Helsingin ruuhkarakentaminen, viherverkostot viherrihmastoiksi

Helsingin ruuhkarakentaminen, viherverkostot viherrihmastoiksi
1.9.2016
Tapani Launis

Äskettäin vanhalla linja-autoasemalla esiteltiin Helsingin kaupungin Ympäristötoimiston
suunnitelma Vistra II . Esittelijät kertoivat että kyseessä on itsenäinen ja erillinen
virkistysaluesuunnitelma ja nykyisen verkoston kehittämistyö. Ilmeni kuitenkin että työssä
oli yleiskaavaehdotuksen aluevaraukset ja kehittämistavoitteet otettu sellaisenaan
huomioon ja suunnittelun pohjaksi. Olisi toivonut Ympäristötoimistolta itsenäistä
kannanottoa ja vaihtoehtoja virkistysalueiden kehittämisessä ja vielä vapaina olevien
alueiden suunnittelussa. Sensijaan myötäillään kaupunkisuunnittelijoiden nykynäkemystä,
jonka mukaisesti kaikki vielä vapaana olevat ”tyhjät” ja avoimet alueet halutaan hyödyntää
rakentamiseen. Myös perinteisiä virkistysalueita ja reittejä kavennetaan. Virkistys ja
viheraluesuunnittelu on ”viherrihmaston” haeskelua betoniviidakon keskelle.
Esimerkkinä voisi ottaa keskuspuiston kavennukset ja rajaukset, jotka on merkitty
epämääräisellä ja tulkinnavaraisella pikselimerkinnällä. Keskuspuiston reunoille
rakennetaan useiden tuhansien asukkaiden. kerrostaloalueita ja ehdotetut
kaupunkibulevardit kaventavat puistoa osaltaan. Taannoisessa esittelyssä löysi kaupungin
maisemasuunnittelija Keskuspuiston alkupään Eläintarhan alueesta, 1850- luvulla
rakennentusta puistosta ainutlaatuisen kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaan
ympäristön. Seuranneessa kapungin kaavoittajan katsauksessa kaikkien läsnäolijoiden
yllätykseksi oli jokainen mahdollinen alueen kohta tutkittu ”kehittämistä” ja rakentamista
varten.

Pikselimerkintä takaa myös nyt kyseenalaistetun HIFK:n hallihankkeen aluevarauksen
jatkossakin. Yleiskaavapäällikkö sanoi taannoisessa Töölöläisten informaatiotilaisuudessa
Kisahallissa, että Mäntymäen aluevarausta ei voi poistaa koska alue on niin arvokas
tulevaa ”kehittämistä” varten ja Mäntymäen pikselivarausta mahdollista rakentamista
varten ei poisteta. Mainostoimisto suunnittelee myös Töölönlahden lintukaislikkojen
aktoivomista rakentamiselle. Tuttu kuvio, hankkeiden käynnistäjät eivät myöskään itse
sijoita hankkeisiin vaan ne rahoitetaan oheisrakentamisella (eliittiasuntoja, hotelleja,
ostoskekuksia ja maksullisia liikuntapalveluja) . Tämänlainen rakennusrypäs Oopperataloa
vastapäätä olisi kohonnut 50 metriä korkealle. Kaupunkilaisten yhteisesti käyttämät vapaat
alueet sekä virkistys- ja viheralueet ovat muuttumassa näin rahastuksen kohteeksi
Helsingin omaleimaista sormimaista kaupunkirakennetta ja rantoja lisärakennetaan
kiivaalla tahdilla.. ”Sormia” jatketaan matalilla ranta-alueilla, joita tulevat koettelemaan
tulevaisuuden myrskyt ja ilmastoilmiöt. Vielä vapaina olevia saariakaan ei jätetä rauhaan.
Saariston rakentamista tutkitaan tiivistä rakentamista varten. Yleiskaavasuunnitelmien
mukaan Vartiosaareen rakennetaan kerrostaloalue 5000-7000 asukkaalle. Näin
syntyneestä Laajasalo-Vartiosaari- Vuosaari akselista tulisi 50 000 asukkaan
nauhakaupunki ja Vartiosaaresta ei jäisi vapaaksi virkistyskäyttöön kuin ahtaat rannat.
Tämä nauhakaupunki yhdistettäisi kantakaupunkiin huippukalliilla Kruunuvuorenselän
sillalla. Aikoinaan 1970- luvun alun yleiskaavatyössä, johon tämän kirjoittajakin osallistui,
tutkittiin Itä-Helsingin silloin vielä vapaana olevat alueet. Todettiin, että alueella oli
merkittäviä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita maisemakokonaisuuksia ja rakennuksia sekä
virkistyskäyttöön sopivia aluekokonaisuukisia.. Mm Vartiosaari jätettiin silloin rauhaan. Nyt
ovat edelläkuvatut arvokkaat omaleimaiset kohteet joutumassa standardirakentamisen
piiriin. Arvokkaat pitsihuvilat ja ympäristöt päästettiin rappioitumaan, ja muutoksia
perustellaan myös maisemanhoidollisin syin.

Uhka kaupunkilaisten ulkoilualuetarjonnalle on myös kaupupunginhallituksen ohjeistus
kaupungin kiinteistöjen mymisestä 100 miljoonen euron vuosivauhtia. Uhanalaisena ovat
kaupungin omistamat muiden kuntien alueella sijaitsevat maat, mm Luukin ja Salmen
ulkoilualueet sekä Lähteelä, Elisaari ja Kaunissaari. Nämä tulevat seuraavaksi myntiin
koska Kalasataman, Keski-Pasilan jat Jätkäsaaren ”helpot” tonttikaupat on jo tehty.
Historialliselle ja kansainvälisesti arvostetulle Malmin lentokentän alueelle rakennetaan
tiivis 25 000 asukkaan kerrostaloalue. Kansainvälisesti arvioiden vastaavia kohteita ei ole
monta jäljellä. Helsinki voisi perustaa Malmin lentokentän alueelle ilmailuhistoriallisen
keskuksen jolla oli myös kansainvälistä käyttäjäkuntaa ja matkailua kiinnostavaa
toimintaa. Myös aktiivinen harrastusilmailukäyttö mahdollistettaisiin samalla. Esimerkiksi
riittää sovellettaviksi, Tukholman Bromma ja Los Angelesissa Santa monican Douglas
lentokonetehtaan vanha kenttä. ja joitakin muitakin vataavia kehittämismalleiksi
soveltuvia esimerkkejä löytyy.

Siis Jokainen Helsingin vielä vapaana oleva maatilkku ja puskantaus tutkitaan nyt
rakentamista varten. Ympäristösuunnittelijat ovat alistuneet yleiskaavan jo ennen
parlamentaarista valtuuston hyväksymistä laadittuihin suunnitelmiin ja tavoitteisiin
.Kaavoituksen takaamaa rakennusmaata oli v 2015 jo 6000 asunnolle ja aikatauluja
nopeutetaan . Tavoitteena olevaa 5500 asunnon vuosittainen asuntotuotanto on nostettu
nyt 7000 asuntoon. Rakennussektorilla tilanne on ylikuumentunut. Rakentaja eivät saa
enää edes ammattitaitoista työvoimaa eikä materiaaleja kuljetettua työmaille ja työmailla
puhutaan vieraita kieliä. Kiire on merkillinen.ja käsittämätön. Rakentamista perustellaan
asuntopulalla. Asuntopulaa tuskin lievennetään nyt Helsingissaä asuvien ihmisten
kohdalla, koska hintataso on noussut tavallisen asujan saavuttamattomiin . Vuokraasumista
tai tuettua asumistoimintaa ei ole kehitetty sosiaalisin perustein ja
omistusasumiseen perustuvat asuntomarkkinat ovat spekulatiivisen liiketoiminnan piirissä.
Tilanne ei helpotu kanta-asukkaiden saati sitten Helsinkiin muuttaneiden kohdalla.
Helsingin seudusta halutaan kasvattaa 2 miljoonan asukkaan ”metropolialuetta” ja
Helsinkiin tulisi asukkaita lisää neljännesmiljoona (kaupunkissuunnittelijoiden ilmoittama
265000 asukkaan lisäys vuoteen 2050). Tämä merkitsee muun Suomen tyhjentämistä.
Näiden asukaslukutavoitteiden pohjana ei ole auepoliittisia demokraattisia valtakunnallisia
parlamentaaarisia päätöksiä ja tavoitteenasetteluja. Lukujen pohjana on virkamiesten
liikennensuunnittelun pohjaksi asetetut maakunnalliset tavoitteet (MAL) jotka Helsingin
kaupunki ilomielin on hyväksynyt. Myöskin valmisteilla oleva Uudenmaan
kokonaisvaihekaava ja maakuntahallinnon uudistus tuskin muuttaa maankäytön
kokonaistavoitteita, Yleiskaava on siten tässä mielssä vain tilanteen toteava dokumentti ja
varmasti hyvin lobbattu poliittisen koneiston hyväksyttäväksi. Perinteinen rauhallinen
sormimainen Helsingin on muuttumassa peliluolien yksikätiseksi rahakoneeksi.

Kaupunkisyuunnittelua voisi kehittää myös nykyisten asukkaiden ehdoilla. Rajoja ei tarvitisi
pistää kiinni, mutta ensisijaisesti tulisi poistaa kanta-asukkailta asumisahtaus ja taata myös
sosiaalisen rakenteen tasapuolisuus.. Noin viidesosa helsinkiläisistä asuu ahtaasti
(vähemmän kuin yksi huone /henkilö) : Yksin asuvia on yli puolet, joillakin alueilla jopa 60-
80%. Nuorten (usein vanhempiensa luona asuvat) ja nuorten lapsiperheiden asema on
vaikea. Asunnottomia on tuhansia. Asuntojen hintataso on kohonnut pilviin.
Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei ole, ja sosiaalisen asuntotuotannon periaatteet on
romutettu. Perheen perustamiskynnys on korkea, Helsingin asumisen kannalta parhaat
alueet ovat nuorten perheiden saavuttamattomissa. Pitäisi siis ensin saattaa
asumisympäristö kuntoon kanta-asukkaillle ja sitten vasta miettiä muuttoliikkeen
mahdollistamista. Koska Helsingissä ei ole tuotantoon liittyvää ja hallinnollisiin sekä muihin
pääkaupunkitoimintoihin liittyvää lisärakentamistarvetta, sekä vastaavaa
työpaikkatarjontaa, tapahtuu työpaikkojen lisäys etupäässä palvelutoimintojen piirissä.
Työpaikat mitoittuvat aina asukasluvan kasvun mukaan. Ts kysymys on itseänsä
ruokkivasta mekanismista. Asukkaat luovat työtä, mutta ei päinvastoin niinkuin usein
perustellaan ihmisten muuttotarvetta.

Ruuhkautuminen ja työmatkaliikenteen ongelmat ovat suorassa korrelaatiossa
asukasluvun kasvun kanssa. Kaupunkibulevardit ovat olleet suunnittelijoille kuin
pelastusrengas,rakentamismaan huvetessa ja liikenneongelmien kärjistyessä. On suuri
kysymysmerkki kuka muuttaa vapaaehtoisest kansille moottoritien alkupäähän. Myöskin
liikenteen aiheuttamat ongelmat kansilla ovat ratkaisematta. Nyt jo voi tilannetta ennakoida
kun tarkastellaan Lahden tien alkupään tilannetta. Liikenteen melu- ja hiukkashaitat
leviävät Alppikylään meluvallienkin taakse. Mitä tapahtuisi sitten kansilla?

Usein kuullaan väite että kaikki haluavat Helsinkiin. Kuitenkin useimmat kansalaiset
haluavat perheineen pysyä kotiseuduillaan, mutta ovat pakotettuja muuttamaan työn
perässä. Suomen väljässä luontoympäristössä elämäänsa vuosisatoja järjestelleet
kansalaiset tuskin haluavat muuttaa kapunkibulevardin kansille. Siellä tuskin on kalastus-,
hirvenmetsästys-, sorsastus- ja marjanpoimintamahdollisuuksia. Suomeen sovellettuna
urbanismi on myös keinotekoista metropoliajattelua sekä mediamaailman syöttämää
”urbaania kansainvälisyyttä”. Kotikutoiset hipsterit ovat jo muuttaneet Kallioon ja heitä
varten tuskin tarvitaan lisää urbaania ”pöhinää”.

Suomalaisilla on vielä terve luontosuhde, mutta nykyisin harjoitettavan politiikan mukaiseti
ahdetaan 2 miljoonaa suomalaista ruuhkasuomeen keinotekoisen kaupungistumisideologian
avulla. Autioituvilta alueilta maamme luonnonvarat, metsät ja malmit, sekä
tuhannet järvet hyödynnetään ja myydään. Kaikkialla on hiljaista ja rauhallista Suomi on
muuttunut turvalliseksi varastoalueeksi. ja väestö sijoitetaan ruuhkautuneisiin
reservaatteihin.

Tapani Launis FRSA, Royal Society of Arts, tekniikan tohtori, arkkitehti
. .