUPUNKIPOLITIIKALLE?

Ratkaisu on omakotitalo ja pientalokaupunkeja, aitoja puutarhakaupunkeja kaikille halukkaille hyvillä liikenneyhteyksillä.
Tämä erityisesti lapsiperheille edullinen asumis- ja toimeentulomuoto on toteuttavissa yli 30 000 asukkaan pientalokaupungeissa ratarenkaiden varressa, joista on helppo yhteys lähes kaikkiin Etelä-Suomen kaupunkeihin. Niissä voi toteutua suomalainen ihanne ”Punainen mökki veden äärellä keskellä kaupunkia” ja kaupunkimaisesti suomalaisittain kuten esimerkiksi Vanhassa Porvoossa.
Jalankulkuun, pyöräilyyn ja erityisesti junaan tukeutuen syntyy hyvin toimiva, vähäautoinen ja turvallinen liikennekulttuuri. Asunnoista on alle 2,5 km asemalle, sykkivään keskustaan ja työpaikoille. Monipuolinen vuorovaikutus ympäröivään maaseutuun myös lisää kestävää kehitystä.
Kaikenikäisten elämä paranee ja monipuolistuu omakotitalossa, sen tekemisen tiloissa ja tontin puutarhassa. Talo on yleensä asukkaan oma, jolloin sitä parannetaan ja hoidetaan hyvin.

Kasvukeskukset
Yli 100 000 asukkaan kasvukeskukset maamme eri osissa ovat hyvin toimivia ja niitä tulee kehittää edelleen.

Ainoa metropoliamme (Helsinki + Vantaa + Espoo, kasvaa yli 1,3 milj. asukkaasi) kehitetään kaikkien kannalta hyvin toimivaksi ja jatkuvasti muuttuvaksi kokonaisuudeksi.

Maareformi
Asumisen mahdollisuuksia voidaan parantaa uudistetulla maapolitiikalla. Valtio hankkii maan erityislailla ja antaa alueet kaupungeille. Kaupungit velvoitetaan kaavoittamaan ja luovuttamaan tontit pitkäaikaisilla, yli sadan vuoden vuokrasopimuksilla asumiseen ja muuhun toimintaan. Aiemmin Suomessa kaupunkeja perustettaessa kuninkaat ja keisarit antoivat kaupungeille tarvittavan alueen lahjoitusmaana, jota sai vain vuokrata eri tarkoituksin. Tätä kestävän kehityksen periaatetta tulee uudelleen noudattaa. Yhden em. pientalokaupungin maantarve on 10 km2 ja rahassa 20 milj. euroa.

Kaupunkipolitiikan kehittämiseen on huomattavasti lisättävä rahoitusta!
Nyt on aika korjata tilanne koko maan rakentamiseen tuleville sukupolville kestävällä tavalla. Meidän tulisi vihdoin nähdä missä maamme väestö parhaiten tulee toimeen ja asuu oman maamme ja samalla myös Euroopan näkökulmasta.
”Koko maan pitäminen asuttuna” on hokema vailla perusteita. Etelä-Suomi on useimmilla mittareilla maan edullisin osa asua ja tehdä työtä. Tampereen pohjoispuolella asuu nyt 1,9 miljoonaa muita heikommin työllistettyinä. Puolet heistä eli noin miljoonalle asukkaalle tulee tarjota hyvä mahdollisuus muuttaa Etelä-Suomeen. Jäljelle jäävälle väestölle voidaan näin luoda nykyistä huomattavasti kestävämmät olosuhteet. Vastaavalla alueella Pohjois-Ruotsissa on nyt noin 0,8 miljoonaa asukasta. Samalla myös parannettaisiin eteläsuomalaisten asumisoloja ja saatettaisiin koko Suomi kukoistukseen ja se vielä lapsiperhekeskeisellä asumispolitiikalla. Silloin ei tarvitsisikaan ulkomailta väkeä vanhuksiamme hoitamaan?

Nyt on varattava varoja suurten linjojen selvittämiseksi ja investoitava niin, että tulevilla sukupolvilla on parempi ja kestävämpi Suomi.

..................

Ykkösen aamutvssä puhuttiin opintorahan jälkeenjääneisyydestä. Pääomatulot määräytyvät markkinoilla, palkoista neuvotellaan ja eläkkeitä korotetaan indeksillä. Presidentin palkkiosta tehdään poliittinen päätös joka kuudes vuosi, tällä kertaa tarkoin palkkaindeksin kehityksen mukaisesti. Mikä olisi sosiaalietuuksien kestävän kehityksen mukainen tarkistusmekanismi?

Väyrysen tapaan yön yli nukkuessa juolahti mieleen kestävän kehityksen ajattelun ja jatkuvuussuunnittelun väline yhteys. Vaatisiko kestävä kehitys jatkuvuussunnittelua eri systeemien , organisaatioiden, kotitalouksien ja yksilöiden näkökulmasta? Olisiko keke-kuviossa oppimista jatkuvuusuunnittelun näkökulmasta ja menetelmistä? Jatkuvuussunnittelun määritelmiä löytyy
http://www.rahoitustarkastus.fi/Fin/Tiedotus/Rata_tiedottaa/2003/3_2003/jatkuvuussuunnittelu.htm
http://www.deloitte.com/dtt/section_node/0,1042,sid%253D15178,00.html
http://www.dipoli.tkk.fi/turva/master/opinnayte.html
................

Veikko kirjoittaa:
>Strategioita ja niiden visioita koskeva yhteiskuntakeskustelu vaativat kansalaisten ja ihmisen nostamista esille; demokratiassa ihan keskipisteeseen. Käsillä on tahtovaa ihmistä koskeva psykofuturologinen haaste.
MKM: Vassi puhuu psykofuturologiasta ja ... hiukan alempana teknofuturologiasta. Kun en ole neurologi, jäi tuo ensinmainittu termi vähän mietityttämään, etenkin kun esim. google ei sitä (englanninkielisenä) tuntenut. Suomeksi syötettynä tuli jo jotakin laihanpuoleista avainta.No, itseymmärrykseen turvautuen kuvittelen, että psykofuturologia tarkoittaa ihmismielen evoluutioon tähtääviä juttuja, homo sapiensin mentaalista kehityskaarta (tästä on Torsti Kivistön ja Jari Metsämuurosen lyhyttä replikointia tutu-keskustelussa n. viiden vuoden takaa).Jos tulkinta on tämän tapainen, yhdyn Vassin kantaan asian haasteellisuudesta. Ja tietenkin vaatimukseen ihmisen ja kansalaisen nostamisesta esille. Eli mentaalinen kehityskaari näyttää jääneen kovin vähälle tutkailulle.
>Jos yhteiskuntakeskusteluun ei haluta mennä ja kansalaisia jopa halveksitaan, silloin tietenkin tarvitaan jotain totalitaristista valtaa, joka kertoo mihin pakkoihin kansakunnan on sopeuduttava ja alistuttava. Jumalalta valtansa saanut totalitarismi on eräs vaihtoehto, jota menneinä aikoina sovellettiin. Nyt Jumalan paikan näyttää ottaneen kapitalistisesti motivoitu markkinatalous ja sen sanelemat kohtalonomaiset pakot. Tietenkin jumaloitu teknologiakin saattaa joidenkin mielestä kelvata totalitarismiksi. Sanoisin kuitenkin että totalitarismi on aina todellisuuspakoa<>Nykytotalitarismien vahvuutena on se, ettei niiden tarvitse pohtia hyvän ja pahan tai oikean ja väärän ongelmaa. Laskettu hyöty on riittävä kriteeri. Näin totalitarismit sivuuttavat ihmisyyden.
MKM: Ja tästä tulen vielä toiseen teemaan, Keke-strtategiapaperin kohtaan 5.3.6, kansallinen identiteetti ja monikulttuurisuus. Tämä on strategiapaperissa kuitattu hyvin lyhyellä, enkä havaitse tutulaistenkaan juuri tähän tarttuneen. Perityn identiteetin suhde moniulotteisena etenevään monikulttuurisuuteen on kuitenkin aika kompleksinen juttu. Jotenkin naiivilta tuntuu ajatusmalli, että voisimme "seuloa" lähinnä palveleviin tehtäviin väkeä, joka (jälkeläiset mukaanluettuna) tyytyisi osaansa tai lähtisi lätkimään kun herrakansa ei enää tarvitse. Näinkö me takaisimme hyvinvoinnin ja opettaisimme nuorisollemme uudelleen maakuntalaulut ettei identiteetti väljähdy? Kissanvillat.

>Tietenkin minä sotken puheillani selkeitä ympyröitä. Pyydän anteeksi!

MKM: tässäkin yhdyn Vassin lausahdukseen (yllä). Ja toivon että joku vuodattaa suurempaa viisautta kolmessa asiassa: 1. psykofuturologian näkymät ja siihen liittyvät strategiat if any? 2. yksilö ja kansalainen keken toimijana ja aikaansaajana ? 3. Monikulttuurisuus onnellisuuden lähteenä ? Kenelle?

----------

Kun rupesin KEKEä tulkkaamaan, tuli olo, että siinä on hyvin vähän ihmiseen/kansalaiseen liittyvää strategista ajattelua tai aietta. Tarkastelin asiakirjaa mm. siten, että asetin rinnakkain tekstiosan ja mahdolliset indikaattorit. Näiden yhteisvastaavuutta oli todella vaikea löytää ja monet ihmisiin ja kansalaisiin viittavaat asiat olikin jätetty ilman indikaattoria.

Jätin asian sikseen, koska asiakirjaluonnoksessa tuli strategista suuntaamisaietta vain vähän esiin ja sitäkin enemmän tuli esiin julistuksia, puolustuspuhetta ja tilannekuvauksia, miten asiat nyt ovat.

Niissä harvoissa kohdin (löysin 10-12), joissa strategista suuntaamisaietta ilmaantui, aiotut indikaattorit sivuuttivat monissa kohdin koko asian. Useissa kohdin sitä enemmän, mitä selkeämmin asia liittyi läheisesti ihmiseen tai kansalaiseen.

Vassin näkemyksiin on kyllä helppo yhtyä KEKEäkin läpi kahlattuani. Miten esimerkiksi ko strategia vaikuttaa ihmisen ajattelun kehittymiseen (itsestään ja muista ihmisenä)?

Ohjataanko meitä nyt uusiin kehittyviin mentaalisiin malleihin, joissa on vain hyväksyttävä lähtökohta, että "vain harvat ihmiset saavat olla itse-tahtovia olioita. Suuri massa ei".
KEKEn monet viestit osoittivat, että enemmän kuin millään erityisemmällä mekanismilla (teknologian kehityksellä tms.), joidenkin valitsemilla, toisistaan irrallisilla lauseilla ja myös sanomatta jättämisillä voidaan vaikuttaa ihmisen/kansalaisen ajattelun kehittymiseen koskien niitäkin asioita, joilla hänen itsensä, lähipiirinsä ja maailman kehityksestä tulisi kestävää.

P.S. jätin kommenttini postittamatta, mutta tallensin tulevaisuutta varten
.................
en voisi enempää yhtyä Leenan kommentteihin. Harvoin enää tapaa vakavissaan tuollaista, keskujohtoista liturgiaa kuin strategia KEKE paperissa. Asenteellisia kannanottoja mm-. yhdyskuntarakenteen kehittämiseen. Ei mitään pohdintoja esimerkiksi siitä milloin tiivistäminen lyö sosiaalista kestävyyttä vastaan (ahtaus ym. ilmiöt). Myöskään jäykän raideliikenteen yksipuolinen kannattaminen ottamatta huomioon sen haitallisia vaikutuksia verkostomaisen kaupungin kehittämiseen, ei mielestäni ole tulevaisuuden yhdyskunnan edellytysten mukaisia....
..............

>en voisi enempää yhtyä Leenan kommentteihin. Harvoin enää tapaa vakavissaan

> tuollaista, keskujohtoista liturgiaa kuin strategia KEKE paperissa.

Poimin tässä huomioita samasta aiheesta toisilta foorumeilta. Oheista

strategialuonnoksestas poimittua kappaletta pidettin siellä aika

vastakkaisen kansalainen-hallinto-työnjaon ilmentymänä, jopa varsin

libertaristisena:

"Kestävässä yhteiskunnassa yhteiskunnalla on vastuu peruspalveluiden

ja perusturvan järjestämisestä samalla kun aktiiviset kansalaiset

ottavat vastuuta omasta ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnista

taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Aktiivinen

kansalainen kantaa vastuuta myös globaalista hyvinvoinnista ja

ympäristöstä. Yhteiskunnan on puolestaan luotava mahdollisuudet

yksilön

omatoimisuudelle, oman elämän hallinnalle ja toiminnalle paikallisyhteisöissä."

Mitäs tykkäätte? Poistammeko tällä yhteisen vastuun kaikkein

suurimmista ongelmista ja listaamme asian enemmänkin kunkin omaksi

henkilökohtaiseksi hyveeksi?
.............

Kyllähän tässä herää sellainen kysymys, että milläköhän muskeleilla se

yksittäinen kansalainen, vaikka olisi kuinka aktiivinen, kantaa vastuuta

globaalista hyvinvoinnista? Riittäkö se, että ostaa silloin tällöin

oikeudenmukaisia banaaneja?

................