maanantaina, huhtikuuta 10, 2006

VIIVÄSTYNEET KEKE-KOMMENTIT

Tähän on koottu lausuntoajan jälkeen tulleita kommentteja
............

Kiitos listan omistaja ja sinun esikuntasi. Olen lueskellut kokoamaanne kommenttiasiakirjaluonnosta (5.4.). Mielenkiintoisia ajatuksia roppakaupalla. Hyvä tutuhesalaiset!

Asiakirjaluonnoksen alussa heti kaivataan käytännön tarkkoja lukuja ja esimerkkejä siitä miten pitäisi mennä. Kun niitä ei ole, on uskon puute iskenyt. Kysymys on myös herännyt, mitä tarkoittaa pitkä aikaväli ja mitä lyhyt? Myös kysytään, onko kaikilla strategian sektoreilla sama aikajänne? Kohtaan taas tutun teknofuturologian.

Strateginen suunnittelu ja tulevaisuuden tutkimus toimivat vähän samalla saralla. Kyse on tulevaisuushorisonttiin sijoitetuista visiosta ja niistä periaatteista, joiden varaan toimenpideohjelma yksilöityine tavoitteineen ja aikatauluineen sekä resurssivarauksineen sitten laaditaan. Ilman valittuun visioon sidottua tahtoa ja periaatteellisia valintoja sekä toimeksiantoa, toimenpideohjelmalta puuttuu suunta ja mieli.

Erityisesti nyt, kun ihan tosissaan näemmä puhutaan uhkaavista luontosuhdetta ja yhteiskuntasuhteita koskevista katastrofeista, tarvitaan niin pitkälle tulevaisuuteen sijoitettu tulevaisuushorisontti ja sen visiovaihtoehdot, että tarvittavat rakennemuutokset nähdään ja niistä voidaan alkaa keskustella ja sitten ohjelmoidusti toteuttaa. Strateginen yhteiskuntapoliittinen tahto vaatii ainakin demokratioissa lähtökohdakseen avointa yhteiskuntakeskustelua. Tämä tietenkin tuntuu toiminnan miehien - ehkä joidenkin poliitikkojenkin - mielestä ajan haaskaukselta. Meiltähän loppuu nyt yhtäkkiä aika!

Strategian ja sen visioiden laadinnan ja ylläpidon sekä niitä koskevan yhteiskuntakeskustelun tulee elää koko ajan. Tulevaisuutta voidaan tehdä vain tänään nyt saadun yhteiskunnan toimeksiannon perusteella. Huomenna olemme ehkä viisaampia ja visio sekä toimeksianto tarkentuvat. Vaikeutena on se, että tarvittavat rakennemuutokset edellyttävät radikaalejakin toimenpiteitä ja ehkä jo heti tänään. Käsiä ei kuitenkaan saisi sitoa niin vahvasti, että menetetään ohjaus ja ajaudutaan metsään. Toimenpideohjelmaa koskeva yhteiskunnan toimeksianto ja itse toimenpideohjelma ovat vaativa ja vastuullinen tehtävä. Siinä teknofuturologia on jo sitten poikaa!

Strategioita ja niiden visioita koskeva yhteiskuntakeskustelu vaativat kansalaisten ja ihmisen nostamista esille; demokratiassa ihan keskipisteeseen. Käsillä on tahtovaa ihmistä koskeva psykofuturologinen haaste. Kansalaisten tietoisuuden, tahdon ja vastuun tulee herätä tiedostamaan uhkaavat vaarat sekä mahdollisuudet. Heidät täytyy saada yhdessä ja yhteiseen hyvään pyrkien, keskustelemaan ja tahtomaan. Demokratiassa vain viisas ihminen itse on reunaehtona, kun visoista keskustellaan ja päätetään. Jos meiltä puuttuu kyky ja halu tähän keskusteluun - niinkuin nyt vähän tuntuu - on näiden esteiden poistaminen strategian ensimmäinen tehtävä.

Jos yhteiskuntakeskusteluun ei haluta mennä ja kansalaisia jopa halveksitaan, silloin tietenkin tarvitaan jotain totalitaristista valtaa, joka kertoo mihin pakkoihin kansakunnan on sopeuduttava ja alistuttava. Jumalalta valtansa saanut totalitarismi on eräs vaihtoehto, jota menneinä aikoina sovellettiin. Nyt Jumalan paikan näyttää ottaneen kapitalistisesti motivoitu markkinatalous ja sen sanelemat kohtalonomaiset pakot. Tietenkin jumaloitu teknologiakin saattaa joidenkin mielestä kelvata totalitarismiksi. Sanoisin kuitenkin että totalitarismi on aina todellisuuspakoa.

Nykytotalitarismien vahvuutena on se, ettei niiden tarvitse pohtia hyvän ja pahan tai oikean ja väärän ongelmaa. Laskettu hyöty on riittävä kriteeri. Näin totalitarismit sivuuttavat ihmisyyden. Ne ovat vaarallisia.

Tietenkin minä sotken puheillani selkeitä ympyröitä. Pyydän anteeksi!

Kaikkea hyvää.

PS. Haluan vielä korostaa sitä, etten pidä ns. teknofuturologiaa suinkaan vääränä tai vähempiarvoisena. Haluan korostaa sitä. että lähtökohdaksi tarvitaan ns. psykofuturologiaa. Jos se puuttuu, jäävät tärkeät periaatteelliset lähtökohdat yhteisesti miettimättä ja ne korvautuvat yksityisten arvojen ja visioiden julkilausumattomalla kirjolla tai jollakin salatotalitarismilla.

....

5.2 Kestävät yhdyskunnat kestävässä aluerakenteessa
Täydennystä ja lisäyksiä:
Suomelle kestävä asumis-, maa- ja kaupunkipolitiikka

Erityisesti tarvitaan tavoitteet ihmis- ja perhekeskeiselle KAUPUNKIPOLITIIKALLE?

Ratkaisu on omakotitalo ja pientalokaupunkeja, aitoja puutarhakaupunkeja kaikille halukkaille hyvillä liikenneyhteyksillä.
Tämä erityisesti lapsiperheille edullinen asumis- ja toimeentulomuoto on toteuttavissa yli 30 000 asukkaan pientalokaupungeissa ratarenkaiden varressa, joista on helppo yhteys lähes kaikkiin Etelä-Suomen kaupunkeihin. Niissä voi toteutua suomalainen ihanne ”Punainen mökki veden äärellä keskellä kaupunkia” ja kaupunkimaisesti suomalaisittain kuten esimerkiksi Vanhassa Porvoossa.
Jalankulkuun, pyöräilyyn ja erityisesti junaan tukeutuen syntyy hyvin toimiva, vähäautoinen ja turvallinen liikennekulttuuri. Asunnoista on alle 2,5 km asemalle, sykkivään keskustaan ja työpaikoille. Monipuolinen vuorovaikutus ympäröivään maaseutuun myös lisää kestävää kehitystä.
Kaikenikäisten elämä paranee ja monipuolistuu omakotitalossa, sen tekemisen tiloissa ja tontin puutarhassa. Talo on yleensä asukkaan oma, jolloin sitä parannetaan ja hoidetaan hyvin.

Kasvukeskukset
Yli 100 000 asukkaan kasvukeskukset maamme eri osissa ovat hyvin toimivia ja niitä tulee kehittää edelleen.

Ainoa metropoliamme (Helsinki + Vantaa + Espoo, kasvaa yli 1,3 milj. asukkaasi) kehitetään kaikkien kannalta hyvin toimivaksi ja jatkuvasti muuttuvaksi kokonaisuudeksi.

Maareformi
Asumisen mahdollisuuksia voidaan parantaa uudistetulla maapolitiikalla. Valtio hankkii maan erityislailla ja antaa alueet kaupungeille. Kaupungit velvoitetaan kaavoittamaan ja luovuttamaan tontit pitkäaikaisilla, yli sadan vuoden vuokrasopimuksilla asumiseen ja muuhun toimintaan. Aiemmin Suomessa kaupunkeja perustettaessa kuninkaat ja keisarit antoivat kaupungeille tarvittavan alueen lahjoitusmaana, jota sai vain vuokrata eri tarkoituksin. Tätä kestävän kehityksen periaatetta tulee uudelleen noudattaa. Yhden em. pientalokaupungin maantarve on 10 km2 ja rahassa 20 milj. euroa.

Kaupunkipolitiikan kehittämiseen on huomattavasti lisättävä rahoitusta!
Nyt on aika korjata tilanne koko maan rakentamiseen tuleville sukupolville kestävällä tavalla. Meidän tulisi vihdoin nähdä missä maamme väestö parhaiten tulee toimeen ja asuu oman maamme ja samalla myös Euroopan näkökulmasta.
”Koko maan pitäminen asuttuna” on hokema vailla perusteita. Etelä-Suomi on useimmilla mittareilla maan edullisin osa asua ja tehdä työtä. Tampereen pohjoispuolella asuu nyt 1,9 miljoonaa muita heikommin työllistettyinä. Puolet heistä eli noin miljoonalle asukkaalle tulee tarjota hyvä mahdollisuus muuttaa Etelä-Suomeen. Jäljelle jäävälle väestölle voidaan näin luoda nykyistä huomattavasti kestävämmät olosuhteet. Vastaavalla alueella Pohjois-Ruotsissa on nyt noin 0,8 miljoonaa asukasta. Samalla myös parannettaisiin eteläsuomalaisten asumisoloja ja saatettaisiin koko Suomi kukoistukseen ja se vielä lapsiperhekeskeisellä asumispolitiikalla. Silloin ei tarvitsisikaan ulkomailta väkeä vanhuksiamme hoitamaan?

Nyt on varattava varoja suurten linjojen selvittämiseksi ja investoitava niin, että tulevilla sukupolvilla on parempi ja kestävämpi Suomi.

..................

Ykkösen aamutvssä puhuttiin opintorahan jälkeenjääneisyydestä. Pääomatulot määräytyvät markkinoilla, palkoista neuvotellaan ja eläkkeitä korotetaan indeksillä. Presidentin palkkiosta tehdään poliittinen päätös joka kuudes vuosi, tällä kertaa tarkoin palkkaindeksin kehityksen mukaisesti. Mikä olisi sosiaalietuuksien kestävän kehityksen mukainen tarkistusmekanismi?

Väyrysen tapaan yön yli nukkuessa juolahti mieleen kestävän kehityksen ajattelun ja jatkuvuussuunnittelun väline yhteys. Vaatisiko kestävä kehitys jatkuvuussunnittelua eri systeemien , organisaatioiden, kotitalouksien ja yksilöiden näkökulmasta? Olisiko keke-kuviossa oppimista jatkuvuusuunnittelun näkökulmasta ja menetelmistä? Jatkuvuussunnittelun määritelmiä löytyy
http://www.rahoitustarkastus.fi/Fin/Tiedotus/Rata_tiedottaa/2003/3_2003/jatkuvuussuunnittelu.htm
http://www.deloitte.com/dtt/section_node/0,1042,sid%253D15178,00.html
http://www.dipoli.tkk.fi/turva/master/opinnayte.html
................

Veikko kirjoittaa:
>Strategioita ja niiden visioita koskeva yhteiskuntakeskustelu vaativat kansalaisten ja ihmisen nostamista esille; demokratiassa ihan keskipisteeseen. Käsillä on tahtovaa ihmistä koskeva psykofuturologinen haaste.
MKM: Vassi puhuu psykofuturologiasta ja ... hiukan alempana teknofuturologiasta. Kun en ole neurologi, jäi tuo ensinmainittu termi vähän mietityttämään, etenkin kun esim. google ei sitä (englanninkielisenä) tuntenut. Suomeksi syötettynä tuli jo jotakin laihanpuoleista avainta.No, itseymmärrykseen turvautuen kuvittelen, että psykofuturologia tarkoittaa ihmismielen evoluutioon tähtääviä juttuja, homo sapiensin mentaalista kehityskaarta (tästä on Torsti Kivistön ja Jari Metsämuurosen lyhyttä replikointia tutu-keskustelussa n. viiden vuoden takaa).Jos tulkinta on tämän tapainen, yhdyn Vassin kantaan asian haasteellisuudesta. Ja tietenkin vaatimukseen ihmisen ja kansalaisen nostamisesta esille. Eli mentaalinen kehityskaari näyttää jääneen kovin vähälle tutkailulle.
>Jos yhteiskuntakeskusteluun ei haluta mennä ja kansalaisia jopa halveksitaan, silloin tietenkin tarvitaan jotain totalitaristista valtaa, joka kertoo mihin pakkoihin kansakunnan on sopeuduttava ja alistuttava. Jumalalta valtansa saanut totalitarismi on eräs vaihtoehto, jota menneinä aikoina sovellettiin. Nyt Jumalan paikan näyttää ottaneen kapitalistisesti motivoitu markkinatalous ja sen sanelemat kohtalonomaiset pakot. Tietenkin jumaloitu teknologiakin saattaa joidenkin mielestä kelvata totalitarismiksi. Sanoisin kuitenkin että totalitarismi on aina todellisuuspakoa<>Nykytotalitarismien vahvuutena on se, ettei niiden tarvitse pohtia hyvän ja pahan tai oikean ja väärän ongelmaa. Laskettu hyöty on riittävä kriteeri. Näin totalitarismit sivuuttavat ihmisyyden.
MKM: Ja tästä tulen vielä toiseen teemaan, Keke-strtategiapaperin kohtaan 5.3.6, kansallinen identiteetti ja monikulttuurisuus. Tämä on strategiapaperissa kuitattu hyvin lyhyellä, enkä havaitse tutulaistenkaan juuri tähän tarttuneen. Perityn identiteetin suhde moniulotteisena etenevään monikulttuurisuuteen on kuitenkin aika kompleksinen juttu. Jotenkin naiivilta tuntuu ajatusmalli, että voisimme "seuloa" lähinnä palveleviin tehtäviin väkeä, joka (jälkeläiset mukaanluettuna) tyytyisi osaansa tai lähtisi lätkimään kun herrakansa ei enää tarvitse. Näinkö me takaisimme hyvinvoinnin ja opettaisimme nuorisollemme uudelleen maakuntalaulut ettei identiteetti väljähdy? Kissanvillat.

>Tietenkin minä sotken puheillani selkeitä ympyröitä. Pyydän anteeksi!

MKM: tässäkin yhdyn Vassin lausahdukseen (yllä). Ja toivon että joku vuodattaa suurempaa viisautta kolmessa asiassa: 1. psykofuturologian näkymät ja siihen liittyvät strategiat if any? 2. yksilö ja kansalainen keken toimijana ja aikaansaajana ? 3. Monikulttuurisuus onnellisuuden lähteenä ? Kenelle?

----------

Kun rupesin KEKEä tulkkaamaan, tuli olo, että siinä on hyvin vähän ihmiseen/kansalaiseen liittyvää strategista ajattelua tai aietta. Tarkastelin asiakirjaa mm. siten, että asetin rinnakkain tekstiosan ja mahdolliset indikaattorit. Näiden yhteisvastaavuutta oli todella vaikea löytää ja monet ihmisiin ja kansalaisiin viittavaat asiat olikin jätetty ilman indikaattoria.

Jätin asian sikseen, koska asiakirjaluonnoksessa tuli strategista suuntaamisaietta vain vähän esiin ja sitäkin enemmän tuli esiin julistuksia, puolustuspuhetta ja tilannekuvauksia, miten asiat nyt ovat.

Niissä harvoissa kohdin (löysin 10-12), joissa strategista suuntaamisaietta ilmaantui, aiotut indikaattorit sivuuttivat monissa kohdin koko asian. Useissa kohdin sitä enemmän, mitä selkeämmin asia liittyi läheisesti ihmiseen tai kansalaiseen.

Vassin näkemyksiin on kyllä helppo yhtyä KEKEäkin läpi kahlattuani. Miten esimerkiksi ko strategia vaikuttaa ihmisen ajattelun kehittymiseen (itsestään ja muista ihmisenä)?

Ohjataanko meitä nyt uusiin kehittyviin mentaalisiin malleihin, joissa on vain hyväksyttävä lähtökohta, että "vain harvat ihmiset saavat olla itse-tahtovia olioita. Suuri massa ei".
KEKEn monet viestit osoittivat, että enemmän kuin millään erityisemmällä mekanismilla (teknologian kehityksellä tms.), joidenkin valitsemilla, toisistaan irrallisilla lauseilla ja myös sanomatta jättämisillä voidaan vaikuttaa ihmisen/kansalaisen ajattelun kehittymiseen koskien niitäkin asioita, joilla hänen itsensä, lähipiirinsä ja maailman kehityksestä tulisi kestävää.

P.S. jätin kommenttini postittamatta, mutta tallensin tulevaisuutta varten
.................
en voisi enempää yhtyä Leenan kommentteihin. Harvoin enää tapaa vakavissaan tuollaista, keskujohtoista liturgiaa kuin strategia KEKE paperissa. Asenteellisia kannanottoja mm-. yhdyskuntarakenteen kehittämiseen. Ei mitään pohdintoja esimerkiksi siitä milloin tiivistäminen lyö sosiaalista kestävyyttä vastaan (ahtaus ym. ilmiöt). Myöskään jäykän raideliikenteen yksipuolinen kannattaminen ottamatta huomioon sen haitallisia vaikutuksia verkostomaisen kaupungin kehittämiseen, ei mielestäni ole tulevaisuuden yhdyskunnan edellytysten mukaisia....
..............

>en voisi enempää yhtyä Leenan kommentteihin. Harvoin enää tapaa vakavissaan
> tuollaista, keskujohtoista liturgiaa kuin strategia KEKE paperissa.

Poimin tässä huomioita samasta aiheesta toisilta foorumeilta. Oheista
strategialuonnoksestas poimittua kappaletta pidettin siellä aika
vastakkaisen kansalainen-hallinto-työnjaon ilmentymänä, jopa varsin
libertaristisena:

"Kestävässä yhteiskunnassa yhteiskunnalla on vastuu peruspalveluiden
ja perusturvan järjestämisestä samalla kun aktiiviset kansalaiset
ottavat vastuuta omasta ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnista
taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Aktiivinen
kansalainen kantaa vastuuta myös globaalista hyvinvoinnista ja
ympäristöstä. Yhteiskunnan on puolestaan luotava mahdollisuudet
yksilön
omatoimisuudelle, oman elämän hallinnalle ja toiminnalle paikallisyhteisöissä."

Mitäs tykkäätte? Poistammeko tällä yhteisen vastuun kaikkein
suurimmista ongelmista ja listaamme asian enemmänkin kunkin omaksi
henkilökohtaiseksi hyveeksi?
.............

Kyllähän tässä herää sellainen kysymys, että milläköhän muskeleilla se
yksittäinen kansalainen, vaikka olisi kuinka aktiivinen, kantaa vastuuta
globaalista hyvinvoinnista? Riittäkö se, että ostaa silloin tällöin
oikeudenmukaisia banaaneja?

................

Ei kommentteja: