Mielipiteitä PKS-ilmastostrategiasta

Mikä strategia?

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiasta on pyydetty lausuntoa maaliskuun loppuun mennessä. Nopeimmin strategiaan pääsee sisälle katsomalla esittelyaineiston.

YTV toivoo ennenkaikkea ideoita uusista keinoista ja kannnanottoja raportissa esitettyihin sekä Peter Lundin keinojen Top Ten listaan, joka ohessa. Strategia koskee julkishallintoa ja PKS-aluetta ja imastoon vaikuutavia tekijöitä, ei sensijaan ilman laatua ja epäpuhtauksia.

Mahdollisia Top 10 keinoja
– esimerkit arviointiraportista
• PKS kuntien oman energiankulutuksen ja khk-päästöjen
vähentäminen
• Hankintamenettely
• Kivihiilen korvaaminen kierrätyspolttoaineella ja ekosähköllä
• Energian käytön tehostaminen kaikilla tasoilla
• Raideliikenne ja biopolttoaineet
• Pientalojen lämmitysjärjestelmät
• Informaatiotoimet
• Motivaatiotoimet
• Elinkaariajattelu ja ekoalueet
• Seuranta ja tilastointi
Lähde P.Lund 11/2006

Mielipiteitä

Tämä ilmastostrategiapaperi on kokonaisuutena kyllä melkoisen hyvä ja on erinomaista, että tähän on panostettu selvästi aika paljon työtä. Aihe on kuitenkin mielestäni niin huipputärkeä (ihmiskunnan suurin uhka tällä hetkellä), että olisin toivonut lisää konkretiaa nimenomaan käytännön toimenpide-ehdotuksiin. Strategiassa on liikaa kohtia, joissa esitellään sinänsä erittäin hyviä tavoitteita ja mittareitakin näistä, muttei aina esitetä selviä numeerisia tavoitteita. Jos näitä ei esitetä mittareiden yhteydessä, jäävät mittaritkin näiltä osin vaillinaisiksi. Tokihan näitä tarkennuksia voidaan tehdä myöhemminkin, joten toki on hyvä ja välttämätöntä, että mittareita on mietitty.

Yksi hyvä esimerkki oikein asetetusta mittarista (jossa on siis tavoite mukana) löytyi rakennuksia käsittelevästä kohdasta. Siinä esitetään, että kaukolämmön osuus nostettaisiin nykyisestä 78 %:sta 85: %:iin (ilmeisesti tarkoittaa vuoteen 2030 mennessä). Tuon kaltaisella tavalla pitäisi mielestäni kaikissa tavoitteiden mittarointia kuvaavissa kohdissa myös esittää selvät numeeriset tavoitteet.

Päinvastainen huono esimerkki onkin energiantuotannon kohdalla, jossa (siis kohdassa 7.2) on esitetty liuta hyviä mittareita vailla tavoitteita. Tässä kohdassa kaipaisin myös esitettävän tavoite vähentää kivihiilen käyttöä. Jo huoltovarmuussyistäkään ei ole syytä kokonaan luopua kivihiilesta YTV-alueella, mutta sen käyttöä tulisi hallitusti vähentää. Toisaalta ei ole esitetty mitään konkretiaa, miten lisätään uusiutuvien polttoaineiden käyttöä ja toisaalta poltettavaksi kelpaavan jätteen energiakäyttöä. Tulisi olla selvät tavoitteet siitä, että investoidaan uusiin voimaloihin, joissa on monipolttoainakattilat ja voidaan hyödyntää mm. metsähaketta.

Jätteenpoltto tuntuu tässäkin paperissa olevan niin "kuuma peruna", ettei uskalleta asettaa tavoitteeksi polttolaitoksen rakentamista (yleistä epäkonkreettista "taivastelua" asian ympäriltä tekstissä toki on). Se on kuitenkin aivan välttämättömyys. Sitä varten on oltava aivan erillinen laitos, sillä EU:n jätteenpolttodirektiivin määräykset tällaisille laitoksille ovat erittäin ankarat ja tällaiset laitokset ovatkin tämän vuoksi hyvin vähäpäästöisiä (toki sitten maksavat investointeina erittäin paljon - kuitenkin parempi ratkaisu kuin nykyinen aivan liian mittava jätteen kaatopaikoille dumppaus ja lisäbonuksena saadaan energiaa).

Toinen ilmeisesti poliittisesti liian "kuumaksi" osoittautunut asia on ydinvoima. Sitäkään ei mielestäni lainkaan voida sivuuttaa, jos pitäydytään "kylmästi" tosiasioiden pohjalla. Jo nyt YTV-alueella toimivilla energiayhtiöillä on melkoiset osuudet Olkiluodon ja Fortumin kautta myös Loviisan ydinvoimalasta. Kysymystä kuudennesta ydinvoimalasta ei voida sivuuttaa YTV-alueenkaan näkökulmasta ja asia tulee joka tapauksessa nousemaan agendalle pian eduskuntavaalien jälkeen. Ydinvoimalakysymys on erittäin merkittävä sekä ilmastopoliittisesti että tuontiriippuvuutemme (siis sähkön) vähentämisen kannalta. Ja alueella toimivat energiayhtiöt joutuvat pian ottamaan kantaan mahdollisista osuuksistaan tulevaan kuudenteen ydinvoimalaan.

terv. Lauri Saloriutta