sunnuntaina, tammikuuta 26, 2014

Lounasaineistoa 20140128



Lounas tiistaina 28.1.2014 Baker`s


 Kevät 2014

Tiistaina 28.1.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 505

 Uusimaa-ohjelma ja Helsinki-visio, alustajina strategiapäällikkö Vesa Lipponen Uudenmaan ELY-keskuksesta ja arkkitehti Virpi Mamia Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta, kommentoijana professori Pentti Murole, juontaja Hannu Kalajoki (Luennoitsijat vaihtuneet, korjattu 21.1.)



Tiistaina 11.2.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 405

Lasten tulevaisuuskuvat eri maissa, alustaja KTM Hanna Lampi Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta, kommentoija professori Katariina Salmela-Aro Jyväskylän yliopistosta, juontaja Chris Kylander



Tiistaina 25.2.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 404

Metsäalan tulevaisuus, alustaja ohjelmajohtaja Lauri Hetemäki Euroopan metsäinstituutista, kommentoijat arkkitehti Tapani Launis ja professori Kari Mielikäinen Metsäntutkimuslaitoksesta, juontaja Pentti Räsänen


Tiistaina 11.3.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 404
Työelämän tulevaisuus ammattien muutoksessa, alustajat tutkimusjohtaja Petri Rouvinen ETLA ja ent.puheenjohtaja Mikko Mäenpää, juontaja ??

Tiistaina 25.3.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 505
Länsimaisen sivilisaation tulevaisuus vai auringonlasku, oliko Oswald Spengler oikeassa. Aiheesta alustavat tutkija Petri Kylliäinen Tampereen yliopistosta ja dosentti Marja Jalava Helsingin yliopistosta, kommentoi tohtoriTapani Launis, juontaa Hannu Kalajoki.  Tiistaina 8.4.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 505
Sosiaalisen median tulevaisuus yhteisöjen ympäristönä, alustajana strategiapäällikkö Tuija Aalto YLE, kommentoija kehitysjohtaja Jyrki Kasvi TIEKE, juontaja Matti Leskinen


Ehdolla syksylle 2014



Ajat

Parittomien viikkojen tiistait klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6

9.9.

23.9.

7.10.

21.10.

4.11.

18.11.

2.12.



Aiheita



Väestökehityksen säätely tulevaisuudessa, alustaja Väestöliitosta, Heli Vaaranen kutsutaan huhtikuussa lounaalle

Suomisen perhe 2040 – älykkäät sovellukset läsnä kaikkialla, alustaja Marleena Ahonen, Aalto-yliopisto , kommentoija mm, juontaja JJ




Muoti ja tulevaisuus, kts Futura 4/2013, Ana Nuutinen tekee ehdotuksen ja kutsutaan lounaalle

  
Kybernetiikka ohjausmekanismina tulevaisuudessa, alustaja FT, YTT Osmo Pekonen, kommentoija TkT, arkkitehti Tapani Launis, juontaja Chris Kylander , uusi ehdotus seuraavaan kokoukseen



Jakelun ja kaupan tulevaisuus, Reijo kehittelee



Ilmastonmuutoksen tilanne, ehdotus Kari Silferbergiltä



Pienhiukkaset tulevaisuuden uhkana,











Seuraava lounas




torstaina, tammikuuta 23, 2014

Maailmanloppujen tärkeysjärjestys, Ville Komsi


Määritelmiä:



(1)  ”Maailmanlopulla” tarkoitamme jotakin, mitä emme missään tapauksessa halua ja joka tuntuu paljonkin ikävämmältä kuin esim. oma kuolema. Käsityksemme sellaisista asioista vaihtelevat, mutta oletan että myös joitakin yhteisiä ajatuksia määritelmän mahdollisista sisällöistä saattaa löytyä joukostamme.

(2)   ”Tärkeysjärjestyksellä” tarkoitamme sitä, kuinka paljon paneutumista ja ponnistuksia (ajatuksia, aikaa, työtä, rahaa...) jonkin uhan torjumiseen juuri nyt olisi viisasta panostaa – suhteellisesti -- jotta kaikki ei romahtaisi;  siis jotta kaikki uhat eivät toteutuisi toistensa liipaisemina.


 Tällöin uhkien joukossa minun mielestäni ensimmäisenä on raju ilmastonmuutos, toisena eroosio ja muu maaperän pilaantuminen kuten suolaantuminen ja laterisoituminen (ei juurikaan Suomessa mutta muualla), kolmantena ketjureaktion kaltaisesti leviävä väkivalta, pelko, viha, yhteiskuntien ja yhteisöjen romahtaminen, kaoottinen terrorismi ja ydinaseiden käyttö. Vasta neljäntenä väestönkasvu.
Itsestäänselvyyksinä pidetyt piittaamattomuus ja kyynärpääkilpailu sekä näiden yllyttämät typerät elämäntavat -- liiallinen ja vääränlainen kulutus, haaskaus ja päästöt per nenä -- kilpailevat vahvasti tuosta neljännestä sijasta. Nekin varmaan ajaisivat ohi, ellei ilmastohuoli nyt hiukan jarruttelisi meitä.

Tärkein syy populaatipommin de-ränkkäykseen (perinteiseen malthusilaiseen diskurssiin verrattuna) on minulle siinä, että maapallon väestönkasvu on taittumassa. Sellaista eksponenttikäyrää ei enää näy, mihin kauhukuvana on totuttu. Ihmiskunta ei enää muistuta vasta-aloitettua mikrobiviljelmää. Öbaut kymmenessä tai yhdessätoista miljardissa käydään viimeisten arvioiden mukaan vuonna 2050 -- ja tämä on hirveän vaarallista aikaa -- mutta sitten voidaan näillä näkymin hiljalleen päästä laskevaan käyrään, ellei jokin muu uhka toteutuessaan tuhoa edes nykyisessä määrin vakaan ja rauhallisen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edellytyksiä.
Taloudellisella kehityksellä en tarkoita sitä, että kaikkea lisää kaikille ja meille vielä enemmän. En tarkoita materia- ja energiavirtojen enkä rahaliikenteen jatkuvaa paisumista vaan sopeutumista siihen mikä on mahdollista.
"Jos väestö kasvaa loputtomasti, mikään kulutustaso ei ole riittävän pieni" Ekovihreiden seminaarissa sanottiin. Se on totta, mutta sama voidaan muutettavat muutettuina todeta muistakin uhkista. Lohdullista on, että tuossa lauseessa on jos eikä kun.
Käsittääkseni siis eräissä muissa asioissa "jos" tai "kun" on vielä pelottavampi kuin tässä. Tätä tarkoitin sanoessani, että väestöongelma saattaa hissun kissun ratketa, ellemme sössi muita suuria ongelmia. Esimerkiksi ilmastoa.
Ennustettu väestönkasvu itsessäänkin voi kaataa korttitalon, mutta sen edelle listaamani huolenaiheet tekevät -- epämääräisen arvioni mukaan -- sen vielä varmemmin, ellei niiden torjumiseen panosteta tarpeeksi. Enkä tarkoita vain rahaa vaan ennen kaikkea ajattelua. Mm. poliittista ja diplomaattista toimintaa, uskottavaa yhteisvastuun kantamista, sen mukaista tuotekehittelyä sekä muutoksia ja uskallusta arkielämässä.
Väkivalta ja kurjuus – siis suuri ennenaikainen kuolevuus -- voivat vähentää väestöä, mutta ensi kesän hyttyspopulaatio ei riipu siitä, montako tänä kesänä liiskataan. Sääskien tavoin myös ihmislaji osaa täyttää sille ekologisesti käyttökelpoisen tyhjän tilan hyvin nopeasti suhteessa niihin aikajänteisiin, joita me sanomme ajattelevamme. Satatuhatta vuottakin on pieni aika sarvikuonoille. Sitä vastoin muutama sata vuotta voi paisuttaa ihmislajin viuh minne vain.
Vakaa rauhantila voi syntyä vain oppimisen kautta. Mitä enemmän väkivaltaa, kurjuutta ja turvattomuutta, sitä epätodennäköisempää sellainen sopeutuminen on. Venäjällä enemmistön kurjuus vähentää nyt väestöä, mutta pelkään, että olojen hiukankin parantuessa buumi on samanlainen kuin Suomessa sodan jälkeen. Minä synnyin silloin.
Sanoin aiemmassa viestissäni (ekovi-listalle) että toivon linkkejä alustajien "kalvoihin", koska en välittäisi selostaa alustuksia. Korostan nyt vain seikkaa, jonka mainitsin ja jonka Reino Hjerppe erityisesti vahvisti. Tämä on tiedetty kauan: syntyvyys ja alle-viisivuotiaiden kuolevuus korreloivat vahvasti. Vaikutus on tietenkin kaksisuuntainen. Suuri syntyvyys lisää kurjuutta ja kurjuudessa kuollaan, mutta yleensä joku jää henkiin. Jos muuta vanhuudenturvaa ei ole, omia jälkeläisiä tuotetaan kaiken varalta paljon. Kun pikkulasten kuolevuus vähenee, seuraa vaihe, jossa väestö kasvaa nopeasti. Viipeen jälkeen syntyvyys alenee. Jos elämän yleinen turvallisuus kylliksi paranee, syntyvyys alenee ihan itsestään alle täyden uusiutumisen, kuten se Euroopan vauraissa osissa on tehnyt. Tuon kriittisen viipeen yli meidän pitäisi maailmaa auttaa.
On aika helppoa päätellä -- kun verrataan USA:han -- että tasa-arvoinen turvallisuus vaikuttaa enemmän kuin ynnätty kulutus. Tämä on itsessään lohdullinen näkökohta. Pelastus ei vaadi kulutuskilpailua vaan siitä tinkimistä. Veikkaan että Kiinassa suurin haaste talouden myllertyessä on pitää yllä aiemmin aikaansaatua luottamusta riittävään ja kaikkia koskevaan turvallisuuteen.
Evoluution kannalta kurjuus ja raju karsinta ovat hyväksi. Mieluummin silti tyytyisin kahteen silmään ja maaeläimen rooliin. Tekniikka auttaa lentämään ja sukeltamaan, jos se on tarpeen ja olot sallivat.





Sanojen pelotteluvoimaa, Ville Komsi

Kommentteja Tutuhesa-listan viesteihin

Niinpä. Sanoissa on pelotteluvoimaa. Ja kun lisäksi "kauhusanaa" pystyy käyttämään todellisempien kauhujen kiertämiseen, siihen tartutaan ja tykästytään.

"Väestöräjähdys" on tällainen sana, on ollut jo kauan. Georg Borgström sen kai keksi joskus 40- tai 50-luvulla, ja se oli silloin aivan perusteltu. Vielä 70- vaikutti uskottavalta -- jos uskalsi ajatella -- että ihmislaji kokonaisuutena lisääntyisi eksponentiaalisesti, jolloin yht'äkkiä edessämme olisi joka suunnassa vain nälkään kuollutta tai tukehtunutta lihaa. Tai mahdollisesti ydinsotien ja väestöräjähdysten vuorottelua muutaman sukupolven välein.

Sitten monet alkoivat käyttää kyseistä käsitettä alibina piittaamattomuudelle missä tahansa muussa asiassa. Yhä helpommin sanottiin: mitä väliä on tuolla tai tällä, kun väestöräjähdys kuitenkin on se ainoa asia, josta pitäisi huolestua ... ja kun se lisäksi on kokonaan afrikkalaisten vika ... niin ei sillä ole mitään väliä mitä me teemme...

Katsokaa nettihuutelua tänään: tuo sama ajatus elää ja voi hyvin.

Jos 70-luvulla ja siitä eteenpäin yritti sanoa, että hurjasti lisääntyville pitäisi viedä tai antaa jotakin tai jeesata hankkimaan: lukutaitoa, terveydenhoitoa, valistusta, vanhuudenturvaa, ehkäisyvälineitä ... jeesata sellaisessa kehityksessä, joka voimaannuttaisi ihmisiä, varsinkin naisia, jotta niilläkin olisi kanttia sanoa ei ... niin tämähän ei mennyt yleiseen jakeluun ensinkään.

Ei, karjuttiin. Niille vielä apua? Kun ne jo muutenkin lisääntyvät liikaa!

Ihan ääneen ei kehdattu sanoa, mutta tarkoitettiin:  on vietävä niille kurjuutta, jotta kuolevat.  Ja toisaalta ainakin vielä 70-luvulla julistettiin vakavalla naamalla, että meidän suomalaisten täytyy ottaa enemmän oppia kaniineista, jotta emme jäisi jalkoihin. Kyllä tämäkin ajatus vielä elää.

Talvella 83-84 jouduin sattumoisin osallistumaan enemmänkin keskusteluun kehitysavusta ja perustarpeista. Silloinkin monet kansanedustajat ja muut mielipidevaikuttajat tarrautuivat tuollaiseen heille helppoon ja mukavaan ajatukseen. Se oli ahdistavaa.

Jakeluun ei totisesti helpolla mennyt se muutamalla lauseella perusteltavissa oleva ja käytännössä todeksi nähty ajatus, että elinolojen paraneminen kaikkein kurjimpien kohdalla -- mihin jopa meiltäkin joku pennonen löytyisi jos pidettäisiin tärkeänä -- ei saisikaan yhteistä biomassaamme pursumaan reunojen yli vaan päinvastoin alkaisi pikkuhiljaa taivuttaa väestökäyrää tasaiseksi niin kuin meilläkin on tapahtunut. Ei mennyt jakeluun ainakaan niin, että olisi kehdattu myöntää.

Oli houkuttelevan helppoa sanoa vain, että katsokaa väestöräjähdystä... Ja ettei meidän rahoja pidä panna kankkulan kaivoon vaan rajavartiointiin.

Tätä näkyy vieläkin: joko tietämätöntä, älyllisesti ontuvaa tai valheellista vastaanjankutusta. Älkää niistä jääkarhuista nyt puhuko... älkää muoviroskasta vaahdotko... sama se on paljonko tässä bensaa palaa ... kun väestöräjähdys. Kun se kumminkin on ainoa uhka ja kaiken syy. Ja kyllähän te tiedätte, mikä siihen auttaa, me vaan ei saada sanoa sitä.

Murahdus 1: Joo, nuppimäärä nousee vielä sinne 11 miljardiin, jos mitään ei tehdä, ja se on ihan turhan paljon. Kuitenkin, jos maailma pysyy kasassa, se alkaa sitten laskea.

Murahdus 2: Edellä sanottu perustuu UNFPA:n arvioon siitä kuinka käy, jos mitään uutta ja erityistä ei tapahdu. Tuo ”lohdullisuus” ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt sopii vain vihellellä. Paljon enemmän pitäisi tehdä pelkästään armeliaisuussyistä. Valistusta ja apua. Kaikkea sitä mitä ylempänä on lueteltu. Sellaista, mikä samalla loiventaisi kasvukäyrää nopeammin kuin on ennustettu. Mutta kuinka moni tajuaa tämän? Kuinka moni välittää mistään?

= = =

Olen siis alkanut pitää tuota sekä tajuntaan pureutuvaa että silmälapuksi kelpaavaa, väkevää sanaa "väestöräjähdys" ongelmana itsessään.

Jauhan tätä vielä toisen kierroksen verran jäljempänä, mikäli sallitaan. Pari muuta kommenttia väliin.

Y.Myllylä:  ”” Ilmastonmuutos lähti tulemaan keskustelun keskiöön 2006-2007 kuin puun takaa voimakkaana.”” 

Niinpä. Kasvihuoneilmiön luonne ja sen voimistumiseen liittyvä uhka olivat jo 70-luvulla hätäilijäpiireissä (käytän termiä ennen kuin kukaan muu ehtii käyttää) oikein hyvin tunnettuja ja ymmärrettyjä. Tiedän varmasti, koska pidin vuosikymmenen loppupuoliskolla joitakin yleissivistäviä kursseja mm. tästä asiasta kesälukioissa ja vastaavissa. Mutta siitä, että jokin uhka tiedetään hyvin suurella todennäköisyydellä olemassa olevaksi, voi helposti kulua 30 vuotta siihen, että edes ns. sivistyneissä maissa keskimääräinen kansalainen on kuullut siitä jotakin.

Joten ei tarvitse ihmetellä, miksi on kiire ja hätä sitten lopulta, kun väkijoukko myöntää että tuolla on jotakin ikävää puun takana.

T.Koivula:  ”” Paljastuu, että poraukset aiheuttvat ylimääräisiä järistyksiä - - -  Joku voisi varmaan heti sanoa, onko tällainen teoriassakaan mahdollista öljynporausten yhteydessä?””
Kiinnostaisi minuakin tietää. Sen tiedän, että suurten patoaltaiden kohdalla yhtenä ihan vakavasti otettavana vaaratekijänä on luonnollisten järistysten ohella vesimassan painon sekä sen (ja padon) alla olevien maakerrosten entistä suuremman vettymisen aiheuttama ”RIS” (reservoir-induced seismicity).
Entäpä sitten öljyn ja kaasun poistaminen ja niitä raskaamman suolaveden tunkeutuminen tilalle? En väitä yhtään mitään, mutta tietojani kernaasti lisäisin.
 T.Lahtela:  ””Jonkin aikaa minua on vaivannut arvio siitä että käsite "kasvihuoneilmiö" on joko kulunut tai ei juuri koskaan ole mennyt hyvin yleisön tajuntaan. Toivottavasti mekin voimme etsiä uuden vastaavan nimikkeen joka voisi purra tätä paremmin.””
Y.Myllylä:  ””Joskus voi tosiaan olla hyvä jättää "muotisanat" vähäksi aikaa sivuun ja yrittää selittää haluamaansa asiaan toisin sanoin. Tänään ajattelin
seminaarissa, että pitäisi pystyä puhumaan käyttämättä sanoja "osaaminen" tai "kilpailukyky" tai " rakennemuutos". Asioille varmaan löytyy synonyymejä tai sanontoja, jotka aukaisevat sen, mitä puhuja niillä tarkoittaa kulloinkin.””

Tuo on varmasti totta. Saman sanan tai käsitteen toistaminen alkaa puuduttaa aivot. Normaali ihminen alkaa joko kuolata tai torjua.

Käsite tai asia, josta kuulija ei tykkää – olkoon miten tosi ja tärkeä tahansa – alkaa kuulostaa stiiknafuulialta, ja kuulija työntää sen fuula-lokeroon. Puhuja tai kirjoittaja taas saattaa ajautua jonkinlaiseen ryhmä-autistiseen hypetykseen, jossa pelkästään signaalisanan (esim. ”patriarkaatti”) maiskuttelu antaa tunteen, että oikealla asialla ollaan.

Mitä tästä opimme: kannattaa kertoa eri tavoin. Kannattaa ihan varta vasten käyttää erilaisia ja erityylisiä ilmauksia ja vertauksia ja riitasointuja niinku vaikka:  ”… Joudumme asettamaan teemaamme liittyvän kysymyksen: miten sä selittäisit tän bultsarille?”   Tai:  ”…Naapurin deegulle sosiaalitoimen keskeispalvelujen digitalisointi on ihan ällöpaha juttu”.

Tässä voi yhtä aikaa olla kaksi eri tarkoitusta: (a) tönäisenpä lukijan tai kuulijan hereille – aina välillä kun sen aivokäyrä on alkanut olla vaakasuora -- ja (b) johdattelenpa äkkiarvaamatta jutun ihan muuta tietä kuin tavallisesti siihen, mitä edellä tarkoitettu yleisöyksikkö ei missään tapauksessa olisi halunnut kuulla ja mitä se ei olisi ollenkaan ruvennut kuuntelemaan, jos se olisi tiennyt mitä on tulossa.

Yleensä kannattaa paremmin mennä keittiönovesta kuin pääportaita pitkin.

Lisään ”menestyksen” niiden hömppäsanojen joukkoon, joita en ikinä enää haluaisi kuulla. Jos kaupunkiseutu menestyy, kuka silloin lihoo? Ja tartteeko sen lihoa?

K.Silfverberg:  
””Jos ja kun nykyinen ilmastonmuutosprosessi on äitymässä hallitsemattomaksi, voitaneen puhua ilmastokatastrofista. Sen vaikutukset eivät kuitenkaan ole yhtä vakavia kaikkialla maapallolla. Pahimmat katastrofivaikutukset kohdistunevat siihen osaan ihmiskuntaa, joka on vähiten syypää ongelman syntymiseen.””

Mun ehdotukseni. Tässä alettaisiin ensin käyttää pitkähköä ja itsensä selittävää ilmausta, kunnes ihmiset asteittain oppisivat muistamaan lyhyen sanan ”sisäisen” merkityksen:

"ilmastonmuutosperäinen (ilmastonmuutoksesta aiheutuva) tuho"  >
 ”ilmastoperäinen tuho"  >  "ilmastotuho"  >  "isotuho"

Mä voisinkin ryhtyä heti käyttämään tällaista käsiteketjua.  En kuitenkaan tarkoita, että tässä olisi ikuinen vastaus kaikkiin kysymyksiin.  En yritä kirjoittaa pyhää kirjaa enkä viimeistä sanaa.

Y.Myllylä: 
” Ei ole vaikea arvata, että koko IPCC-prosessi ajautuu taas vaikeuksiin.”  … 
Ei tosiaan ole, kun niin monet tahtovat ajaa sen vaikeuksiin. Jotkut siksi etteivät kestä kohdata mitään kauhukuvaa: aggressiivinen kamelikurkiefekti. Toiset siksi, että muuten vain inhoavat ikäviä sanansaattajia ja haluavat ampua ne. Kolmannet siksi että on kauhean kivaa lällättää porukalla vaikka ei yhtään tietäsi mistä puhutaan: varhaisteini-efekti. Ja neljännet siksi, että heillä on oma välitön etu kyseessä. Nämä neljännet ovat ylivoimaisesti suurin uhka, sillä he äänestävät miljardeilla dollareilla. Sitä paitsi Koch-veljekset tietävät ehtivänsä kuolla, ennen kuin todella rymisee.

tiistaina, tammikuuta 14, 2014

Autoilusta robottikyytiin






Tuttua kuulijajoukkoa



Risto
" Viidessä minuutissa soitosta auto oven edessä koko Suomessa!" Näin markkinoi Risto Linturi robottiautoilun aatetta Tutuhesan tilaisuudessa tiistaian 14.1. 2014. Tähän tarvittaisiin vain miljoona henkilöautoa nykyisten kolmen miljoonan sijaan eikä ajokorttia tarvittaisi. Myös tavaraliikenne siirtyisi itseajavien autojen hoidettavaksi.


Google on luvannut itseajavan auton markkinoille vuonna 2017. Suuret autonvalmistajat ovat kokeneet tarpeelliseksi tulla kisaan mukaan ja lupaavat omia autojaan vuonna 2020. Toistaiseksi itseajavat autoa ovat sallittuja joissakin USA:n osavaltiossa ehdolla, että mukana on ajotaitoinen valvoja.

Riston mukaan robottiliikenteeseen kannatta jo varautua lopettamalla kuljettajakoulutus ja pysäköintilaitosten rakentaminen. Siirtymävaiheessa kannattaa olla ensimmäisten joukossa, jolloin saadaan siirtymisen edut heti käyttöön.

Kuljetuksiin on tulossa myös muuta uutta tekniikkaa, esimerkiksi kevyet tavarat voidaan kuljettaa nelikopterilla.

Lataa tilaisuuden äänite tästä.

Automattisen liikenteen metropolivisio


Risto A-talkissa 16.1.2014



Videoita itseajavista autoista.

Ei, ei, ei Penan blogista.



Keskustelu kulkee




 



Lounaskirjaus 20140114

Lounas 20140114 klo 13 Baker´s

Läsnä: Tapani Launis, Risto Vaissi, Arto Salmela, Hannu Kalajoki, Chris Kylander, Pentti Räsänen, Matti Leskinen, Timo Lahtela ja Reijo Korhonen.


Kevät 2014

Tiistaina 14.1.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6 , Sali 505
Robotit tulevaisuuden liikenteessä, alustaja muutosjohtaja Risto Linturi Sovelto Oy, kommentoija tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta, juontaja Reijo Korhonen

Tiistaina 28.1.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 505
 Uusimaa-ohjelma ja Helsinki-visio, alustajina strategiapäällikkö Vesa Lipponen Uudenmaan ELY-keskuksesta ja arkkitehti Virpi Mamia Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta, kommentoijana professori Pentti Murole, juontaja Hannu Kalajoki (Luennoitsijat vaihtuneet, korjattu 21.1.)

Tiistaina 11.2.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 405
Lasten tulevaisuuskuvat eri maissa, alustaja KTM Hanna Lampi Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta, kommentoija professori Katariina Salmela-Aro Jyväskylän yliopistosta, juontaja Chris Kylander

Tiistaina 25.2.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 404
Metsäalan tulevaisuus, alustaja ohjelmajohtaja Lauri Hetemäki Euroopan metsäinstituutista, kommentoijat arkkitehti Tapani Launis ja professori Kari Mielikäinen Metsäntutkimuslaitoksesta, juontaja Pentti Räsänen

Tiistaina 11.3.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 404
Työelämän tulevaisuus ammattien muutoksessa, alustajat tutkimusjohtaja Petri Rouvinen ETLA ja ent.puheenjohtaja Mikko Mäenpää, juontaja ??

Tiistaina 25.3.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 505
Länsimaisen kulttuurin/sivilisaation tulevaisuus systeemisestä näkökulmasta, alustaja professori Petri Kylliäinen Tampereen yliopistosta, kommentoija NN, juontaja Hannu Kalajoki.

Tiistaina 8.4.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 505
Sosiaalisen median tulevaisuus yhteisöjen ympäristönä, alustajina some-asiantuntija,kommentoija kehitysjohtaja Jyrki Kasvi TIEKE, juontaja Matti Leskinen

Ehdolla syksylle 2014

Ajat
Parittomien viikkojen tiistait klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6
9.9.
23.9.
7.10.
21.10.
4.11.
18.11.
2.12.

Aiheita

Väestökehityksen säätely tulevaisuudessa, alustaja Väestöliitosta, Heli Vaaranen kutsutaan huhtikuussa lounaalle
Suomisen perhe 2040 – älykkäät sovellukset läsnä kaikkialla, alustaja Marleena Ahonen, Aalto-yliopisto , kommentoija mm, juontaja JJ

Muoti ja tulevaisuus, kts Futura 4/2013, Ana Nuutinen tekee ehdotuksen ja kutsutaan lounaalle
  
Kybernetiikka ohjausmekanismina tulevaisuudessa, alustaja FT, YTT Osmo Pekonen, kommentoija TkT, arkkitehti Tapani Launis, juontaja Chris Kylander , uusi ehdotus seuraavaan kokoukseen

Jakelun ja kaupan tulevaisuus, Reijo kehittelee




Seuraava lounas

Tiistaina 28.1 klo 13 Baker´s

sunnuntaina, tammikuuta 12, 2014

Lounasaineisto 20140114

Lounasaineisto 20140114

Lounas 20140114 klo 13 Baker´s

Asioita
- kevät 2014
- - juontajat 14.1. ja 28.11
–- aihe 11.3 ( ja 8.4)
– - kommentoija 25.3.
- syksy 2014
– - aiheita
- yhteistyö / Saferglobe
– kuka osallistuu


Kevät 2014

Tiistaina 14.1.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6 , Sali 505
Robotit tulevaisuuden liikenteessä, alustaja muutosjohtaja Risto Linturi Sovelto Oy, kommentoija tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta, juontaja ??

Tiistaina 28.1.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 505
 Uusimaa-ohjelma ja Helsinki-visio, alustajina vuorovaikuttaja Lauri Kuukasjärvi Uudenmaan liitosta ja yleiskaavasuunnittelija Heikki Salmikivi Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta, kommentoijana professori Pentti Murole, juontaja ??

Tiistaina 11.2.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 405
Lasten tulevaisuuskuvat eri maissa, alustaja KTM Hanna Lampi Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta, kommentoija professori Katariina Salmela-Aro Jyväskylän yliopistosta, juontaja Chris Kylander

Tiistaina 25.2.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 404
Metsäalan tulevaisuus, alustaja ohjelmajohtaja Lauri Hetemäki Euroopan metsäinstituutista, kommentoijat arkkitehti Tapani Launis ja professori Kari Mielikäinen Metsäntutkimuslaitoksesta, juontaja Pentti Räsänen

Tiistaina 11.3.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 404
Aihe auki

Tiistaina 25.3.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 505
Länsimaisen kulttuurin/sivilisaation tulevaisuus systeemisestä näkökulmasta, alustaja professori Petri Kylliäinen Tampereen yliopistosta, kommentoija NN, juontaja Hannu Kalajoki.

Tiistaina 8.4.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 505
Some ja sen käyttö Tutuhesassa


Ehdolla syksylle 2014

Ajat
Parittomien viikkojen tiistait klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6
9.9.
23.9.
7.10.
21.10.
4.11.
18.11.
2.12.

Aiheita



Väestökehityksen säätely tulevaisuudessa, alustaja Väestöliitosta
Suomisen perhe 2040 – älykkäät sovellukset läsnä kaikkialla, alustaja Marleena Ahonen, Aalto-yliopisto , kommentoija mm, juontaja JJ

Väestön ikääntymisen ja muodin suhde, alustaja Sonja Iltanen-Tähkävuori
  
Kybernetiikka ohjausmekanismina tulevaisuudessa, alustaja FT, YTT Osmo Pekonen, kommentoija TkT, arkkitehti Tapani Launis, juontaja Chris Kylander

Jakelun ja kaupan tulevaisuus, Reijo kehittelee

Lisää aiheita
 http://tutuhesa.blogspot.fi/2013/10/kirjaus-lounaalta-20131008.html


Ideointityöpajan ideointi 22.3.2014

Pienehkössä ideointityöpajassa (30 henkeä?)
tulevaisuudentutkijat ja Safergloben rauhan-ja turvallisuudentutkijat yhdessä
pohtisivat tulevaisuutta. Voisimme ehkä esim. miettiä 20-100 vuoden
aikaperspektiivillä, ei vain 5-10 vuotta eteenpäin.
Lisätietoja Saferglobesta http://www.saferglobe.fi/

Kuka olisi kiinnostunut?


Seuraava lounas


tiistaina, tammikuuta 07, 2014

Kevään 2014 tilaisuudet

Kevät 2014 
 
Tiistaina 14.1.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6
Robotit tulevaisuuden liikenteessä, alustaja muutosjohtaja Risto Linturi Sovelto Oy, kommentoija tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta
Tiistaina 28.1.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6
 Uusimaa-ohjelma ja Helsinki-visio, alustajina vuorovaikuttaja Lauri Kuukasjärvi Uudenmaan liitosta ja yleiskaavasuunnittelija Heikki Salmikivi Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta, kommentoijana professori Pentti Murole.
Tiistaina 11.2.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6
Lasten tulevaisuuskuvat eri maissa, alustaja KTM Hanna Lampi Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta, kommentoija professori Katariina Salmela-Aro Jyväskylän yliopistosta, juontaja Chris Kylander
Tiistaina 25.2.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6

Metsäalan tulevaisuus, alustaja ohjelmajohtaja Lauri Hetemäki Euroopan metsäinstituutista, kommentoijat arkkitehti Tapani Launis ja professori Kari Mielikäinen Metsäntutkimuslaitoksesta, juontaja Pentti Räsänen

Tiistaina 11.3.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6

Väestökehityksen säätely tulevaisuudessa, alustaja Väestöliitosta

Tiistaina 25.3.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6

Länsimaisen kulttuurin/sivilisaation tulevaisuus systeemisestä näkökulmasta, alustaja professori Petri Kylliäinen Tampereen yliopistosta, kommentoija NN, juontaja Hannu Kalajoki.

Tiistaina 8.4.2014 klo 17-20 Tieteiden talo, Kirkkokatu 6
Some ja sen käyttö Tutuhesassa


perjantaina, joulukuuta 06, 2013

Itsenäisyyspuhetta 6.12.2013


Tapani Launis

Suomi uuteen nousun, neljä koria:


-Humaanit voimavarat, kansalaiset ja sosiaalinen näkökulma.


Kansa on jakautumassa ja perinteinen talonpoikainen yhteiskunta hajoamassa. Estettävä tämän kehityksen jatkuminen. Nykyinen valtiollinen kuristuspolitiikka vain kiihdyttää tätä kehitystä ja kohdistuu useimmiten vähäosaisiin ja lamauttaa yhteiskunnan toimintaa. Kansantalouden elvytyksen avulla on luotava uutta voimaa kaikkien yhteiskunnan toimintojen kehittämiseen, työllisyys säilytettävä ja poistettava tulonjakoon liittyvä eriarvoisuus.


Ratkaisua hyvinvoinnin ongelmiin ei löydy passiivisin yhteiskuntapoliittisin keinoin, jättämällä yhteiskunnan perinteinen palvelutarjonta markkinoiden armoille tai tarjoamalla kansalaisille minimi-selviytymispaketin, jonka jonka ylittävä osuus hoidetaan ostopalveluina ulkoistetussa palvelutarjonnassa. Koulutus-, terveys- ja sosiaalipolitiikassa on noudatettava hyvinvointiyhteiskunnan toimintaperiaatteita ja saavutettavuutta perinteisen pohjoismaisen mallin mukaisesti, ja niiden kehittämiseen on nykyisten säästötoimenpiteiden sijasta suunnattava lisää julkisia varoja.


Tuotanto- ja työelämässä tulee tukea aktivoivaa innovatiivisuutta ja osaamista yrittäjyyttä lisäävän ja tukevan valtion ohjauksen avulla. Yksityisellä sektorilla korjataan myös näin markkinatalouden valuvikoja pienyrittäjyyttä suosivaksi. Valtion rooli yritystoimintaa kohtaan ja valtionohjaus valtion vaikutuspiiriin kuuluvassa tuotannosa on ollut tähän asti lähes paapovaa ja kansallisten etujen valvonnan kannalta heikkoa. Esimerkiksi suuryrityksiä suosiva veropolitiikka ei tuo maahamme ratkaisevalla tavalla lisää työpaikkoja ja investointeja.


Tuotantoa tukemaan tarvitaan tutkimus ja kehittämistoimintaa, mutta ei tule kiinnittää huomiota pelkästään suppeisiin hyötynäkökohtiin. Nykyisin tutkimusrahat on suunnattu pääsääntöisesti vain suurimpien yritysten hyväksi ja ilman kansakuntamme kehittämisen kokonaistavoitteitta tai toteuttamiskelpoisia kehittämisohjelmia. Nyt alasajautunutta perustutkimusta tulee elvyttää ja kehittää edelleen yliopistoissa, korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa palvelemaan maamme tuotannon monipuolista kehittämistä avoimella ja kaikkea innovatiivista toimintaa kehittävällä tavalla.


Kaikki ansiotulot, voitot, osingot ja rahaliikenteen tapahtumat on voitava verottaa ja käyttää yhteiskunnan hyväksi yhtenäistetyllä verotustavalla. Tulot, omaisuus ja muut ansiot on verotettava yhtenäisen käytännön mukaan progressiivisesti. Epäsuora kulutusverotus ja tasaverotus suosii suurituloisia ja lisää eriarvoisuutta pakollisten arkisten palvelujen käytössä.


Keskittämiseen tähtäävä aluepolitiikka jättää osan väestöstämme heitteille ja yhteiskunnallisten palvelujen ulkopuolelle. Tasa-arvoinen alueellinen kehittäminen on kansakunnan olemassaolon perusta, ja on maa-alueittemme hallinnan sekä maanpuolustuksenkin kannalta tärkeää. Näin luodaan maallemme toimintaympäristö, jossa otetaan käyttöön Suomen pienen mutta lahjakkaan populaation kansalliset voimavarat kannustavalla tavalla. Koko kansakunnan henkiset ja fyysiset voimavarat saadaan siten käyttöön. Nykyisin on kehitys päinvastaista.


Työelämästä pois siirtyneitä ihmisiä ei saa jättää yksin. Tämä on myös väärin ymmärrettyä vapautta ja markkinatalouden tulkintaa. Markkinat eivät automaattisesti ohjaa kansakuntaa vireään yritystoimintaan ja mahdollista kansalaisten vaurastumista. Uusliberalismin siivittämänä kulkee kehitys nykyisin päinvastaiseen suuntaan. Yritystoiminnan keskittyminen yli kansallisten rajojen merkitsee rahavirtojen suuntautumista ulos maasta ja on yhteiskuntamme voimavarojen vääränlaista hyödyntämistä. Talouselämä ja tuotanto vinoutuu ja kaikkia kansallisia resursseja ei pystystä näin hyödyntämään. Työttömyys ja yhteiskunnan pahoinvointi lisääntyy, niidenkin kohdalla jotka ovat jääneet työelämän yhä kovenevan kilpailun piiriin.


-Resurssitalous


Valtakunnan materiaaliset ympäristölliset resurssit hyödynnettävä koko kansan hyväksi. Kaikki mikä maan pinnalla kasvaa ja elää sekä on löydettävissä pinnan alta on yhteistä kansallisvarantoamme. Metsävarat inventoitava ja arvioitava uudelleen sekä uusin perustein, ei yhtiöiden tuottavuuden kannalta vaan kansantaloudellisten seikkojen valossa. Käynnistettävä puun jatkojalostamiseen tähtäävä uusi tutkimus ja kehitystoiminta. Myös perinteinen korkealaatuisen pitkäkuituisen puun entisenlainen hyödyntäminen turvattava alkutuotannossa. Maanalaiset mineraalivarat ja kaivostoiminta saatava julkiseen hallintaan, hyödyntämiseen ja strategisilla teollisuudenhaaroilla myös valtion omistukseen. Lisäksi tulee varautua myös luonnon peruselementtien, kuten puhtaan veden kaupallisen hyödyntämisen valvontaan.


Maanpäällisten ja maanalaisten resurssien hyödyntämiseksi on perustettava kansallinen yhtiö ja rahasto Norjan esimerkin mukaisesti (Statoil ja Oljefondet). Kaivoslaki uusittava perusteellisesti. Valtion omistusta lisättävä perusteollisuudessa. Varsinkin arktinen ulottuvuus ja siihen liittyvä offshore-osaaminen on kerättävä yhtenäisen kansallisen projektin puitteisiin pooliksi, joka sisältää raskaan teollisuuden pitkäjänteisen kehittämisen kansallisessa hallinnassa tai omistuksessa.


ICT- sektorista on muodostettava samanlaisen kansallinen kehittämisklusteri, jossa ei oltaisi riippuvaisia kansainvälisistä talouselämän heilahteluista ja ulkopuolisista intresseistä, niinkuin on tapahtunut hiljattain.


-Rahatalous


Maamme talouselämä on kytkeytynyt tiiviisti globaalin rahatalouden liikkeisiin. Globaalin ja EUn rahatalouden vaikutukset arvioitava perinpohjin uudelleen kansallisen rahatalouden sääntelyn aikaansaamiseksi ja kansallisten etujemme mukaisesti. Vaikka rahaliittoon kuuluminen tuo tiettyä turvallisuutta varsinkin asiansa hyvin hoitaneille kansakunnille, menetetään kansallisen säätelyn mahdollisuus ja maakohtaiset elvyttävät toimenpiteet tulevat vaikeiksi. Tuloksena on nykyinen kuristuspolitiikka. Nykyinen "vapaa" pääomien liikkuminen, pääomien ja voittojen virtaaminen ulkomaille on estettävä. Veronkierto ja voittojen vieminen veroparatiiseihin sekä suojatuille tileille ja muut "verokikkailut" estettävä lainsäädännöllisin ja veropoliittisin keinoin. Rahaliikenteen spekulatiiviä transaktioita valvottava ja pystyttävä verottamaan. Korko- ja kurssikeinottelu estettävä kansainvälisen valvonnan ja lainsäädännön avulla.


Jos ulkomaiset sijoittajat tulevat Suomeen on heidän sopeutettava toimintansa kansakunnan etujen mukaisesti, eikä globaalin uusliberaalin markkinatalouden periaatteiden mukaisesti. Tämänlainen ajattelu on saamassa uutta voimaa myös EU:n voimakkaiden valtioiden kuten Saksan nostaessa kansallisten etujen mukaista profiiliaan ja selvästi on havaittavissa myös federalismipyrkimysten heikentymistä EU:ssa. Rahatalouden keskittyminen EU:ssa lisää vain vahvempien spekulatiivisten toimijoiden, pankkien yms etuja ja elvyttävätkin rahatalouden toimenpiteet eivät ulotu tavallisten kansalaisten eduksi. Tämä on nähty Kreikan ja muiden kriisiytyneiden kansantalouksien kohdalla.


Nykyinen hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamisen "kestävyysvaje" pytytään poistamaan jo olemassaolevien julkisen vallan vaikutuspiirissä olevien rahastovarojen (eläkerahastot ja erilaiset reservirahastot) käytöllä. Kyseiset varat on käytettävä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen eikä rahoja tule käyttää globaaliin liiketoimintaan. Suomeen voidaan luoda julkinen rahoitusmekanismi, kansallinen projekti, jonka avulla kansalliset henkiset ja fyysiset voimavarat sekä ympäristön resurssit voidaan käyttää hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.


-Globaalit kytkennät


Energiatalous, teollinen tuotanto ja elinympäristön rakentuminen sopeutettava ympäristön edellytyksiin. Näin pyritään luonnonresurssien hallittuun tasapainoiseen käyttöön ja vältetään luonnonympäristön liiallista kuormitusta. Samalla on arvioitava vaikutukset ilmastomuutokseen. Fraasinomaisesti jatkuvasti esitetyt kestävän kehityksen periaatteet on vietävä käytännön toimintaan, on siirryttävä sanoista tekoihin.
 

Pohjoismaat ovat aina toimineet kansainvälisenä omatuntona ja esimerkkinä yhteiskunnallisissa ja ympäristöllisissä kysymyksissä. Nyt tämä rooli on hämärtynyt. Suomi voi ottaa tässä mielessä esimerkillisen roolin ja soveltaa kestävää kehitystä ja ekologisia periaatteita omien resurssiensa puitteissa. Luonnonresurssien, ilman, maan ja veden, metsien ja mineraalien käyttö on tutkittava entistä kattavammin ja niihin liittyvä liiketoiminta tulee tapahtua siten, että koituvat hyödyt jakautuvat kansalaisille tasa-arvoisesti. Inhimillisten ja materiaalisten resurssien hyödyntäminen ei saa olla sidoksissa yhä keskittyneempään kansainvälisten suuryritysten toimintaan, spekulatiivisen globaalin rahatalouden jo tuotannosta irroittautuneeseen vain voittoa tavoittelevaan toimintaan. Kansallisten hyötynäkökohtien toteuttaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito on täysin mahdollista jos puretaan esteet kehityksen esteet ja ruvetaan talkoisiin, minkä suomalaiset kyllä osaavat.
 

Tapani Launis FRSA (Royal Society of Arts)
Tekniikan tohtori, arkkitehti, R&D
tapani.launis(at)gmail.com.