Sanojen pelotteluvoimaa, Ville Komsi

Kommentteja Tutuhesa-listan viesteihin

Niinpä. Sanoissa on pelotteluvoimaa. Ja kun lisäksi "kauhusanaa" pystyy käyttämään todellisempien kauhujen kiertämiseen, siihen tartutaan ja tykästytään.

"Väestöräjähdys" on tällainen sana, on ollut jo kauan. Georg Borgström sen kai keksi joskus 40- tai 50-luvulla, ja se oli silloin aivan perusteltu. Vielä 70- vaikutti uskottavalta -- jos uskalsi ajatella -- että ihmislaji kokonaisuutena lisääntyisi eksponentiaalisesti, jolloin yht'äkkiä edessämme olisi joka suunnassa vain nälkään kuollutta tai tukehtunutta lihaa. Tai mahdollisesti ydinsotien ja väestöräjähdysten vuorottelua muutaman sukupolven välein.

Sitten monet alkoivat käyttää kyseistä käsitettä alibina piittaamattomuudelle missä tahansa muussa asiassa. Yhä helpommin sanottiin: mitä väliä on tuolla tai tällä, kun väestöräjähdys kuitenkin on se ainoa asia, josta pitäisi huolestua ... ja kun se lisäksi on kokonaan afrikkalaisten vika ... niin ei sillä ole mitään väliä mitä me teemme...

Katsokaa nettihuutelua tänään: tuo sama ajatus elää ja voi hyvin.

Jos 70-luvulla ja siitä eteenpäin yritti sanoa, että hurjasti lisääntyville pitäisi viedä tai antaa jotakin tai jeesata hankkimaan: lukutaitoa, terveydenhoitoa, valistusta, vanhuudenturvaa, ehkäisyvälineitä ... jeesata sellaisessa kehityksessä, joka voimaannuttaisi ihmisiä, varsinkin naisia, jotta niilläkin olisi kanttia sanoa ei ... niin tämähän ei mennyt yleiseen jakeluun ensinkään.

Ei, karjuttiin. Niille vielä apua? Kun ne jo muutenkin lisääntyvät liikaa!

Ihan ääneen ei kehdattu sanoa, mutta tarkoitettiin:  on vietävä niille kurjuutta, jotta kuolevat.  Ja toisaalta ainakin vielä 70-luvulla julistettiin vakavalla naamalla, että meidän suomalaisten täytyy ottaa enemmän oppia kaniineista, jotta emme jäisi jalkoihin. Kyllä tämäkin ajatus vielä elää.

Talvella 83-84 jouduin sattumoisin osallistumaan enemmänkin keskusteluun kehitysavusta ja perustarpeista. Silloinkin monet kansanedustajat ja muut mielipidevaikuttajat tarrautuivat tuollaiseen heille helppoon ja mukavaan ajatukseen. Se oli ahdistavaa.

Jakeluun ei totisesti helpolla mennyt se muutamalla lauseella perusteltavissa oleva ja käytännössä todeksi nähty ajatus, että elinolojen paraneminen kaikkein kurjimpien kohdalla -- mihin jopa meiltäkin joku pennonen löytyisi jos pidettäisiin tärkeänä -- ei saisikaan yhteistä biomassaamme pursumaan reunojen yli vaan päinvastoin alkaisi pikkuhiljaa taivuttaa väestökäyrää tasaiseksi niin kuin meilläkin on tapahtunut. Ei mennyt jakeluun ainakaan niin, että olisi kehdattu myöntää.

Oli houkuttelevan helppoa sanoa vain, että katsokaa väestöräjähdystä... Ja ettei meidän rahoja pidä panna kankkulan kaivoon vaan rajavartiointiin.

Tätä näkyy vieläkin: joko tietämätöntä, älyllisesti ontuvaa tai valheellista vastaanjankutusta. Älkää niistä jääkarhuista nyt puhuko... älkää muoviroskasta vaahdotko... sama se on paljonko tässä bensaa palaa ... kun väestöräjähdys. Kun se kumminkin on ainoa uhka ja kaiken syy. Ja kyllähän te tiedätte, mikä siihen auttaa, me vaan ei saada sanoa sitä.

Murahdus 1: Joo, nuppimäärä nousee vielä sinne 11 miljardiin, jos mitään ei tehdä, ja se on ihan turhan paljon. Kuitenkin, jos maailma pysyy kasassa, se alkaa sitten laskea.

Murahdus 2: Edellä sanottu perustuu UNFPA:n arvioon siitä kuinka käy, jos mitään uutta ja erityistä ei tapahdu. Tuo ”lohdullisuus” ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt sopii vain vihellellä. Paljon enemmän pitäisi tehdä pelkästään armeliaisuussyistä. Valistusta ja apua. Kaikkea sitä mitä ylempänä on lueteltu. Sellaista, mikä samalla loiventaisi kasvukäyrää nopeammin kuin on ennustettu. Mutta kuinka moni tajuaa tämän? Kuinka moni välittää mistään?

= = =

Olen siis alkanut pitää tuota sekä tajuntaan pureutuvaa että silmälapuksi kelpaavaa, väkevää sanaa "väestöräjähdys" ongelmana itsessään.

Jauhan tätä vielä toisen kierroksen verran jäljempänä, mikäli sallitaan. Pari muuta kommenttia väliin.

Y.Myllylä:  ”” Ilmastonmuutos lähti tulemaan keskustelun keskiöön 2006-2007 kuin puun takaa voimakkaana.”” 

Niinpä. Kasvihuoneilmiön luonne ja sen voimistumiseen liittyvä uhka olivat jo 70-luvulla hätäilijäpiireissä (käytän termiä ennen kuin kukaan muu ehtii käyttää) oikein hyvin tunnettuja ja ymmärrettyjä. Tiedän varmasti, koska pidin vuosikymmenen loppupuoliskolla joitakin yleissivistäviä kursseja mm. tästä asiasta kesälukioissa ja vastaavissa. Mutta siitä, että jokin uhka tiedetään hyvin suurella todennäköisyydellä olemassa olevaksi, voi helposti kulua 30 vuotta siihen, että edes ns. sivistyneissä maissa keskimääräinen kansalainen on kuullut siitä jotakin.

Joten ei tarvitse ihmetellä, miksi on kiire ja hätä sitten lopulta, kun väkijoukko myöntää että tuolla on jotakin ikävää puun takana.

T.Koivula:  ”” Paljastuu, että poraukset aiheuttvat ylimääräisiä järistyksiä - - -  Joku voisi varmaan heti sanoa, onko tällainen teoriassakaan mahdollista öljynporausten yhteydessä?””

Kiinnostaisi minuakin tietää. Sen tiedän, että suurten patoaltaiden kohdalla yhtenä ihan vakavasti otettavana vaaratekijänä on luonnollisten järistysten ohella vesimassan painon sekä sen (ja padon) alla olevien maakerrosten entistä suuremman vettymisen aiheuttama ”RIS” (reservoir-induced seismicity).

Entäpä sitten öljyn ja kaasun poistaminen ja niitä raskaamman suolaveden tunkeutuminen tilalle? En väitä yhtään mitään, mutta tietojani kernaasti lisäisin.

 T.Lahtela:  ””Jonkin aikaa minua on vaivannut arvio siitä että käsite "kasvihuoneilmiö" on joko kulunut tai ei juuri koskaan ole mennyt hyvin yleisön tajuntaan. Toivottavasti mekin voimme etsiä uuden vastaavan nimikkeen joka voisi purra tätä paremmin.””

Y.Myllylä:  ””Joskus voi tosiaan olla hyvä jättää "muotisanat" vähäksi aikaa sivuun ja yrittää selittää haluamaansa asiaan toisin sanoin. Tänään ajattelin
seminaarissa, että pitäisi pystyä puhumaan käyttämättä sanoja "osaaminen" tai "kilpailukyky" tai " rakennemuutos". Asioille varmaan löytyy synonyymejä tai sanontoja, jotka aukaisevat sen, mitä puhuja niillä tarkoittaa kulloinkin.””

Tuo on varmasti totta. Saman sanan tai käsitteen toistaminen alkaa puuduttaa aivot. Normaali ihminen alkaa joko kuolata tai torjua.

Käsite tai asia, josta kuulija ei tykkää – olkoon miten tosi ja tärkeä tahansa – alkaa kuulostaa stiiknafuulialta, ja kuulija työntää sen fuula-lokeroon. Puhuja tai kirjoittaja taas saattaa ajautua jonkinlaiseen ryhmä-autistiseen hypetykseen, jossa pelkästään signaalisanan (esim. ”patriarkaatti”) maiskuttelu antaa tunteen, että oikealla asialla ollaan.

Mitä tästä opimme: kannattaa kertoa eri tavoin. Kannattaa ihan varta vasten käyttää erilaisia ja erityylisiä ilmauksia ja vertauksia ja riitasointuja niinku vaikka:  ”… Joudumme asettamaan teemaamme liittyvän kysymyksen: miten sä selittäisit tän bultsarille?”   Tai:  ”…Naapurin deegulle sosiaalitoimen keskeispalvelujen digitalisointi on ihan ällöpaha juttu”.

Tässä voi yhtä aikaa olla kaksi eri tarkoitusta: (a) tönäisenpä lukijan tai kuulijan hereille – aina välillä kun sen aivokäyrä on alkanut olla vaakasuora -- ja (b) johdattelenpa äkkiarvaamatta jutun ihan muuta tietä kuin tavallisesti siihen, mitä edellä tarkoitettu yleisöyksikkö ei missään tapauksessa olisi halunnut kuulla ja mitä se ei olisi ollenkaan ruvennut kuuntelemaan, jos se olisi tiennyt mitä on tulossa.

Yleensä kannattaa paremmin mennä keittiönovesta kuin pääportaita pitkin.

Lisään ”menestyksen” niiden hömppäsanojen joukkoon, joita en ikinä enää haluaisi kuulla. Jos kaupunkiseutu menestyy, kuka silloin lihoo? Ja tartteeko sen lihoa?

K.Silfverberg:  

””Jos ja kun nykyinen ilmastonmuutosprosessi on äitymässä hallitsemattomaksi, voitaneen puhua ilmastokatastrofista. Sen vaikutukset eivät kuitenkaan ole yhtä vakavia kaikkialla maapallolla. Pahimmat katastrofivaikutukset kohdistunevat siihen osaan ihmiskuntaa, joka on vähiten syypää ongelman syntymiseen.””

Mun ehdotukseni. Tässä alettaisiin ensin käyttää pitkähköä ja itsensä selittävää ilmausta, kunnes ihmiset asteittain oppisivat muistamaan lyhyen sanan ”sisäisen” merkityksen:

"ilmastonmuutosperäinen (ilmastonmuutoksesta aiheutuva) tuho"  >

 ”ilmastoperäinen tuho"  >  "ilmastotuho"  >  "isotuho"

Mä voisinkin ryhtyä heti käyttämään tällaista käsiteketjua.  En kuitenkaan tarkoita, että tässä olisi ikuinen vastaus kaikkiin kysymyksiin.  En yritä kirjoittaa pyhää kirjaa enkä viimeistä sanaa.

Y.Myllylä: 

” Ei ole vaikea arvata, että koko IPCC-prosessi ajautuu taas vaikeuksiin.”  … 

Ei tosiaan ole, kun niin monet tahtovat ajaa sen vaikeuksiin. Jotkut siksi etteivät kestä kohdata mitään kauhukuvaa: aggressiivinen kamelikurkiefekti. Toiset siksi, että muuten vain inhoavat ikäviä sanansaattajia ja haluavat ampua ne. Kolmannet siksi että on kauhean kivaa lällättää porukalla vaikka ei yhtään tietäsi mistä puhutaan: varhaisteini-efekti. Ja neljännet siksi, että heillä on oma välitön etu kyseessä. Nämä neljännet ovat ylivoimaisesti suurin uhka, sillä he äänestävät miljardeilla dollareilla. Sitä paitsi Koch-veljekset tietävät ehtivänsä kuolla, ennen kuin todella rymisee.