Tekstit
Tarja Hartikainen ja Markku Hyypiä Uudenmaan liitosta kertovat, miten ohjelma on johdettu Uudenmaan tulevaisuuskuvista, mitä ohjelma sisältää ja miten sen vaikutukset on selvitetty. Me pohdimme, onko meillä asiaa lausunnon laatimiseksi. Lausunnon määräaika on 23.8.2006 Maakuntaohjelma löytyy osoitteesta http://www.uudenmaanliitto.fi/?4904_m=5370&s=38
-----------
Koska en pääse keskusteluun 15.08. haluan toistaa saman, minkä toin esille
aikaisemmissa Uudenmaan liiton ohjelmointeja koskevissa yhteyksissä.
Ehdotin muistaakseni, että uusmaalaisten maakuntaliittojen näkyvissä
oleva (ja välttämätön) yhdistyminen on sen verran vakavasti otettavaa tulevaisuutta,
että läntisen Uudenmaan maakuntaliiton sinänsä varmaan ammattitaidolla
laadittuihin kaavailuihin tuskin TUTUn kannatttaa tässä vaiheessa ottaa kantaa.
Maakuntaohjelman s. 15 esitetty (3 vuotta vanha) pendelöintikartta
kertoo todellisen metropolin ulottuvuuksista eräillä mitoilla mitaten.
S. 23 on uskaltauduttu esittämään metropolisuunnittelua itäpuolella
Porvoon seudulle ja pohjoisessa Riihimäen seudulle. Tässä on tietenkin
realismia ja edes jonkinlaista rohkeutta katsoa tulevaisuuteen, joka
alkaa olla likimain nykyisyyttä.
Lausuntoesitys: MIkäli yleensä on motivoitua antaa lausuntoa
liiton nykyalueelle suunnatuista ohjelmoinneista, on syytä keskittyä
painottaman metropolialueen hallinnollista kiinteyttämistä ensisijaisena
ja kiireellisenä toimenpiteenä. Jos Uudellamaalla halutaan edelleen
säilyttää kaksi maakuntaliittoa, on niiden välistä rajaa radikaalisti
siirrettävä itään. Tällä vältetään myös turhanaikainen riitely
detaljeista Helsingin ja Sipoon rajalla. Näpertelevästä pikkupolitikoinnista
on vapauduttava, jotta tulevaisuus pääsee tasapainoisena tulemaan.
Korutonta kertomaa, vai mitä tuumitte?
Mattikoo
Matti K. Mäkinen
OK. Hallinnollisia rajoja tulee laajentaa myös koko metropolialueelle,
johon luetaan myös Päijät-Häme (Lahti keskuspaikkana). Oikorata nopeine
junineen tuo Lahden n. 40 -50 min päähän Helsingistä. Ettei kaikkia
kauniita paikkoja rakennettaisi pääkaupunkiseudulla umpeen
(luonnonläheisyys säilyisi edelleen), niin yhdyskuntarakenteen
eheyttämisellekin pitäisi antaa selvät rajat. Kestävän kehityksen
strategian oltava myös käytännön perusteena, nyt ne ovat olleet kauniita
teorioita.
-----------------------------------------------------------------
"Koppoo kiinni tästä päevästä, sillä huomenna on omat kahvasa"
Seija Nerg, suunnitteluinsinööri, Kaupunkisuunnittelu, Lahti
Kommentteja maakuntasuunnitelmaan
Valmisteilla olevaa maakuntaohjelmaa taitaa olla myöhäistä kommentoida, yhtäältä maakuntaohjelmaa tehdään jatkuvasti ja maakuntaa kehitetään ohjelmista riippumatta. Kommentoin tiivistelmän pohjalta, koska motivaationi ja aika ei riitä perehtymiseen koko asiakirjaan.
Ohjelman rakenne on melko perinteinen. Painopisteet (6 kpl) ovat pikemminkin kehittämisalueita tai toimialueita kuin aitoja painopisteitä. Teemat taas ovat enemmänkin yleisen kliseetason arvonäkökulmia kuin substanssista johtuvia teemoja. En esitä näitä varsinaisena kritiikkinä - näitähän voi jäsentää monella 'oikealla' tavalla. Ehkä jonkinmoista kritiikkiä voisi esittää muutoin selkeisiin "painopistealueiden" ja "teemojen" ristiintaulukoihin, joissa olisin ehkä itse käyttänyt painopistekohtaisia kriteerejä kuten koulutuksen kohdalla 'koulutuksen saavutettavuus" tai "koulutuksesta syrjäytyminen". Nuo maailmoja syleilevät teemat olisi voisi voinut esittää lyhyenä arvioivana tekstinä.
Tietty merkittävä rajaus on se, kuinka paljon puututaan eduskunnan ja valtioneuvoston melko suvereenisti ohjaamiin asioihin. Esimerkiksi toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa tulisi päämuotona olla oppisopimuskoulutus, siinäkin tapauksessa että ammatillinen koulutus ja lukio yhdistettäisiin ammattilukioksi. Kuntien ja maakunnan toimivalta ei taida näihin oikein riittää, mutta kokeilujen nimissä voidaan tehdä lähes mitä tahansa, ainakin mitä OAJ sallii...
Valmistelussa osin unohtunut kysymys on, mikä on (Uudenmaan) maakunta. Matti Koo Mäkinen esittikin jo laajentamista kattamaan Itä-Uudenmaan ja Seija Nerg koko metropolialueen. Uusimaa pitäisi nähdä vieläkin laajempana eli osana koko Suomea, EU:ta sekä globaalia kulttuuria ja taloutta. Ovathan nämä kaikki näkökulmat upotettuina maakuntasuunnitelmaan, mutta ikään kuin detaljeina. Päänäkökulma olisi olla voinut juuri Uusimaa globaalissa ja kansallisessa kulttuurissa. Tällöin kaikensortin liikkuvuus sekä maakuntaan että maakunnasta (väestö, tavarat, palvelut, pääomat) nousee keskeiseksi.
Maakuntaan on syytä saada kansainvälistä pääomaa, kansainvälisiä toimijoita sekä kansainvälistä palvelu- ja tavaratuotantoa. Vastaavasti pitää saada aikaan vientiä, jossa liikkuvat palvelujen tuottajat ja palveluja tarvitsevat. Halpalentoja hyödyntämä palveluvienti olisi nopeaa ja halpaa. Sivumennen sanottuna Malmin lentokentästä voisi tehdä halpalentokentän, ehkä vastaavia voisi tehdä muuallekin kuten Lahden liepeille. Palveluvienti pitäisi nostaa ehdottomasti yhdeksi oikeaksi painopisteeksi. Kauppa on jo Baltiaan ja Venäjälle murtautunutkin. Pitäisi saada aikaan vientiä myös hoivapalveluissa, etenkin Venäjää voi pitää lähimarkkina-alueena.
Vastaavasti etenkin pääkaupunkisedulta pitäisi siirtää tavara- ja palvelutuotannon osia muualle maakuntaan, etenkin Itä-Uudellemaalle mutta myös muualle Suomeen pohjoiset alueet mukaan luettuna. Esimerkiksi Korkeasaaren eläintarha voitaisiin siirtää jonnekin Tykkimäen tai Puuhamaan liepeille, johonkin nyt kituvaan kuntaa. Samoin hallintoa voitaisiin siirtää merkittävässä määrin, esimerkiksi Opetushallitus sopisi erinomaisesti Jyväskylään jne. Jos fyysinen läheisyys on jotenkin erityisen tärkeä niin sekä Hämeenlinna että Lahti tai Kouvola ovat hyvinkin lähellä pääkaupunkiseutua. Totaalisiin pakkosiirtoihin ei pitäisi mennä vaan pitää kehittää joustavan siirron logiikka. OPH:sta kolmannes voisi siirtyä heti, kolmannes pendelöisi siirtymäajan etätyöllä tuettuna ja eläköitymisen myötä katoava kolmannes voisi jäädä Hakaniemeen.
Painopisteenä tulisi olla myös etätyön ja kahdenpaikan asumisen edistäminen. Nämä pelastaisivat maaseudun, ainakin enintään 100-150 kilometrin etäisyydellä olevan. Näissäkin pitäisi olla erilaisia variaatioita. Kaikensortin älykääpiöt nimeävät etätyön suljetussa erityskopissa seitsemän päivää viikossa toteutettavaksi rangaistukseksi päivävankilassa. Tyypillisin etätyö tulisi kuitenkin olla 2+3 tai 3+2 systeemi eli kaksi tai kolme päivää viikosta työpaikalla ja loput vastaavasti kotona. Siinä ehtisi istua riittävästi tarpettomisssakin yksikköpalavereissa ja tasa-arvotyöryhmissä. Maaseudun suljettuin kansakouluihin ja suljettaviin peruskouluihin voitaisiin helposti rakentaa etätyökeskuksia niille, jotka kaipaavat jokapäiväistä fyysisempää sosiaalista kontaktointia. Tietysti etätyö on siinä mielessä julma ja raadollinen, että se paljastaa työntekijän tuloksellisuuden armottomasti. Nythän etenkin hallinnossa on runsaasti supliikkiporukkaa, joka esiintyy suunapäänä, mutta jotka käytännössä eivät tee juurikaan muuta kuin varastavat tekevien tehollista työaikaa. On toki monia tehtäviä, joihin etätyö ei sovi eikä tarvitsekaan sopia. Ei pidä yrittää tunkea kaikkea työtä samaan formaattiin. Verkkopalveluja kehittämällä tosin tätäkin pulmaa voi helpottaa ja työtä hajauttaa. Samoin 6- ja 12-tunnin työpäivät lisäisivät dynamiikkaa. Esimerkiksi verkkokauppaa ja etälääkäripalveluja voitaisiin lisätä merkittävästi. Apteekitkin ovat melko turhia, koska lääkkeet voitaisiin jakaa verkon kautta ja fyysinen jakelu lähikaupan kautta. Verkkopalvelujen kehittäminen tulisi olla ehdottomasti eräs painopistealue. Kaikkiaan liikkuminen vähentyisi ja ruuhkahuiput leikkautuisivat niin paljon, että kaikensortin moottori- ja kehäteiden levennykset ovat turhia muusta kuin turvallisuussyistä.
Uudellamaalla ja Pääkaupunkiseudulla erityinen alue on asuminen ja rakentaminen. Tavoitteeksi tulisi asettaa huomattava asuntojen hinnan ja ylipäätään asumiskustannusten tason alentaminen. Monille suomalaisille oma asunto on tärkeä arvo, ja olkoon niin vaikka ei siinä paljon järkeä olekaan. Todellinen järjettömyys piilee siinä, että asunto on tavikselle tärkein sijoituskohde, jossa pelataan erittäin suurella korkoriskillä (mikä näyttäisi lähiaikoina realisoituvan). Sijoitustoiminta tulisi kanavoida yritysten osakkeisiin ja muihin sijoitusmuotoihin (esimerkiksi terveydenhuollosta on tulossa iso ja melko varma sijoituskohde) ja ajaa asumisen hinta tasaisella vauhdilla alas. Edellä mainitut tuotannon siirrot muualle Suomeen sekä etätyö ja kahdenpaikanasuminen osaltaan tukevat tätä. Muita keinoja ja kestävän kehityksen kannalta merkittäviä ratkaisujakin löytyy kuten superkorkea rakentaminen. Kaikki suomalaisethan mahtuisivat helposti Pääkaupunkiseudulle, jos niin haluttaisiin. Tätä ei välttämättä tarvitse haluta, mutta korkeasti voitaisiin rakentaa niin paljon että asuntoja riittäisi ja tonttimaata myös pientaloille, puistolle ja golfkentille. Rakentamista voitaisiin rakentaa myös merelle, sekä alle että päälle ja asuntolaivoihin. Pulmia on toki arkkitehtipuolella, toiset rakentavat rumia laatikoita ja toiset käsittämättömiä konstailuja. Kun tähän lisätään uudisrakentamisen tunnettu heikko laatu, rakentamisen pitäisi ehdottomasti olla maakuntaohjelman sisällöllinen painopiste.
Maakuntasuunnitelman klusterikäsitystä voi pitää ohuena, missä klusterikäsitteen alla kulkevat lähinnä seksikkäät huipputeknologian alat eli ohjelmisto, sisältötuotanto ja osaamisintensiiviset liike-elämän palvelut (KIBS:t). Muut klusterit on sirpaloitu seuduille. Työllistävät perusklusterit pitäisi nähdä myös kokonaisina klustereina. Kysymys on siis ennen muuta rakennusklusterista, logistiikkaklusterista, kauppaklusterista, rahoitusklusterista ja sekä turvallisuusklusterista, varmasti myös useista teollisuusklustereista ml. energia- ja ympäristöklusteri. Jos olisin itse kirjoittanut maakuntasuunnitelman, niin sen perusjako "painopisteiden" sijaan olisi ollut juuri klusterit, sisältäen itsestään selvinä myös julkiset palvelut.
Maakuntaohjelmassa taisi olla mainita kaupan kehityksen seurannasta. Kauppaklusteri tulisi ottaa tosissaan. Siinä on useita haasteita, kun muistetaan että kauppa on elinkeinoista turhin mutta ehdottomasti välttämätön. Ensinnäkin kaupan kapasiteettia rakennetaan liikaa, mikä siirtyy elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden hintoihin. Toisekseen kauppakeskukset tyhjentävät keskuksia, mistä ilmeisesti hirvittävin esimerkki on Hämeenlinna, Tampereen tyhjentäminen alkaa Idioottiparkin myötä ja Porvookin näyttää tyhjentyvän. Helsingissä on samoja pulmia. Verkkokaupan voimakas lisääminen helpottaisi turhan kapasiteetin rakentamista ja työvoimapulapulmia. Lähikaupoilla voisi olla niin haluttaessa merkittävä rooli verkkokaupan logistiikan loppujakelijana ja niiden kannattuvuuden turvaajina.
Monet merkittävä parannukset, säästöt ja myös kestävää kehitystä tukevat ratkaisut ovat logistisia. Logistiikka on useassa klusterissa ydinjuttu, minkä ovat mahdollistaneet tietoyhteiskunnan reaaliaikaiset viestintätyökalut. Myös fyysisellä puolella on paljon tehtävää, eri kulkumuodot pitäisi niveltää saumattomammin yhteen. Miksi esimerkiksi Espoon bussit eivät aja Ruoholahden metroaseman ohi tai peräti tunkeudu suoraan metrolaiturille asti? Kampin asema tietty helpottaa tätä. Mutta nykyaikaisessa logistiikassa asemat ovat melko turhia, Espoon bussit voisi ajaa Vantaalle ja Turun bussit Kotkaan jne. Myös pidemmän matkan autoliikenne pitäisi siirtää juniin, joihin auto tulisi voida ajaa sisään ja ulos yhtä ravakasti kuin kuljetaan liikennevaloissa tai lossilla. Menin kerran Lappiin auto-juna-systeemillä, lastaamiseen ja junan lähdön odottamiseen kului vaatimattomasti kolmisen tuntia. Kun autot voisi ajaa junaan ja sieltä pois noin viidessä sekunnissa, esimerkiksi Pasilassa ja vastaavasti muilla asemilla. Myös pitkän matkan rekkaliikenne pitäisi siirtää juniin, osa laivoihin. Luonnollisesti autojen kuljettaminen rekoilla Uudenmaan läpi Hangosta Venäjälle on järjetöntä. Logistiikassa voitaisiin pienillä oivalluksilla ja investoinneilla saada aikaan runsaasti helpotusta elämään ja säästöä luontoon. Mutta kun ei saada edes venäjänkielisiä liikennemerkkejä Porvoon moottoritielle ja opasteita levähdyspaikoille.
Keskeistä on täten ajatella Uusimaa Uuttamaata laajemmin, mikä on ominaista klusteriajattelulle ja missä taas kaikensortin logistiikat eli liikkumisen optimoinnit (tavarat, palvelut, henkilöt, tieto, raha, pääomat, osaaminen) ovat keskeisessä roolissa. Maakuntaohjelmaluonnos on lähtökohdiltaan liian staattinen, kun näkökulman pitäisi olla dynamiikassa.
Itämeri-kaupunki - tematiikka on omansa, johon en tässä osaamattomuuttani enempi puutu. Selvää kuitenkin lienee yhteistyö voimallinen kehittäminen sekä Pietarin että Tallinnan kesken. Liikkumisen kannalta merkityksellistä on, että säilyy ja rakentuu myös halpoja kulku- ja yöpymisvaihtoehtoja.
Keijo Mäkelä
ennakoinnin asiantuntija, DI
-------------
Matti & al.
Jotenkin näin kuin Matti kuvaili. Tähän lähtöön ei ehkä enää ole paljon tehtävissä, mutta ei Uusimaa mihinkään karkaa (ennen kuin napajäätiköt sulaa).
Konkretiaa siis. Mutta millähän tasolla ja tarkuudella. Aiemmassa kommentissani oli joitain aineksia, mutta olin kirjoittanut tekstin sen verran pakinatyyliin että loogista ja systemaatista listausta siitä ei jäsenny. Jos tähän saisi jonkinlaista vinkkiä, niin voisin osaltani listaa kartuttaa. Muistan takavuosilta selailleeni erään maakunnan ohjelmaa, alussa oli lueteltu kaiken sortin tasa-arvot ja kestävät kehitykset - toimenpidepuolella esitettiin rakennettavaksi 50 km viemäriä. Johkonkin näiden väliin se konkretia kait asemoituu. Ja ehdotukset voisi tehdä maakuntasuunnitelman painopisteiden mukaan (vaikka itse olenkin enempi innostunut klusteri-lähestymistavasta, niin sitä ei nyt tähän tietty tarvitse enempi änkeä).
Sitten monekin asian kohdalla on suuria erimielisyyksiä ja eriviä mieleipiteitä (esim. superkorkea rakentaminen). Riita-asioitakaan ei ei pitäisi hylätä vaan esittää skenaario-muodossa tms. vaihtoehtotaulukkona. Eli Wittgensteinia mukaillen: Mistä ei voida puhua, siitä laadittava skenaario...
Keijo M.
----
Matti L. kyselee KONKRETIAA, todeten että suunnittelun uusi organisointi
ei tähän hätään ennätä.
Kysyisin, mistä tämä hätä? Ymmärrän että jossakin on hätä kun
nähdään edessä olevien muutosten monikenttä.
Konkretiaa olen äskettäisinä vuosina tarjonnut liikaakin. Olen eri tahoilla
julkaistujen Suur-Helsinki- ja Keski-Pasila kaavailujen lisäksi käsitellyt
tutu-kirjoituksissa mm. YTV-2025 suunitelmaa ja (2002) Uudenmaan maakuntakaavaa.
Konkretiaa näen siinä, että TUTU katsoisi (mm. aikaisemmissa yhteyksissä
tarjoamieni perusteiden nojalla), ettei sinänsä asiantuntevasti laaditusta ohjelmasta
aina valtakunnan tasolle (ja ylikin) ulottuvien hallinnollisten muutosten vuoksi
juuri nyt ole oikea ajankohta antaa lausuntoa ko. maakuntaohjelmasta.
Perusteluksi voisi oheistaa vaikka TUTUn lausunnon maakuntakaavasta
(oliko se 2003?)
Jos joku jaksaa lukea konkretiaa, sitä on esim. maakunta-asioihin liittyen
oheisessa liitteessä (kts. kohta "kipupisteet" ja lopussa päätelmät).
Matti L kyselee, hyppeleekö kehitys jo ilman fyysistä läheisyyttä maiden ja
alueiden välillä. Vastaisin kuin entinen morsian että JO VAIN.
"Jäykkänä ja pystypäin kuin luoto meressä
ajan aallokossa seisoo uusmaalainen kansa."
Arvoitus: Itä- vai länsiuudenmaan maakuntalaulu?
Pakinatyylillä, mitä tähän muutakaan
Mattikoo
.............
LAUSUNTO UUDENMAAN MAAKUNTAKAAVASTA 2002
Aluksi on annettava tunnustus monipuoliselle aineistolle, jota kaava-aineistoon on liitetty. Myös pyrkimys avata keskusteluja sisäpiirin ulkopuolisille ryhmille ansaitsee tunnustusta. Keskustelujen kirjaukset kertovat myös tuloksista esille tuotujen kommenttien muodossa. On syytä uskoa ja toivoa, että näillä jatkovaiheissa on oma vaikutuksensa. Suunnittelujärjestelmän mukaisesti maakuntakaava toteuttaa maakuntasuunnitelman tavoitteita.
Alue luontevaksi
Mutta onko nykyinen maakunta luonteva suunnittelualue, koska Itä-Uudenmaan puuttuminen kaavasta tekee siitä torson.
Aikaisempi käsitys maakunnasta on esitetty Otavan Pienessä Tietosanakirjassa (1928) ”Maakunta, suurehko, jonkinlaisen kansantieteellisen ja historiallisen yhteenkuuluvaisuuden pohjalla muodostunut, samalla toisinaan luonnollisten rajojen erottama alue.”
Kansantiede, historia ja maisema ovat paljolti väistyneet hallinnon ja politiikan ehtojen tieltä. Vanha läänijako noudatteli osin aika luontevasti perinteisiä maakuntarajoja. Maakunnat puolestaan olivat pitkän historian kuluessa kiinteytyneet merkitsemään asukkaiden kokemaa identiteettiä, heimo- ja murrerakenteita, kulttuurisia eroja jotka myös löivät leimansa rakennettuun ympäristöön viljelyksistä ja rakennuksista aina yhdyskuntiin saakka. Ilmaston ja maiseman piirteet tukivat vallitsevia mielikuvia samoin kuin kotimainen kirjallisuus sekä kouluissa ja juhlatilaisuuksissa esitettyjen maakuntalaulujen tekstit. Savolaiset olivat savolaisia ja hämäläiset hämäläisiä. Mistä he nyt ovat kotoisin?
Muistia ja asukkaiden tuntoja rasittavat rajanvedot eivät – ainakaan kaikilta osiltaan - voi olla pitkäikäisiä. Uudellamaalla outo maakuntajako on sukua niille hallinnollisille ongelmille, joiden ratkaisemiseksi pääkaupunkiseudun kuntajaon korjaamiseksi odotetut hallinnon uudistukset yhä laajemmin ymmärretään väistämättömäksi tieksi kansainvälisen metropolin – ja samalla sitä kehystävän seudun – tulevaisuuteen.
Maakuntakaavan laatimisessa nykytilanne tuottaa luonnottomuuksia, joiden vinouttava vaikutus vie pohjan mielekkäältä kaavoitustyöltä. Kun alueelliselle pohjalle laaditun maankäyttösuunnitelman perustus ei pidä, ovat myös keskustelut, lausunnot ja kannanotot vaarassa ohjautua väärille raiteille. Tuskin nykyinen hallintomalli ja kuntajako edes säilyvät kaavan aikajänteellä.
Mahdollisuuksia esiin
Maakuntakaava on ohjeena kuntakaavoja laadittaessa. Sen tehtävänä on välittää valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kuntakaavoitukseen. Alueiden käytön tai yhdyskuntarakenteen yksityiskodista päätetään kuntien laatimissa yleis- ja asemakaavoissa. Ajatellen kaavan tehtävää kuntien kaavoituksen ohjaajana ei perinteinen, vaihtoehdoton kaavamuoto ole paras mahdollinen, tarvittaisiin enemmän joustavuutta ja vaihtoehtojen esittelyä. Kaavassa on kylläkin tehty eri osioiden vaikutustarkasteluja. Kaava mahdollistaa monenlaisen toteutuksen ja kaavaslangia tuntemattomalle olisikin hyvä saada havainnollista tietoa, mitä kaava mahdollistaa, mitä rajaa pois tulevaisuuden vaihtoehdoista.
Kodikasta orientaatiota
Maakuntakaavan selostuksessa todetaan, että
”Seutujen rajat eivät ole yksiselitteisiä eivätkä selkeitä: ne eivät välttämättä noudata hallinnollisia tai tilastoaluejakoja”
” Muualla Suomessa seutukunnat muodostuvat usein yhden vahvana keskustana toimivan kunnan ympärille. Uudellamaalla seutuihin kuitenkin yleensä kuuluu useampia tasavahvoja keskustoja. Uudenmaan toiminnallisina seutuina voidaan nähdä seuraavat: Tammisaaren seutu, Lohjan seutu, pääkaupunkiseutu, Keski-Uusimaa sekä kahden maakunnan, Uudenmaan ja Hämeen, alueelle ulottuva Hyvinkään - Riihimäen seutu. Myös pääkaupunkiseutu toiminnallisena kokonaisuutena ulottuu kahden maakunnan, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan, alueelle. Keski-Uusimaa ja pääkaupunkiseutu muodostavat yhdessä Helsingin seutukokonaisuuden”
Orientoituakseen maailmassa ihminen saattaa jatkossakin tarvita kiintopisteen. Perinteisesti tästä on käytetty nimitystä ”koti”. Kotitalo, kotinurkat, kotikaupunki, kotiseutu, kotimaa jne. Toisin kuin varsin teknis-taloudellisesti värittynyt asunto, koti on tunneperäinen käsite, joka sisältää sekä paikan että siihen kuuluvat ihmiset. Mistä olet kotoisin?
Kaavatekstit ovat alan asiantuntijakieltä, niissä ei kotia kaivata. Ihminen voi sellaista kuitenkin jatkossakin tarvita. Keskukset eivät ole pelkästään kasvu-, liikenne-, kauppa- tai osaamiskeskuksia. Viimemainituista voidaan –lausuntoluonnoksen tavoin - todella kysyä, mitä niillä tarkoitetaan ja vertauksen vuoksi katsoa, kuka uskaltaa nimetä ei-osaamiskeskuksia. Ennen keskuksessa oli kirkko keskellä kylää. Oli myös hautausmaa, apteekki ja posti. Nytkin fyysisessä yhdyskuntarakenteessa on tavoiteltavaa rakentaa sekä symbolisessa että toiminnallisesti ja maisemallisesti selvästi hahmottuvia, omaleimaisia keskuksia, joilla on oma historiansa ja oma tulevaisuutensa. Kun eletään ns. muuttovoittoalueilla, on huomattava osa väestöstä ”junan tuomaa”, mikä mistäkin tullutta, varmaan kasvavassa määrin myös ns. etnisiä ryhmiä. Näin syntyvässä sekoituksessa muodostuu tarpeita arvioida, kuka haluaa kotiutua paikkakunnalle, asettua taloksi, ja ellei halua niin miksi ei. Tasapainoinen yhdyskunta ja viehättävä ympäristö rakentuu vain motivoituneiden, tulevaisuuttaan paikkakunnalle panostavien ihmisten voimin.
Miten tämä keskeinen tavoite ilmaistaan kaavoitukseen kuuluvalla asiantuntijakielellä?
Vapaa-ajan vaihtoehtoja
Vapaa-ajan asuminen ei kaavassa esiinny. Perinteisen ranta-asumiseen ei Uudellamaalla tilaa löydy. Pitäisikö kehitellä uusia muotoja ja herättää henkiin vanhoja, esimerkiksi siirtolapuutarha joukkoliikenneyhteyksien päässä tai pohtia asioita yhdessä muiden alueiden kanssa? Uusimaa on monella tavalla luonnon suosimaa ja esim. rannikoilla on vielä paljon jäljellä alkuperäistä kauneutta. Ekologia on oppi suotuisasta kasvupaikasta, eikö voitaisi tavanomaiseksi käyneen sanahelinän sijasta kehittää maakuntaa suotuisaksi kasvupaikaksi ihmisen hengelle ja ruumiille.
Irti liikkumisen pakosta
Nopean kasvun ja muutoksen alueilla liikenne on aina ongelma. Tai oikeammin liikkuminen, sen tarve ja tarpeettomuus.
Nykykaavoituksessa tarkkaillaan erilaisilla mekaanisilla välineillä suoritettujen matkojen määriä ja niiden kasvua. Keskusteluja käydään yksityisauton ja erilaisten joukkoliikennevälineiden välillä. Pidetään luonnollisena, että matkat kotoa kouluun, työhön, kauppoihin, terveys- ja kulttuuripalveluihin vaativat teknisiä välineitä. Liikenne on tietenkin suorassa vuorovaikutussuhteessa eri toimintojen sijainteihin. Tässä taas nykytilanteeseen ovat asteettain johtaneet toimintojen sektoroitumiset omille alueilleen ja yksiköiden rakeisuuden, mittakaavan kasvu.
Voidaan kysyä, millä kaavoituksen tasoilla voitaisiin tahtoelämyksenä lisätä liikkumisen vapaaehtoisuutta, vapauttaa mahdollisimman suuri määrä asukkaita pakkosidonnaisuudesta välineisiin. Maakuntakaavan tasolla jo hahmottuvat seudulliset aluekeskukset, voisiko se siis olla sopiva vaihe käynnistää liikkumistarpeiden kriittinen tarkastelu. Vähintään voisi pohjustaa asiaa suosituksin ja esimerkkiratkaisuin seuraavia, kunnallisia kaavoituksen tasoja varten. Myös vapaa-ajanasuntojen aiheuttama liikennetarve olisi otettava huomioon myös silloin, kun se suuntautuu alueen ulkopuolelle.
Digitaalimaailma mukaan
Maakuntakaavaa pitäisi tarkastella kahdella tasolla, fyysisenä ja digitaalisena. Mitä palveluja tuotetaan fyysiseen maailmaan ja missä ne sijaitsevat, mitä taas tuotetaan sähköisenä, täydentämään fyysistä verkkoa ja helpottamaan ihmisten asioiden hoitoa. Ettei ihmisten tarvitse mennä palvelujen luo, vaan palvelut voisivat tulla ihmisten luo. Tätä kahden ulottuvuuden tarkastelua on liian vähän. Digitaalisten palvelujen toteuttaminen vaikuttaa myös suoraan ihmisten liikkumiseen eli maakuntakaavan liikenneosuuteen. Kun palvelut tulevat ihmisten luo, he lähtevät liikkeelle muista syistä kuin hoitamaan asioista: hakemaan elämyksiä, viihtymään, hakemaan sosiaalisia kontakteja. Tällainen liikkuminen on erilaista, se vaikuttaa liikkumisen tapaan ja reittivalintoihin. Myös koulunkäyntiin digitaalisuus vaikuttaa: kymmenen vuoden aikana voi jo tapahtua sellaista kehitystä, että kouluihin ei enää mennä jokaiseksi tunniksi, vaan osa teoreettisesta opiskelusta hoidetaan verkon kautta ja koulu on taideaineiden, liikunnan, musiikin ja muun sosiaalisuuden oppimispaikka. Tälläkin olisi vaikutusta liikkumiseen.
Digitaalitekniikan tuomat ratkaisut tulevat suotumaan läpi yhteiskuntamme teknisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen rakenteiden sekä vaikuttamaan myös ekologisiin painotuksiin moniulotteisemmin ja voimakkaammin kuin kuvittelukykymme edes lähivuosien osalta osaa tuoda esille. Tämä johtuu uusien mahdollisuuksien avautumisesta ja vyörynomaisella samanaikaisuudella tapahtuvasta ilmestymisestä osaksi jokapäiväistä elämänpiiriämme.
Asian yksityiskohtainen ennakointi ei ole helppoa, ei kaikilta osin edes mahdollista. Mitä tarkoitetaan kun kaavassa esitetään tehokkaiden tietoliikenneyhteyksien toteuttaminen vain osaamiskeskittymiin? Kaavan aikajänteellä tehokkaat tietoliikenneyhteydet tulevat koko Uudellemaalle joko verkko-operaattorien tai kuntien toteuttamina. Olisiko kaavalla sen sijaan syytä esittää, millaisia portaaleja ja muita tietoverkkorakenteita alueelle tarvitaan?
Maakunnan tahtoa
Maakuntakaava on tässä luonnosvaiheessaan liian ”kiltti”, liiaksi olevaan alistuva ja samalla liiaksi sellaiseen tulevaan alistuva, johon vielä voi vahvastikin vaikuttaa. Ensimmäinen ehto vaikuttamisessa on selkeä päämäärätietoisuus ja tahto. Näillä aseilla voi vähintäänkin tuoda esille omia tavoitteita esim.
- seudullisen ja kunnallisen hallinnon vaihtoehtojen
- väestön kasvun ja sijoittumisen
- yhdyskuntarakenteiden ja rakentamistavan
- liikkumisen ja liikenteen ratkaisujen sekä
- digitaalisen ympäristön rakenteiden suhteen.
Suunnitteluprosessina maakuntasuunnitelma, maakuntakaava ja kuntien yleiskaavatyö tahdistunevat aikaa myöten loogiseen järjestykseen, nyt esimerkiksi Helsinki on samanaikaisesti laatimassa yleiskaavaa, johon maakunnan suunnitelmat eivät taida juuri vaikuttaa.
Toivottavasti voimme kaavan viimeistelyn ja toteutumisen myötä yhtyä maakuntalaulun sanoihin ” Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin”, paikka, jossa voi viihtyä, jossa voi samaistua niin suurempiin toiminnallisiin kokonaisuuksiin kuin oma-ilmeiseen lähiympäristöönkin sekä fyysisessä että digitaalimaailmassa hallinnollisten jaotusten häiritsemättä.
Tämän lausunnon on koonnut Matti Leskinen. Aineistoa ovat toimittaneet Santtu von Bruun, Matti K Mäkinen ja Liisa Kirves.
Puheenjohtaja
Auli Keskinen
LAUSUNTO UUDENMAAN MAAKUNTASUUNNITELMAN LUONNOKSESTA
15.3.2002/ Matti Leskinen
Suunnitteluprosessi on ollut monitasoista eri osapuolten yhteistyötä, joka varmaan jatkuu suunnitelman toteutuksessa. Sähköisten välineiden avulla voidaan jatkossa luoda vielä paremmat mahdollisuuden osallistua ja aktivoitua suunnitteluun, mielipiteensä suunnitelmasta voi jo verkossa kuka tahansa esittää.
Vertailua muiden EU-alueiden ja Suomen muiden alueiden hallinnollisiin rakenteisiin, suunnitelmiin ja suunnitteluprosesseihin ei ole tehty.
Suunnitelmassa ei ole vaihtoehtoja eikä sen pohjaksi ole tehty skenaariotarkasteluja, vaikka näitä on esimerkiksi YTV-alueelta tehty.
Suunnitelman pohjaksi on otettu väestökehitys ja alueelle suuntautuva muuttoliike, jota on pidetty väistämättömänä kehityksenä. Vaihtoehtoina kannattaisi tarkastella sekä esitettyä suurempaan väestönkasvuun varautumista että maan sisäisen muuttoliikeen vaimentamiseen tähtäävää, aktiiviseen alueiden, yritysten ja julkisten organisaatioiden yhteistyöhön perustuvaa vaihtoehtoa.
Uusimaa laskee vain oletetun muuttoliikkeen, nuorten osaamistason nousun ja muiden omista strategisista toimista riippumattomien kehitystekijöiden varaan. Omia vaikutusmahdollisuuksia suunnan muutoksiin ei edes mietitä, muualla taas ei tehdä muuta kuin sitä. Omalla alueella on pyritty tasapainoiseen kehitykseen, muusta Suomesta ei ole huolta kannettu. Onko Uusimaa on löytänyt oman roolinsa tulevaisuudessa?
Maakuntaliiton alue ei ole toimiva kokonaisuus. Yhteistä tarkastelualuetta määriteltäessä tulisi ottaa huomioon sekä työssäkäynnin ja palvelujen näkökulma että Uudenmaan muodostama henkinen , historiallinen ja fyysinen kokonaisuus. Saattaa olla, että suunnittelun aluejako on eri asioissa eriytettävä ja hallinnollisten rajojen puitteisiin koottava näistä yhteenveto.
Vähintä mitä voidaan tehdä heti on kirjata karttoihin tiedossaolevat, tämän suunnitelman kannalta oleelliset Itäisen Uudenmaan ja miksei muidenkin suunnitelmat. Myös uusmaalaista identiteettiä, sen vahvuuksia ja erinomaisuutta olisi kehitettävä.
Tarkastelun pohjaksi on otettu vuosi 2025 ja jo ajatuksina olevat, mutta suunnittelukauden ulkopuolelle ajoittuviksi nähdyt asiat on jätetty pois. Suunnitelmaan nämä kannattaisi kirjata, koska aikajänne ei ole oleellinen , vaan toimivan kokonaisuuden luominen eri lähtömuuttujien esim. väestökehityksen perusteella.
Tieto- ja viestintätekniikan merkitystä on tarkasteltu, mutta sen edellyttämiä toimenpiteitä ei ole suunnitelmassa esitetty, vaikka jo 1983 Helsingin seutakaavaliitto on tehnyt selvityksen “Tietoliikenteen kehitys ja yhdyskuntarakenne.”
Worldwatch Institute on todennut, että Euroopan ruokaomavaraisuus kääntyy negatiiviseksi vuonna 2025. Suomen tulisi osata reagoida tähän turvaamalla oma ruokahuoltonsa välttäen maaseudun liikaa autioittamista.
Kilpailukyky korostuu visiossa, se on kuitenkin vain keino. Päämääränä tulisi olla asukkaiden hyvinvointi, kilpailukyky syntyy tämän seurauksena.
Väestön vanhenemista on suunnitelmassa tarkasteltu, toimenpiteissä tarvitaan perusteellisempaa asuinympäristön, liikennejärjestelyjen ja hoitotarpeen tarkastelua.
Uusimaa houkuttelee muualla kasvaneita ja koulutettuja nuoria aikuisia. Mutta houkutteleeko pääkaupunkiseutu lapsiperheitä vai onko se kasvuympäristönä muuta Suomea kovempi ja huumeriskialttiimpi? Pitäisikö Uusimaan kantaa huolta sekä muulla kasvavien, tänne muuttavien että kasvavien lasten olosuhteiden turvaamisesta?
Suunnitelmassa on tarkasteltu asumisen hintaa, laadun kehittäminen on jäänyt vähemmälle. Tarvitaan myös toimivien kaupunkiympäristöjen luomista, toiminnallisia arviointeja ja määrittelyjä kuntien tarkemman suunnittelun ohjaukseksi ja tueksi. Hyvä elämä ei synny vain ulkoisista fyysisistä puitteista, kuten betonista ja laatoituksesta.
Kestävä kehitys on otettu huomioon mm. liikenteessä tukeudutaan joukkoliikenteeseen, erityisesti rautateihin.
Kuitenkin liian suuri osa Uudenmaan asutuksesta sijaitsee jo liikennemelualueella (tie, rautatie, lento), johon liittyy myös saaste- ja maisemahaitta. Tilanne tulee jatkossa vain pahenemaan risteysalueajattelun, yleisen kasvun ja keskittymisen myötä. Sen lisäksi luontokohteemme kärsivät jatkuvasta taustamelusta. Esim. Nuuksiossa melurajaa ylittämätön, mutta selvästi erottuva liikenteen hurina moottoritieltä on selkeä ympäristöhaitta, joka vähentää alueen arvoa merkittävästi. Asialle olisi tehtävä jotain kertaluokkaa jämerämmillä toimilla kuin mitä väyläviranomaiset tällä hetkellä pitävät riittävänä. Voisi myös miettiä liikennemelulta säästyneiden alueiden rauhoittamista englantilaisen käytännön mukaisesti.
Strategiset valinnat on hyvin tiivistetty. Lisäyksinä ehdotetaan:
Tietoyhteiskunnan palvelumahdolisuudet tulee ottaa osaksi yhdyskuntasuunnittelua pyrkien täydentämään fyysisen yhdyskunnan puuttuvia palveluja helppokäyttöisille virtuaalipalveluilla. Lähiöiden palvelurakennetta tulisi kehittää toimivien kaupunkikokonaisuuksien suuntaan käyttäen hyväksi myös virtuaalipalveluja ja kannustamalla kansalaisten yhteisöllistä toimintaa.
Strategiassa tulee huomoida uusi lähestymistapa yhdyskuntasuunnitteluun tietoyhteiskunnan sisällöllisistä eikä vain teknistä lähtökohdista. Toimivien kaupunkiympäristöjen luominen on turvallisuuden ja viihtyvyyden kannalta olennainen osa Uudenmaan pitkän tähtäimen tavoiteasetantaa tietoyhteiskunnan sisällöllisiä, todellisia mahdollisuuksia hyödyntäen ja sosiaalisesta pääomasta ja yhteisvastuullisuudesta huolehtien.
Tämä merkitsee nykyisten yhdyskuntien täydentämistä sekä fyysisten, tiedoyhteiskunnallisten että sosiaalisten rakenteiden osalta ja uusien rakentamisen käynnistämistä vasta sen jälkeen. On myös luotava käytännön mahdollisuuksia etätyöhön ja lähipalveluihin sekä paikalliseen viestintään.
Uudenmaan 1900-luvun jälkipuoliskolla rakennettujen lähiöiden rakentaminen yhteisöksi, toimiviksi pienkaupungeiksi on jäänyt kesken, palvelurakennetta tulisi kehittää. Puuttuvien palvelujen ongelmaa voitaisiin auttaa ottamalla tietoverkkojen suomat palvelumahdollisuudet osaksi yhdyskuntasuunnittelua fyysisen yhteiskunnan täydentäjinä.
Tämä merkitsee, että tietoyhteiskunnan mahdollisuudet otetaan normaaliksi osaksi aluesuunnittelua erillisten teknisten projektien sijaan. Tällöin tarvitaan myös koulutusta kuntapäättäjien ja viranhaltijoiden osalta.
Kaikille Uudenmaan asukkaille tulisi antaa yhtenäinen sähköpostiosoite, yhteisölliset verkkopalvelut ja helpot kouluttautumismahdollisuudet tietokoneiden käyttöön ja tietoyhteiskunnan sisällöllisiin tekijöihin.
Aluekehittämissopimuksen valmistelun käynnistystä voi myöhentää, kunnes maakuntasuunnitelma ja kaava on perusteellisesti käsitelty ja sen periaatteet sisäistetty. Liian aikainen käynnistys johtaa helposti vanhojen käsitysten jatkumoon.
Suunnitelman toteutus siten, että kansalaisen kannalta pystytään takamaan korkeatasoinen elinympäristö ja palvelut asuinkunnasta ja sen vaihtumisesta riippumatta, on mielenkiintoinen tehtävä poliittisten ryhmien erilaisten arvojen ja nykyisten kuntien erilaisten pyrkimysten ristiriitaisessa matriisissa.
Tulevaisuuden tutkimuksen seura antaa lausunnon myös maakuntakaavasta.
Puheenjohtaja Auli Keskinen
.............
LAUSUNTO UUDENMAAN MAAKUNTAKAAVASTA 2002
Aluksi on annettava tunnustus monipuoliselle aineistolle, jota kaava-aineistoon on liitetty. Myös pyrkimys avata keskusteluja sisäpiirin ulkopuolisille ryhmille ansaitsee tunnustusta. Keskustelujen kirjaukset kertovat myös tuloksista esille tuotujen kommenttien muodossa. On syytä uskoa ja toivoa, että näillä jatkovaiheissa on oma vaikutuksensa. Suunnittelujärjestelmän mukaisesti maakuntakaava toteuttaa maakuntasuunnitelman tavoitteita.
Alue luontevaksi
Mutta onko nykyinen maakunta luonteva suunnittelualue, koska Itä-Uudenmaan puuttuminen kaavasta tekee siitä torson.
Aikaisempi käsitys maakunnasta on esitetty Otavan Pienessä Tietosanakirjassa (1928) ”Maakunta, suurehko, jonkinlaisen kansantieteellisen ja historiallisen yhteenkuuluvaisuuden pohjalla muodostunut, samalla toisinaan luonnollisten rajojen erottama alue.”
Kansantiede, historia ja maisema ovat paljolti väistyneet hallinnon ja politiikan ehtojen tieltä. Vanha läänijako noudatteli osin aika luontevasti perinteisiä maakuntarajoja. Maakunnat puolestaan olivat pitkän historian kuluessa kiinteytyneet merkitsemään asukkaiden kokemaa identiteettiä, heimo- ja murrerakenteita, kulttuurisia eroja jotka myös löivät leimansa rakennettuun ympäristöön viljelyksistä ja rakennuksista aina yhdyskuntiin saakka. Ilmaston ja maiseman piirteet tukivat vallitsevia mielikuvia samoin kuin kotimainen kirjallisuus sekä kouluissa ja juhlatilaisuuksissa esitettyjen maakuntalaulujen tekstit. Savolaiset olivat savolaisia ja hämäläiset hämäläisiä. Mistä he nyt ovat kotoisin?
Muistia ja asukkaiden tuntoja rasittavat rajanvedot eivät – ainakaan kaikilta osiltaan - voi olla pitkäikäisiä. Uudellamaalla outo maakuntajako on sukua niille hallinnollisille ongelmille, joiden ratkaisemiseksi pääkaupunkiseudun kuntajaon korjaamiseksi odotetut hallinnon uudistukset yhä laajemmin ymmärretään väistämättömäksi tieksi kansainvälisen metropolin – ja samalla sitä kehystävän seudun – tulevaisuuteen.
Maakuntakaavan laatimisessa nykytilanne tuottaa luonnottomuuksia, joiden vinouttava vaikutus vie pohjan mielekkäältä kaavoitustyöltä. Kun alueelliselle pohjalle laaditun maankäyttösuunnitelman perustus ei pidä, ovat myös keskustelut, lausunnot ja kannanotot vaarassa ohjautua väärille raiteille. Tuskin nykyinen hallintomalli ja kuntajako edes säilyvät kaavan aikajänteellä.
Mahdollisuuksia esiin
Maakuntakaava on ohjeena kuntakaavoja laadittaessa. Sen tehtävänä on välittää valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kuntakaavoitukseen. Alueiden käytön tai yhdyskuntarakenteen yksityiskodista päätetään kuntien laatimissa yleis- ja asemakaavoissa. Ajatellen kaavan tehtävää kuntien kaavoituksen ohjaajana ei perinteinen, vaihtoehdoton kaavamuoto ole paras mahdollinen, tarvittaisiin enemmän joustavuutta ja vaihtoehtojen esittelyä. Kaavassa on kylläkin tehty eri osioiden vaikutustarkasteluja. Kaava mahdollistaa monenlaisen toteutuksen ja kaavaslangia tuntemattomalle olisikin hyvä saada havainnollista tietoa, mitä kaava mahdollistaa, mitä rajaa pois tulevaisuuden vaihtoehdoista.
Kodikasta orientaatiota
Maakuntakaavan selostuksessa todetaan, että
”Seutujen rajat eivät ole yksiselitteisiä eivätkä selkeitä: ne eivät välttämättä noudata hallinnollisia tai tilastoaluejakoja”
” Muualla Suomessa seutukunnat muodostuvat usein yhden vahvana keskustana toimivan kunnan ympärille. Uudellamaalla seutuihin kuitenkin yleensä kuuluu useampia tasavahvoja keskustoja. Uudenmaan toiminnallisina seutuina voidaan nähdä seuraavat: Tammisaaren seutu, Lohjan seutu, pääkaupunkiseutu, Keski-Uusimaa sekä kahden maakunnan, Uudenmaan ja Hämeen, alueelle ulottuva Hyvinkään - Riihimäen seutu. Myös pääkaupunkiseutu toiminnallisena kokonaisuutena ulottuu kahden maakunnan, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan, alueelle. Keski-Uusimaa ja pääkaupunkiseutu muodostavat yhdessä Helsingin seutukokonaisuuden”
Orientoituakseen maailmassa ihminen saattaa jatkossakin tarvita kiintopisteen. Perinteisesti tästä on käytetty nimitystä ”koti”. Kotitalo, kotinurkat, kotikaupunki, kotiseutu, kotimaa jne. Toisin kuin varsin teknis-taloudellisesti värittynyt asunto, koti on tunneperäinen käsite, joka sisältää sekä paikan että siihen kuuluvat ihmiset. Mistä olet kotoisin?
Kaavatekstit ovat alan asiantuntijakieltä, niissä ei kotia kaivata. Ihminen voi sellaista kuitenkin jatkossakin tarvita. Keskukset eivät ole pelkästään kasvu-, liikenne-, kauppa- tai osaamiskeskuksia. Viimemainituista voidaan –lausuntoluonnoksen tavoin - todella kysyä, mitä niillä tarkoitetaan ja vertauksen vuoksi katsoa, kuka uskaltaa nimetä ei-osaamiskeskuksia. Ennen keskuksessa oli kirkko keskellä kylää. Oli myös hautausmaa, apteekki ja posti. Nytkin fyysisessä yhdyskuntarakenteessa on tavoiteltavaa rakentaa sekä symbolisessa että toiminnallisesti ja maisemallisesti selvästi hahmottuvia, omaleimaisia keskuksia, joilla on oma historiansa ja oma tulevaisuutensa. Kun eletään ns. muuttovoittoalueilla, on huomattava osa väestöstä ”junan tuomaa”, mikä mistäkin tullutta, varmaan kasvavassa määrin myös ns. etnisiä ryhmiä. Näin syntyvässä sekoituksessa muodostuu tarpeita arvioida, kuka haluaa kotiutua paikkakunnalle, asettua taloksi, ja ellei halua niin miksi ei. Tasapainoinen yhdyskunta ja viehättävä ympäristö rakentuu vain motivoituneiden, tulevaisuuttaan paikkakunnalle panostavien ihmisten voimin.
Miten tämä keskeinen tavoite ilmaistaan kaavoitukseen kuuluvalla asiantuntijakielellä?
Vapaa-ajan vaihtoehtoja
Vapaa-ajan asuminen ei kaavassa esiinny. Perinteisen ranta-asumiseen ei Uudellamaalla tilaa löydy. Pitäisikö kehitellä uusia muotoja ja herättää henkiin vanhoja, esimerkiksi siirtolapuutarha joukkoliikenneyhteyksien päässä tai pohtia asioita yhdessä muiden alueiden kanssa? Uusimaa on monella tavalla luonnon suosimaa ja esim. rannikoilla on vielä paljon jäljellä alkuperäistä kauneutta. Ekologia on oppi suotuisasta kasvupaikasta, eikö voitaisi tavanomaiseksi käyneen sanahelinän sijasta kehittää maakuntaa suotuisaksi kasvupaikaksi ihmisen hengelle ja ruumiille.
Irti liikkumisen pakosta
Nopean kasvun ja muutoksen alueilla liikenne on aina ongelma. Tai oikeammin liikkuminen, sen tarve ja tarpeettomuus.
Nykykaavoituksessa tarkkaillaan erilaisilla mekaanisilla välineillä suoritettujen matkojen määriä ja niiden kasvua. Keskusteluja käydään yksityisauton ja erilaisten joukkoliikennevälineiden välillä. Pidetään luonnollisena, että matkat kotoa kouluun, työhön, kauppoihin, terveys- ja kulttuuripalveluihin vaativat teknisiä välineitä. Liikenne on tietenkin suorassa vuorovaikutussuhteessa eri toimintojen sijainteihin. Tässä taas nykytilanteeseen ovat asteettain johtaneet toimintojen sektoroitumiset omille alueilleen ja yksiköiden rakeisuuden, mittakaavan kasvu.
Voidaan kysyä, millä kaavoituksen tasoilla voitaisiin tahtoelämyksenä lisätä liikkumisen vapaaehtoisuutta, vapauttaa mahdollisimman suuri määrä asukkaita pakkosidonnaisuudesta välineisiin. Maakuntakaavan tasolla jo hahmottuvat seudulliset aluekeskukset, voisiko se siis olla sopiva vaihe käynnistää liikkumistarpeiden kriittinen tarkastelu. Vähintään voisi pohjustaa asiaa suosituksin ja esimerkkiratkaisuin seuraavia, kunnallisia kaavoituksen tasoja varten. Myös vapaa-ajanasuntojen aiheuttama liikennetarve olisi otettava huomioon myös silloin, kun se suuntautuu alueen ulkopuolelle.
Digitaalimaailma mukaan
Maakuntakaavaa pitäisi tarkastella kahdella tasolla, fyysisenä ja digitaalisena. Mitä palveluja tuotetaan fyysiseen maailmaan ja missä ne sijaitsevat, mitä taas tuotetaan sähköisenä, täydentämään fyysistä verkkoa ja helpottamaan ihmisten asioiden hoitoa. Ettei ihmisten tarvitse mennä palvelujen luo, vaan palvelut voisivat tulla ihmisten luo. Tätä kahden ulottuvuuden tarkastelua on liian vähän. Digitaalisten palvelujen toteuttaminen vaikuttaa myös suoraan ihmisten liikkumiseen eli maakuntakaavan liikenneosuuteen. Kun palvelut tulevat ihmisten luo, he lähtevät liikkeelle muista syistä kuin hoitamaan asioista: hakemaan elämyksiä, viihtymään, hakemaan sosiaalisia kontakteja. Tällainen liikkuminen on erilaista, se vaikuttaa liikkumisen tapaan ja reittivalintoihin. Myös koulunkäyntiin digitaalisuus vaikuttaa: kymmenen vuoden aikana voi jo tapahtua sellaista kehitystä, että kouluihin ei enää mennä jokaiseksi tunniksi, vaan osa teoreettisesta opiskelusta hoidetaan verkon kautta ja koulu on taideaineiden, liikunnan, musiikin ja muun sosiaalisuuden oppimispaikka. Tälläkin olisi vaikutusta liikkumiseen.
Digitaalitekniikan tuomat ratkaisut tulevat suotumaan läpi yhteiskuntamme teknisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen rakenteiden sekä vaikuttamaan myös ekologisiin painotuksiin moniulotteisemmin ja voimakkaammin kuin kuvittelukykymme edes lähivuosien osalta osaa tuoda esille. Tämä johtuu uusien mahdollisuuksien avautumisesta ja vyörynomaisella samanaikaisuudella tapahtuvasta ilmestymisestä osaksi jokapäiväistä elämänpiiriämme.
Asian yksityiskohtainen ennakointi ei ole helppoa, ei kaikilta osin edes mahdollista. Mitä tarkoitetaan kun kaavassa esitetään tehokkaiden tietoliikenneyhteyksien toteuttaminen vain osaamiskeskittymiin? Kaavan aikajänteellä tehokkaat tietoliikenneyhteydet tulevat koko Uudellemaalle joko verkko-operaattorien tai kuntien toteuttamina. Olisiko kaavalla sen sijaan syytä esittää, millaisia portaaleja ja muita tietoverkkorakenteita alueelle tarvitaan?
Maakunnan tahtoa
Maakuntakaava on tässä luonnosvaiheessaan liian ”kiltti”, liiaksi olevaan alistuva ja samalla liiaksi sellaiseen tulevaan alistuva, johon vielä voi vahvastikin vaikuttaa. Ensimmäinen ehto vaikuttamisessa on selkeä päämäärätietoisuus ja tahto. Näillä aseilla voi vähintäänkin tuoda esille omia tavoitteita esim.
- seudullisen ja kunnallisen hallinnon vaihtoehtojen
- väestön kasvun ja sijoittumisen
- yhdyskuntarakenteiden ja rakentamistavan
- liikkumisen ja liikenteen ratkaisujen sekä
- digitaalisen ympäristön rakenteiden suhteen.
Suunnitteluprosessina maakuntasuunnitelma, maakuntakaava ja kuntien yleiskaavatyö tahdistunevat aikaa myöten loogiseen järjestykseen, nyt esimerkiksi Helsinki on samanaikaisesti laatimassa yleiskaavaa, johon maakunnan suunnitelmat eivät taida juuri vaikuttaa.
Toivottavasti voimme kaavan viimeistelyn ja toteutumisen myötä yhtyä maakuntalaulun sanoihin ” Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin”, paikka, jossa voi viihtyä, jossa voi samaistua niin suurempiin toiminnallisiin kokonaisuuksiin kuin oma-ilmeiseen lähiympäristöönkin sekä fyysisessä että digitaalimaailmassa hallinnollisten jaotusten häiritsemättä.
Tämän lausunnon on koonnut Matti Leskinen. Aineistoa ovat toimittaneet Santtu von Bruun, Matti K Mäkinen ja Liisa Kirves.
Puheenjohtaja
Auli Keskinen
LAUSUNTO UUDENMAAN MAAKUNTASUUNNITELMAN LUONNOKSESTA
15.3.2002/ Matti Leskinen
Suunnitteluprosessi on ollut monitasoista eri osapuolten yhteistyötä, joka varmaan jatkuu suunnitelman toteutuksessa. Sähköisten välineiden avulla voidaan jatkossa luoda vielä paremmat mahdollisuuden osallistua ja aktivoitua suunnitteluun, mielipiteensä suunnitelmasta voi jo verkossa kuka tahansa esittää.
Vertailua muiden EU-alueiden ja Suomen muiden alueiden hallinnollisiin rakenteisiin, suunnitelmiin ja suunnitteluprosesseihin ei ole tehty.
Suunnitelmassa ei ole vaihtoehtoja eikä sen pohjaksi ole tehty skenaariotarkasteluja, vaikka näitä on esimerkiksi YTV-alueelta tehty.
Suunnitelman pohjaksi on otettu väestökehitys ja alueelle suuntautuva muuttoliike, jota on pidetty väistämättömänä kehityksenä. Vaihtoehtoina kannattaisi tarkastella sekä esitettyä suurempaan väestönkasvuun varautumista että maan sisäisen muuttoliikeen vaimentamiseen tähtäävää, aktiiviseen alueiden, yritysten ja julkisten organisaatioiden yhteistyöhön perustuvaa vaihtoehtoa.
Uusimaa laskee vain oletetun muuttoliikkeen, nuorten osaamistason nousun ja muiden omista strategisista toimista riippumattomien kehitystekijöiden varaan. Omia vaikutusmahdollisuuksia suunnan muutoksiin ei edes mietitä, muualla taas ei tehdä muuta kuin sitä. Omalla alueella on pyritty tasapainoiseen kehitykseen, muusta Suomesta ei ole huolta kannettu. Onko Uusimaa on löytänyt oman roolinsa tulevaisuudessa?
Maakuntaliiton alue ei ole toimiva kokonaisuus. Yhteistä tarkastelualuetta määriteltäessä tulisi ottaa huomioon sekä työssäkäynnin ja palvelujen näkökulma että Uudenmaan muodostama henkinen , historiallinen ja fyysinen kokonaisuus. Saattaa olla, että suunnittelun aluejako on eri asioissa eriytettävä ja hallinnollisten rajojen puitteisiin koottava näistä yhteenveto.
Vähintä mitä voidaan tehdä heti on kirjata karttoihin tiedossaolevat, tämän suunnitelman kannalta oleelliset Itäisen Uudenmaan ja miksei muidenkin suunnitelmat. Myös uusmaalaista identiteettiä, sen vahvuuksia ja erinomaisuutta olisi kehitettävä.
Tarkastelun pohjaksi on otettu vuosi 2025 ja jo ajatuksina olevat, mutta suunnittelukauden ulkopuolelle ajoittuviksi nähdyt asiat on jätetty pois. Suunnitelmaan nämä kannattaisi kirjata, koska aikajänne ei ole oleellinen , vaan toimivan kokonaisuuden luominen eri lähtömuuttujien esim. väestökehityksen perusteella.
Tieto- ja viestintätekniikan merkitystä on tarkasteltu, mutta sen edellyttämiä toimenpiteitä ei ole suunnitelmassa esitetty, vaikka jo 1983 Helsingin seutakaavaliitto on tehnyt selvityksen “Tietoliikenteen kehitys ja yhdyskuntarakenne.”
Worldwatch Institute on todennut, että Euroopan ruokaomavaraisuus kääntyy negatiiviseksi vuonna 2025. Suomen tulisi osata reagoida tähän turvaamalla oma ruokahuoltonsa välttäen maaseudun liikaa autioittamista.
Kilpailukyky korostuu visiossa, se on kuitenkin vain keino. Päämääränä tulisi olla asukkaiden hyvinvointi, kilpailukyky syntyy tämän seurauksena.
Väestön vanhenemista on suunnitelmassa tarkasteltu, toimenpiteissä tarvitaan perusteellisempaa asuinympäristön, liikennejärjestelyjen ja hoitotarpeen tarkastelua.
Uusimaa houkuttelee muualla kasvaneita ja koulutettuja nuoria aikuisia. Mutta houkutteleeko pääkaupunkiseutu lapsiperheitä vai onko se kasvuympäristönä muuta Suomea kovempi ja huumeriskialttiimpi? Pitäisikö Uusimaan kantaa huolta sekä muulla kasvavien, tänne muuttavien että kasvavien lasten olosuhteiden turvaamisesta?
Suunnitelmassa on tarkasteltu asumisen hintaa, laadun kehittäminen on jäänyt vähemmälle. Tarvitaan myös toimivien kaupunkiympäristöjen luomista, toiminnallisia arviointeja ja määrittelyjä kuntien tarkemman suunnittelun ohjaukseksi ja tueksi. Hyvä elämä ei synny vain ulkoisista fyysisistä puitteista, kuten betonista ja laatoituksesta.
Kestävä kehitys on otettu huomioon mm. liikenteessä tukeudutaan joukkoliikenteeseen, erityisesti rautateihin.
Kuitenkin liian suuri osa Uudenmaan asutuksesta sijaitsee jo liikennemelualueella (tie, rautatie, lento), johon liittyy myös saaste- ja maisemahaitta. Tilanne tulee jatkossa vain pahenemaan risteysalueajattelun, yleisen kasvun ja keskittymisen myötä. Sen lisäksi luontokohteemme kärsivät jatkuvasta taustamelusta. Esim. Nuuksiossa melurajaa ylittämätön, mutta selvästi erottuva liikenteen hurina moottoritieltä on selkeä ympäristöhaitta, joka vähentää alueen arvoa merkittävästi. Asialle olisi tehtävä jotain kertaluokkaa jämerämmillä toimilla kuin mitä väyläviranomaiset tällä hetkellä pitävät riittävänä. Voisi myös miettiä liikennemelulta säästyneiden alueiden rauhoittamista englantilaisen käytännön mukaisesti.
Strategiset valinnat on hyvin tiivistetty. Lisäyksinä ehdotetaan:
Tietoyhteiskunnan palvelumahdolisuudet tulee ottaa osaksi yhdyskuntasuunnittelua pyrkien täydentämään fyysisen yhdyskunnan puuttuvia palveluja helppokäyttöisille virtuaalipalveluilla. Lähiöiden palvelurakennetta tulisi kehittää toimivien kaupunkikokonaisuuksien suuntaan käyttäen hyväksi myös virtuaalipalveluja ja kannustamalla kansalaisten yhteisöllistä toimintaa.
Strategiassa tulee huomoida uusi lähestymistapa yhdyskuntasuunnitteluun tietoyhteiskunnan sisällöllisistä eikä vain teknistä lähtökohdista. Toimivien kaupunkiympäristöjen luominen on turvallisuuden ja viihtyvyyden kannalta olennainen osa Uudenmaan pitkän tähtäimen tavoiteasetantaa tietoyhteiskunnan sisällöllisiä, todellisia mahdollisuuksia hyödyntäen ja sosiaalisesta pääomasta ja yhteisvastuullisuudesta huolehtien.
Tämä merkitsee nykyisten yhdyskuntien täydentämistä sekä fyysisten, tiedoyhteiskunnallisten että sosiaalisten rakenteiden osalta ja uusien rakentamisen käynnistämistä vasta sen jälkeen. On myös luotava käytännön mahdollisuuksia etätyöhön ja lähipalveluihin sekä paikalliseen viestintään.
Uudenmaan 1900-luvun jälkipuoliskolla rakennettujen lähiöiden rakentaminen yhteisöksi, toimiviksi pienkaupungeiksi on jäänyt kesken, palvelurakennetta tulisi kehittää. Puuttuvien palvelujen ongelmaa voitaisiin auttaa ottamalla tietoverkkojen suomat palvelumahdollisuudet osaksi yhdyskuntasuunnittelua fyysisen yhteiskunnan täydentäjinä.
Tämä merkitsee, että tietoyhteiskunnan mahdollisuudet otetaan normaaliksi osaksi aluesuunnittelua erillisten teknisten projektien sijaan. Tällöin tarvitaan myös koulutusta kuntapäättäjien ja viranhaltijoiden osalta.
Kaikille Uudenmaan asukkaille tulisi antaa yhtenäinen sähköpostiosoite, yhteisölliset verkkopalvelut ja helpot kouluttautumismahdollisuudet tietokoneiden käyttöön ja tietoyhteiskunnan sisällöllisiin tekijöihin.
Aluekehittämissopimuksen valmistelun käynnistystä voi myöhentää, kunnes maakuntasuunnitelma ja kaava on perusteellisesti käsitelty ja sen periaatteet sisäistetty. Liian aikainen käynnistys johtaa helposti vanhojen käsitysten jatkumoon.
Suunnitelman toteutus siten, että kansalaisen kannalta pystytään takamaan korkeatasoinen elinympäristö ja palvelut asuinkunnasta ja sen vaihtumisesta riippumatta, on mielenkiintoinen tehtävä poliittisten ryhmien erilaisten arvojen ja nykyisten kuntien erilaisten pyrkimysten ristiriitaisessa matriisissa.
Tulevaisuuden tutkimuksen seura antaa lausunnon myös maakuntakaavasta.
Puheenjohtaja Auli Keskinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti