sunnuntaina, tammikuuta 31, 2010

Listayhteenveto - tammikuu 2010




Listaviesteissä ei ollut mitään uutta, totesi Pentti.

perjantaina, tammikuuta 15, 2010

EU2020 kommentit

Kommentteja ja ehdotuksia komission valmisteluasiakirjaan koskien EU2020-strategiaa

Valmisteluasiakirjan löydät suomeksi tästä.


Komission asiakirja on keskustelupaperi EU:n tulevaisuuden tavoitteista, niiden tärkeysjärjestyksestä ja keinoista niiden toteuttamiseksi siten, että talous saadaan kestävälle kasvu-uralle sekä sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus Unionissa turvataan.

Dokumentti on teknisesti huoliteltu yleisluontoinen teksti, jonkinlainen strateginen essee, johon on vaikea tarttua. Sisällöltään teksti hajaantuu jälleen (vrt. edellinen Lissabonin agenda) siten, että on mahdotonta nähdä, mihin konkreettisesti pyritään. Strategiassa tarvittaisiin enemmän fokusta, aikataulutusta (mitä on tarkoitus tehdä kymmenen vuoden aikana eri vuosina ja erityisesti heti ajanjakson aluksi) sekä vastuumäärittelyjä. Määräyksillä ja pakotteilla ei voi saada aikaan mitään erinomaisuuksia, jotka kuitenkin tulisi olla strategian tavoitteena.

Mikä on EU:n visio?

Tekstissä puhutaan EU2020-vision toteuttamisesta, mutta ei esitetä, mikä tämä visio on tai voisi olla? Mitä EU tuottaa, mikä on EU haluaa olla? Onko EU eurooppalainen hyvinvointivaltio, kilpailukykyinen kauppayhteisö vai vaikutusvaltainen globaali toimija? EU:n rooli globaalissa yhteisössä määritellään esimerkkinä toimimiseksi. Onko se riittävää, auttaako se todella EU:n ulkopuolisia maita vai osoittaako se vain länsimaista oikeassa olemisen halua ottamatta huomioon muidenn maiden erilaisia olosuhteita.

Strategiaprosessi

Strategiaprosessissa tulee analysoida Lissabonin sopimuksen heikkoudet. EU:n kilpailukyvyn nostaminen maailman ykkösluokkaan sekä täystyöllisyyden saavuttaminen ovat epäonnistuneet. Mahdollisista virheratkaisuista voidaan oppia. Pohjaksi strategialle tulee lisätä EU:n arvot. Tavoitteiden asettaminen ja niiden priorisointi edellyttää kriteereikseen julkilausutun arvopohjan. Ellei yhteisiä arvoja ole, tulee osoittaa menetelmät, millä arvokeskustelua käydään.

Prioriteetit

Esitetyt kolme prioriteettia ovat oikeansuuntaiset ja kannatettavat. Epäselväksi jää, luovutaanko jostakin entisestä esitettyjen prioriteettien hyväksi. Jos prioriteetit merkitsevät osaamistalouden ensisijaisuutta esimerkiksi alue- ja rakennetukipolitiikan kustannuksella, niin kuin näyttäisi, tulee se myös osoittaa. Kysymys on erittäin periaatteellinen painopistemuutos. Muutostavoitteiden määrittely ja toteuttaminen on kaiken strategiatyön keskeisin tarkoitus.

Älykäs, vihreä ja kestävä talous ovat varmasti tärkeitä haasteita. Paperissa peräänkuulutetaan niiden toteuttamiseksi ylimalkaisesti koordinaatiota ja yhteistyötä kaikilla tasoilla ja tahoilla. Mitä se käytännössä tarkoittaa, jää epäselväksi.

Yrittäjäystävällisen kulttuurin edistäminen, lannistimien poistaminen ja työpaikkojen lisääminen ovat asioita, joihin voimme yhtyä.

On olemassa erilaisia ja eri kehitysvaiheessa olevia ihmisiä ja yrityksiä / organisaatioita. On kyvykkäitä ja halukkaita, joille pitää luoda edellytyksiä. Silloin ne edelleen kehittyvät, saavat hyötyä itselleen ja muut saavat heistä hyötyjä. Muut henkilöt ja organisaatiot, siis jossain määrin vähemmän kyvykkäät ja / tai halukkaat (tavalliset) on asetettava tehostuksen piiriin: kykyä eli osaamista lisättävä, sitä tarjottava edullisesti, porkkanalla, halua eli motivaatiota lisättävä. Jos kykyä ja halua on, mutta se ei pääse esille olosuhteiden vuoksi, on olosuhteita korjattava. Loput eli ne, joilta puuttuu kykyä ja / tai halua, pitää yrittää saada jotenkin mukaan, antamaan edes jotakin hyvää yhteiskunnalle.

Nämä ajatukset näyttävät jotenkin laveasti tulkittuina sopivan myös EU 2020 -strategiaan:

  1. Osaaminen tuottaa kasvua, osaaminen on kasvun perusta

  1. Mahdollisuuksia ihmisille, osallistamista lisää

  2. Kilpailukykyisyys, verkottuminen ja vihreämpi talous nousuun.

Verotus ja sosiaaliturva

Verotukseen ja sosiaaliturvaan tulisi löytää yksinkertaisia ja tulevaisuudessakin toimivia ratkaisuja. Työn verotus painottuu nykyään liikaa ja sosiaaliturvajärjestelmät ovat monimutkaisia ja vaikeaselkoisia.

Globaalisuus

Mitenhän EU:n strategiat arvottavat ja tulevat toteuttamaan yleishumanistisia ja planetaristisia asioita? EU ei voi olla eristettynä koko maailmasta ja planeetan kohtalosta samalla kun sen pitää osata pitää itse huolta itsestään näissä reunaehdoissa. Tekstissä tuijotetaan omaan napaan, keskitytään EU:n kilpailukykyyn verrattuna kehittyviin talouksiin. Globaalissa katsannossa vaikutetaan kestävän kehityksen puolesta, mutta ei oteta kantaa kaikkein köyhimpien maiden ja ihmisryhmien ongelmien ratkaisuun.

Yhtenäisyys vai moninaisuus

Dokumentin mukaan on hurskaana toiveena, että EUn laajuisesti voitaisiin toimia yhteisen vision puolesta, politiikkoja yhdentämällä ja päästä eroon pirstaleistuneisuudesta. Tällainenhan ei voi edes periaatteellisesti olla mahdollista. Meidän tulee oppia toimimaan strategisesti tästä huolimatta ja hyödyntää juuri erilaisuutta EUssa. Tekstihän itsekin toteaa, että ihmisille ja yrityksille on tarjolla valtavia mahdollisuuksia ja myös keinoja tarttua niihin ja että tilanteen kirjavuus edellyttää eritettyjä ratkaisuja. Tällaisessa tilanteessa ei ole riittävää "olemassa olevien välineiden käyttäminen uudella tavalla". Tarvitaan uusia tapoja ja uusia välineitä. Tämä puolestaan edellyttää innovatiivista otetta myös tässä strategiatyössä, mitä ei ole kuitenkaan vielä tämän tekstin kautta nähtävissä. Olevien parhaiden keinojen (Best practices = Past practices) käyttäminen ei myöskään ole riittävää, vaan tulee luoda uusia.

Edelleenkin korostetaan jopa lujitettua rakenneuudistusohjelmaa. Rakenneuudistuksista tulisi jo vihdoinkin päästä irti todelliseen toiminnan kehittämiseen, yhteiskunnan prosessien ymmärtämiseen ja kehittämiseen, missä eri toimijoiden, ihmisten ja organisaatioiden, erilaiset tarpeet ja odotukset aidosti tunnistetaan ja tunnustetaan.

Tekstissä painotetaan monissa yhteyksissä toimijoiden osallistumista, verkottumista ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia. Käytännössähän tällaista kehitystä ei voi mikään estää, kun käytettävissä on monipuolisia sosiaalisen median keinoja.Verkostoperiaatteiden ja nykyaikaisen interaktiivisen sosiaalisen teknologian hyödyntäminen, missä korostuu yksilöllinen erilaisuus, win / win -tavoitteet, alhaiset transaktiokustannukset sekä avoimuus tietojen suhteen, voisivat edesauttaa strategisia ponnisteluja nykyolosuhteissa. Miten komissio on ajatellut edistää tällaista kehittymistä ja antaa sille omalta osaltaan lisäpotkua ja -mahdollisuuksia?

Tekniikka

EU:n kannattaisi panostaa kielenkääntötekniikkaan, niin että viiden vuoden päästä voisi vaivatta keskustella vaikka portugalilaisen kanssa, kun olisi laitteet rintamuksessa. Se lisäisi taloudelllista toimeliaisuutta, yhteistoimintaa ja työvoiman vapaata liikkumista paljon. Tekstin kääntämiseen verkossa onkin jo välineitä.

EU:n pitäisi panostaa open source - ratkaisuihin kaikessa tekniikan mutta erityisesti uusiutuvan energian tekniikan kehittelyssä.

Osaaminen

Osaamisen kehittämisessä puhutaan vain yliopistoista, ei koko väestön osaamisen ja ammattitaidon kehittämisestä. Formaali koulutus on korostettuna painopistealueena. Kuitenkin pitäisi enemmän paneutua oppimisen kysymyksiin. Alan asiantuntijat ovat vahvasti sitä mieltä, että suurin osa oppimisesta (80%) tapahtuu informaalisesti erilaisen verkottumisen ja todellisen toiminnan kautta ja vain vähäinen osa kouluttamalla.

Pitäisi tukea kaikkien alojen asiantuntijoiden hyödyntämistä organisaatioissa. Tällä hetkellä tilanteessa on paljon parantamisen varaa, ratkaisuja tehdään aseman ja vallan pohjalta.

Väestökehitys

Ikääntyminen nähdään dokumentissa lähinnä harmillisena rasitteena joka edellyttää tukijärjestelmiä. Asia on kuitenkin tosiasia Euroopassa ja sen vahvuuksia pitäisi myös hyödyntää. ikäihmisillä on vahvuutena kasautuva pitkäaikainen muistipääoma, kriittinen evaluaatiokyky ja monimutkaisten kokonaisuuksien hahmottaminen. Seniorikansalaisilla voitaisiin sekä hyödyntää monipuolisesti yhteiskunnan eri toiminnoissa ja luoda heille organisointimalleja, esimerkiksi osuuskuntia, joiden puitteissa he voisivat huolehtia itsestään ja toisistaan.

Väestöllisiin haasteisiin tulee lisätä arvioita myös monikulttuurisuuden vaikutuksista EU:n tärkeänä pitämään ’yhteenkuuluvuuteen’. Lisäksi haasteista puuttuu Euroopan perusarvoihin kuuluvan oikeusvaltion periaatteiden toteuttaminen ja niiden tilanne erityisesti uusissa EU:n jäsenmaissa.

Euroopan väestökehityksessä nähdään ulkoEUlaiset vain maahanmuuttajaväestön kotouttamiskysymyksenä. Eräät EU-alueet ja erityisesti niiden maatalous toimivat laittomien maahanmuuttajien varassa. Asia on kuitenkin paljon vakavampi tai haasteellisempi ja tulee tulevaisuudessa entisestäänkin korostumaan, kun tavoitteena on maailmalle entistä avoimempi Eurooppa. Ennusteiden mukaan Eurooppa tulee olemaan lähitulevaisuudessa muslimimaanosa Tähän ei ole mitenkään otettu kantaa tekstissä - ei suuntaan eikä toiseen.

Mitä puuttuu

Valmisteluasiakirjassa ei puhuta ollenkaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, ei myöskään rahamarkkinoiden sääntelystä ja veroparatiiseista. Myös korruptio on edelleenkin laajalti EUn alueella pahasti vaikuttava ja häiritsevä tekijä. Siihen pitäisi strategisesti ja aikaansaavasti puuttua. Kaikki nämä ovat hyvin vahvasti strategisesti tärkeitä kehittämisaiheita.

Tekstissä on määritelty, mitä EU:ssa halutaan, muttei sanota sitä, mitä ei ainakaan haluta.

Jatkotyö

Kaikessa strategiatyössä on oleellista, että se joka strategioita laatii on ja voi olla myös täysin vastuussa niiden toteuttamisesta. Siten nimestään huolimatta komission vastuulla oleva EU-strategia ei voi kattaa koko laajaa eurooppalaista toimijaympäristöä, vaan siinä voi esittää lähinnä strategisia ajatuksia kaikelle sille, mitä komissio voi itse toteuttaa. Merkittävä osa toimijoista on komission suoran ohjauksen ulkopuolella. Hyvin monet tärkeät toimijat ovat itsenäisiä ja riippumattomia ja todelliset strategiat tehdään heidän itsensä toimesta heidän omien intressiensä ja kykyjensä mukaisesti. Ongelmakohtia ovat monesti eri organisaatioiden väliset rajapinnat. Eri toimijoiden politiikkoja ei ole mahdollista mukauttaa EUn laajuisesti yhtenäisiin strategisiin perusvalintoihin, koska kukin toimija tekee päätöksensä itsenäisesti omien todellisten intressiensä mukaisesti. Lisäksi hyvin monien eurooppalaisten toimijoiden sidosryhminä on muissa maissa ja kulttuureissa olevia organisaatioita ja resursseja. Jako yhteisön omiin ja jäsenmaiden toimiin edellyttää toimivaa vaikutussuhdetta omia etujaan puolustaviin jäsenmaihin.

Miten sitten tämän kuulemisvaiheen jälkeen sitten laaditaan varsinainen strategia? Kuka sen laadintaan pääsee vaikuttamaan ja miten sitä käytännössä lähdetään toteuttamaan?

Todellinen haaste on strategioiden toteuttaminen EU:n ja kansallisella tasolla. Keinona esitetään mm. politiikkaohjelmia, joilla tarkoitettaneen poikkihallinnollisia ja ’ylikansallisestikin’ koordinoituja ohjelmia, joiden keinovalikoimissa ilmeisesti julkiset suorat investoinnit ovat tärkeimmät. – Em. politiikkaohjelmat tulee ottaa erääksi lähtökohdaksi kun jäsenvaltioiden hallitukset laativat hallitusohjelmiaan ja budjettikehyksiään. Ne pitää ottaa erääksi lähtökohdaksi siis etukäteen, ennen budjettikäsittelyä maiden parlamenteissa. Näin myös julkinen keskustelu kansallisista ja EU:n prioriteeteista käydään yhtä aikaa ja tavoitteiden asettelun vaiheessa. Suomen kehysbudjetointi on hyvä malli muillekin.

Laatijat

Tämän kommentin laadintaan ovat osallistuneet Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Helsingin toimintaryhmän jäsenet Chris Kylander, Juha Nurmela, Voitto Aaltonen, Pentti Malaska, Reijo Korhonen ja Hannu Kalajoki sekä Suomen laatuyhdistyksen seniorijaoksen, Laatusenioreiden jäsenet Herkko Pesonen ja Juhani Anttila. Tekstin on koonnut molempien ryhmien vetäjä Matti Leskinen.

Piirrokset Herkko Pesonen

Ne suurenevat klikkaamalla.


maanantaina, tammikuuta 11, 2010

Aiheita keväälle 2010, alustava


Kaikkein esiintyjien kanssa ei ole vielä sovittu

Tilaisuudet järjestetään Tieteiden talolla,Kirkkokatu 6, sali 505 klo 17-20

Ti 19.1.
Ilmastonmuutos-nyt
- Seurannan ja mallinnuksen tuottamat uusimmat näkymät ja ennusteet, alustajana Jouni Räisänen
- Elämää Kööpenhaminan jälkeen, alustajana Oras Tynkkynen
- kommentit, Pasi Toiviainen
- juontaja Kari Silfverberg

Kehitteillä on myös kuntien ilmastotyön Suomi-Ruotsi-vertailu yhteistyössä hanasaaren ja Kuntaliiton kanssa


Ti 2.2.2001

Tiistaina 2.2.2010 klo 17-20 Tieteiden talo, sali 505
Rahoitusjärjestelmän tulevaisuus
Alustaja Leena Mörttinen, kommentoija Matti Louekoski, juontaja Timo Lahtela

Ti 2.3.

Tulevaisuuden yhteiskunta – improvisoituna Zizekin mukaan, alustajina Hanna Kuusela ja Kimmo Jylhämö, juontajana Hannu Kalajoki.

ti 16.3.2010

Geoengineering ilmastonmuutoksen torjunnassa, alustaja Risto Isomäki, juontaja Kari Silfverberg

Ti 27.4.

Suomen elinvoiman lähteet
Alustajana Aarne Nurmio, kommentoijana
Kari Mustanoja, juontaja Matti Leskinen
Sitran projekti http://www.elinvoimanlahteet.fi


Ajoittamatta  Varaus Matilta, kun esiintyjät on sovittu 

ti 16.2.2010
ti 30.3.2010
ti 13.4.2010

Verotuksen kehitystrendit Alustajana Heikki Niskakangas, kommentoijana Teemu Lehtinen, juontajana Arto Salmela

Työmarkkinapolitiikan tulevaisuus
Alustajat Mikko Mäenpää ja EK:n edustaja, juontajina Arto Salmela ja Timo Lahtela

Maahanmuutto ja monikulttuurisuus tulevaisuudessa, alustajana tutkija, kommentoijina maahanmuuttaja ja virkamies, juontajana Reijo Korhonen


Tutuseuran kesäseminaariin

Yllätyksien mallintaminen heikkojen signaalien avulla XEVENTS-projektissa, alustajana Leila Ilmonen, kommentoijana Elina Hiltunen, juontajana Juha Nurmela

Syksylle valmisteltavia

Tasa-arvo maailmassa, Ruotsissa ja Suomessa, myös muu kuin sukupuolten välinen tasa-arvo Alustajina Jeff Hearn ja Liisa Husu. Chris Kylander ja Pentti Räsänen valmistelevat



Missä työpaikat vuonna 2030 – klusteriennakointi.
Miten nuoret työllistyvät
Alustukset Keijo Rajakallio ja Hannu Hernesniemi
Keijo Rajakallio jaa Päivikki Telenius valmistelevat

Vanhuuden tulevaisuus
Alustajat väestörakenteen ja/tai vanhuuden tutkija sekä Anita Kelles Viitanen.
Päivikki Telenius ja Kyösti Kaivolainen valmistelevat

Lisää mahdollisia aiheita löytyy aineistoviestistä.


Yhteistyön kohteita

Henkilöstöhallinnon ja sen tietojärjestelmien tulevaisuus, alustajat NN Henry ry:stä ja Jukka-Pekka Heikkilä.
Yleisempi näkökulma? Mihin ammatteihin rekrytoidaan, mistä irtisanotaan?
Ehdotetaan Henry ry:n tilaisuudeksi, johon tutuhesalaiset ja Laatuyhdistyksen Osaamisen kehittämisen laatujaos voisivat osallistua.
Matti Leskinen valmistelee

Lounasvieraat

Tilaisuudet sovittiin lounaalla 11.1.2010, paikka ravintola Baker`s

Lounaalle osallistuivat Arto Salmela, Hannu Kalajoki, Juha Nurmela, Kari Mustanoja, Kyösti Kaivolainen, Pentti Räsänen, Päivikki Telenius ja Reijo Korhonen.

Seuraavat lounaat ravintola Baker´s klo 12.30

Viikko 6-7 aiheena 2009 arviointi ja toimintakertomus

Viikko 11-12 aiheena alkusyksy 2010

Ilmoita tästä itsellesi sopivat ajat

Valitaan niistä mahdollisimman monelle sopiva







sunnuntaina, tammikuuta 10, 2010

Aineistoa lounaalle 11.1.2010

Lounaspaikka on ravintola Baker´s maanantaina 11.1.2010 klo 12.30.

Aiheena Tutuhesan kevään 2010 aiheet ja toimintakertomus 2009

Aiheita keväälle 2010


Salivaraukset Tieteiden talolla
ti 19.1.2010 varattu
ti 2.2.2010 varattu

ti 16.2.2010
ti 2.3.2010
ti 16.3.2010
ti 30.3.2010
ti 13.4.2010
ti 27.4.2010


Muita aikoja voi varata Matilta, kun tilaisuus on suunniteltu ja alustajat selvillä

Ti 19.1.
Ilmastonmuutos-nyt
- seurannan ja mallinnuksen tuottamat uusimmat näkymät ja ennusteet, alustajana Jouni Räisänen
- Elämää Kööpenhaminan jälkeen, alustajana Oras Tynkkynen
- kommentit, Pasi Toiviainen
- juontaja Kari Silfverberg

Kehitteillä on myös kuntien ilmastotyön Suomi-Ruotsi-vertailu yhteistyössä hanasaaren ja Kuntaliiton kanssa


Ti 2.2.2001

Tiistaina 2.2.2010 klo 17-20 Tieteiden talo, sali 505
Rahoitusjärjestelmän tulevaisuus
Alustaja Leena Mörttinen, kommentoija Matti Louekoski, juontaja Timo Lahtela

Tasa-arvo maailmassa, Ruotsissa ja Suomessa
Myös muu kuin sukupuolten välinen tasa-arvo
Alustajina Jeff Hearn ja Liisa Husu
Chris Kylander ja Pentti Räsänen valmistelevat


”Suomelle kehityksen veturi -talous”

Suomen elinvoiman lähteet
Ehdotettuun aiheeseen yhdistetään tieto Sitran projektista, jonka vetäjänä on Sari Baldauf. Ajoitus Sitran projektin valmistumisen jälkeen.
Kari Mustanoja ja Matti Leskinen valmistelevat

Perusteluja blogissa
Sitran projekti http://www.elinvoimanlahteet.fi



Missä työpaikat vuonna 2030 – klusteriennakointi.
Miten nuoret työllistyvät
Alustukset Keijo Rajakallio, Hannu Hernesniemi ja ??
Keijo Rajakallio jaa Päivikki Telenius valmistelevat


Työmarkkinapolitiikan tulevaisuus
Alustajat Mikko Mäenpää, EK:n edustaja
Arto Salmela ja Timo Lahtela valmistelevat


Amerikkaa muuttaneet sodat?, alustaja Markku Henriksson, juontaja Timo Lahtela
Laajempi näkökulma, mukana myös tulevaisuus
Ei keskusteltu
Matti Leskinen valmistelee

Vanhuuden tulevaisuus
Alustajat väestörakenteen ja/tai vanhuuden tutkija sekä Anita Kelles Viitanen.
Päivikki Telenius ja Kyösti Kaivolainen valmistelevat


Yhteistyön kohteita

Henkilöstöhallinnon ja sen tietojärjestelmien tulevaisuus, alustajat NN Henry ry:stä ja Jukka-Pekka Heikkilä.
Yleisempi näkökulma? Mihin ammatteihin rekrytoidaan, mistä irtisanotaan?
Syksyllä 2010?
Ehdotetaan Henry ry:n tilaisuudeksi, johon tutuhesalaiset ja Laatuyhdistyksen Osaamisen kehittämisen laatujaos voisivat osallistua.
Matti Leskinen valmistelee

Maahanmuutto ja monikulttuurisuus tulevaisuudessa
Kulttuurikeskus Caisan toiminta ja Ruotsin kokemukset
Onko tutkimuksia ja tutkijoita?
Reijo Korhonen valmistelee

Demokratian tulevaisuus
Ehdotetaan aiheeksi Tutkakselle, Pentti Räsänen

Uusia ideoita

Tulevaisuuden yhteiskuntamallit
Hannu Kalajoki pohtii Zizekin pohjalta

Maailmanlopun uskomukset
Pentti Malaska etsii esittelijän
  http://www.exitmundi.nl
http://www.futurefoundation.org/programs/hum_home.htm


Verotuksen kehitystrendit
Alustajana Teemu Lehtinen
http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/veronmaksajat/henkilokunta/toimitusjohtaja/

Sosiaaliturvan yksinkertaistamisen monimutkaisuus
Alustajana Markku Laatu
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/250908152854PB?OpenDocument




Hautomo


Suomen teollisuuden tulevaisuus
Arto Salmela pohtii

Hiilivero

Kiina

Venäjä, Studia Generalian aihe syksyllä 2009
Reijo Korhonen pohtii


Innovaatioiden tulevaisuus ( jo aiemmin esitetty)
Pentti Räsänen ja Reijo Korhonen pohdiskelevat


Aikaisempia ideoita, ei käsitelty 12.10.2009

Aihe: Ehdotus Rooman klubille
Jotta saamme kansalaiset Mukaan voinemme pitää tänä vuonna omien tilaisuuksien lisäksi yhden avoimen
(katukeskustelunomaisena , vrt kävelykonserttiin) tilaisuuden yleisölle.

Se voisi olla Lasipalatsin ylätilassa (tuttu joillekin). Sen yhteydessä voisimme gallupoida kävijöiltä
että mitä he toivovat Rooman klubilta ja ennenkaikkea , mitä haluavat ideoinaan
sille Antaa (lainattu Kennedyn puheesta). Pienen näyttelyn (alkaisi jo katutasolta/kadulta) ???
Yhteydessä voisi kuvata mm tunnetuinta ennustekäyräämme toteamalla - onneksi ihan näin ei käynyt.
Tämä "selvitys" voisi alentaa kävijöiden kynnystä tulla ulos kuorestaan ehdotuksillaan.
Toivottavasti ei tarvita järjestysmiehiä.
T TimoL.
Arto Salmela jututtaa Malaskaa


Laman vaikutukset tulevaisuuteen, Alustajana Ari Ojapelto
Arto Salmela ja Timo Lahtela pohdislelevat

Tieteen tulevaisuus tai päinvastoin
Uusi tutkijakollegion johtaja?
Pentti Räsänen pohtii

Luonnonvarakonfliktit tulevaisuudessa Kongon kokemusten pohjalta
Matalaintensiiviset konfliktit tulevaisuudessa ja Bilderberg-ryhmän rooli
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bilderberg-ryhm%C3%A4
Arto Salmela pohdiskelee

Veden ja viljelysmaan riittävyys tulevaisuudessa
Yhteistilaisuus Suomen vesiyhdistyksen kanssa?
http://www.vesiyhdistys.fi/
Tärkeä aihe maailmanlajuisesti.
Matti Leskinen ottaa yhteyksiä


Globaalien luonnonkatastrofien riskit, esimerkkinä tulivuorenpurkaukset
Mitkä uhkaavat maailmaa?
Matti Leskinen ja Pentti Tuovinen valmistelevat

Mitkä asiat ohjaavat maailmaa?
taloudelliset edut
kansalaisliikkeet, uusi demokratia
Veli-Pekka Lifländerin idea

Ihmisen eettinen evoluutio
Erkki Vasaman idea

Liikkumisen vapaus
Autoliitto selvitellyt, yhteistilaisuus RIL:n kanssa?
Reijo Korhonen selvittelee

Nettimaailman tulevaisuus
Käsitelläänkö toimintaryhmien tapaamisessa?
Matti Leskinen suunnittelee

Mihin Suomessa varaudutaan?
Reijo Korhonen pohdiskelee


Byrokratia kehityksen esteenä ja mahdollisuutena
Esimerkkejä: rakennusalan ja luonnonsuojelun byrokratia, byrokratia ja demokratia
Päivikki Telenius ja Reijo Korhonen pohdiskelevat

sunnuntaina, tammikuuta 03, 2010

Talouden Aikakausi


Perustuu Paul Schaferin kirjaan Revolution or Renaissance ja sen ajatusvirikkeisiin.

(P.Malaska)


Talouden Aikakausi

(n. 1800-2000)


Tulostase ajalta: AD 1776, jolloin Adam Smithin kirja An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations ilmestyi, nykyajan pulmatilanteeseen AD 2009.


Tulostasetta koottaessa nousee esille kaksi toisilleen vastakkaista asiaa jotka yhdessä määrittävät taseen loppusaldon.


Ensiksi, tosiasiaksi taseen toiselle puolelle voidaan kirjata, että kahden vuosisadan aikana on talouden aikakaudeksi luonnehdittavissa oleva aika tuonut muoassaan suunnattoman määrän hyödyllisiä asioita useimmille ihmisille sekä kansakunnille eri puolilla maailmaa ja ihmiskunnalle kokonaisuutena.

Siitä ovat osoituksena, että tuotannon määrät, tuottavuudet, tuotantokapasiteetit, vauraus ja elintaso ovat lisääntyneet merkittävästi, erityisesti kun niitä verrataan siihen mitä ne olivat 1700-luvun lopulla, jolloin Talouden Aikakausi ideologisesti katsoen alkoi. Se on tuonut mukanaan merkittäviä parannuksia elämän laatuun monilla rintamilla kuten sosiaalisessa ja poliittisessa käytännössä, koulutuksessa, taiteitten piirissä, tieteissä, taloudessa, rahajärjestelmässä, kaupankäynnissä ja teknologiassa.Vaikka tämä pitääkin paikkansa paljon enemmän globaalin Pohjoisen kannalta kuin globaalissa Etelässä, niin molemmissa ihmiset ja kansakunnat ovat hyötyneet.


Tällöin on kuitenkin otettava huomioon myös se, että maiden, kansakuntien ja ihmisten välillä vallitsee edelleen tulojen, vaurauden, voimavarojen ja mahdollisuuksien varsin epätasainen jakautuminen, mikä tekee talouden aikakauden postiivisista vaikutuksista huolimatta haasteelliseksi tai ongelmalliseksi puhua koko ihmiskunnan positiivisesta kehityksestä talouden aikakauden saavutuksena.


Toiseksi, taseen toiselle puolelle on yhtä kiistattomana tosiasiana kirjattava edelliselle jopa vastakkainen tosiasia, jonka talouden aikakausi on tuottanut.

Hyötyä tuottavan toimintansa ohessa talouden aikakausi on samalla tuottanut ihmiskuntaa ja luontoa kokonaisuutena koskettavan planetaarisen pulmatilanteen. Pulmatilanne on epäilemättä syntynyt juuri talouden mekanismien toiminnasta, se ei ole ihmisistä riippumaton jumalan tai luonnon moka. Eikä ole vaikeaa nähdä, että mikäli talouden aikakauden hegemonia jatkuu entisenlaisena, siihen sisään rakennetut katastrofaaliset riskit ja yhä vakavammmat vauriot luonnolle ja ihmisten hyvinvoinnille myös kasvavat samalla.


Materiaalista tuotantoa ja kulutusta tulee lisää jatkuvasti siinä määrin, että se ylittää luonnon käytettävissä olevan määrän ja sen saateiden vastaanottokyvyn ja luonto joutuu muuttamaan peruuttamatomasti rakenteitaan ja toimintaansa ihmiselle epäedullisella tavalla.







Ei niin, etteikö ainetta ja energiaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta elollisen luonnon muuttuminen voi tehdä maapallosta ihmiselle mahdottoman paikan jatkaa lajikohtaista lajikohtaista olemassaoloaan ja eämää tällä planeetalla. On myös vaikeaa kuvitella, että tekniikalla voitaisiin ratkaista tämä ihmisen olemassaolon ehtojen muuttumiseen sisältyvä eksistenssiongelma.

--------------

Ihmiset eivät tiedä, ettei aine lopu, eikä energia, eikä aika, eikä informaatio,

sillä maailmankaikkeus on jokainen näistä, kokonaan ja loputtomasti, kaikki yhdessä ja erikseenkin, niinkuin maisema tarkasteltuna eri suunnista.


Maailmalla ei ole olemassaolon ongelmia.

Tästä ei kuitenkaan seuraa, etteikö ihmiselläkään lajina olisi.


Jos ajattelee, että maa on vain suuri ainekasa, voi hyvin suositella: kääntäkää pinta nurin parinkin mailin syvyydeltä, niin jo on ainetta ja energiaa.


Mutta jos kokee, että maa on itsessään elävä olento,

tämä suositus on kuin kehotus nylkeä elävältä.

Tavoilla, joilla voimme käyttää luontoa hyväksi, on eroa,

vaikka joidenkin mielestä ainoa merkitsevä ero on siinä kenen hyväksi nahka parkitaan.


(Pentti Malaska, Avoimet ja sumeat systeemit. W&G 1979)


-------------------------

Epäkohtien voimistuminen rikkaiden ja köyhien ihmisten ja rikkaiden ja köyhien kansakuntien välillä on taloudellisen aikakauden ideologian mukaisesti todennäköistä ja se ilmenee tulojen, vaurauden ja voimavarojen epätasaisuuden lisääntymisenä. Tilanteen huononeminen väestönkasvun jatkuessa voi johtaa hallitsemattomiin vaikeuksiin ja maailmanlaajuisiin yhteiskunnallisiin häiriöihin ja vastakkainasetteluihin sitä enemmän mitä niukemmiksi luonnonvarat tulevat ja mitä enemmän ympäristöongelmat ja vallassaolevan eliitin kansalaisille asettamat riskit tulevat osaksi arkielämää ja yhteistoiminnan ehtoja.


Talouden aikakauden elvyttäminen siten, että se tulisi kykeneväksi ratkaisemaan nämä ongelmat, ei ole rationaalisesti perusteltavissa. Siihen ei ole olemassa moraalisesti hyväksyttäviä keinoja, siitä yksinkertaisesta syystä, että nämä vaarat, riskit ja epäsuhteet ovat sisäänrakennettuja välttämättömyyksiä talouden aikakaudelle ominaisen eliitin ideologian menestymiselle. Talouden aikakauden ideologiaan pätee sama mikä jokaiseen muuhunkin ideologiaan: sillä on elinkaarensa ja sen romahtamisen syyt ovat aina endogeenisiä, sisäsyntyisiä, eräänlaista ideologista ahneutta. Elvyttämisen sijasta vallitseva ideologia tarvitsee eutanaasiaa, jotta voidaan tehdä tilaa paremmalle ideologialle.


Edellä mainitut vallitsevan ideologian suuret ja kohtalokkaat riskit ja vaarat eivät olleet nähtävissä tai koettavissa silloin kun aikakausi alkoi muotoutua 1700-luvun lopulla tai kun se kehittyi seuraavina parina vuosisatana. Ideologian hyvät puolet, jotka mainittiin edellä, ilmenivät ensin ja huonot puolet vasta myöhemmin kun olivat riittävästi kumuloituneet. Maailman väestömäärä oli pari sataa vuotta sitten ja kauan sen jälkeenkin oleellisesti pienempi kun tänä päivänä, ja tulojen, varallisuuden ja voimavarojen epäsuhdat eivät ole aiemmin olleet niin elämää ja olemassaoloa uhkaavia ja päätöksiä rajoittavia ja ehdollistavia kuin tänään. Luonnonvarojen riittämättömyyden ongelma yhdessä maassa on voitu rationaalisesti (tai väkivalloin) ratkaista tuomalla niitä muualta eli kansainvälisen vaihdannan kautta. Nykyisin se ei suhteellisesti ottaen ole enää samassa määrin mahdollista ja tulevaisuudessa vieläkin vähäisemmässä määrin.


Kansantalouksien toisilleen tarjoamien komparatiivisten etujen talousoppi loi perustan menestykselliselle kansainväliselle vaihdannalle, mikä on ollut tärkeä tekijä kansojen vaurastumisessa. Komparatiiviset edut eivät enää ole kansantalouksien hallinnassa vaan ovat muuttuneet luonteeltaan dynaamisiksi ja yrityskohtaisiksi, jossa muutoksessa valtioiden neuvotteluaseman tilalle on tullut yritysten väliset neuvottelut ja valtioiden kilpailu yritysten sijoittumisista.. Mikätahansa yrityksen kilpailuun vaikuttava voimavara, kuten ihmisten osaaminen, riskien siirto pois omista vastuista, edullisesti saatavissa oleva rahapääoma, pörssitulot, veroetu tai työvoimakustannusten säästö ja innovaatio-oikeudet, kuuluu komparatiivisten etujen dynamiikan piiriin. Dynamiikka tarkoittaa sitä, että yrityksen hallinnassa kulloinkin oleva komparatiivinen kilpailuetu siirtyy ajan mukana paikasta toiseen, teknologiasta toisen ja alalta toiselle. Siirtyminen tapahtuu sitä herkemmin mitä enemmän liiketoiminnan harjoittaminen vapautuu maakohtaisista reunaehdoista ja mitä enemän liiketoiminnan ehdot tulevat yhteneväisiksi koko maailmassa tai mitä enemmän valtiot (poliittinen eliitti) kilpailevat keskenään yritysten sijoittumisesta ja sen kautta kansantalouden piiriin saatavissa olevista tuloista, ja se riippuu myös ostokykyisen kysynnän ajallisesta kehityksestä eri puolilla, uusien innovaatioiden kaupallistamisesta ja markkinoinnista. Talouden aikakauden riskien ja vaarojen tunnistaminen ja vastuiden kohdentaminen aiheuttajaperiaatteella olisi yhtä välttämätöntä kuin sen positiivisten saavutustenkin kohdentaminen. Aikakaudelle ominainen todellinen menetteytapa vastuukysymyksissä on kuitenkin täysin erilainen kuin hyötyjen kanssa noudatettu. Yritysten suosimaa menettelytapaa - myös riskien ollessa kyseessä - sanotaaan ulkostamiseksi.


Ympäristökriisi ja talouden aikakausi ovat kietoutuneet toisiinsa. Edellinen on talouden aikakauden materiaalinen seuraus, mutta samalla ympäristökriisin syveneminen jopa luo uutta potentiaalia talouden aikakauden jatkumiselle ja siis myös ongelmien kasautumiselle yhä suuremmiksi. Talouden aikakausi on omistautunut tuotteiden ja palvelujen tuottamiselle, jakelulle ja kuluttamiselle eikä pitämään huolta ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Tämä merkitsee, että mitä enemmän taloudellista kasvua sitä enemmän materian lisäkulutusta ja luonnontilaisen todellisuuden katoamista, ja mitä enemmän luontoa kulutetaan ja muutetaan jätteiksi, sitä enemmän luonnon monimuotoisuudesta ja planeetan kantokyvystä uhrataan teollisen monokulttuurin ”alttarilla” hyvinvointihymnejä laulaen. Ja sitä vähemmän on tulevien sukupolven käytössä kaikkea sitä, mitä itse pidämme oman hyvinvointimme välttämättömänä edellytyksenä. Tämän tapahtuman vauhti on ollut kiihtyvää ja vauhdin kiihtymistä ja pysyvyyttä pidetään poliittisesti ja talouden piirissä tavoiteltavana.


Talouden aikakausi määrittää kestävän kasvun mahdollisimman suureksi kasvuvauhdiksi. Tutkimusten mukaan, joita mm. Tulevaisuuden tutkimuskeskus on tehnyt, taloudellisesta kasvusta teollisuusmaissa vain noin puolet on sellaista, jota voidan pitää kestävänä talouskasvuna. Toinen puoli tapahtuu ympäristön laadun, luonnon monimuotoisuuden ja ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Kun talous kasvaa niin myös nämä epäkohdat kasvavat ja kasautuvat. Väkirikkaat köyhät maat, mm. ns. BRIC –maat, ovat teollisuusmaita paljonkin huonommassa tilanteessa kestävän talouskasvun suhteen. Kuluttajien aineelliset hyvinvointitarpeet ovat luontaisesti rajalliset, mutta puhe inhimillisen kehityksen aidoista tarpeista on kauan sitten korvattu kaupallistettavissa olevilla kulutushaluilla, joilla ei ole mitään rajoja. Se toimii myös uusien ”kuluttajamaiden” mallina. Tämä ideologinen asenne on eräs syy siihen, että talouden aikakausi ei jatkuessaankaan kykene talouden nykyisillä opeilla ja keinoilla ratkaisemaan ympäristökriisiksi kutsuttua ongelmaa.


Vaikka talouden aikakausi jatkuisikin, niin se ei myöskään poista sitä vaaraa, että hyvinvointikuilu köyhien ja rikkaiden ihmisten ja kansakuntien välillä kasvaa. Tulot, vauraus ja voimavarat keskittyvät jo nyt – talouden aikakauden arvojen ja mekanismien mukaisesti - yhä harvemmille, kuten myös valta, joka pyrkii oikeuttamaan eriarvoisuuden kaikkien hyvänä, parhaana mahdollisena maailmana. Globalisaatio, kaupallisuus, kapitalismi ja markkinoiden vapauttaminen ilman vastuuta voimistavat tätä trendiä. Poliittiset keinot tasoittaa epäkohtia uudelleenjaon tai kehitysavun kautta ovat kapitalismin ohjastamalle aikakaudelle mahdotonta ja vastenmielistä ja vain syvien erimielisyyksien kautta saavutettavissa oleva tahtotila. Poliittinen päätökenteko ei voi normaalioloissa viedä läpi toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa yritysten kanattavuus- ja kilpailukyky vaatimusten ja niiden johtajien ahneus- ja ansaintamekanismien kanssa.


Lyhyesti karrikoiden voidaan sanoa, että talouden aikakaudella talous ohjastaa kehityksen vankkureita, politiikka tuuppaa niitä takaa, ja kulttuuri istuu ja syö kuormasta.

Kultturin aikakausi

(2007- )


Talous on kuitenkin käsitettävissä erääksi kapeaksi välttämättömäksi vaikkei yksinään riittäväksi osa-alueeksi ihmisten koko todellisuudessa ja kulttuurisessa vuorovaikutuksessa. Schaferin teesi on, että talouden aikauden hegemonian jälkeen kehitys muuttuu kulttuurin aikauden kehitykseksi mikäli suostuisan kehityksen jatkumista pidetään tavoitteena.


Talouden aikakauden kapea-alaisesta hegemoniasta ja ideologiasta voi olla seurauksena yhteiskuntahäiriöitä, väkivaltaa, terrorismia, konflikteja ja valtioiden sisäisiä ja niiden välisiä vastakkainasetteluja, jotka ovat ratkaistavissa vain kulttuurin laaja-alaisemmassa viitekehyksessä. Niihin ei ole olemassa ratkaisuja, jotka voitaisiin tuottaa vain talouden piirissä ja talouden aikakauden ideologian mukaan.

Ei ole olemassa yritysvoittoja tai pörssioptioita, kilpailua, markkinoita, tuotteita, tuotantoa tai kulutusta, jotka voisivat yhdessä tai erikseen vastata sosiaalisen ja sivistyksellisen hyvinvoinnin vastaamatta jääneisiin haasteisiin tavalla jossa ihmisellä on väliä. Vaarana sen sijaan on, että talouden aikakauden jatkuminen johtaa myös talouden keinoin saavutettavan aineellisen hyvinvoinnin yhä vakavampiin puutteisiin ja häiriöihin ja epätasapainoon. Suurista saavutuksistaan huolimatta talouden aikakauden hegemonian jatkuminen muodostuu kapea-alaisuudessaan inhimillisen kehityksen ja kulttuurin jarruksi.



Monet uskovat että teknologia tulee ratkaisemaan omalla sokealla evoluutiollaan kaikki nämä ristiriidat ja että ratkaisut ovat jo näköpiirissä. Sitä tukee se, että tieteellisen tiedon kehitys viime vuosikymmeninä on ollut vallankuomouksellista luovuudessaan ja se on tuottanut ennenkokemattoman määrän uutta ja parempaa teknologiaa talouden aikakauden käyttöön. Tietotekniikka, bioteknologiat, DNA-teknologiat, nanoteknologiat, lääketieteelliset innovaatiot ja monet muut uudet tiedonalat ja teknologiat ovat syntyneet tai päässeet vauhtiin aivan äskettäin. Lyhyessä ajassa on siirrytty makrotieteistä mikro- , nano- ja kvanttitieteisiin ja vastaavasti uusiin teknologoihin. Tämä todistaa siitä, että talouden aikakaudella on potentiaalia jatkua edelleen – monin ihmeellisin ja hyödyllisin saavutuksin - enemmän kuin siitä, että vastaamatta jääneisiin kestävän kehityksen ja inhimillisen hyvinvoinnin haasteisiin oltaisiin vastaamassa. Tekniikan sokeasta evoluutiosta on siirryttävä tekniikan valikoivaan kehittämiseen kestävän kehityksen tavoitteiden ja arvojen mukaisesti.


Joidenkin mielestä talouden aikakauden hegemonista toimintaa ja siihen nojaavaa yhteiskunnallista rationaliteettia voidaan elvyttää siten, että näin uudistettuna talouden aikakausi voi säilyä kulttuurin yleisenä ideologiana ja jatkua hegemonisena rationaalisuuden ja moraalin muotona paremmin kuin mikään muu ajateltavissa oleva edistyksen ideaali. Talouden toimintaa ja edellytyksiä on sinänsä välttämätöntä myös uusia talouden omista lähtökohdista käsin jälkiteollisen palveluyhteiskunnan tuotantoa ja kulutusta ajatellen. Talouden parannuksilla ei kuitenkaan voida saada otetta planetaarisen ja globaalin tulevaisuuden horisontissa häämöttävistä vakavista tehtävistä.Talouden aikakausi perustuu sellaisiin talousteoreettisiin, historiallisiin, käytännöllisiin ja ideologisiin sitoumuksiin, jotka nyt jo jarruttavat näihin haasteisiin vastaamista enemmän kuin edistävät sitä. Päästökauppa on osoittumassa eräksi varoittavaksi esimerkiksi. Talous voi ottaa asian käsiteltäväksi vain jonakin eksternaalisesti taloudelle kuulumavana asiana, jos ongelmalle voidaan asettaa hinta ja jos voidan valvoa sen korruptoitumatonta toteuttamista. Ja sillonkaan talouden mielenkiinto ei ole ongelman ratkaisussa sinänsä vaan hinnoittelun avulla saatavissa olevista mahdollisimman suurista tuloista. Ihmisen ja luonnon välinen suhde – jonakin muuna kuin jollakin tavalla hinnoiteltuna resurssina - ei ole enää taloutta eikä sen menetelmin yksin käsiteltävissä. Tämän suhteen säilyttäminen hyvänä myös luonnon elinvoimaisuuden kannalta on eräs talouden aikakaudelta ymmärtämättä jäävistä keskeisistä haasteista.


Talouden aikakauden mahdolliset parannukset eivät myöskään kykene sulkemaan rikkaiden ja köyhien ihmisten ja maiden välistä kuilua hyvinvoinnissa eivätkä estämään uusien erojen syntymistä vaikka talouskasvu jatkuisikin. Ei ole olemassa hintaa, jolla yritykset ja johtajat voisivat ansaita lisää kuilua supistamalla. Markkinatalouden ideaali, joka sai alkunsa Adam Smithin sosiaalisena innovationa tarkoittaa sitoutumista kansakuntien vaurauden luomiseen , mutta se on talouden aikakaudella muuttunut sitoutumiseksi yksityiseksi rikastumiseksi ja vaurauden kasautumiseen rikkaimpien ihmisten ja maiden hyväksi. Tämä on ollut silminpistävää juuri viimeisten vuosikymmenten aikana. Pareton laki tulojen jakautumisesta sanoo, että taloudessa on sisäänrakennettuna pyrkimys tuloerojen, vaurauden ja voimavarojen epätasaisuuden kasvattamiseen enemmin kuin niitten tasaamiseen, mikä merkitsee, että hyvinvoinnin kannalta tilanne tulee menemään huonompaan eikä parempaan suuntaan talouden aikakauden jatkuessa.


Ellei tätä haluta, tarvitaan toisenlainen ajattelutapa ja käytäntö ja erilainen maailman järjestelmä, jossa tuloerojen, vaurauden ja voimavarojen tasaamiselle ja ihmisen ja luonnon suhteen terveelle kehittämiselle annetaan suurempi paino kuin mihin talouden aikakausi voi sitoumuksiltaan yltää. Se ei ole sillon enää talouden aikautta, vaan laaja-alaisempaa inhimillisen henkisen edistyksen ja kulttuurin aikakautta. Talouden rationaliteettiin ja sen moraalisiin sitoumuksiin pitäytyvä ideologia ei voi muuntautua harmooniseen ja tasapainoiseen suhteeseen muiden todellisuuden osien (sosiaalis-poliittinen järjestys ja kulttuurijärjestys) ja toiminnan kanssa menettämättä hegemoonista asemaansa yhteiskunnallisen todellisuuden määrittäjänä. Talouden aikausi ei myöskään pysty käsittelemään maailmanyhteisön ylijäämäongelmia, tasapainottomuuksia tai puutteita, koska se kohdistaa huomion vain oman ideologiansa keinoihin – tuottaminen, jakelu, kuluttaminen, voitto, tuote, markkinat – eikä päämääriin kuten terve ympäristö, ihmiset, inhimillinen hyvinvointi, kestävä kehitys, toimivat kaupungit, maat, yhteiskunnat ja onnellisuus. Näiden saavuttaminen edistyy aíneellisen vaurauden myötä, mutta talouskasvu ei ole yksinään riittävä ehto, että näin tapahtuu parhaalla mahdollisella tavalla.


Talouden aikakauden jatkaminen tulevaisuuteen on potentiaalisesti elämää uhkavaa. Ihmiset eivät tule istumaan tekemättä mitään kun heidän ympäristönsä vahingoittuu, kun niukkenevista resursseista joudutaan maksamaan yhä korkeampia hintoja, kun elintaso laskee ja elämässä yhä negatiivisemmat kokemukset saavat suuremman merkityksen kuin positiiviset. Tällainen on globaalin onnettomuuden skenaario, jonka tarkoitus on toimia ennakkovaroituksena ja synnyttää halua tarpeellisiin ideologisiin ja käytännöllisiin muutoksiin. Tarvittavia muutoksia voidaan luonnehtia globaalin ja planetaarisen ajattelun ja toiminnan renesanssiksi, joka uudistaa tavan tiedostaa ja ymmärtää maailmanyhteisö planetaarisessa kontekstissaan, tavan toimia siinä vastuullisesti, ja arvostaa asioita uudella tavalla, tavalla jossa ihmisellä ja luonnolla todella on väliä. Tämä tapahtuu ymmärtämällä talous osana laajempaa inhimillistä – kulttuurista - kokonaisuutta ja ymmärtämällä kaikkien itsenäisten osatoimintojen harmooninen vuorovaikutus hegemonisen hierarkian mallin sijasta. Uusiin globaalin kulttuurin haasteisiin vastaaminen tarvitsee voimakkaan ja kehittyvän maailman talouden – kestävän kehityksen mukaisen talouden - niin kuin se tarvisee oikeudenmukaisen ja demokraattisen globaalin yhteiskuntajärjetyksenkin ja sen kulttuurisen monimuotoisuuden.











Talouden menosta näköalapaikalta


Mohamed El-Erianin haastattelu, haastattelija Geoff Colvin, Fortune-lehdessä 21.12.2009, s. 10-14

(suomeksi luonnostellut Pentti Malaska 28.12.09)

Alkuperäinen haastattelu englanniksi löytyy tästä.
Kuva haastattelusta.

Mohamed El-Erian on 15 vuoden kuluessa luonut arvostetun aseman investointimaailman huippulla (one of the rock stars) International Mon­etary Fundissa, Pimco’n CEO:na, Harward University’n varojen kartuttajana ja muissa businessmaailman tehtävissä saavuttamiensa menestysten kautta. Hänen liiketoimintaosaamiseensa on aina kuulunut myös rahamaailman syvällinen älyllinen ymmärrys. Sitä osoittaa mm. hänen kirjansa When Markets Collide: In­vestment Strategies for the Age of Global Economic Change, joka voitti viime vuonna the Financial Times Goldman Sachs’in vuoden business kirjapalkinnon.

GEOFF COLVIN;
Taloudellinen kasvu on jatkunut vakaana neljännesvuoden ajan. Onko lama jo ohi?

MOHAMED EL-ERJAN;
Kyllä, mutta on tärkeätä todeta, että vastaus tarkoittaa laadullisesti kyllä. Meillä on ollut yhden vuosineljänneksen ajan kasvua, joka todennäköisesti tulee hidastumaan (to be revised down) noin 2½% kasvuksi kolmannella neljänneksellä ja vuoden viimeisellä neljänneksellä se voi olla 3%. Huolena kuitenkin on, että tällaisen kasvun ylläpitäminen vuonna 2010 tulee olemaan erittäin vaikeaa.

GC; Mistä se johtuu?

Se johtuu nykyisen kasvun keinotekoisuudesta, ensinnäkin ja ennen muuta (julkisella rahalla) elvyttämisestä, joka on historian suurin koskaan toteutettu elvytys, verotuksellisesti ja monetaarisesti; me voimme kaikki tuntea sen aikaansaaman hyödyn. Ja toisena kasvun lähteenä on ollut normaali varastojen kiertosykli – (kun toiminta hiljentyy) tullaan kohtaan jossa varastot on ajettu tyhjiksi, mutta sitten alkaa jälleen niiden uudelleen täydentäminen. Tämä on se mitä on tapahtunut juuri vuoden 2009 toisella vuosipuoliskolla. Mutta kumpikaan näistä ei ole pysyvä kasvun lähde. Pallo on saatava syötettyä yksityiselle sektorille - kuluttajille ja yrityksille – mutta jotta se saataisiin aikaan, on tapahduttava toisia positiivisia asioita hyvin paljon – ja niitä ei todennäköisesti tule tapahtumaan vuonna 2010.

GC: Miksi on epätodennäköistä saada aikaan kasvun voimistumista kuluttajien keskuudessa?

Kuluttajia vastassa on voimakas vastatuuli. Ensinnäkin on itsepintaisesti jatkuva korkea työttömyys. Virallinen arvio on 10,2%. Kattavampi arvio alityöllisyyden ja työttömyyden suuruudesta yhteensä on 17,5%. Se on todella iso probleemi, sillä näin suuret luvut muuttavat jo työntekijöiden kulutuskäyttäytymistä.

GC: Kuinka niin?

Ihmiset huolestuvat. Kun huomataan, että työttömyys ei ole vain korkealla vaan että se tulee säilymään pysyvästi korkealla, ihmist tulevat varovaisemmaksi. Kulutetaan vähemmän. Jopa työntekijät, joilla olisi tuloja, alkavat tulla varovaisemmaksi. Toisena vaikuttajana on se, mitä taloustieteilijät kutsuvat vaurautumistekijäksi. Me olemme jokainen menettäneet eläkkeistämme (We’ve all taken a big hit on our retire­ment). Nyt meidän on säästettävä vastaavasti, ja se on pois kulutuksesta. Ja kolmanneksi meidän ”raha-automaattimme” (ATMs) ovat kadonneet –menneinä vuosina me kaikki käytimme talojamme (lainarahan) ”raha-automaatteina”. Niinpä USA:n kuluttajien on vaikea jatkaa kulutuksellaan oman maansakaan talouden kannattamista påuhumattakaan koko maailman talouden kannattamisesta.

GC: Niin kuin asiat ovat hoitautuneet vuosia ja vuosia.

Ajattele lentokonetta, joka lentää hyvin korkealla ja jossa on vain yksi valtava moottori. Kutsutaan sitä kuluttajaksi, ja tämän moottorin polttoaineena toimii velka. Niin kauna kuin kuin koneessa on riittävästi polttoainetta kaikki on hyvin ja moottori pitää koneen halutussa korkeudessa. Mutta kun polttoaine käy vähiin, - koska on olemassa raja sille paljonko velkaa kukin talous voi ottaa - silloin äkkiä kone menettää korkeuttaan ja on varsin vaikeaa vakauttaa koneen tilanne tällaisen tilanteen jälkeen.

GC: Mutta pitkällä tähtäimellä, jos amerikkaliset kuluttajat alkavat säästää, eikö se ole hyvä asia?


Se on ehdottomasti hyvä asia. Silloin muun maailman kulutus alkaa toimimaan myös moottoreina, ja liiallinen riippuvuus US:n kulutuksesta pienennee ja maailma talous muuttuu moninapaiseksi. Se on hyvä asia sinänsä, mutta ongelmana on itse siirtyminen. Menkäämme takaisin esittämääni mielikuvaan. Haluaisitko olla lentokoneessa kun kapteeni tulee ilmoittamaan: ” Tulemme siirtymään nyt lennon aikana yhden suuren moottorin sijasta monien mottorien yhteiskäyttöön”? Tuskin haluat olla siinä koneessa. Haluat mukaan vasta kun muutos on tehty. Niinpä, pitkällä tähtäimellä, joka on todennäköisesti viisi vuotta, me olemme kaikki paremmassa tilanteessa.

GC: Onko yksityisen investoijan kannalta katsottuna moninapainen maailma hyvä vai paha asia?

Se on hyvä asia siinä mielessä, että se on tasapainoisempi maailma. Uskon, että useimmat meistä haluavat mieluummin olla koneessa jossa on useita moottoreita. Niin kauan kuin voimme liikkua myös mukavuusalueemme ulkopuolella on tosiasiallisesti parempi maailma kun tiedämme miten investoida (So as long as we can get out of our comfort zones, this is actually a bet­ter world if we know how to invest). Mutta se tarkoittaa asioiden tekemistä eri tavalla kuin tähän asti.

GC: Mitä asioita yksityisen investoijan on nyt tehtävä eritavalla kuin aikaisemmin?

Keskivertoinvestoijalla on kasi pulmaa tänä päivänä. Ensiksi, keskimääräinen investoija on liikaa US-keskeinen. Siihen on syynsä; finanssialan käyttäytymistieteilijät kertovat, että me pidämme samankaltaisuudesta ja niinpä me investoimme nimien mukaan jotka ovat tuttuja meille. Tämä antaa meille mukavuuden ja turvallisuuden tunteen. Ongelmana on kuitenkin se, että globaalissa maailmassa ei voi olla liian US-keskeinen, kun (menestymisen) painopiste on siirtymässä. Ensimmäinen asia, joka investoijan tulee huomioida on, että (menestyvien) sijoitusten allokointi huomenna on paljon globaalisempi kuin eilen. Toiseksi monet meistä ovat olleet varsin onnekkaita sen johdosta, että meidän ei ole tarvinnut pitkään aikaan olla huolissamme inflaatiosta. Mutta nyt olemme siirtymässä paljon herkkäliikkeisempään maailman talouteen ja jonakin ajankohtana inflaatio tulee takaisin.



GC: Mikä saa Sinut vakuuttuneeksi tästä?

Me näemme nyt edessämme mailman jossa ei ainoastaan kysyntä tule nousemaan, vaan jossa on paljon tarjonnan katkoksia, häiriöitä ja epäjärjestystä. Entisessä maailmassa oli velkarahaa normaalisti vapaasti saatavissa. Luottojen saaminen ei tule nyt olemaan helppoa. Niinpä, samalla kun kysyntä nousee niin saman aikaisesti tarjonta kuitenkin vähenee. Kuluttajana ajattelemme, että Ok nyt on sitten laskukausi – ja nyt on mahdollista ostaa vaikka lentolippuja halvalla. Ja niin hetken aikaa onkin mahdollista. Mutta sitten suuri joukko lentokoneita otetaan pois käytöstä ja romuutetaan (park them to the desert). Se johtaa tarjonnan vähenemiseen, ja inflatio tulee takaisin. Jossakin kohtaa seuraavan vuoden loppuun mennessä - huolimatta kaikesta likviidisyydestä joka on pantu liikkeelle (with all the liquidity that’s been put in place) - tulemme olemaan kasvokkain inflaatioriskin kanssa. Useimmat ihmiset eivät ole varautuneet tähän.

GC: Mikä olisi yksityisen investoijan kannalta paras tapa suojautua inflaatioriskin varalta?

Välittömin tapa suojautua on ostaa sellaisia valtion obligaatioita (TIPS), jotka ovat inflaatiosuojattuja. Niillä saa täyden varmuuden inflaatioriskin varalta. Monista ihmisistä tuntuu kuitenkin, ettei se ole vielä riittävän hyvä vaan he ovat valmiit sijoittamaan johonkin epävarmempaankin, johon liittyy suuri varmuus arvon säilymisestä – kultaan. Kulta toimii kuten kulta toimii, koska se tuo yhteen ihmisiä, jotka ovat huolissaan monenlaisista eri asioista – joitakin huolestuttaa inflaatio, toiset ovat huolestuneita geopoliittisesta tilanteesta, jotkut dollarin arvon säilymisestä – kaikki ostavat kultaa.


GC: Mikä olisi oikea suunnitelma (big picture approach) yksityisen investoijan kannalta tänä päivänä?

Ei oikeastaan ole ollenkaan vaikeaa hahmottaa (toimivaa) viitekehystä investointien tekemiselle. (It’s actually not that hard to have a framework to invest.) Siinä on kolme osaa. Ensiksi on luotava varojen kohdentamissuunnitelma (asset allocation) joka on eteenpäin katsova eikä menneisyyteen orientoitunut. Toiseksi on löydettävä oikea keino tämän allokointiajatuksen ilmaisemiseksi käytännössä. Olen aina hämmästynyt siitä, kuinka monet ihmiset kyllä osaavat tehdä oikeita allokaatiosuunnitelmia (asset allocation), mutta sitten he valitsevat väärän tavan ilmaista ja totetuttaa se (express). Kolmanneksi tulee olla nöyrä. On tajuttava, että riskien hallitseminen on vaikeaa, ja että vanha hokema ”kun olet hajauttanut riskit, niin se riittää” ei enää pidä paikkaansa. Hajauttaminen on yhä välttämätöntä mutta ei riittävä suojautumistoimenpide. On kysyttävä lisäksi, millaisia erehdyksiä seurauksineen voin kestää jos hajauttaminen ei annakaan riittävää suojaa? Tätä kysymystä eivät monetkaan ihmiset valitettavasti tee itselleen.

GC: Kirjassasi esität investointien allokointisuunnitelman tyypilliselle US-laiselle investoijalle. Ainoastaan 15% siinä kohdistuu omaisuuteen USA:ssa, mikä on paljon vähemmän kuin mitä amerikkalaisilla investoijilla on sijoitettuna tällä hetkellä. Ja vain 14% on obligaatioissa – USA:n ja muiden valtioiden – joka ei tunnu kovinkaa paljolta. Mikä logiikka tässä on takana?

Omistusoikeuksista (equities) tulee huomata, että varallisuuden luokitus (asset class) on muuttumassa. ( On the equities, recognize that the meaning of an asset class is changing). Se, että US-osuus varojen allokoinnissa on suhteellisen pieni heijastaa sitä näkemystä, että jos haluat lyödä vetoa tulevaisuuden kasvun puolesta silloin tulee olla muitakin kuin US-laisia sijoituksia ja että ne ovat yhtä tärkeitä kuin US-laisetkin sijoitukset. Obligaatiot ovat taas taitoa kysyvä sijoitusmuoto. Niihin voi liittyä massiivisia pulmia. Vuosi 2009 päättyi $1,4 trillion (European billion) (US:n valtion budjetin) alijäämään, mikä on todella hämmästyttävä loikka yhtenä ainoana vuonna. Seuraavana vuonna alijäämä tulee todennäköisesti olemaan $1,5 trillion. Hallituksen on rahoitettava tämä jotenkin. Kuinka? Laskemalla liikkeelle lisää velkakirjoja. No niin, haluanko siis ostaa jotain (valtion obligaatioita) joita tullaan tarjoamaan ylenmäärin? Vastaus on: osta vain, mutta hyvin varoen!

GC: Olet sanonut, että taulukon mukainen varojen (asset) allokointi– joka käsittää monia elementtejä (kts taulukko) – voi tuottaa 5-7% vuodessa reaalisesti useamman vuoden sijoituksena. Monet sijoittajat uskovat, että US-omistukst (U.S. equities) tulevat tuottamaan paljon enemmän samaan aikaan. Onko näin?

Tuotto-odotukset ovat kokeneet valtavan inflaation. Jotenkin olemme optimistisia luonnostaan. Niin kuin ostettaessa lottorivejä – me vain ostelemme niitä. Täytyy olla tiettyä realismia sen suhteen mitä investoinnin portfoliosi voi tuottaa, ja kaksinumeroista tulosta se ei voi tuottaa pysyvästi. Se on realismia. Tuotto-odotusten täytyy olla realistisempia, ellet sitten halua siirtyä maksukykyisiltä (liquid) markkinoilta todella huonosti rahaksi muutettavien liiketoimien (illiquid) markkinoille. Siellä asiat ovat toisin. Se on varsin erilainen pelikenttä, mutta sinulla ei luultavasti ole käteistä, jota tarvitaan (siinä pelissä).

CC: Voitko sanoa esimerkkejä illiquid markkinoista?

Investoinnit kiinnelainamarkkinoille Brasiliassa. (Investing in a mortgage company in Bra­zil.) Sinun on tehtävä se tietäen, että joudut sitomaan rahasi kiinni pitkäksi aikaa ja että siellä ei ole likviidiä takaisinmaksukykyä. Mietipä sitä. Menet kehitysmaihin, joissa on suhteellisen hyvin toimeentuleva keskiluokka. Maassa on rakennuskanta ja siellä on säästöjä, mutta siellä ei ole ketään (eikä mitään talouden mekanismia) joka kytkisi nämä kaksi toisiinsa. Niissä maissa ei ole sitä tradiota kuin meillä USA:ssa, että ihmiset voivat saada lainaa tulevia tulojaan vastaan, ja toisaalta ihmiset eivät lainaa tulevia tulojaan vastaan ennen kuin he ovat saavuttaneet tietyn varallisuuden tason. Näissä kaksinumeroisissa tulos-odotuksissa on mieltä, jos voi toimia näissä maissa ja yhdistää niiden kehittymässä olevien markkinoiden osia. Mutta sellaisiin liiketoimiin ei tavallisella keskivertoihmisellä ole pääsyä.

CC: Suuri määrä uutta finanssialan säätelyä on työn alla. Tuleeko se olemaan sellaista, kuten niin usein on asianlaita, että se estää vain sen tapaisen kriisin syntymisen kuin minkä juuri olemme kokeneet mutta ei estä seuraavaa (uudenlaista) kriisiä syntymästä?

Otetaan mielikuva valtatiestä. Oletettaan, että tunnustettu tosiasia on, että nopeus tiellä on liian korkealla, mutta me emme kuitenkaan (haluaisi) rajoittaa sitä. Me olemme parhaillaan menossa kohti maailmaa, jossa tulemme alentamaan nopeutta ja jossa tulemme lisäämään rajoituksia. Se varmasti vähentää onnettomuuksia, mutta ei eliminoi niitä kokonaan. Muutaman vuoden kuluttua joku tulee ja sanoo,”Tiedättekö mitä? Nopeusrajoitus on liian alhainen. Se on tehotonta. Ihmiset eivät pääse sinne minne ovat menossa tarpeeksi nopeasti, joten nostakaamme jälleen nopeusrajoitusta. Minä epäilen, että jos olisimme täällä neljä vuotta, niin me puhuisimme tällöin hallituksen erehdyksestä (government failure), siitä kuinka hallitus ”ylisääteli”, ja jos olisimme täällä kymmenen vuotta niin puhuisimme markkinoiden erehdyksestä (market failure) eli siitä että markkinat menivät itsensä edelle. (”Take the image of a freeway. There was a recognition that the speed limit was too high, and we didn’t enforce the speed limit. We’re going toward a world where we’re going to lower the speed limit, and we’re going to increase enforcement. That is certainly going to reduce the acci­dents, but it’s not going to eliminate them. Within a few years someone is going to come along and say, “You know what? The speed limit is too low. It’s inefficient. Our people aren’t getting to their places quickly enough, so let’s increase the speed limit again:’ I suspect that if we were to sit here in four years, we would be talking about government failure, how the gov­ernment “overregulated,” and if we were to sit here in about ten years, we’d talk about market failure, which is that the market got ahead of itself.)

Model Portfolio
El-Erian’s asset mix for long-term investors
EUULTIES
U.S. 15%
Other advanced economies 15%
Emerging economies 12%
Private 7%

BONUS
U.S. 5%
International 9%

REAL ASSETS
Real estate 6%
Commodities 12%
Inflation-protected bonds 5%
Infrastructure 5%
Special opportunities (e.g., carbon
credits, distressed debt) 9%


GC: Kierros tulee toistumaan jälleen uudestaan.

Kierros toistuu aina uudestaan koska on erittäin vaikeaa johtaa tai hallita (run) kompleksista systeemiä.

GC. Syyskuu 2008 kriisissä mainitsit Fortunessa, että olisit pyytänyt vaimoasi nostamaan pankista käteistä. Millaista elämäsi oli silloin?

Minä suutelin vaimoani hyvän huomenen toivotukseksi klo 2 aamulla. Kerroin hänelle ”Sinun on syytä katsoa TV.tä. Sieltä tulee jotain todella tärkeää.” Tavallisesti nousen ylös klo 3 mutta nyt olin aikaistanut sitä tunnilla. Me huolestuimme asioista, joista emme olleet ajatelleet joutuvamme koskaan huolestumaan. Meitä huolestutti kysymys, missä ovat meidän käteisvaramme? Tuli päivä jolloin sanoin vaimolleni “Ole ystävällinen ja mene hakemaan pankista käteistä”. Ja hän kysyi ”Miksi?” Sanoin ”siksi kun pankit eivät luullakseni ole auki huomenna enää.” Niin lähellä se oli.

GC. Mitä sitten tapahtui?

Kun menet McDonaldsiin, menet ensimmäiselle luukulle ja tilaat, siirryt seuraavalle luukulle ja maksat, siirryt seuraavalle luukulle ja otat tilauksesi ja lähdet pois. Tavallisesti tähän menee kaikkiaan 30 sekuntia. Kuvittele nyt tilanne toisella tavalla. Kun menet ensimmäiselle luukulle siellä sanotaan, ”$5”. Sinä kysyt, ”Missäs on ruokani?” Sinulle sanotaan, “Seuraavalla luukulla”. Siihen sinä sanot, “ Minä kuulin eilen mitä tapahtui Lehman Brotherilla. Joku asiakas maksoi, mutta ei saanutkaan tilaustaan. Sen vuoksi haluan ruokani nyt ”. Mutta hän taas sanoo, “En voi antaa sitä ennen kuin olette maksaneet”. Koko systeemi on rakennettu luottamukselle – että sinä luotat 3 metrin etäisyydellä. Ja sinä sanot “Well, niin Lehmanilla tehtiin, mutta minulle ei tehdä samoin.” Mitä tapahtui systeemille? Ensiksikin, sinä kävelet ulos nälkäisenä vaikka sinulla olisi ollut rahaa maksaa. Toiseksi, toisella luukulla olisi ollut ruokaa jota ei voitu myydä, vaan se jouduttiin heittämään roskikseen. Systeemi romahtaa, koska kukaan ei luota toisiinsa ensimmäisen ja toisen luukun välillä 3 metrin etäisyydellä. Niin juuri tapahtui Lehmannin jälkeen pankkimaailmassa. Se oli mitä hämmästyttävintä, kun kukaan ei enää luottanut siihen mitä kaikki olivat aikaisemmin pitäneet ehdottoman luotettavana tapana, eikä kukaan pystynyt yhdistämään ihmisiä entiseen yhteistoimintaan. (It was the most amazing thing, where nobody trusted what we all take absolutely for granted and therefore you couldn’t match people up.) Sen vuoksi näimme sitten näitä hämmästyttäviä romahtamisia ympäri maailmaa.

CC: Mikä on neuvosi yksityiselle investoijalle “viimeisen rivin” suhteen tänään?


Aloita hyvin selkeällä omien tavoitteittesi yksilöimisellä. Miksi investoit? Monet sanovat investoivansa tehdäkseen rahaa. Sanon heille, “Se ei riitä. Haluat tehdä rahaa, mutta millaisilla näkemyksillä ja mitä varten? Haluatko suojella eläkkeesi karttumista?” Sinun on ajateltava, onko aikomasi investoinnin turvana jokin vakuus. Me tulemme maailmasta, jossa kaikki meni koko ajan ylöspäin. Tämän johdosta me menetimme nököpiiristä sen tosiasian, että erilaiset tavoitteet onnistuakseen vaativat erilaisia tapoja investoida. Ole siis erittäin selkeä tavoitteittesi suhteen, ja toioseksi ole selkeän tietoinen siitä millaisia erehdyksiä sinulla on varaa tehdä (ilman että tavoitteesi saavuttaminen vaarantuu). Jos saat nämä kaksi asiaa raiteilleen, niin huolestuneisuutesi taso laskee merkittävästi.