tiistaina, marraskuuta 13, 2007

Ohjeet tutuhesa-listalle

Viestit lähetetään osoitteeseen tutuhesa@lista.tsv.fi
Arkistointia varten viesti pitää lähettää myös osoitteeseen tutuhesa@yahoogroups.com

Roskapostin estämiseksi listalle voi lähettää viestejä suoraan vain listalla olevista osoitteista, muut tulevat listan omistajan kautta ja lähetetään ositteeseen matti.leskinen(at)iki.fi . Liitetiedostoja ei listalle virusturvan vuoksi pidä lähettää.


Listalle liittyminen tapahtuu lähettämällä viesti subscribe tutuhesa osoitteeseen majordomo@lista.tsv.fi
Erotessa lähetetään viesti unsubscribe tutuhesa samaan osoitteeseen.
L
istan omistaja voi hoitaa viestit, liittymiset ja eroamiset, ellei itsepalvelu onnistu. Lähetä tällöin viesti osoitteeseen matti.leskinen(iki.fi). Ei listalle.
Aiempaa listakeskustelua voit käydä katsomassa osoitteessa.
http://groups.yahoo.com/group/tutuhesa/messages
Blogiin http://tutuhesa.blogspot.com/ kootaan viestien yhteenvetoja ja lausunto ym. luonnoksia.

Seuran sivut löytyvät osoitteesta
http://www.futurasociety.fi/
Siellä voi ilmoittautua seuran jäseneksi, katsoa järjestettävät tilaisuudet ja tutustua aiempien tilaisuuksien aineistoon.
Iiris (toimisto(at)futurasociety.fi) lähettää lisäksi viestejä seuran jäsenille, jotka ovat ilmoittaneet hänelle sähköpostinsa.

Listalla noudatetaan oheisia hyvän keskustelun sääntöjä. Määrällisenä rajoitteena on yksi viesti kultakin listalaiselta vuorokaudessa.
Listakeskustelun sisällön parantaminen on kirjoittajien kontolla. Apukysymys: Mikä on esittämäni asian tulevaisuus?

----------

HYVÄN KESKUSTELUN KRITEERIT


Keskeisiä piirteitä järjettömästä argumentaatiosta:

* toisen keskustelijan viestiä ei edes kuulla
* toisen viestiä ei haluta kuulla tai ymmärtää
* ei pysytä annetussa aiheessa
* valehdellaan
* puhutaan niin, että toinen ei pääse puhumaan
* ollaan tunteiden vallassa
* syytetään tai mustamaalataan toista aiheeseen kuulumattomistä
mielipiteistä tai ominaisuuksista

Jokainen voi keksiä itse lisää tarkkailemalla kommunikaatiotilanteitaan.

Hyvän argumentaation tunnuspiirteet ovat sitten tietenkin vastakkaiset.

( Mariitta Vuorenpää Yhdyskuntasuunnittelun seurassa käydyn kesksutelun perusateella)


"Järkevän keskustelun säännöt"

Lainaus Kimmo Lapintien artikkelista "Argumentaatio, retoriikka ja
relativismi", Janus 2/1997, 158


Frans van Eemerenin ja Rob Grootendorstin pragma-dialektisessa teoriassa
keskeisenä tavoitteena onkin ollut määritellä harha-argumentit poikkeamina
ns. järkevän keskustelun säännöistä. Näiden mukaan
(1) keskustelijat eivät saa estää toisiaan esittämästä kantojaan tai
kyseenalaistamasta niitä,
(2) kannan esittäjän on puolustettava sitä toisen niin vaatiessa,
(3) hyökkäyksen jotakin kantaa vastaan tulee suuntautua vain esitettyä
kantaa vastaan,
(4) kantaa tulee puolustaa vain argumenteilla, jotka ovat sen kannalta
relevantteja,
(5) keskustelija ei saa virheellisesti panna toisen suuhun väitteitä, joihin
tämä ei ole sitoutunut, eikä myöskään kieltää omia julkilausumattomia
olettamuksiaan,
(6) keskustelija ei saa virheellisesti esittää lähtökohdaksi oletusta, jota
molemmat eivät hyväksy, eikä toisaalta kieltää yhteisesti hyväksyttyä
lähtökohtaa,
(7) kantaa ei tule pitää riittävästi puolustettuna, mikäli se ei perustu
oikein sovelletun argumentaatioskeeman käyttöön,
(8) argumentaatiossa tulee käyttää vain loogisesti valideja argumentteja tai
sellaisia, jotka voidaan tehdä valideiksi kirjoittamalla näkyviin yhden tai
useamman julkilausumattomista premisseistä,
(9) kannan puolustamisen epäonnistumisen tulee johtaa siitä luopumiseen, ja
puolustuksen onnistumisen taas siihen, että vastustaja luopuu sen
kyseenalaistamisesta, ja
(10) keskustelijoiden tulee käyttää mahdollisemman selvää ja yksikäsitteistä
kieltä ja tulkita vastustajan ilmaisut niin huolellisesti ja tarkasti kuin
mahdollista. (van Eemeren & Grootendorst 1992, 208 - 209)

Nämä säännöt edustavat van Eemerinin ja Grootendorstin mukaan argumentaation
normatiivista puolta, jota voidaan pitää pätevänä argumentaatiokentästä
riippumatta. Niitä perustellaan sillä, että ne ovat välttämättömiä
edellytyksiä argumentaation kommunikatiivisen funktion, erimielisyyksien
ratkaisun (resolving differences of opinion) kannalta. Tällä
avainkäsitteellään van Eemeren ja Grootendorst tarkoittavat tilannetta,
jossa argumentaatio johtaa yksimielisyyteen. Ratkaisu eroaa siten
olennaisesti erimielisyyksien sopimisesta (settling), johon päästään
esimerkiksi neuvottelujen tai kolmannen osapuolen (esim. tuomarin,
luottamusmiehen tai refereen) tekemä ratkaisun avulla. ............jne.

( Erkki Vasama)

Ja vielä samaan aiheeseen liittyen kasvatusfilosofi Ned Noddingsin ajattelua Terho Pursiaisen Tekniikan etiikka-seminaarissa tulkitsemana ja Rakennuslehden referoimana:

" Vahvassa mielessä kriittinen ajattelija on herkkä omien oletustensa puutteille ja omien käsitystensä virheille. Sen sijaan heikossa mielessä kriittinen ajattelija oivaltaa heikkoudet toisten keskustelijoiden oletuksissa ja virheet hänen päättelyssään."

Listan omistaja
Matti Leskinen
matti.leskinen((at)iki.fi
http://groups.yahoo.com/group/tutuhesa/messages
http://tutuhesa.blogspot.com/
http://www.futurasociety.fi/
http://saviokyla.blogspot.com/
......................
Those who write clearly have readers, those who write obscurely have commentators.
Dr "Perreira S. Rhinehart" roskapostiviestissä 3.12.2006

tiistaina, lokakuuta 09, 2007

METROPOLIAJATTELU

Kuva Marja-Liisa Viherä

Taustaa

Greater Helsinki Vision 2050- kansainvälisen ideakilpailu päättyy ja palkinnot jaetaan tämän vuoden lopussa. Kilpailun tuloksia hyödyntäen laaditaan Helsingin seudun yhteinen, vuoteen 2050 tähtäävä visio seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämisestä (MAL 2050).

Pääkaupunkiseudun kaupungit laativat myös Pääkaupunkiseudun maankäytön ja asumisen toteutusohjelman MA 2017, joka määrittelee mm. asuntotuotantotavoitteet vuoteen 2017 saakka.

Tulevaisuuden tutkimusseuran tilaisuudessa tammikuun lopussa tuotettiin kolme näkökulmaa seudun visioon Helsingin seutu on logistinen metropoli / verkottuva metropoli / yhteisöllinen metropoli.

Aiheesta alustivat Olli-Pekka Hatanpää ja Arto Salmela seuran tilaisuudessa 9.11.2007.

Minkälainen metropoli

Metropolin kokoa tärkeämpi on sen kansainvälinen asema, jota kautta Helsingin asema määrittyy. Yhteisöllinen ja logistinen visio tukevat toisiaan. Vahva sosiaalinen ja tiedollinen pääomaa (erityisesti yliopistot, tutkimuslaitokset, ICT klusteri) ja alueen toimintakyky luovat myös kilpailukykyä. Sisäiseltä rakenteeltaan seutu on nyt varsin Helsinki-keskeinen niin rakenteellisesti kuin ehkä asenteellisestikin (”miksi Helsinki haluaa että kaikki muuttavat Helsinkiin”).

Haasteena on siirtyminen yhdestä moneen: Helsinki-keskeisyydestä logistisesti tehokkaaseen monikeskuksiseen metropoliin, homogeenisesta monikulttuuriseen ja toiseutta sietävään kaupunkikulttuuriin sekä Helsingin seudun näkeminen yhtenä eurooppalaisten metropolien joukossa, osana verkostoa. Suomea ajatellen Helsingin seutu on yksi ja ainoa mitat täyttävä keskittymä, ”veturi” muun maan kehitykselle. Poliittisesti on kysymys oppimisprosessista, jossa metropolipolitiikka on aluepolitiikan vaihtoehto.

Metropolin rajat ja kysymys kuinka iso sen olla pitää, ei ole kovin tärkeä. Verkostoituminen on vähentänyt paikan ja etäisyyden merkitystä. Toisaalta päätöksenteko ja ennen kaikkea innovaatiot ja niiden soveltaminen tapahtuvat kuitenkin jossakin fyysisessä ytimessä ja usein face-to-face tilassa. Ajatushautomot sekä poliittiset ja taloudelliset lehmänkaupat toimivat parhaiten fyysisessä vuorovaikutuksessa. Metropoli on myös mielikuva, aristotelinen ’hyvä paikka elää’.

Kuinka paljon ja mihin rakennetaan

Seudun asuinrakennuskerrosala on nyt suuruusluokkaa 50 milj. kem. Greater Helsinki Visio mainitsee lisätarpeeksi 70 milj. kem, jolloin seudun asukasmäärä olisi noin 2 miljoonaa asukasta vuonna 2050. Luku vaikuttaa suureelliselta ottaen huomioon mm. sen vaatiman lisäenergiatarpeen. On myös esitetty pienempiä kerrosala-arvioita, 33 milj. kem ja 1,7 miljoona asukasta, jolloin väljyys nousisi vastaamaan länsinaapureiden asumisväljyyttä, n. 44 kem/as.

Uusi kerrosala, myös pientalorakentaminen, tulee sijoittaa yksiselitteisesti olemassa olevan infran ja erityisesti raideliikenteen yhteyteen. Joukkoliikenteen kannattavuus ja vuorotiheys kasvaa kun maankäyttö tiivistyy sen yhteyteen. Tiivistä kaupunkirakennetta puoltavat ympäristötekijät, luonnollisesti.
Helsinki-Tampere-Turku muodostaa kolmion, jonka sivuille voidaan ajatella kokonaan uuden kaupungin rakentaminen. Näin nykyinen aluerakenteen hajauttaminen estyisi. Olemassa oleva infra puoltaa kaupungin rakentamista kaupungin sisään. Seudun ulompi kehä voi ulottua aina Hämeenlinnaan ja Lahteen asti.

Rakennettu alue on kasvanut Euroopassa 20% kun asukasmäärä on kasvanut 6 %. Työpaikat seuraavat asumisen ja työvoiman laadun perässä aiempaa enemmän. Euroopassa aluerakenteen hajaantuminen on pääsääntö. Pääkaupunkiseudun väkiluvun kaksinkertaistuminen 1950 -luvun jälkeen on vaatinut 10 kertaisen määrän maata asutusta varten.

Muuttoliikkeessä on nähtävissä muualta maasta seudulle tapahtuvan maassamuuton ehtyminen. Kasvu riippuu jatkossa ulkomailta tulevasta työperäisestä maahanmuutosta. Maahanmuutto ei ehkä keskity Helsingin seudulle vaan hajautuu tasaisemmin muualle maahan.

Helsingin seudun kasvu riippuu myös muiden Itämeren piirin kasvukeskusten, erityisesti Pietarin kehityksestä. Onko kysymys kilpailusta vai win-win tilanteesta?


Mitä strategisia hankkeita pitäisi pistää liikkeelle vision saavuttamiseksi

Helsingin seudun kunnat ovat hyväksyneet 13 investointeja ja kehittämisvyöhykkeitä koskeva kärkihankkeen listan, joka pohjalta esitetään tarkistettavaksi valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Valtioneuvosto käsittelee asian keväällä 2008. Myös valtiolla on metropoliohjelma, jossa on kolme päälinjaa, kuten innovaatiopuitteiden luominen ja sitä koskevat ohjelmat.

Tärkeä kysymys on se kuinka nämä ja muut hankkeet vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin, miten usein hyvinkin teknisluontoiset hankkeet taipuvat ihmisten mittakaavaan. Tällöin korostuvat hyvän arkielämän toteuttamismahdollisuudet, mikä tarkoittaa mm. hyviä asumisoloja ja palvelujen saavutettavuutta sekä toimivaa yhdyskuntarakennetta ja siinä ilmastomuutoksen huomioon ottamista sekä edellytyksiä monikulttuurisuudelle ja erilaisuuden kohtaamiselle.


Voiko kehitystä ohjata

”Verkostoitumisen leviäminen ja hajautuminen muuttaa loogisesti ja olennaisesti tuotannon, kokemuksen, vallan ja kulttuurin prosessien toimintaa ja tuloksia. Läsnäolo tai poissaolo verkostoista ja kunkin verkoston dynamiikasta ovat kriittisiä. Verkostot muodostavat yhteiskuntien uuden yhteiskunnallisen muoto-opin” ( Castells, Manuel (2002). The Rise of the Network Society).
Uudessa maailmataloudessa mitään ei voi kontrolloida, on vain reagoitava ja sopeuduttava. Sen vuoksi ennakointi ja joustavuus ovat tärkeitä metropolin elinvoiman välineitä ja sen muotona on verkottuminen.

Kaikissa Euroopan metropoleissa toiminnallinen alue laajenee vauhdilla ja hallinto ja kehityksen hallinta lahaa perässä. Jos metropolit ovat silmukoita globaaleissa tietovirroissa miten tietyn kaupunkialueen hallinto voidaan järjestää !

Yhtä mieltä ollaan siitä, että Helsingin seutu eräänä Euroopan nopeimmin kasvavista alueista tarvitsee sitoutumista toimivaan ja tulokselliseen yhteistyöhön, jossa myös valtiovalta on rahallisesti eikä vain hallitusohjelmallaan mukana.

Kehityksen ohjaaminen on vaikeata. Tärkeitä kysymyksiä on mm. mikä valta developpareille, esim. kehitysyhtiöille annetaan ja mikä viranomaisille ohjata kehitystä. Kenelle kuuluu valta määritellä ja ohjata metropolikehityksessä kun monet kehitysprojektit siirtyvät poliittisen kontrollin ulottumattomiin.


Lopuksi – Metropoli on mielikuva

Visio Helsingin metropolista on kuin sirkusteltta: Sen sisällä on jatkuva hulabaloo ja eläimellinen meno, sen reunat liehuvat kuin tuulessa, mutta teltan keskellä on sitä pystyssä pitävä masto - kova ydin - joka koostuu osaamisesta, innovaatiokyvystä, hyvästä hallinnosta …ja maston päässä on lippu, joka kertoo koko maailmalle mitä haluamme olla.



Edelliset jutut metropolista

Polis metrolla vai ilman? Poimintoja Kaupunkitutkimuksen päivien metropolikeskustelusta

Helsinki-visio

Teksti Hannu Kalajoki
Valokuvat Matti Leskinen

maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Itä-Uudenmaan maakuntakaavehdotus


Kesäkuun aikana on yksittäsillä ihmisillä mahdollisuus tehdä muistutus
Itä-Uudenmaan maakuntakaavasta.

Yhteisöille lausuntoaikaa on elokuun loppuun.


Hesalasille kiinnostavinta:
Maakuntakaavan merkittävimmät taajamatoimintojen laajennukset sijoittuvat voimakkaimman väestökasvun alueille maakunnan länsiosiin Sipooseen ja Porvooseen sekä Loviisan seudulla Loviisan kaupunkiin. Taajamatoimintojen alueet sisältävät sekä rakennettuja alueita että taajaman laajentumisen kannalta tarpeellisia alueita. Laajennusalueiden sijoittu-mista ohjaavat kestävän kehityksen periaatteet. Taajama-alueet liittyvät olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen eheyttämällä ja tiivistämällä rakentamista sekä ottamalla huomioon kulttuuri- ja luonnonympäristön. Sipoossa taajamatoimintojen alueita laajennetaan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen Itäsalmessa, Söderkullassa, Nikkilässä ja Talmassa. Alueet sijaitsevat yhdys-kuntarakenteen, liikenneyhteyksien ja kunnallistekniikan kannalta edullisilla vyöhykkeillä.

Tutuhesassa on muodostettu mielipiteitä Uudenmaan vaihemaakuntakaavasta ja liittojen yhteisestä liikennestrategiasta sekä Uudenmaan maakuntakaavasta 2002.

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Kesälinkkejä


Jos kesällä sataa tai luonto masentaa, voi lähteä kesäretkelle nettiin. Ohessa vinkkejä.

Ellun heikot signaalit lisääntyvät päivittäin.

Ensti on kaikille avoin ennakoinnin tietopankki, jota ylläpidetään ja kehitetään Opetushallituksessa.
Sieltä löytyy mm. tulevaisuuden tutkimukseen liittyvä sanasto sekä kuvauksia menetelmistä.
Enstin taustaryhmässä on Tutuseuran edustajana pääsihteerimme Iiris Penttilä.

Enstin kuluvan vuoden toinen uutislehti on ilmestynyt
Uutislehden aiheina ovat:
- Uusia työkaluja tiedon soveltamiseen (Ennakoinnista eteenpäin Etelä-Suomessa! -hanke)
- Varsinais-Suomen työmarkkinoiden toiminta ja tulevaisuus kehittyy ASKO-TKTT-prosessilla
- Muutos, osaaminen ja tulevaisuus -seminaari herätti keskustelemaan
- Enstin kuulumisia

Sanasto kannattaa tarkistaa ennenkuin aloittaa käsitekeskustelun listalla. Toinen tarkistuspaikka on Wikipedia, suomeksi ja englanniksi


Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelman 2005 - 2007 tavoitteena on parantaa Helsingin seudun kansainvälistä kilpailukykyä ja yhteisiä edellytyksiä toimia maailmanluokan liiketoiminta- ja innovaatiokeskuksena toimenpitein, jotka edistävät asumisen, oppimisen, osallistumisen, työnteon ja yrittämisen mahdollisuuksia seudulla.

Ohjelman osana on Kansalaiskanava, jossa kehitetään malleja vuorovaikutukseen asukkaiden ja hallinnon välillä kansalaiskanavan ohjausryhmässä Tutuseuran lakki päässä istuu Matti Leskinen.

Kansalaiskanava-hankkeen perustama Käyttäjädemokratiaklubi on klubityönään tehnyt työkirjan asiakasosallisuuden itsearviointiin. Työkirja on tarkoitettu sekä yksityisen, julkisen että kolmannen sektorin organisaatioiden käyttöön.

Työkirja valittiin Laatukeskuksen benchmarking-jaoksen klubipäivässä 11.5. parhaaksi klubityöksi!

Henkilökohtaista tulevaisuutta voi haarukoida Personal Futures-sivuston avulla. Sivuston kehttäjä,
Verne Wheelwright, Ph.D, on kiinnostunut yhteistysöstä ja lähettää mielellän menetelmän työkirjan ja oman, aihetta koskevan väitöskirjansa.

tiistaina, toukokuuta 15, 2007

Polis metrolla vai ilman? Poimintoja Kaupunkitutkimuksen päivien metropolikeskustelusta

Markus Laineen ja Kimmo Kurunmäen Kaupunkitutkimuksen päivillä (3.-4.5.07) johtamassa sessiossa “The European Metropolis and Global Competition” pohdittiin metropolien olemusta ja ominaisilmiöitä erityisesti talousnäkökulmista käsin. Keskusteluun nostettiin muun muassa seuraavia ajatuksia.

Menestyäkseen globaalissa “tärkeänä olemisen pelissä” kaupunkiseutujen on haalittava sopivanlainen sekoitus kovia ja pehmeitä vetovoimatekijöitä, infrasta palveluihin ja elämysmahdollisuuksiin. Globaalitalouden kartalle pääseminen ja siellä pysyttely edellyttää kehityksen mukana elävää paikallista hallintasysteemiä. Rohkea päätöksenteko voi poikia seudulle pisteitä kansainvälisessä voitonjaossa, mutta paikallistasolla kuitenkin konkretisoituvat samalla aina myös kasvun ja talousvetoisuuden kääntöpuolet.

Taloudellinen ja poliittinen vallankäyttö keskittyy metropoleihin, mutta ei ole helppoa osoittaa, ovatko metropolialueet pikemmin talouskehityksen syy vai seuraus. Metropoli-konsepti on muutenkin monitulkintainen. Mistä oikeastaan syntyy metrous, joka erottaa metropolin polista?

Tiheävuorovälinen sähköjuna ei vielä tee metropolia, vaikka sen tunnettu tunnusmerkki onkin. Metropolius on moneutta, metrottoman poliksen ylittävää kirjavuutta ihmisissä, elämäntavoissa, arkitarinoissa. Metropoli on myös hypetystä, innon kuohuntaa urbanisoitumisen mielikuvissa. Voipa metropolista tulla myös fetissi. Vai onko metropoli vain myytti?

Kovin hierarkkisella ajattelulla voi metropolin moninaisuutta tuskin tavoittaa. Puhe metropolista toimiikin osaltaan kritiikkinä hierarkkista suunnittelua kohtaan. Metropolikehitystä ei luonnehdi kauttaaltaan konsensus, muttei konfliktisuuskaan. Kaupungin suunnittelussakin hedelmällisin on elävä välitila, jossa oppiminen, kriittinen keskustelu ja reilu eripura tulevat mahdollisiksi. Miten luoda kehityskeskustelun välitilaa metropolimittakaavassa? Muun muassa tässä riittää haastetta niin tutkijoilla kuin muillakin metropolistumisen osakkailla.

torstaina, huhtikuuta 26, 2007

Lausunto Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liikennestrategiasta

Hei

Saimme Arto Salmelan kanssa valtuudet laatia lausunto.
Strategia löytyy: www.uudenmaanliitto.fi

Liikenneterveisin
Matti

.............

LAUSUNTO UUDENMAAN JA ITÄ-UUDENMAAN LIIKENNESTRATEGIAN LUONNOKSESTA


Strategian laatimisen jälkeen on ilmastonmuutoksen torjunta noussut sekä politiikan avainkysymykseksi että kansalaisten keskeiseksi huolenaiheeksi. Liikennestrategiassa tämä edellyttää uutta tai ainakin täydentävää perusteiden pohtimista. Kustannusten, turvallisuuden ja ajankäytön rinnalle tulevat päästöt ja ilmastovaikutukset. Liikkumisen ja kuljetuksiin vaikuttamalla lienee saatavissa suurempia vaikutuksia ilmastomuutokseen kuin esimerkiksi biopolttoaineilla.

Strategiassa on tarkasteltu Uuttamaata ja Itä-Uuttamaata kokonaisuutena ja täten korjattu maakuntien erillisten suunnitelmien puutteellisuus. Järkevää on myös liikennesuunnittelun aluejaon määrittely luonnollisten liikennealueiden pohjalta ilman sitoutumista hallinnollisiin rajoihin. Toivottavasti tämä ajatus leviäsi muuhunkin suunniteluun ja hallinnollisia rajoja voitaisiin tarvittaessa muuttaa, ellei verkottumisen kautta saavuteta riittävää yhteistyön tasoa.

Strategiassa näkyy selvästi liikenneajattelun siirtymävaihe, tavoitteeet lähtevät kysyntään vaikuttamisesta ja joukkoliikenteen suosimisesta, mutta konkreettisessa toimenpiteissä ei uskalleta luottaa kysynnän muutoksiin, vaan mitoitetaan toimenpiteet autoliikenteen jatkuvan kasvun varalta. Strategia on järjestelmätasolta kysyntää ja tarjontaa suunnitteleva, ei vielä asiakaskeskeinen, eri liikkujaryhmien kannalta asiaa tarkasteleva.

Liikkujan kannalta joukkoliikenteen käyttö lähes poikkeuksetta merkitsee pitempiä matka-aikoja. Kun samalla auton omistaminen koetaan välttämättömyytenä, sen käyttöä tarkastellaan marginaalikustannuksena, jonka kanssa joukkoliikenteen taksojen on vaikea kilpailla ainakaan lyhyillä etäisyyksillä. Tarvitaan lisäksi asennearvotusta yhteisen hyvän puolesta, jotta siirrytään joukkoliikenteeseen. Tässä saattaisi auttaa liikkumisen hallinnan juurruttaminen työpaikkojen lisäksi asuinaluille ja asukkaille yhteistyössä kuntien ja asukasyhdistysten kanssa.

Ihmiset haluavat asua tilavassa asunnossa ja väljässä ympäristössä. Rahoitusmarkkinoiden kehitys mahdollistaa riittävän asunnon hankkimiseen monille nuorille lapsiperheille. Kohtuuhintaisia tontteja löytyy kaukana keskuksista ja julkisista liikenneyhteyksistä. Aika on niukka resurssi, jolloin oma auto on kilpailukykyisin työmatkojen vaihtoehto. Näille alueille voisivat joukkoliikennekäytäviin perustuva liityntäliikenne tai Suomessa vielä vieras kimppakyyti olla käyttökelpoisia vaihtoehtoja.

Pääkaupunkiseudun ydinalueen kannalta merkittävämpi ryhmä ovat hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella asuvat, jotka mukavuuden, työsuhdeauton tai joukkoliikennejärjestelmän osaamattomuuden vuoksi käyttävät ruuhka-aikana omaa autoaan. Heille ilmastomuutoksen torjunta voisi antaa riittävän lisäperusteen joukkoliikenteeseen siirtymiseen.

Joukkoliikenteen laatukäytävien pohjana ovat nykyiset ja suunnitellut ratayhteydet. Laadukas ja tiheä joukkoliikenne on toteutettavissa myös busseilla, onhan bussivuoron edellyttämä matkustajamäärä paljon junavuoroa pienempi.

Liikenteen hinnoittelulla on sekä Lontoossa että Tukholmassa kiistattomasti vähentänyt myönteisiä vaikutuksia liikenneruuhkia. Pääväylien ruuhkautumisen estäminen rajoittamalla niille pääsyä takaa välityskyvyn säilymisen, siitä on USAssa ja Kanadassa jo vuosikymmenien kokemukset. Pääkaupunkiseudun liikenteen ruuhkautumisen estoon kannattaa käyttää kaikki keinot ja etsiä ratkasuja maailmasta omien innovaatioiden lisäksi. Myös viikonloppujen ja juhlapyhien ruuhkahuippuihin voitasiin vaikuttaa ”myymällä pääsylippuja pääväylille”.

Rahoituksen pitkäjänteisyyteen pyrkiminen on kaikkien hallinnonalojen unelma, päästä varaamaan oma rahoitus etukäteen tiukkenevasta julkishallinnon tulopohjasta. Liikenteen rahoituksessa se on turvannut isot investoinnit, vaikka kustannusarvioiden kasvu on heikentänyt kannattavuutta esimerkiksi Helsingin keskustatunnelin tapauksessa. Asiaa voisi ajatella toisinkin; varmistetaan ylläpito, varataan riittävästi rahaa kysyntään vaikuttamiseen sekä nykyisen järjestelmän virittämiseen ja toteutetaan loppurahoilla harkiten siiria investointeja.

Nykyinen ohjelmointijärjestelmä on jäykkä eikä reagoi liikenteeseen vaikuttaviin maankäyttöhankkeisiin riittävän nopeasti. Yleisiin teihin tukeutuva uusi asutus saa kevytväylät ja liittymäjärjestelyt vuosia asukkaiden muuttamisen jälkeen ja logistiikkakeskusten liikenne jyrää katuverkossa vuosia kunnes maanteiden liittymät saadaan Tiehallinnon ohjelmiin ja rakennetuiksi.

Liikenne aiheuttaa melua ja hyvä saavutettavuus merkitsee yleensä myös lisääntynyttä melutasoa. Uusien väylien ja asuinalueiden melutaso saatetaan määräysten tasolle kaavoitusmääräyksin ja rakentamisen yhteydessä, mutta vanhojen väylien ja asuinalueiden suhteen tarvitaan lainsäädännön velvoitteiden voimistamista. Eräs kokonaiskustannuksia alentava keino olisi ylijäämämaiden läjityksen ohjaaminen meluesteiden rakentamiseen.

Ilmaliikenteen kokonaismeluun vaikuttaa vain liikenteen mahdollinen supistuminen ilmastonmuutoksen torjuntatoimien edetessä myös lentoliikenteeseen. Asutukselle haitallinen melukuormitus tulisi jakaa tasapuolisesti ja luoda tähän hallinnollinen menettely.

Strategiaa laadittaessa ajatukset ovat liikahtaneet hyvään suuntaan, konkretia seuraa perässä.


Toimeksi saaneina seuran jäsenet

Matti Leskinen Arto Salmela
matti.leskinen@iki.fi artoslm@saunalahti.fi

sunnuntaina, maaliskuuta 04, 2007

Vanhemmat vai poliiisi?

Timo Lahtela

Hyvää loppuvuotta muillekin.

Oheinen teksti Hesarissa teki vaikutuksen .
Toimitus antoi sille nimeksi "Vanhempien kunnioittaminen avain
onnelliseen nuoruuteen". Itse teksti lyhentämättömänä on tässä ;

,,,,,,,,,

Korkeasti koulutettu, tutkijana työskennellyt ystäväni muutti
tyttärensä kanssa Venäjältä Suomeen noin vuosi sitten.
Tyytyväisenä hän kertoili minulle lapsensa elämästä uudessa
kotimaassa: päiväkodista, leikkipuistoista,
terveydenhuollosta, koulun aloittamisesta valmistavalla
luokalla. Kaikkea tätä oli saatavana Venäjälläkin, mutta
täällä äitiä viehätti erityisesti se kunnioitus, jolla
kohdeltiin lasta joka paikassa, ja se, että vanhemmilta
kysyttiin lupaa ja allekirjoitusta pienimmissäkin asioissa.
Eräänä päivänä tämä idyllinen mielikuva romahti.
Kun äiti kielsi tytärtään jostakin, yleensä kiltti lapsi
vastasi: "Äiti, jos sinä lyöt minua, minä soitan poliisille!"
Äiti oli täysin hämmentynyt. "Tyttöseni", hän sopersi, "enhän
minä ole sinua ikinä lyönyt, emmehän koskaan edes riitele. Jos
kiellän sinua jostakin, niin sinun parastasihan minä vain
ajattelen, koska rakastan sinua niin paljon. Mistä olet saanut
päähäsi sellaisen ajatuksen?" Tyttö purskahti itkuun, kesti
aikaa kunnes hän sai sanottua: "Äiti, mutta kun opettaja
meille niin sanoi!" Äiti tuli vieläkin surullisemmaksi, hän
tiesi, että opettaja oli lapselle suuri auktoriteetti, jonka
sanomisia ei ollut tapana kyseenalaistaa. Tällainen Pavlik
Morozov -ajattelu ei kuitenkaan mahtunut hänen päähänsä.
Isästään kannellut poika sopi ideologiseksi esimerkiksi
Stalinille, mutta neuvostoklassikkokirjassa kuvailtu tekonsa
on jo aikoja sitten tuomittu katalana. Entisestä sankarista on
tullut ideologian uhri, joka aivopestynä oli valmis
järjettömiin ja itselleenkin vahingollisiin tekoihin.
"Opetetaanko täällä todellakin näin?" ystäväni kysyi minulta
tyrmistyneenä. Hän oli käynyt tyttärensä kanssa pitkän ja
laatuaan ensimmäisen vakavan keskustelun. Sanottua ei
kuitenkaan sanomattomaksi enää saanut. Eikä entistä ehdotonta
luottamusta äitiin ja opettajaan lapsi enää takaisin saa.
Itse olen miettinyt jo pitkään samaa asiaa. Monet ongelmat,
jota lastensuojeluviranomaiset joutuvat täällä Suomessa
ratkomaan, ovat heidän oman "valistuksensa" aiheuttamia. Eikös
sen sijaan, että koululaisille opetetaan "soittamaan
poliisille", olisi paljon parempaa opettaa heille
vanhempiensa, isovanhempiensa ja muiden aikuisten
kunnioittamista, selittää, että vanhempia on toteltava, vaikka
olisi heidän kanssa eri mieltä, koska yksikään vanhempi ei
toivo lapselleen pahaa (venäläiset oppikirjat aapisista alkaen
ovat näitä ajatuksia täynnä, nykyisissä suomalaisissa
koulukirjoissa ei ole mitään sinne päinkään viittaavaa). Olen
vakuuttunut, että näin olisi vältytty monelta huostaanotolta,
tarjottu monelle teini-ikäiselle onnellisempi nuoruus ja
tuettu aidosti vanhempia heidän kasvatustyössään.
Niitä lapsia, jotka todellakin tarvitsevat
lastensuojeluviranomaisten levittämää propagandaa, on vain
muutama prosentti. Miksi siis evätä muilta lapsilta oikeus
onnelliseen lapsuuteen, luottavaiseen ja kunnioittavaan
suhtautumiseen vanhempiinsa? Eiköhän kasvatustieteeseen päde
sama ajatus kuin lääketieteeseen: se, mikä on sairaalle
lääkettä, on terveelle jopa hengenvaarallista myrkkyä.
Tekisi mieli tietää, harjoitetaanko tällaista "valistusta",
jossa vanhemmat rinnastetaan rosvoihin, namusetiin ja muihin
lasta vaaniviin vaaroihin, vain maahanmuuttajalasten parissa
vai kuuluvatko supisuomalaisetkin lapset sen piiriin?

Mirja Kemppinen


PS

Tämä lyhentämätön kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla.
Timo on palannut listalle tauolta.

Matti

tiistaina, helmikuuta 27, 2007

Helsinki-visio

30. tammikuuta 2007
GREATER HELSINKI VISIO 2050

”Helsingin seudun 14 kunnan asukasluvun ennustetaan kasvavan tulevien 50 vuoden aikana nykyisestä 1,3 miljoonasta 2 miljoonaan. Tarvittavan uudisrakentamisen määrä on niin suuri, että se mahdollistaa seudun fyysisen kokonaisrakenteen kehittämisen tavalla, joka vahvistaa Helsingin seudun asemaa ja kilpailukykyä yhtenä Itämeren alueen johtavana kulttuuri- ja teknologiakeskuksena sekä vetovoimaisena asuin- ja liiketoiminta-alueena”.

Tästä GREATER HELSNKI VISION 2050 kansainvälisestä kilpailuaiheesta, jonka johdantolause lainauksena edellä, alustivat Tanja Sippola-Alho Helsingin kaupungista ja Hannele Kokkoniemi Uudenmaan maakuntaliitosta Tulevaisuuden Tutkimuksen Seuran visiotilaisuudessa 30.1.2007.
Tarkemmin kilpailusta ja sen järjestäjistä: www://greaterhelsinkivision.fi

Kilpailulla halutaan kokonaisnäkemys seudusta, miten sen maankäyttö, asuminen ja liikenne järjestetään ja erityisesti miten arviolta 70 miljoonaa uutta kerrosneliömetriä sijoitetaan seudulla seuraavan 50 vuoden aikana. Taustaoletuksena on talouden ja väestönkasvun jatkuminen sekä asumisväljyyden parantaminen.

Tilaisuudessa tuotettiin sovelletun tuplatiimimenetelmän avulla seuraavat vision työnimet ja aihiot.

Helsingin seutu on ”logistinen metropoli”, joka jäsentyy ja rakentuu eriytyvine keskuksineen, on tehokas energian säästäjä, tiivistyvä ja sen joukkoliikenne on ylivertainen muihin liikennemuotoihin nähden.

Helsingin seutu on ”verkottuva metropoli”, jonka tärkein toimintaympäristö on Itämeren alue, erityisesti Pietarin alue, jonka kehittymisestä Euroopan ja Venäjän kasvuvyöhykkeenä seutu hyötyy.

Helsingin seutu on ”yhteisöllinen metropoli”, joka on sosiaalisesti tasapainoinen, monikulttuurinen ja vuorovaikutteinen ja profiloituu kulttuurisesti niin Suomessa kuin Euroopassakin.

Tärkeinä kysymyksenasetteluina tuotettiin lisäksi mm. seuraavat.
Miten voimme tietää miten ihminen elää, tienaa ja viihtyy 50 vuoden kuluttua? Onko sosiaalisen (pehmeän) ja rahatalouden (kovan) kehityskonseptin välillä sovittamaton ristiriita vai voivatko ne tukea toisiaan? Onko asumisväljyyden kasvattamisessa järkeä ekologiselta kannalta ? Onko vision rakentaminen liian lopuullinen kun kaupungin kuitenkin kehittyvät orgaanisesti ? Miten suuret riskit, kuten ilmaston muutos, konfliktit, väestörakenne jne pitäisi osata ottaa huomioon?

Päätettiin jatkaa visioiden kehittämistä työryhmässä Hannu Kalajoki, Matti Leskinen, Voitto Aaltonen, Kari Mustanoja, Ossian von Konow, Maija Sipilä.

Tilaisuuden juontajat olivat Hannu Kalajoki ja Matti Leskinen.

maanantaina, helmikuuta 26, 2007

Perustulokeskustelua listalta

--- Matti Hyryläinen <matti.hyrylainen@...>:
> Mutta jos
> tarkoituksena on saavuttaa luonnon kuormituksen
> kannalta kestävä kehitys, pienillä
> tuloilla laiskana eläminen on mitä tavoiteltavin
> päämäärä.

Tutkimusten mukaan köyhissä maissa kehitys ei ole
kestävää vaan niissä on enemmän ympäristöongelmia kuin
rikkaissa maissa.

> Tältä kantilta asiaa ajateltaessa ongelma on siinä,
> miten nykyistä enemmänkin ihmisiä
> voisi elää pienemmillä tuloilla ja vähemmän
> kuluttaen mutta silti ihmisarvoisesti ja
> sosiaalisesti hyväksytysti.

Useimmat ihmiset, varsinkin miehet kaipaavat työtä
ihmisarvonsa vuoksi.

> Kansallisella tasolla paras ratkaisu olisi kaikille
> maksettava perustulo.

Tuo on perusteeton väite. Tuo on omiaan köyhdyttämään
taloutta vähentämällä tuotantoa.

> Niin
> rikkaille kuin köyhille, terveille kuin sairaille
> maksettuna perustulo merkitsisi
> yleisen ja yhtäläisen ihmisarvon käytännöllistä
> taloudellista tunnustamista.

Ihmiset eivät useinkaan katso sosiaalituen merkitsevän
yleisen ja yhtäläisen ihmisarvon käytännöllistä
taloudellista tunnustamista vaan päinvastoin katsovat
merkitsevän eriarvoisuutta.

> Jos kaikki sen saavat ja jotkut pystyvät arvokkaasti
> elämään vain sillä, mikä on ongelma?

Ongelmana on sen köyhdyttävä vaikutus.

> Ei ainakaan kulutushysteria eikä markkina-ahneus,
> mitkä tänään ovat kestävän
> kehityksen vakavimmat esteet.

Perusteetta ajattelet, että kuluttaminen ja
markkinatalous olisivat kestävän kehityksen vakavimmat
esteet.

> Tämä onkin kiintoisa asia, jonka
> myös Reijo on huomannut: "Rahojen vähetessä on jo
> nyt edessä tilanne, jolloin
> yhteiskunta pystyy huolehtimaan vain kaikkein
> marginaalisimmista ryhmistä".

Ei ole näkyvissä, että rahat eli resurssit vähenisivät
useimmissa maissa.

> Tosiaankin
> viime aikojen kokemusten valossa näyttää siltä, että
> mitä enemmän talous kehittyy ja
> kansantulo kasvaa, sitä vähemmän yhteiskunnalla on
> varaa mihinkään yhteiseen elintason
> nostamiseen.

Tuo on näköharha, sillä todellisuus on päinvastainen.

-----------


Lisää

Mielipiteitä PKS-ilmastostrategiasta

Mikä strategia?

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiasta on pyydetty lausuntoa maaliskuun loppuun mennessä. Nopeimmin strategiaan pääsee sisälle katsomalla esittelyaineiston.

YTV toivoo ennenkaikkea ideoita uusista keinoista ja kannnanottoja raportissa esitettyihin sekä Peter Lundin keinojen Top Ten listaan, joka ohessa. Strategia koskee julkishallintoa ja PKS-aluetta ja imastoon vaikuutavia tekijöitä, ei sensijaan ilman laatua ja epäpuhtauksia.

Mahdollisia Top 10 keinoja
– esimerkit arviointiraportista
• PKS kuntien oman energiankulutuksen ja khk-päästöjen
vähentäminen
• Hankintamenettely
• Kivihiilen korvaaminen kierrätyspolttoaineella ja ekosähköllä
• Energian käytön tehostaminen kaikilla tasoilla
• Raideliikenne ja biopolttoaineet
• Pientalojen lämmitysjärjestelmät
• Informaatiotoimet
• Motivaatiotoimet
• Elinkaariajattelu ja ekoalueet
• Seuranta ja tilastointi
Lähde P.Lund 11/2006

Mielipiteitä

Tämä ilmastostrategiapaperi on kokonaisuutena kyllä melkoisen hyvä ja on erinomaista, että tähän on panostettu selvästi aika paljon työtä. Aihe on kuitenkin mielestäni niin huipputärkeä (ihmiskunnan suurin uhka tällä hetkellä), että olisin toivonut lisää konkretiaa nimenomaan käytännön toimenpide-ehdotuksiin. Strategiassa on liikaa kohtia, joissa esitellään sinänsä erittäin hyviä tavoitteita ja mittareitakin näistä, muttei aina esitetä selviä numeerisia tavoitteita. Jos näitä ei esitetä mittareiden yhteydessä, jäävät mittaritkin näiltä osin vaillinaisiksi. Tokihan näitä tarkennuksia voidaan tehdä myöhemminkin, joten toki on hyvä ja välttämätöntä, että mittareita on mietitty.

Yksi hyvä esimerkki oikein asetetusta mittarista (jossa on siis tavoite mukana) löytyi rakennuksia käsittelevästä kohdasta. Siinä esitetään, että kaukolämmön osuus nostettaisiin nykyisestä 78 %:sta 85: %:iin (ilmeisesti tarkoittaa vuoteen 2030 mennessä). Tuon kaltaisella tavalla pitäisi mielestäni kaikissa tavoitteiden mittarointia kuvaavissa kohdissa myös esittää selvät numeeriset tavoitteet.

Päinvastainen huono esimerkki onkin energiantuotannon kohdalla, jossa (siis kohdassa 7.2) on esitetty liuta hyviä mittareita vailla tavoitteita. Tässä kohdassa kaipaisin myös esitettävän tavoite vähentää kivihiilen käyttöä. Jo huoltovarmuussyistäkään ei ole syytä kokonaan luopua kivihiilesta YTV-alueella, mutta sen käyttöä tulisi hallitusti vähentää. Toisaalta ei ole esitetty mitään konkretiaa, miten lisätään uusiutuvien polttoaineiden käyttöä ja toisaalta poltettavaksi kelpaavan jätteen energiakäyttöä. Tulisi olla selvät tavoitteet siitä, että investoidaan uusiin voimaloihin, joissa on monipolttoainakattilat ja voidaan hyödyntää mm. metsähaketta.

Jätteenpoltto tuntuu tässäkin paperissa olevan niin "kuuma peruna", ettei uskalleta asettaa tavoitteeksi polttolaitoksen rakentamista (yleistä epäkonkreettista "taivastelua" asian ympäriltä tekstissä toki on). Se on kuitenkin aivan välttämättömyys. Sitä varten on oltava aivan erillinen laitos, sillä EU:n jätteenpolttodirektiivin määräykset tällaisille laitoksille ovat erittäin ankarat ja tällaiset laitokset ovatkin tämän vuoksi hyvin vähäpäästöisiä (toki sitten maksavat investointeina erittäin paljon - kuitenkin parempi ratkaisu kuin nykyinen aivan liian mittava jätteen kaatopaikoille dumppaus ja lisäbonuksena saadaan energiaa).

Toinen ilmeisesti poliittisesti liian "kuumaksi" osoittautunut asia on ydinvoima. Sitäkään ei mielestäni lainkaan voida sivuuttaa, jos pitäydytään "kylmästi" tosiasioiden pohjalla. Jo nyt YTV-alueella toimivilla energiayhtiöillä on melkoiset osuudet Olkiluodon ja Fortumin kautta myös Loviisan ydinvoimalasta. Kysymystä kuudennesta ydinvoimalasta ei voida sivuuttaa YTV-alueenkaan näkökulmasta ja asia tulee joka tapauksessa nousemaan agendalle pian eduskuntavaalien jälkeen. Ydinvoimalakysymys on erittäin merkittävä sekä ilmastopoliittisesti että tuontiriippuvuutemme (siis sähkön) vähentämisen kannalta. Ja alueella toimivat energiayhtiöt joutuvat pian ottamaan kantaan mahdollisista osuuksistaan tulevaan kuudenteen ydinvoimalaan.

terv. Lauri Saloriutta

lauantaina, helmikuuta 03, 2007

Retrokeskustelua vuodelta 2000

Tutuhesa-listan viestit ovat Yahoossa vapaasti luettavissa alkaen heinäkuusta 2000

Ohessa nimettömiä, mutta mahdollisesti tunnistettavia poimintoja aivan ensimmäisistä viesteistä.
Itsekukin voi tehdä analyysin oman ajattelunsa kehittymisestä laittamalla Yahoon hakuun oman sähköpostiosoitteensa.



> demokratian parhaimpiin kuuluvana puolena voitaneen pitää sen itseään
> korjaavuutta jonka mahdollistaa mm koulutus ja
> epäitsekkyys-kaukonäköisyys valistuneessa kansalaisessa ?

Demokratia on itseäänkorjaavampi kuin joku jäykkä tyranni. Mutta
demokratiakin on osoittaunut hyvin jäykäksi muuttumaan. Pienehköt
eturyhmät pystyvät estämään saavutettujen etujen poistamista
tehokkaasti, vaikka edut eivät (enää) olisi yleisen edun mukaisia.
Demokratiaa paremmin itseään korjaa markkinatalous, koska yrityksen
tulot koostuvat kysynnästä ja sen asiakkaat ovat vapaaehtoisia, kun taas
demokraattinen valtio hankkii tulonsa veroilla, joita on pakko maksaa,
vaikka valtion palvelut olisivat huonoja, ja pakottaa kaikki valtion
alueella olevat asiakkaikseen.
Epäitsekkyys ja kaukonäköisyys eivät korjaa itseään hyvin, koska ne
eivät perustu useinkaan todellisuuteen ja itseäänkorjaavaan tieteeseen,
vaan omaksuttuun ja muuttumattomaan ideologiaan.


..........

> kommenttisi on hyvin "ajankohtainenkin" ja siksi puolueet ovat hieman >
"jälkeenjääneitä" vaikutuselementtejä ja uudet (?) kansalaisliikkeet > joutuvat
"korvaamaan niitä kapea-alaisuudestaan huolimatta .

Uusien kansalaisliikkeiden "edistyksellisyys" ei merkitse, että niiden
ideat olisivat oikeita ja hyödyllisiä. Ideologian kannattajan "edistys"
merkitsee ideologian politiikan toteuttamista, ei aina ihmisten tai
eläinten hyvinvoinnin lisääntymistä.

> Täytyy vain toivia että nniden yhteistyö kasvaa tarvittavaksi
> globaaliksi tietoisuudeksi mm ympäristöstä ja nykyisenluonteisen
> markkinavoimain pehmentämiseksi .

Globaali tietoisuus mm. ympäristöstä on usein väärää ideologista
tietoisuutta.
Mitä tarkoitat markkinavoimain pehmentämisellä? Yleensä sillä
tarkoitetaan siirtymistä markkinataloudesta sosialismin suuntaan, mikä
ei kuitenkaan ole tuottanut hyviä tuloksia.

.........

> Kun Ympäristö ei enää ole meille vihollinen-säilymisemme uhkatekijä ja > sen
säilyminen on yhä enemmän valintojemme varassa.

Ympäristömme on meille vieläkin vihollinen, sillä se on vaarallinen.

> Tässä suhteessa yritysten välinen loputon kilpailu voi heikentää niiden > omaa
motiivia "sijoittaa" sen säilymiseen ilman "yhteisön" yleiskäskyä > jota sitten
paikallinen korruptio voi heikentää.

On totta, että yritysten välinen kilpailu voi heikentää niiden
ympäristönsuojelua. Kuitenkin yksityisomistukseen perustuva järjestelmä,
jonka todennäköinen seuraus ja syy on kilpailu, voi suojella ympäristöä
parhaiten: siinä ei yleensä ole oikeutta saastuttaa toisen ruumista ja
omaisuutta.
Kaipaamasi yhteisöllinen sentralismi ei aina paranna ympäristön tilaa.
Jos ympäristön hallinta annetaan valtiolle, poistetaan yksilön motiivi
suojella omistamaansa ympäristöä. Valtio antaa yleiseen etuun vedoten
etuoikeuksia saastuttaa.

...........

> >Globaali tietoisuus mm. ympäristöstä on usein väärää ideologista
> >tietoisuutta.
>
> Tässäkö tuli vääränlaisen idean/ideologian esimerkki?

Ei tullut konkreettista esimerkkiä. Konkreettinen esimerkki: 70-luvulla
globaali ympäristötietoisuus oli vakuuttunut, että jääkausi on tulossa.
Nyt globaali ympäristötietoisuus on vakuuttunut, että kasvihuoneilmiö
nostaa maapallon lämpötilaa katastrofaalisesti. Molemmat väitteet eivät
voi pitää paikkaansa. Kumpikaan väite ei välttämättä pidä paikkaansa.

..............

Näen markkinat välttämättömyytenä, kun ihminen pyrkii soveltamaan työnjakoa
ja erikoistumista. Markkinat ovat aina jonkin yhteiskuntasopimuksen
määrittämiä. Markkinoiden käsittäminen determinisminä on todellisuuspakoa.
Markkinat toimivat juuri niin oikein ja hyvin, kun niillä toimivat ihmiset
toimivat vallassa olevan yhteiskuntasopimuksen rajaamina. Hyvän ja pahan,
oikean ja väärän, yhteiskuntasopimuksen, sosiaalisen pääoman, valtion ...
jättäminen determinisminä tulkituille markkinoille on todellisuuspakoa.
Meillä täytyy olla jokin relevantti kuva ihmisestä ja maailmasta, kun me
ryhdymme suunnittelemaan markkinoita ja niiden vaatimaa yhteistä ohjausta.
Kolmiyhteisen itsekkyyden, ahneuden ja vallanhalun deteriminoiman ihmisen
ja hänen yksityisen omistuksensa rajattoman kunnioittamisen asettaminen
markkinoiden toiminnan lähtökohdiksi noin vain ideologisin perustein,
taikka tehokkuuteen, tuottavuuteen ja taloudellisuuteen viittaamalla tuntuu
todellisuuden huiputtamisyritykseltä ja siis itsepetokselta. Kaikenlaisten
jähmeiden ja joskus korruptoitumiseen taipuvaisten julkisten,
taloudellisten, kulttuuristen jne. byrokratioiden korvaaminen
markkinoidenkaltaisilla järjestelyillä kiinnostaa minua kovasti - mutta ei suinpäin ideologisoiden.

,,,,,,,,,,


>Markkinoilla toimii myös näkymätön käsi, jonka ansiosta markkinoiden
>lopputulos on parempi kuin ihmisten tietoinen toiminta.
>
Mikä ihmeen "näkymätön käsi"? Voisiko joku selittää. Vai onko kysymyksessä
talousoppineiden hokema vailla merkitystä?
Kai siellä taustalla on kuitenkin ihmisiä ja institutioita , jotka pyrkivät
yhteistuumin vaikuttamaan esim kuluttajien ja piensijoittajien
käyttäytymiseen oman hyötynsä maksimoimiseksi, mutta haluavat pysyä
näkymättömissä. Kutsuttakoon niitä sitten näkymättömäksi kädeksi tai
kasvottomiksi markkinavoimiksi.

Miten markkinoiden lopputulos voisi olla parempi kuin ihmisten (ml. edellä
mainitsemani taustavaikuttajat) tietoisella (yhteis-) toiminnalla
aikaansaatu? Olisiko kysymys "Korkeimman" käden ohjayksesta?


--------------


>Yhteiskuntasopimus on hypoteettinen analyysimenetelmä, ei todellinen
>sopimus, jolle yhteiskunta voisi perustua.

Keskustelimme tästä joskus aikaisemminkin, mutta juttu jäi sivuun. Käsite
"yhteiskuntasopimus" on tosiaankin abstrakti, ei siis mikään faktinen
_sopimus_. Itse asiassa Rousseau, jolta käsite tunnetaan, ei tarkoittanut
sitä minkäänlaisena oikeana sopimuksena; esimerkiksi hallitsijan ja
kansalaisten välisenä. Tästä ei ollut kyse.

Rousseaun yhteiskuntasopimuksen käsite pyrki kuvaamaan erästä
yhteiskuntatieteellistä teemaa, joka tunnetaan erityisesti Hobbesilta:
villi-ihmisen ja valtiollisen ihmisen ero. Hobbeshan uskoi, että ilman
valtiota ihmiset ovat villejä ja tuhoisia. "Homo homini lupus". Rousseaun
yhteiskuntasopimus tarkoittaa siis sitä, että jossain historian vaiheessa
ihmiset ikään "sopivat" lopettavansa lyhytnäköisen väkivallan ja ryhtyvänsä
yhteistyöhön.

No, yhteiskuntasopimuksen käsite on siis käytännössä aika yhdentekevä. Se on
sitä varsinkin sen vuoksi, että Hobbesin antama kuva primitiivisestä
ihmisestä on aika kyseenalainen. Ja oli se mitä tahansa, asialla ei ole
tämän kannalta suurta merkitystä.

Anyway, mieleeni tuli eräs mielenkiintoinen huomio. Vassi nimittäin puhui
markkinoista ja siitä, että markkinat toimivat miten toimivat ja ovat juuri
niin moraalisia kuin ovat. Tämä on aivan totta. Vapaita markkinoita ei
tosiaan tule nähdä itseisarvona, jotka sitten tekevät maailmasta
oikeudenmukaisen.

Silti vapaat markkinat kuuluvat olennaisena osana oikeudenmukaiseen
maailmaan. Relaatio, kehityskulun suunta on kuitenkin toinen.
Oikeudenmukaisuus on nimittäin sitä, että jokaisen ihmisen luonnolliset
oikeudet, eli ruumiin ja fyysisen omaisuuden suoja, on turvattu. Näitä
luonnollisista oikeuksista seuraa ihmisten vapaa vuorovaikutus, ts. vapaa
markkinatalous. Voilà!

...........

> Mitä enemmän tietoa ja
> mitä mahtavemmat välineet ihmisellä on, sen selkeämpi tahto vaaditaan ja
> kovempi vastuu syntyy.

Miten niin vaaditaan? Kuka vaatii?

Tuo vastaus on ymmärrettävä siinä valossa miten,mihin,ja miksi näitä välineitä käytetään,sekä edelleen siitä vastuusta,seuraamuksista joita esim.Ydinaseiden käytöstä on koitunut tai koituisi,sama koskee oikeammin kaikkea päätöksen tekemistä,joko yksittäisen ihmisen kohdalla,tahi yhteisön kannalta riippumatta siitä mitä päätöksellä,tai valinnalla on haluttu,aina vastuu tehdystä on olemassa,tavalla tai toisella.

'

maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Uudenmaan vaihekaava, lausuntoluonnos

Tulevaisuuden tutkimuksen seura

LAUSUNTO UUDENMAAN VAIHEKAAVASTA 27.2.2007/ MLe

Kyseisen kaavaluonnoksen suurin ongelma on heti Helsigin rajalta itään jatkuva valkea alue. Koko metropolialueen kokonaisvaltaista kehittämistä ei voida toteuttaa järkevästi niin kauan kun Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto ovat erillisiä liittoja. Vähintäänkin kartta-aineistoissa pitäisi näkyä kaavoitustilanne rajan toisella puolella. Oma kysymyksensä sitten on se, miten Sipoo (ja ehkä Porvookin) saataisiin mukaan Metropolialueen tasapuoliseen ja tasapainoiseen kehitykseen. Tämä sisältää mm. asumiseen tarkoitettujen alueiden sijoittamista ja koko itään päin suuntautuvat joukkoliikenteen suunnittelua (metro, juna, tieliikenne).

Taajamarakentaminen

Nykyinen kaaavoitusmenettely ei takaa rakenteellisesti parasta ratkaisua hallinnollisista rajoista riippumatta, koska maakuntakaavan toteutus riippuu kuntien kaavoituspäätöksistä ja edellyttää kuntien raja-alueilla kuntien yhteistyötä ja yksimielisyyttä.

Esimerkiksi Keravan, Tuusulan ja Järvenpään rajaseuduilla on nähty, että kunnat eivät tunnu millään pystyvän keskenään sopimaan tiettyjen alueiden maankäytöst. Ainakin maakäytön suuntaviivat pitäisi pystyä ratkaisemaan maakuntakaavassa kuntarajojen estämättä.

Tulevaisuudessa hallinnolliset rajat tulisi nähdä muuttujina ja niitä tulisi voida joustavasti tarkistaa, mikäli järkevä yhdyskuntarakenteen kehittäminen sitä edellyttää. Maakuntakaavaan voisi sisältyä ehdotus rajojen järjestelystä ja esitys kuntien yhteisistä yleiskaavatarpeista. Ao. ministeriöt käynnistäisivät muutosprosessit kaavan perusteella.


Haittoja aiheuttavat toiminnot

Kaavan laadinnassa ovat olleet mukana erilaisten haittoja aiheuttavien alueiden käyttäjät. Mukana eivät ole olleet haitoista kärsivät eli paikalliset asukkaat, jotka eivät ehkä ole edes tietoisia kaavan laadintavaiheesta. Alueiden toteutus suunnitellaan joko kunnallisessa kaavoitusmenettelyssä tai ympäristölupamenettelyssä. Tällöin taas paikalliset haitat ylikorostuvat.

Kaavan laadintaprosessiin pitäisi kuulua kunkin kohteen karkea kokonaishyötyjen ja haittojen arviointi, josta kaikki osalliset olisivat tietoisia. Tällöin syntyisi kokonaisnäkemys kohteen tarpeellisuudesta. Tarvittavan alueen yksitysikohtainen rajaus ja haittojen torjuntatoimet voidaan päättää nykyiseen tapaan. Vähimmäisvaatimus on, että kunnat informoivat paikallisia asukkaita kunnan alueen kohteista. Yleiset kuulutukset maakunnallisesta kaavoituksesta eivät tähän riitä.

Haittojen jakaminen oikeudenmukaisella tavalla on ongelma esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman tapauksessa. Haittaan ja sen jakutumiseen eri alueiden asukkaille voidaan vaikuttaa lentojärjestelyillä. Ympäristöluvan myöntämismenettelyyn ja sen toteutumisen seuranntaan tarvitaan menettely, jossa eri osapuolet samanaikaisesti ja tasavertaisesti osallistuvat ja jossa käytetään haitan kärsijän kannalta kehitettyjä mittaristoja.


Uraanikaivosten valtausalueet

Tämä tuntuu olevan vaikea asia. Harvasta asiasta on tullut niin selkeää kansalaismielipidettä kuin tästä. Nummi-Pusulalaiset eivät halua kuntaansa kehitettävän uraanikaivostoiminta-alueena. Eikö tätä mielipidettä pitäisi maakunnallisessa suunnittelussa kunnioittaa ja tehdä sellaiset kaavamääräykset maakuntakaavaan, että uraanikaivostoiminta Nummi-Pusulan metsissä ei olisi mahdollista?


Erityislakien ei pitäisi mahdollistaa kokonaisuuden kannalta huonojen päätösten syntymistä.
Kaivoslain uusiminen on jo aloitettu, liikenneväyliä koskeva laisäädäntö on jo uusittu.


Kiviaineshuollon järjestäminen

Uudenmaan maakuntakaavan toteuttamistapa poikkeaa naapurimaakuntien (Kanta-Häme, Itä-Uusimaa) tavasta hoitaa asia. Uudellamaalla asia on hoidettu varsinaisen maakuntakaavan kaavamääräysten "päälle" tulevilla ominaisuusmerkinnöillä. Naapurit ovat merkinneet vastaavat alueet maa-ainesten ottoalueiksi ja kaavamääräys sisältää lisäksi rakennuskiellon. Naapureiden tavassa ongelmana se, että lajien elinympäristön suojelu saattaa estää alueiden käytön maa-ainestenottoon ja korvaavien alueiden löytäminen voi olla ongelmallista. Uudenmaan tapa on tällaisessa tilanteessa joustavampi. Uudenmaan kaavamääräyksessä taas ei puututa millään lailla rakennusoikeuteen ja näiden hyviksi todettujen maa-ainesottoalueiden ympärille saattaa syntyä asutusta, mikä ei haittojen estämisen ja asumisympäristön kannalta ole hyvä asia. Kanta-Hämeen ja Itä-Uusimaan tapa pitää alueet varmasti maa-ainestenottoalueina riippumatta siitä pystyykö sieltä ottamaan maa-aineksia vai ei.


Hiljaisuus ja pimeys

Hiljaisten alueiden katsotaan toteutuvan riittävästi kaavan suojelualueiden avulla. Inventoinneissa hiljaiseksi todetuista alueista ei haluta myöskään kertoa laajalti, koska ne saattaisivat houkutella uutta asutusta ja hiljaisuus tuhoutuisi. Haja-asutuksen rakennusoikeuteen ei katsota voitavan koskea.

Käytännössä toimivia keinoja tarvitaan hiljaisten tai vähämeluisten alueiden säilyttämiseksi sekä haja-asutusalueilla että myös lähellä asutusta palvelemassa asukkaiden päivittäistä. virkistäytymistä.

Sama pohdiskelu koskee myös valosaastetta, joka todennäköisesti nousee tarkasteluun tulevaisuudessa.

Tietoyhteiskunnan rakenteet

Tarvitaanko rakenteiden varmistamiseen kaavoitusta vastaavaa menettelyä vai riittääkö operaattoreiden ja muiden toimijoiden toiminta viestinnän lupamenettelyjen säätelemänä?

Yhteenveto

Maakunnan liiton rooli on verkostojen kokoaminen ja yhteisten ratkaisujen löytämien ilman omaa konkreettista toimivaltaa. Siinä liitto on toiminut hyvin, vaikeutena on edelleen paikallisten haittojen kärsijöiden ja ratkaisuista hyötyjien intressien yhteensovittaminen sekä kaavan toteuttajien haluttomuus toimia samassa hengessä.


Lausunnon valmistelu

Lausunnon on koonnut Matti Leskinen ja siihen ovat toimittaneet aineistoa Santtu von Bruun ja Timo Kinnunen.

torstaina, tammikuuta 04, 2007

TOIMINTAKERTOMUSLUONNOS 2006

Tulevaisuuden tutkimuksen seura
Helsingin toimintaryhmä
Toimintasuunnitelma 2006

Helsingissä
Helsingissä avointen tapaamisten yleisenä teemana on vaikuttaminen paikalliseen ja globaaliin ekologiseen kehitykseen. Lisäksi tarjotaan jäsenille mahdollisuuksia esitellä omia ideoitaan ja tuoda esittelyyn kiinnostavia aiheita sekä osallistua muiden järjestämiin tulevaisuustilaisuuksiin. Sähköpostikeskustelu tutuhesa-listalla velloo vapaasti kirjoittajien mielenkiinnon mukaan tuoden älyllistä ajankulua ja uusia ajatuksia.
Toimintaa organisoi vetäjätiimi, johon kuuluvat Matti Leskinen, Elina Hiltunen, Kalle Mikkola ja Pentti K. Räsänen. Tiimiin etsitään uusia jäseniä. Toimintaa suunnitellaan lounastapaamisissa noin kerran kuussa ja tutuhesa-listalla.


Toimintakertomus 2006, luonnos 2.1.2007

Toimintaryhmä kokoontui 3 kertaa lounaskokouksiin ja järjesti 13 yleisötilaisuutta, joiden teemoina olivat:

- Eettinen markkinatalous, pohdiskelua osallistumisesta eurooppalaiseen keskusteluun, Pentti Malaska
- Kasvun rajat ylitetty, miten takaisin rajoihin? Markku Wilenius, Sirkka Heinonen ja Eero Paloheimo
- Myrskyjä, tulvia, lumettomia talvia - Onko mitään tehtävissä? Keskustelua pääkaupunkiseudun ilmastostrategiasta Marja Jallinoja
- Kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi, Keskustelua maamme kestävän kehityksen strategiasta, Sauli Rouhinen
- Onko kuluttaja kansalainen? Vuokko Jarva
- Uudenmaan maakuntaohjelma 2007-2010, Tarja Hartikainen ja Markku Hyypiä, valmistelua lausuntoon Uudenmaan maakuntasuunnitelmasta
- Tulevaisuuden konfliktit- seminaari, Jorma Vakkuri, Tuomo Alasoini, Soile Pohjonen, Gustav von Herzen
- Talouden globalisaatio, Gustav von Hertzen, Jaakko Kiander
- Maailman ympäri 40 päivässä, Sam Inkinen
- Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelma PLJ 2007, Suoma Sihto, tapaamisesta laadittiin muistio YTV:lle
- Kaupunki tilassa – näyttely Rakennustaiteen museossa, esittelijänä Reijo Korhonen, yhteistilaisuus Suomen rakennusinsinöörien liiton kanssa
- Lähidemokratia ja nuorten huono äänestysinto, Sami Borg, videoyhteys Tampereelta
- Miten USA:n nykyinen sotapolitiikka ja kristillinen oikeisto vaikuttaa maailman tapahtumiin, jos se jatkuu entisellään tai jos käsitykset muuttuvat, Markku Ruotsila, videoyhteys Tampereelta

Tilaisuudet olivat maksuttomia ja avoimia kaikille aiheesta kiinnostuneille. Niistä tiedotettiin lehtien tapahtumapalstoilla. Erityisesti kevätkauden tilaisuudet liittyivät toimintasuunnitelmassa määriteltyyn teemaan, vaikuttamiseen paikalliseen ja globaaliin ekologiseen kehitykseen. Omien tilaisuuksien lisäksi järjestettiin kaksi videoyhteyttä Tampereelta ja tiedotettiin muiden yhteisöjen, mm Rooman klubin ja Ekosäätiön järjestämistä tilaisuuksista.

Toimintaryhmän Tutuhesa-listalla oli vuonna 2006 noin 250 listalaista ja yli 500 viestiä, joista pääosa oli tulevaisuusaiheista keskustelua. Lisäksi listalla informoitiin tulevaisuusaiheisista tapahtumista ja tietolähteistä. Ekologiset kysymykset herättivät runsaasti keskustelua, lisäksi talouden toimintamallit, maahanmuutto ja ihmisenä oleminen olivat esillä.

Listan otsikot 2006 on ladattavissa Excel-tiedostona, jossa ne on ryhmitelty ajalliseti, otsikon ja kirjoittajan mukaan osoitteesta www.kolumbus.fi/leskinen.matti/Tutu/listaotsikot2006.xls


Listan tukena käytttiin Tutuhesa-blogia http://tutuhesa.blogspot.com/, jossa julkisttiin laajempia aineistoja, koottuja keskusteluyhteenvetoja ja lausuntoluonnoksia.

Helsingin toimintaryhmässä valmisteltiin vuoden aikana seuran lausunnot Suomen kestävän kehityksen strategiasta ja Uudenmaan maakuntaohjelmasta sekä laadittiin muistio Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmasta.

Helsingin toimintaryhmän vetäjätiimiin kuuluivat Matti Leskinen, Pentti Räsänen, Kalle Mikkola ja Elina Hiltunen.