TUTUHESA HEIMONA

Kesäseminaari 2001 / Matti Leskinen

Historia

Tutuhesan esivaiheena oli erään tulevaisuusforumin jatkoksi virinnyt liikenteen tulevaisuuskeskustelu. Sen jälkeen listaa käytettiin tilaisuuksista tiedottamiseen. Vähitellen siitä kehittyi monen edelleen kaipaama toimitettu lista, josta kukin sai lähes päivittäin koosteen, jossa minun kauttani saapuneet viestit kommentoitu ja koottu yhteen.

Viestien päivittäinen koostaminen oli työlästä ja Auvo Sarmanto junaili nykyisen automatisoidun listan, jonka Auvo myös vähän varkain käynnisti saaden aikaan varsinaisen ihmettelyjen ja ihastushuutojen tiputanssin.

Nykykäytäntö (2001)

Nykykäytännössä viestit lähetetään suoraan listalle. Mitään koosteita ei tehdä, vaan keskustelu saa toimia sellaisenaan, vaikuttaa lukijoihin tai olla vaikuttamatta. Monet valitavat viestien runsautta, erikoisesti jos aihe ei kiinnosta tai keskustelu tuntuu junnaavan paikallaan. Talouskeskustelua varten Kalle Mikkola perusti oman oheislistan kaupalliselle palvelimelle (www.egroups.com/messages/tutu-talous) ja tästä mallia ottaen perustin kaikille viesteile katselumahdollisuuden samalle palvelimelle (www.egroups.com/messages/tutuhesa).

Listalle on olemassa säännöt, Mariitta Vuorenpään ja Erkki Vasaman löytämät hyvän keskustelun kriteerit, jotka korostavat keskustelun vastapuolen mielipiteen ymmärtämistä ja omien argiumenttien oikeellisuutta. Käytäntö tahtoo lipsua, toisten ideoiden tosiasioihin pohjautuvan kritiikin tai edelleenkehittelyn sijaan energia käytetään ideoiden alasampumiseen ja esittäjien arvostelemiseen.

Viestien sisällöt vaihtelevat. On aitoja itse pohdittuja tai muilta löydettyjä tulevaisuusajatuksia, mutta myös jatkuvaa omalla keppihevosella ratsastusta. Tärkeän osuuden viesteistä muodostaa tiedotus mielenkiintoisista tapahtumista ja tilaisuuksista, omista ja vieraista.

Listaaliset ovat omaksuneet erilaisia rooleja. Pieni joukko aktiivikirjoittajia tuo esille uusia puheenaiheita, joihin kommentaattorit ottavat kantaa. Suurin ja vaihtuvin osa listalaisista on lukijoita, jotka seuraavat keskustelua joko täydellisesti tai mielikirjoittajiaan valikoiden ja inhoamiaan deletoiden. Nurkujille viestejä on joko liian paljon tai liian vähän tai ainakin ihan vääristä aiheita ja väärällä sävyllä. Sensuuriakin on vaadittu, mutta ei ole harjoitettu.

Heimo, tiedeyhteisö, totuusyhteisö?

Mikäli tutuhesa-listalaisia tarkastellaan heimona, yhteisenä tekijänä on jonkinasteinen tulevaisuuskiinnostus. Koulutus, ikä ja kiinnostuksen kohteet sensijaan vaihtelevat. Klassisille heimoille ominaista hierarkiaa on minimaalisesti, vain listan tekninen omistaja poikkeaa muista oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa suhteen. Hän voi lisätä ja poistaa henkilöitä, muut voivat liittää ja erottaa vain itsensä.

Mikäli listaa tarkastellaan tiedeyhteisönä (Petri Ylikoski), sille tulisi olla ominaista
puutteiden ja virheiden korjaaminen ja yksilön muistin puutteiden korjaaminen. Tietoa tulisi olla paljon ja kattavaa ja useamman teorian kehittely mahdollista.

Jos taas listaa tarkastellaan totuusyhteisönä, voidaan siteerata Terho Pursiaista.
”Käytäntöjen ambitiotaso vaikuttaa siihen, kuinka paljon ja kuinka jyrkkää kritiikkiä sallitaan määrittelemättä sitä epälojaalisuudeksi. Huippusuoritukseen pyrkivät käytännöt sietävät hyvin kovaa kritiikkiä katsomatta lojaalisuuden vaarantuvan.

On olemassa joukko käytäntöjä, jotka arvostavat kritiikkiä hyvin paljon. Kutsun näitä totuusyhteisöiksi. Totuusyhteisö syntyy, kun yksilöt sitoutuvat yhdessä etsimään totuutta ja altistavat itsensä toistensa ja etsittävän totuuden kritiikille. Lopullista totuutta harvoista asioista koskaan löydetään, mutta kun totuutta kuitenkin itsepintaisesti etsitään totuusyhteisönä, muututaan ihmisinä.

Amerikkalaisessa keskustelussa kritiikkiä, joka ei suuntaudu vain toisiin vaan kohdistuu myös itseen, on kutsuttu vahvassa mielessä kriittiseksi ajatteluksi erotukseksi heikossa mielessä kriittisestä ajattelusta, joka kohdistuu vain toisiin”

Täydelliseksi tiede-tai totuusyhteisöksi sähköpostilista tuskin voikaan tulla, mutta näiden piirteiden suuntaa sen kannattaa antaa kehittyä.

Infoähky

Infoähky (Jussi T Koski) on postilistan kulkutauti. Se merkitsee, että informaatiota on liikaa, se on pilaantunutta tai muuten sopimatonta. Ehkäisykeinoja on kolme; valikoida ja tuhota, lukea viestejä valikoiden www-sivulta tai ääritapauksessa erota listalta ja sen sisällöstä täysin.

Tulevaisuus

Mitkä ovat tutuhesa-listan tulevaisuuden vaihtoehdot? Mahdollisuuksia ovat aito keskustelu, hallittu kasvu, suvaitsevaisuus ja yhteisyys sekä ideoiden kehittely edelleen Futurassa esitettäväksi, keskustelun jalostaminen koosteiksi Verkkofuturaan.

Voidaan myös juuttua inttämiseen tai lista voi vähitellen kuihtua. Se voi joutua yksimielisten valtaamaksi, siellä voi saada vallan mielipideterrori.

Tai jatkaa kuten nytkin, olla yhteisön yhdyssiteenä, merkkinä johonkin yhteiseen kuulumisesta, kutsutaan sitä sitten vaikka heimoksi.


Liite:
HYVÄN KESKUSTELUN KRITEEREITÄ


Keskeisiä piirteitä järjettömästä argumentaatiosta:
 toisen keskustelijan viestiä ei edes kuulla
 toisen viestiä ei haluta kuulla tai ymmärtää
 ei pysytä annetussa aiheessa
 valehdellaan
 puhutaan niin, että toinen ei pääse puhumaan
 ollaan tunteiden vallassa
 syytetään tai mustamaalataan toista aiheeseen kuulumattomista
mielipiteistä tai ominaisuuksista
Jokainen voi keksiä itse lisää tarkkailemalla kommunikaatiotilanteitaan.

Hyvän argumentaation tunnuspiirteet ovat sitten tietenkin vastakkaiset:
( Mariitta Vuorenpää Yhdyskuntasuunnittelun seurassa käydyn keskustelun perusteella)

"Järkevän keskustelun säännöt"

Lainaus Kimmo Lapintien artikkelista "Argumentaatio, retoriikka ja
relativismi", Janus 2/1997, 158

Frans van Eemerenin ja Rob Grootendorstin pragma-dialektisessa teoriassa
keskeisenä tavoitteena onkin ollut määritellä harha-argumentit poikkeamina
ns. järkevän keskustelun säännöistä. Näiden mukaan:
1. keskustelijat eivät saa estää toisiaan esittämästä kantojaan tai
kyseenalaistamasta niitä,
2. kannan esittäjän on puolustettava sitä toisen niin vaatiessa,
3. hyökkäyksen jotakin kantaa vastaan tulee suuntautua vain esitettyä
kantaa vastaan,
4. kantaa tulee puolustaa vain argumenteilla, jotka ovat sen kannalta
relevantteja,
5. keskustelija ei saa virheellisesti panna toisen suuhun väitteitä, joihin
tämä ei ole sitoutunut, eikä myöskään kieltää omia julkilausumattomia
olettamuksiaan,
6. keskustelija ei saa virheellisesti esittää lähtökohdaksi oletusta, jota
molemmat eivät hyväksy, eikä toisaalta kieltää yhteisesti hyväksyttyä
lähtökohtaa,
7. kantaa ei tule pitää riittävästi puolustettuna, mikäli se ei perustu
oikein sovelletun argumentaatioskeeman käyttöön,
8. argumentaatiossa tulee käyttää vain loogisesti valideja argumentteja tai
sellaisia, jotka voidaan tehdä valideiksi kirjoittamalla näkyviin yhden tai
useamman julkilausumattomista premisseistä,
9. kannan puolustamisen epäonnistumisen tulee johtaa siitä luopumiseen, ja
puolustuksen onnistumisen taas siihen, että vastustaja luopuu sen
kyseenalaistamisesta, ja
10. keskustelijoiden tulee käyttää mahdollisemman selvää ja yksikäsitteistä
kieltä ja tulkita vastustajan ilmaisut niin huolellisesti ja tarkasti kuin
mahdollista. (van Eemeren & Grootendorst 1992, 208 - 209)

Nämä säännöt edustavat van Eemerinin ja Grootendorstin mukaan argumentaation
normatiivista puolta, jota voidaan pitää pätevänä argumentaatiokentästä riippumatta. Niitä perustellaan sillä, että ne ovat välttämättömiä edellytyksiä argumentaation kommunikatiivisen funktion, erimielisyyksien ratkaisun (resolving differences of opinion) kannalta. Tällä avainkäsitteellään van Eemeren ja Grootendorst tarkoittavat tilannetta,
jossa argumentaatio johtaa yksimielisyyteen. Ratkaisu eroaa siten olennaisesti erimielisyyksien sopimisesta (settling), johon päästään esimerkiksi neuvottelujen tai kolmannen osapuolen (esim. tuomarin, luottamusmiehen tai refereen) tekemä ratkaisun avulla ... jne.
( Erkki Vasama)

Ja vielä samaan aiheeseen liittyen kasvatusfilosofi Ned Noddingsin ajattelua Terho Pursiaisen Tekniikan etiikka-seminaarissa tulkitsemana ja Rakennuslehden referoimana:

"Vahvassa mielessä kriittinen ajattelija on herkkä omien oletustensa puutteille ja omien käsitystensä virheille. Sen sijaan heikossa mielessä kriittinen ajattelija oivaltaa heikkoudet toisten keskustelijoiden oletuksissa ja virheet hänen päättelyssään."