maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Uudenmaan vaihekaava, lausuntoluonnos

Tulevaisuuden tutkimuksen seura

LAUSUNTO UUDENMAAN VAIHEKAAVASTA 27.2.2007/ MLe

Kyseisen kaavaluonnoksen suurin ongelma on heti Helsigin rajalta itään jatkuva valkea alue. Koko metropolialueen kokonaisvaltaista kehittämistä ei voida toteuttaa järkevästi niin kauan kun Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto ovat erillisiä liittoja. Vähintäänkin kartta-aineistoissa pitäisi näkyä kaavoitustilanne rajan toisella puolella. Oma kysymyksensä sitten on se, miten Sipoo (ja ehkä Porvookin) saataisiin mukaan Metropolialueen tasapuoliseen ja tasapainoiseen kehitykseen. Tämä sisältää mm. asumiseen tarkoitettujen alueiden sijoittamista ja koko itään päin suuntautuvat joukkoliikenteen suunnittelua (metro, juna, tieliikenne).

Taajamarakentaminen

Nykyinen kaaavoitusmenettely ei takaa rakenteellisesti parasta ratkaisua hallinnollisista rajoista riippumatta, koska maakuntakaavan toteutus riippuu kuntien kaavoituspäätöksistä ja edellyttää kuntien raja-alueilla kuntien yhteistyötä ja yksimielisyyttä.

Esimerkiksi Keravan, Tuusulan ja Järvenpään rajaseuduilla on nähty, että kunnat eivät tunnu millään pystyvän keskenään sopimaan tiettyjen alueiden maankäytöst. Ainakin maakäytön suuntaviivat pitäisi pystyä ratkaisemaan maakuntakaavassa kuntarajojen estämättä.

Tulevaisuudessa hallinnolliset rajat tulisi nähdä muuttujina ja niitä tulisi voida joustavasti tarkistaa, mikäli järkevä yhdyskuntarakenteen kehittäminen sitä edellyttää. Maakuntakaavaan voisi sisältyä ehdotus rajojen järjestelystä ja esitys kuntien yhteisistä yleiskaavatarpeista. Ao. ministeriöt käynnistäisivät muutosprosessit kaavan perusteella.


Haittoja aiheuttavat toiminnot

Kaavan laadinnassa ovat olleet mukana erilaisten haittoja aiheuttavien alueiden käyttäjät. Mukana eivät ole olleet haitoista kärsivät eli paikalliset asukkaat, jotka eivät ehkä ole edes tietoisia kaavan laadintavaiheesta. Alueiden toteutus suunnitellaan joko kunnallisessa kaavoitusmenettelyssä tai ympäristölupamenettelyssä. Tällöin taas paikalliset haitat ylikorostuvat.

Kaavan laadintaprosessiin pitäisi kuulua kunkin kohteen karkea kokonaishyötyjen ja haittojen arviointi, josta kaikki osalliset olisivat tietoisia. Tällöin syntyisi kokonaisnäkemys kohteen tarpeellisuudesta. Tarvittavan alueen yksitysikohtainen rajaus ja haittojen torjuntatoimet voidaan päättää nykyiseen tapaan. Vähimmäisvaatimus on, että kunnat informoivat paikallisia asukkaita kunnan alueen kohteista. Yleiset kuulutukset maakunnallisesta kaavoituksesta eivät tähän riitä.

Haittojen jakaminen oikeudenmukaisella tavalla on ongelma esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman tapauksessa. Haittaan ja sen jakutumiseen eri alueiden asukkaille voidaan vaikuttaa lentojärjestelyillä. Ympäristöluvan myöntämismenettelyyn ja sen toteutumisen seuranntaan tarvitaan menettely, jossa eri osapuolet samanaikaisesti ja tasavertaisesti osallistuvat ja jossa käytetään haitan kärsijän kannalta kehitettyjä mittaristoja.


Uraanikaivosten valtausalueet

Tämä tuntuu olevan vaikea asia. Harvasta asiasta on tullut niin selkeää kansalaismielipidettä kuin tästä. Nummi-Pusulalaiset eivät halua kuntaansa kehitettävän uraanikaivostoiminta-alueena. Eikö tätä mielipidettä pitäisi maakunnallisessa suunnittelussa kunnioittaa ja tehdä sellaiset kaavamääräykset maakuntakaavaan, että uraanikaivostoiminta Nummi-Pusulan metsissä ei olisi mahdollista?


Erityislakien ei pitäisi mahdollistaa kokonaisuuden kannalta huonojen päätösten syntymistä.
Kaivoslain uusiminen on jo aloitettu, liikenneväyliä koskeva laisäädäntö on jo uusittu.


Kiviaineshuollon järjestäminen

Uudenmaan maakuntakaavan toteuttamistapa poikkeaa naapurimaakuntien (Kanta-Häme, Itä-Uusimaa) tavasta hoitaa asia. Uudellamaalla asia on hoidettu varsinaisen maakuntakaavan kaavamääräysten "päälle" tulevilla ominaisuusmerkinnöillä. Naapurit ovat merkinneet vastaavat alueet maa-ainesten ottoalueiksi ja kaavamääräys sisältää lisäksi rakennuskiellon. Naapureiden tavassa ongelmana se, että lajien elinympäristön suojelu saattaa estää alueiden käytön maa-ainestenottoon ja korvaavien alueiden löytäminen voi olla ongelmallista. Uudenmaan tapa on tällaisessa tilanteessa joustavampi. Uudenmaan kaavamääräyksessä taas ei puututa millään lailla rakennusoikeuteen ja näiden hyviksi todettujen maa-ainesottoalueiden ympärille saattaa syntyä asutusta, mikä ei haittojen estämisen ja asumisympäristön kannalta ole hyvä asia. Kanta-Hämeen ja Itä-Uusimaan tapa pitää alueet varmasti maa-ainestenottoalueina riippumatta siitä pystyykö sieltä ottamaan maa-aineksia vai ei.


Hiljaisuus ja pimeys

Hiljaisten alueiden katsotaan toteutuvan riittävästi kaavan suojelualueiden avulla. Inventoinneissa hiljaiseksi todetuista alueista ei haluta myöskään kertoa laajalti, koska ne saattaisivat houkutella uutta asutusta ja hiljaisuus tuhoutuisi. Haja-asutuksen rakennusoikeuteen ei katsota voitavan koskea.

Käytännössä toimivia keinoja tarvitaan hiljaisten tai vähämeluisten alueiden säilyttämiseksi sekä haja-asutusalueilla että myös lähellä asutusta palvelemassa asukkaiden päivittäistä. virkistäytymistä.

Sama pohdiskelu koskee myös valosaastetta, joka todennäköisesti nousee tarkasteluun tulevaisuudessa.

Tietoyhteiskunnan rakenteet

Tarvitaanko rakenteiden varmistamiseen kaavoitusta vastaavaa menettelyä vai riittääkö operaattoreiden ja muiden toimijoiden toiminta viestinnän lupamenettelyjen säätelemänä?

Yhteenveto

Maakunnan liiton rooli on verkostojen kokoaminen ja yhteisten ratkaisujen löytämien ilman omaa konkreettista toimivaltaa. Siinä liitto on toiminut hyvin, vaikeutena on edelleen paikallisten haittojen kärsijöiden ja ratkaisuista hyötyjien intressien yhteensovittaminen sekä kaavan toteuttajien haluttomuus toimia samassa hengessä.


Lausunnon valmistelu

Lausunnon on koonnut Matti Leskinen ja siihen ovat toimittaneet aineistoa Santtu von Bruun ja Timo Kinnunen.

2 kommenttia:

Matti Leskinen kirjoitti...

Hei

Olen koittanut jonkin verran katsella sitä vaihekaavaa, mutta en ole juurikaan ehtinyt osallistua siitä käytävään keskusteluun/lausunnon kirjoittamiseen.

Kyseisen kaavaluonnoksen suurin ongelma on mielestäni heti Helsigin rajalta itään jatkuva valkea alue. Koko metropolialueen kokonaisvaltaista kehittämistä ei voida toteuttaa järkevästi niin kauan kun Uudenmaanliitto ja Itä-Uudenmaanliitto ovat erillisiä liittoja ja joiden yhteistyö ei toimi (vähintäänkin kartta-aineistoissa pitäisi näkyä kaavoitustilanne rajan toisella puolella). Oma kysymyksensä sitten on se, miten Sipoo (ja ehkä Porvookin) saataisiin mukaan Metropolialueen tasapuoliseen ja tasapainoiseen kehitykseen. Tämä sisältää mm. asumiseen tarkoitettujen alueiden sijoittamista ja koko itään päin suuntautuvat joukkoliikenteen suunnittelua (metro, juna, tieliikenne).

Santtu

Matti Leskinen kirjoitti...

Kiviaineshuollon järjestäminen

Uudenmaan maakuntakaavan totetuttamistapa poikkeaa naapurimaakuntien (Kanta-Häme, Itä-Uusimaa) tavasta hoitaa asia. Uudellamaalla asia on hoidettu varsinaisen maakuntakaavan kaavamääräysten "päälle" tulevilla ominaisuusmerkinnöillä. Naapurit ovat vastaavat alueet laittaneet tylysti maa-ainesten ottoalueiksi ja kaavamääräys sisältää lisäksi MRL 33§:n mukaisen rakennuskiellon, mikä tarkoittaa käytännössä suurinpiirtein sitä, että alueelle ei saa rakentaa eikä sinne saa rakennuslupaa Koska alueita ei missään näissä kolmessa maakunnassa ole käyty sellaisella tarkkuudella läpi kuin mitä maa-ainesluvan saanti nykyisin edellyttää, on naapureiden tavassa ongelmana se, että jos alueilta löytyy vaikkapa liito-oravan papanoita tai sopivia perhosia, saattaa tämä estää alueiden käytön maa-ainestenottoon, ja korvaavien alueiden löytäminen voi olla ongelmallista. Uudenmaan tapa on tällaisessa tilanteessa joustavampi. Toisaalta koska Uudenmaan kaavamääräyksessä ei puututa millään lailla rakennusoikeuteen, saattaakin käydä niin, että pikkuhiljaa näiden hyviksi todettujen maa-ainestrenottoalueiden ympärille kertyy asutusta , mikä ei maa-ainestenoton haittojen estämisen ja hyvän asumisympäristön kannalta ole hyvä asia. Asia korostuu vielä siksi, että Uudenmaan kaavamääräyksessä puhutaan vain alueen hyvästä soveltuvuudesta maa-ainestenottoon, mutta ei puhuta halaistua sanaa siitä, että alueelle saattaa tulevaisuudessa tulla jopa satojen hehtaarien maa-ainestenottoalue. Jos jälkimmäinen asia mainittaisiin, luulisi sen ainakin vaikuttavan haja-asutusalueelle mielivän omakotirakentajan tontinhankintapäätöksiin. Nykyisellään en ole määräyksen vaikutuksesta ollenkaan varma. Kanta-Hämeen ja Itä-Uusimaan tapa pitää alueet varmasti maa-ainestenottoalueina riippumatta siitä pystyykö sieltä ottamaan maa-aineksia vai ei.

Uraanikaivosten valtausalueet

Tämä tuntuu olevan vaikea asia meidän sekä Uudenmaan liiton väelle, esim. meidän lausunnossa asiasta ei todennäköisesti puhuta, vaikka Rofa ottikin asian esiin esittelytilaisuudessa. Harvasta asiasta kuitenkaan on kaavatyöskentelyn tiimellyksessä tullut niin selkeää kansalaismielipidettä kuin tästä. On tullut aivan selväksi, että Uudellamaalla Nummi-Pusulalaiset eivät halua kuntaansa kehitettävän uraanikaivostoiminta-alueena. Eikö tätä mielipidettä pitäisi maakunnallisessa suunnittelussa kunnioittaa ja tehdä sellaiset kaavamääräykset maakuntakaavaan, että uraanikaivostoiminta Nummi-Pusulan metsissä ei olisi mahdollista? Ainakin mulla on ollut sellainen käsitys, että tämä on myöskin ollut Uudenmaan liiton kanta ja mielestäni YM on rohkaissut ainakin kokeilemaan tällaista menettelyä.

Kuntien raja-alueiden kaavoitus

Koska on nähty mm.Keravan, Tuusulan ja Järvenpään rajaseuduilla, että kunnat eivät tunnu millään pystyvän keskenään sopimaan tiettyjen alueiden maankäytöstä, niin eikö maakuntakaava ole juuri tarkoitettu tällaisien tilanteiden selvittämiseen ja ainakin maakäytön suuntaviivat pitäisi pystyä ratakaisemaan makkuntakaavassa.