Maailmanloppujen tärkeysjärjestys, Ville Komsi

Määritelmiä:

(1)  ”Maailmanlopulla” tarkoitamme jotakin, mitä emme missään tapauksessa halua ja joka tuntuu paljonkin ikävämmältä kuin esim. oma kuolema. Käsityksemme sellaisista asioista vaihtelevat, mutta oletan että myös joitakin yhteisiä ajatuksia määritelmän mahdollisista sisällöistä saattaa löytyä joukostamme.

(2)   ”Tärkeysjärjestyksellä” tarkoitamme sitä, kuinka paljon paneutumista ja ponnistuksia (ajatuksia, aikaa, työtä, rahaa...) jonkin uhan torjumiseen juuri nyt olisi viisasta panostaa – suhteellisesti -- jotta kaikki ei romahtaisi;  siis jotta kaikki uhat eivät toteutuisi toistensa liipaisemina.

 Tällöin uhkien joukossa minun mielestäni ensimmäisenä on raju ilmastonmuutos, toisena eroosio ja muu maaperän pilaantuminen kuten suolaantuminen ja laterisoituminen (ei juurikaan Suomessa mutta muualla), kolmantena ketjureaktion kaltaisesti leviävä väkivalta, pelko, viha, yhteiskuntien ja yhteisöjen romahtaminen, kaoottinen terrorismi ja ydinaseiden käyttö. Vasta neljäntenä väestönkasvu.
Itsestäänselvyyksinä pidetyt piittaamattomuus ja kyynärpääkilpailu sekä näiden yllyttämät typerät elämäntavat -- liiallinen ja vääränlainen kulutus, haaskaus ja päästöt per nenä -- kilpailevat vahvasti tuosta neljännestä sijasta. Nekin varmaan ajaisivat ohi, ellei ilmastohuoli nyt hiukan jarruttelisi meitä.
Tärkein syy populaatipommin de-ränkkäykseen (perinteiseen malthusilaiseen diskurssiin verrattuna) on minulle siinä, että maapallon väestönkasvu on taittumassa. Sellaista eksponenttikäyrää ei enää näy, mihin kauhukuvana on totuttu. Ihmiskunta ei enää muistuta vasta-aloitettua mikrobiviljelmää. Öbaut kymmenessä tai yhdessätoista miljardissa käydään viimeisten arvioiden mukaan vuonna 2050 -- ja tämä on hirveän vaarallista aikaa -- mutta sitten voidaan näillä näkymin hiljalleen päästä laskevaan käyrään, ellei jokin muu uhka toteutuessaan tuhoa edes nykyisessä määrin vakaan ja rauhallisen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edellytyksiä.
Taloudellisella kehityksellä en tarkoita sitä, että kaikkea lisää kaikille ja meille vielä enemmän. En tarkoita materia- ja energiavirtojen enkä rahaliikenteen jatkuvaa paisumista vaan sopeutumista siihen mikä on mahdollista.
"Jos väestö kasvaa loputtomasti, mikään kulutustaso ei ole riittävän pieni" Ekovihreiden seminaarissa sanottiin. Se on totta, mutta sama voidaan muutettavat muutettuina todeta muistakin uhkista. Lohdullista on, että tuossa lauseessa on jos eikä kun.
Käsittääkseni siis eräissä muissa asioissa "jos" tai "kun" on vielä pelottavampi kuin tässä. Tätä tarkoitin sanoessani, että väestöongelma saattaa hissun kissun ratketa, ellemme sössi muita suuria ongelmia. Esimerkiksi ilmastoa.
Ennustettu väestönkasvu itsessäänkin voi kaataa korttitalon, mutta sen edelle listaamani huolenaiheet tekevät -- epämääräisen arvioni mukaan -- sen vielä varmemmin, ellei niiden torjumiseen panosteta tarpeeksi. Enkä tarkoita vain rahaa vaan ennen kaikkea ajattelua. Mm. poliittista ja diplomaattista toimintaa, uskottavaa yhteisvastuun kantamista, sen mukaista tuotekehittelyä sekä muutoksia ja uskallusta arkielämässä.
Väkivalta ja kurjuus – siis suuri ennenaikainen kuolevuus -- voivat vähentää väestöä, mutta ensi kesän hyttyspopulaatio ei riipu siitä, montako tänä kesänä liiskataan. Sääskien tavoin myös ihmislaji osaa täyttää sille ekologisesti käyttökelpoisen tyhjän tilan hyvin nopeasti suhteessa niihin aikajänteisiin, joita me sanomme ajattelevamme. Satatuhatta vuottakin on pieni aika sarvikuonoille. Sitä vastoin muutama sata vuotta voi paisuttaa ihmislajin viuh minne vain.
Vakaa rauhantila voi syntyä vain oppimisen kautta. Mitä enemmän väkivaltaa, kurjuutta ja turvattomuutta, sitä epätodennäköisempää sellainen sopeutuminen on. Venäjällä enemmistön kurjuus vähentää nyt väestöä, mutta pelkään, että olojen hiukankin parantuessa buumi on samanlainen kuin Suomessa sodan jälkeen. Minä synnyin silloin.
Sanoin aiemmassa viestissäni (ekovi-listalle) että toivon linkkejä alustajien "kalvoihin", koska en välittäisi selostaa alustuksia. Korostan nyt vain seikkaa, jonka mainitsin ja jonka Reino Hjerppe erityisesti vahvisti. Tämä on tiedetty kauan: syntyvyys ja alle-viisivuotiaiden kuolevuus korreloivat vahvasti. Vaikutus on tietenkin kaksisuuntainen. Suuri syntyvyys lisää kurjuutta ja kurjuudessa kuollaan, mutta yleensä joku jää henkiin. Jos muuta vanhuudenturvaa ei ole, omia jälkeläisiä tuotetaan kaiken varalta paljon. Kun pikkulasten kuolevuus vähenee, seuraa vaihe, jossa väestö kasvaa nopeasti. Viipeen jälkeen syntyvyys alenee. Jos elämän yleinen turvallisuus kylliksi paranee, syntyvyys alenee ihan itsestään alle täyden uusiutumisen, kuten se Euroopan vauraissa osissa on tehnyt. Tuon kriittisen viipeen yli meidän pitäisi maailmaa auttaa.
On aika helppoa päätellä -- kun verrataan USA:han -- että tasa-arvoinen turvallisuus vaikuttaa enemmän kuin ynnätty kulutus. Tämä on itsessään lohdullinen näkökohta. Pelastus ei vaadi kulutuskilpailua vaan siitä tinkimistä. Veikkaan että Kiinassa suurin haaste talouden myllertyessä on pitää yllä aiemmin aikaansaatua luottamusta riittävään ja kaikkia koskevaan turvallisuuteen.
Evoluution kannalta kurjuus ja raju karsinta ovat hyväksi. Mieluummin silti tyytyisin kahteen silmään ja maaeläimen rooliin. Tekniikka auttaa lentämään ja sukeltamaan, jos se on tarpeen ja olot sallivat.