Niinpä. Sanoissa
on pelotteluvoimaa. Ja kun lisäksi "kauhusanaa" pystyy
käyttämään todellisempien kauhujen kiertämiseen, siihen
tartutaan ja tykästytään.
"Väestöräjähdys" on
tällainen sana, on ollut jo kauan. Georg Borgström sen kai keksi
joskus 40- tai 50-luvulla, ja se oli silloin aivan perusteltu. Vielä
70- vaikutti uskottavalta -- jos uskalsi ajatella -- että ihmislaji
kokonaisuutena lisääntyisi eksponentiaalisesti,
jolloin yht'äkkiä edessämme olisi joka suunnassa vain nälkään
kuollutta tai tukehtunutta lihaa. Tai mahdollisesti ydinsotien ja
väestöräjähdysten vuorottelua muutaman sukupolven välein.
Sitten
monet alkoivat käyttää kyseistä käsitettä alibina
piittaamattomuudelle missä tahansa muussa asiassa. Yhä helpommin
sanottiin: mitä väliä on tuolla tai tällä, kun väestöräjähdys
kuitenkin on se ainoa asia, josta pitäisi huolestua
... ja kun se lisäksi on kokonaan afrikkalaisten vika ...
niin ei sillä ole mitään väliä mitä me teemme...
Katsokaa
nettihuutelua tänään: tuo sama ajatus elää ja voi hyvin.
Jos
70-luvulla ja siitä eteenpäin yritti sanoa, että hurjasti
lisääntyville pitäisi viedä tai antaa jotakin tai jeesata
hankkimaan: lukutaitoa, terveydenhoitoa, valistusta,
vanhuudenturvaa, ehkäisyvälineitä ... jeesata sellaisessa
kehityksessä, joka voimaannuttaisi ihmisiä, varsinkin naisia,
jotta niilläkin olisi kanttia sanoa ei ... niin tämähän ei
mennyt yleiseen jakeluun ensinkään.
Ei,
karjuttiin. Niille vielä apua? Kun ne jo muutenkin lisääntyvät
liikaa!
Ihan
ääneen ei kehdattu sanoa, mutta tarkoitettiin: on vietävä
niille kurjuutta, jotta kuolevat. Ja toisaalta ainakin
vielä 70-luvulla julistettiin vakavalla naamalla, että meidän
suomalaisten täytyy ottaa enemmän oppia kaniineista, jotta emme
jäisi jalkoihin. Kyllä tämäkin ajatus vielä elää.
Talvella
83-84 jouduin sattumoisin osallistumaan enemmänkin keskusteluun
kehitysavusta ja perustarpeista. Silloinkin monet
kansanedustajat ja muut mielipidevaikuttajat tarrautuivat tuollaiseen
heille helppoon ja mukavaan ajatukseen. Se oli ahdistavaa.
Jakeluun
ei totisesti helpolla mennyt se muutamalla lauseella perusteltavissa
oleva ja käytännössä todeksi nähty ajatus, että
elinolojen paraneminen kaikkein kurjimpien kohdalla -- mihin jopa
meiltäkin joku pennonen löytyisi jos pidettäisiin tärkeänä
-- ei saisikaan yhteistä biomassaamme pursumaan reunojen yli
vaan päinvastoin alkaisi pikkuhiljaa taivuttaa väestökäyrää
tasaiseksi niin kuin meilläkin on tapahtunut. Ei mennyt jakeluun
ainakaan niin, että olisi kehdattu myöntää.
Oli
houkuttelevan helppoa sanoa vain, että katsokaa väestöräjähdystä...
Ja ettei meidän rahoja pidä panna kankkulan kaivoon vaan
rajavartiointiin.
Tätä
näkyy vieläkin: joko tietämätöntä, älyllisesti ontuvaa tai
valheellista vastaanjankutusta. Älkää niistä jääkarhuista
nyt puhuko... älkää muoviroskasta vaahdotko... sama se
on paljonko tässä bensaa palaa ... kun väestöräjähdys. Kun se
kumminkin on ainoa uhka ja kaiken syy. Ja kyllähän te
tiedätte, mikä siihen auttaa, me vaan ei saada sanoa sitä.
Murahdus
1: Joo, nuppimäärä nousee vielä sinne 11 miljardiin, jos mitään
ei tehdä, ja se on ihan turhan paljon. Kuitenkin, jos maailma pysyy
kasassa, se alkaa sitten laskea.
Murahdus
2: Edellä sanottu perustuu UNFPA:n arvioon siitä kuinka käy, jos
mitään uutta ja erityistä ei tapahdu. Tuo ”lohdullisuus” ei
kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt sopii vain vihellellä. Paljon
enemmän pitäisi tehdä pelkästään armeliaisuussyistä.
Valistusta ja apua. Kaikkea sitä mitä ylempänä on lueteltu.
Sellaista, mikä samalla loiventaisi kasvukäyrää nopeammin kuin on
ennustettu. Mutta kuinka moni tajuaa tämän? Kuinka moni välittää
mistään?
=
= =
Olen
siis alkanut pitää tuota sekä tajuntaan pureutuvaa että
silmälapuksi kelpaavaa, väkevää sanaa "väestöräjähdys"
ongelmana itsessään.
Jauhan
tätä vielä toisen kierroksen verran jäljempänä, mikäli
sallitaan. Pari muuta kommenttia väliin.
Y.Myllylä:
”” Ilmastonmuutos
lähti tulemaan keskustelun keskiöön 2006-2007 kuin puun takaa
voimakkaana.””
Niinpä.
Kasvihuoneilmiön luonne ja sen voimistumiseen liittyvä uhka olivat
jo 70-luvulla hätäilijäpiireissä (käytän termiä ennen kuin
kukaan muu ehtii käyttää) oikein hyvin tunnettuja ja ymmärrettyjä.
Tiedän varmasti, koska pidin vuosikymmenen loppupuoliskolla joitakin
yleissivistäviä kursseja mm. tästä asiasta kesälukioissa ja
vastaavissa. Mutta siitä, että jokin uhka tiedetään hyvin
suurella todennäköisyydellä olemassa olevaksi, voi helposti kulua
30 vuotta siihen, että edes ns. sivistyneissä maissa keskimääräinen
kansalainen on kuullut siitä jotakin.
Joten
ei tarvitse ihmetellä, miksi on kiire ja hätä sitten lopulta, kun
väkijoukko myöntää että tuolla on jotakin ikävää puun takana.
T.Koivula:
”” Paljastuu,
että poraukset aiheuttvat ylimääräisiä järistyksiä - - -
Joku voisi varmaan heti sanoa, onko tällainen teoriassakaan
mahdollista öljynporausten yhteydessä?””
Kiinnostaisi
minuakin tietää. Sen tiedän, että suurten patoaltaiden kohdalla
yhtenä ihan vakavasti otettavana vaaratekijänä on luonnollisten
järistysten ohella vesimassan painon sekä sen (ja padon) alla
olevien maakerrosten entistä suuremman vettymisen aiheuttama ”RIS”
(reservoir-induced seismicity).
Entäpä
sitten öljyn ja kaasun poistaminen ja niitä raskaamman suolaveden
tunkeutuminen tilalle? En väitä yhtään mitään, mutta tietojani
kernaasti lisäisin.
T.Lahtela:
””Jonkin
aikaa minua on vaivannut arvio siitä että käsite "kasvihuoneilmiö"
on joko
kulunut tai ei juuri koskaan ole mennyt hyvin yleisön tajuntaan.
Toivottavasti mekin voimme etsiä uuden vastaavan nimikkeen joka
voisi purra tätä paremmin.””
Y.Myllylä:
””Joskus
voi tosiaan olla hyvä jättää "muotisanat" vähäksi
aikaa sivuun ja yrittää selittää haluamaansa asiaan toisin
sanoin. Tänään ajattelin
seminaarissa, että pitäisi pystyä puhumaan käyttämättä sanoja "osaaminen" tai "kilpailukyky" tai " rakennemuutos". Asioille varmaan löytyy synonyymejä tai sanontoja, jotka aukaisevat sen, mitä puhuja niillä tarkoittaa kulloinkin.””
seminaarissa, että pitäisi pystyä puhumaan käyttämättä sanoja "osaaminen" tai "kilpailukyky" tai " rakennemuutos". Asioille varmaan löytyy synonyymejä tai sanontoja, jotka aukaisevat sen, mitä puhuja niillä tarkoittaa kulloinkin.””
Tuo
on varmasti totta. Saman sanan tai käsitteen toistaminen alkaa
puuduttaa aivot. Normaali ihminen alkaa joko kuolata tai torjua.
Käsite
tai asia, josta kuulija ei tykkää – olkoon miten tosi ja tärkeä
tahansa – alkaa kuulostaa stiiknafuulialta, ja kuulija työntää
sen fuula-lokeroon. Puhuja tai kirjoittaja taas saattaa ajautua
jonkinlaiseen ryhmä-autistiseen hypetykseen, jossa pelkästään
signaalisanan (esim. ”patriarkaatti”) maiskuttelu antaa tunteen,
että oikealla asialla ollaan.
Mitä
tästä opimme: kannattaa kertoa eri tavoin. Kannattaa ihan varta
vasten käyttää erilaisia ja erityylisiä ilmauksia ja vertauksia
ja riitasointuja niinku vaikka: ”… Joudumme asettamaan
teemaamme liittyvän kysymyksen: miten sä selittäisit tän
bultsarille?” Tai: ”…Naapurin deegulle
sosiaalitoimen keskeispalvelujen digitalisointi on ihan ällöpaha
juttu”.
Tässä
voi yhtä aikaa olla kaksi eri tarkoitusta: (a) tönäisenpä lukijan
tai kuulijan hereille – aina välillä kun sen aivokäyrä on
alkanut olla vaakasuora -- ja (b) johdattelenpa äkkiarvaamatta jutun
ihan muuta tietä kuin tavallisesti siihen, mitä edellä tarkoitettu
yleisöyksikkö ei missään tapauksessa olisi halunnut kuulla ja
mitä se ei olisi ollenkaan ruvennut kuuntelemaan, jos se olisi
tiennyt mitä on tulossa.
Yleensä
kannattaa paremmin mennä keittiönovesta kuin pääportaita pitkin.
Lisään
”menestyksen” niiden hömppäsanojen joukkoon, joita en ikinä
enää haluaisi kuulla. Jos kaupunkiseutu menestyy, kuka silloin
lihoo? Ja tartteeko sen lihoa?
K.Silfverberg:
””Jos ja kun nykyinen ilmastonmuutosprosessi on äitymässä hallitsemattomaksi, voitaneen puhua ilmastokatastrofista. Sen vaikutukset eivät kuitenkaan ole yhtä vakavia kaikkialla maapallolla. Pahimmat katastrofivaikutukset kohdistunevat siihen osaan ihmiskuntaa, joka on vähiten syypää ongelman syntymiseen.””
Mun
ehdotukseni. Tässä alettaisiin ensin käyttää pitkähköä ja
itsensä selittävää ilmausta, kunnes ihmiset asteittain oppisivat
muistamaan lyhyen sanan ”sisäisen” merkityksen:
"ilmastonmuutosperäinen
(ilmastonmuutoksesta aiheutuva) tuho" >
”ilmastoperäinen
tuho" > "ilmastotuho" >
"isotuho"
Mä voisinkin ryhtyä heti
käyttämään tällaista käsiteketjua. En kuitenkaan
tarkoita, että tässä olisi ikuinen vastaus kaikkiin kysymyksiin.
En yritä kirjoittaa pyhää kirjaa enkä viimeistä sanaa.
Y.Myllylä:
” Ei ole vaikea arvata, että koko IPCC-prosessi ajautuu taas vaikeuksiin.” …Ei tosiaan ole, kun niin monet tahtovat ajaa sen vaikeuksiin. Jotkut siksi etteivät kestä kohdata mitään kauhukuvaa: aggressiivinen kamelikurkiefekti. Toiset siksi, että muuten vain inhoavat ikäviä sanansaattajia ja haluavat ampua ne. Kolmannet siksi että on kauhean kivaa lällättää porukalla vaikka ei yhtään tietäsi mistä puhutaan: varhaisteini-efekti. Ja neljännet siksi, että heillä on oma välitön etu kyseessä. Nämä neljännet ovat ylivoimaisesti suurin uhka, sillä he äänestävät miljardeilla dollareilla. Sitä paitsi Koch-veljekset tietävät ehtivänsä kuolla, ennen kuin todella rymisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti