Helmikuun 2010 TUTUHESA:n kirjoituksista

Kyösti Kaivolainen

LUKIJALLE

Minusta kiinnostava näkökulma oli: Mitä kielteisyyttä ja positiivisuutta ihmisen ja luonnon evoluution kannalta helmikuun kirjoitukset sisälsivät?

Vaaran uhatessa kaikki pelkäävät – toiset lamaantuvat, toiset (tosi miehet) toimivat. Kielteisyys, hallittu pelko saa ihmisen (myös naisen) toimimaan tässä ja nyt. Toisaalta pelkoa käytetään uhkakuvien luomiseksi suurille massoille. Mutta suojan, turvan ja tulevaisuuden rakentaminen edellyttää hyvin perusteltua, pitkäjänteistä, periksi antamatonta myönteistä toimintaa, vaikka lähtökohtana olisikin pelko. Yhteistyöllä ja luottamuksella kasvatetaan jaettavaa hyvinvointia enemmän kuin sodilla, riistoilla ja luokkataisteluilla. Kohtuullisen tasa-arvoinen hyvinvointivaltio on menestyksellisempi kuin ahneuden, suurten tuloerojen, luokkataistelujen ja omien etujen puolustamisen yhteiskunta, jossa kaikkia voimavaroja ei käytetä yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentamiseen. Tässä mielessä täydellistä yhteiskuntaa tuskin on ollut.

Täydellinen tasa-arvo koko maailmassa on mahdotonta. Syntyvät lapset eivät ole olleet eivätkä tule olemaan samalla lähtöviivalla, vaikka kirjoittavatkin oman elämäntarinansa itse läheistensä tukemana. Lisäksi esimerkiksi koulutuksella me luomme jatkuvasti eriarvoisuutta. Mutta itsemme monipuolisesta kehittämisestä meidän tuskin kannattaa luopua. Etenkin kehittyvien maiden naisten kouluttautuminen on myönteinen asia väestön kasvun rajoittamista ja luonnon säilymistä silmällä pitäen.

Myönteisen ajattelun vaarana on kuitenkin, ettei tarvittaviin ikäviin toimenpiteisiin ryhdytä ajoissa. Valitettavasti tulevaisuuden yhteiskuntaa ei voida suunnitella. Ei aikakausien saatossa tapahtunutta luonnon evoluutiotakaan kukaan ihminen ole suunnitellut, vaikka onkin siihen vaikuttanut. Ihminen voi (toistaiseksi) rajatusti suunnitella vain iteroimalla rakentamaansa ja sosiaalista ympäristöään ja sitä kautta sekä kasvin jalostuksella ja geenimanipulaatiolla vaikuttaa luonnon evoluutioon, kunnes luonnon kestokyky ylittyy. Mattikoo Mäkinen tosin viittaa arkkitehdin näkemykseen suunnittelun rajattomuudesta: ”…kaikki ohjelmointi, suunnittelu ja kaikki rakentaminen tähtää tulevaan, joka muuttaa rakenteita, prosesseja ja toimintoja eli ihmistä. …se muuttaa luontoa, ilmastoa, maisemaa, ympäristöä…planeettaa…universumia…?” Ehkä. Mutta kertaantuvatko vai vähenevätkö ihmisen toimenpiteiden vaikutukset siirryttäessä yhä kauemmas ajassa ja paikassa? Saavatko ne uusia suuntia? Tietävätkö ihmiset omien toimintojensa kulloistenkin vaikutusten ja luonnon kestokyvyn rajat, kaikista tutkimuksista ja tiedon jatkuvasta lisääntymisestä huolimatta?

Ainoastaan poimittujen ajatusten valinta, ryhmittely ja kommentointi on minun. Poimin asiayhteydestään irrotettuna vain sellaisia lauseita, joiden sisältämistä ajatuksista luulen jotain ymmärtäväni ja pyrin (aluksi) järjestämään ne uhkien ja niiden vähentämisen tärkeyden mukaa. Perustelut ja vastaväitteet ovat kirjoittajien teksteissä. Poiminnat eivät ole tiivistelmä kaikista kirjoituksista. Toivon kirjoittajien ja lukijoiden monipuolistavan ja syventävän arviointejani haluamillaan omilla näkemyksillään ja perusteluillaan. Minusta kirjoittajien pitäisi itse tehdä kirjoituksistaan tiivistelmät tai yhteenvedot, jotka haluttaessa voitaisiin koota tiivistetysti yhteen. Kirjoitusten otsikoiden pitäisi sisältää ajatusten olennaisimmat avainsanat. Oletan kirjoittajien tuntevan minua paremmin asiat, joista he kirjoittavat. Tämä olettamus tuskin on väärä.

Aloitan Sauli Rouhiaisen lainauksella kulttuuri- ja sivilisaatiokäsitteen erosta:

”Kulttuuri jähmettyy sivilisaatioksi. Luominen lakkaa, mutta aikaisempien aikojen henkisen vaivannäön hedelmät leviävät standardisoidun massatuotannon ansiosta linnaan ja hökkeliin yli koko kulttuurialueen. Taiteesta tulee nautinnon väline ja harraste, tieteestä tekniikkaa, filosofiasta kamarioppineisuutta tai maailmanpelastusoppia… Sivilisaatio on ismien aikaa.” Georg Henrik von Wright kirjassaan ”Ajatus ja julistus” Spengleriin viitaten.

Kulttuurilla on monta määritelmää Richersonin ja Boydin mukaan: ”Kulttuuri on informaatiota, joka voi vaikuttaa yksilöiden käyttäytymiseen ja jonka ne hankkivat lajinsa muilta yksilöiltä opetuksen, jäljittelyn ja muiden sosiaalisen siirron muotojen seurauksena. … Se (kulttuuri) yhdistää periytymisen ja oppimisen tavalla, jota ei voida liittää suoraan geeneihin tai ympäristöön”. Kulttuuri on siis osittain luontoa ja osittain kasvatusta (Peter J. Richerson ja Robert Boyd teoksessaan ”Ei ainoastaan geeneistä”). Kulttuuri on ensin nuori ja kasvaa sekä lopulta luhistuu (Chris Kylander).

kielteisiä ajatuksia

Ville Komsi on järjestänyt uhat (maailman loput) tärkeysjärjestykseen: ilmaston muutos, maaperän pilaantuminen, väkivalta ja väestön kasvu. Matti Hyryläinen ja Veikko Salovaara vaativat mm. talousjärjestelmään olennaisia muutoksia: ”jotta pääoman valta heikkenisi ja luontoon kohdistuva kuormituspaine kevenisi”. Aloitan ilmaston muutoksien aiheuttamista uhista.

- Riitta Wahlström huomauttaa asiantuntijoihin viitaten: ”…, ilmastonmuutos on todellinen ja monimuotoisempi…(kuin mitä ilmastomalleissa oletetaan) hiilen, mineraalien ja öljyn runsas nostaminen maakuoren sisältä ja radioaktiivisten päästöjen…(vaikutukset)” vaikuttavat yhdessä metsänhakkuiden lisäksi kokonaisuuteen ja muutoksiin. Mutta ovatko kaikki vaikutukset ilmaston muutokseen mitattavissa? Voidaanko niitä pitkällä aikavälillä edes arvioida riittävästi?

- Lauri Ali-Mattila varoittaa kynnysarvojen ylittymisestä: ”Kasvihuoneilmiön suuruusluokkaa olevissa ilmiöissä tapahtuu suurella todennäköisyydellä merkittäviä epälineaarisia muutoksia. Jossain vaiheessa ylitetään kynnysarvoja, jotka muuttavat systeemien mm. Golf-virran toimintatapoja totaalisesti ja perusteellisesti. Käännekohtien ennustaminen ja etenkin ajoittaminen ei ole helppoa.

- Mm. ekologi, akatemiaprofessori Ilkka Hanskin luennon ”Hupeneva luonnon monimuotoisuus ihmisen pahin uhka” pohjalta Veikko Salovaara pohtii: ”Osapuolet tarvitsevat toisiaan (symbioosissa), mutta yhteistyö ei ole ristiriidaton. … Ihminen on tieteensä ja teknologiansa avulla vähitellen ja koko ajan lisääntyvällä vauhdilla tekemästä luonnosta monikulttuurisen ’viljelmän’. Hyödyllinen, syötävä tai myytäväksi kelpaava saa jäädä. …ihmiseläin on pelottava katastrofi itselleen ja elosysteemille…” Ihmisen kyvyttömyydestä yhteistoimintaan kirjoittaa myös Tapani Launis: ”…ihmiskunta ei pysty säätelemään alkeellisiakaan yhdessäolon edellytyksiä, tulee nyt ristiriita vielä luonnon kanssa.”

- Reino Lampinen viittaa poliittiseen päätöksentekoon: ”Kaikki valtionjohtajat…pyrkivät pitämään huolen oman kansansa hyvinvoinnista ja sitä varten saamansa käyttöönsä mahdollisimman suuren osan noista varoista (fossiilisista polttoaineista).” Onko meillä päätöksentekijöiden itsekkyyden huomioon ottaen varsinkaan nykyisen laman aiheuttaman protektionismin aikana toivoa?

- Mistä pitäisi rahoituskriisistä selviämisen jälkeen aloittaa. Koron nostostako? Tuskin riittää, vaikka se tulee joka tapauksessa tapahtumaankin! Lauri Ali-Mattila muistuttaa: ”Pitkäaikainen keinotekosen matala korko on lähes aina ja kaikkialla luonut varallisuuskuplia, kuten nyt asuntokuplan”, jota on pidetty nykyisen rahoituskriisin ja laman eräänä alkusyynä. Matti Louekoski riistää nykyisen järjestelmän kannattajilta toivon: ”Taantuman jälkeen maailma ei palaa ennalleen. Kansatalouden menetykset ovat lopullisia. Nousu ei tapahdu entistä paikkaamalla ja puhtaalta pöydältä aloittaminen on haave”. Onko tässä mahdollisuus niille, jotka vaativat talousjärjestelmän muuttamista?

- ”…parannettukin talousjärjestelmä on pystyttävä kuvaamaan paitsi liikkeellepanevina asenteina tai toiveina tai vastuullisuuksina niin myös ja erityisesti uusittuina lakeina ja sääntöinä, …” (Matti Hyryläinen). Pentti Malaska tähdentää kokonaisuuden toimivuutta. Talous, politiikka ja kulttuuri (sekä luonto) ovat keskinäisessä kompleksisessa vuorovaikutuksessa. Chris Kylander ehdottaa: ”Kertaheitolla tulisi romuttaa tuhat ja viisisataa lakia ja saada yksinkertainen laki: … kymmenen käskyä ja muutama päälle. Helppo, notkea ja ilman…mahdollisuutta…tehdä mitä vaan kunhan se ei ole lainvastaista.”

- Auvo Sarmanto ja Pentti Malaskakin ehdottavat tulevaisuuden ja ”ihmisen tavoitteellisen yhdessä olon” kartoittamista dystopioista käsin. He saattavat olla oikeassa. Ainakin Dystopioista on kirjoitettu helmikuussa 2010 enemmän kuin utopioista. Voitto Aaltosen mielestä vain kehittyvillä mailla on varaa utopioihin. Hän pelkistää kehittyneiden maiden dystopiat (uhat) kuuteen perusteltuun ’vitsaukseen’: työttömyyteen, palkkadeflaatioon, omaisuusarvojen alentumiseen, eläkevakuutusten ’rahoituskriisiin’, euron arvon heikentymiseen ja ostovoiman hiipumiseen.

myÖnteisiä ajatuksia

Ehdotuksia edellä mainittujen uhkien osittaiseksikin torjumiseksi löysin vähän (annan muille mahdollisuuden täydentää):

- Tapani Launis ehdottaa, että: ”Kaikki biojäte metanoidaan suljetussa tilassa ja poltetaan sitten hyödyksi.” Tämä oli minulle uusi ehdotus. Siksi se jäi mieleen.

- Sauli Rouhiainen rohkaisee: ”Suomen…ekologisten järjestelmien kyky tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjämme on nuppia kohden Euroopan suurin.” Mutta riittääkö se? Juha Nurmelan mielestä: ”Ilmastonmuutoksen hillintä kahden asteen nousuun ei ole likikään saavuttamaton tavoite. Kyse on tahdosta ei evoluutiosta.”

seKä myÖnteisiä että kielteisiä ajatUksia

- Ilmaston lämpeneminen oli positiivinen asia Suomea asutettaessa (Voitto Aaltonen), mutta puun määrällisen kasvun nopeutuessa ja puu-Suomen kartan muuttuessa lajien ja pohjoisen osalta tuhohyönteisten ja tulipalojen määrä lisääntyy. Lisäksi elinmahdollisuudet muualla tuhoutuvat ja aiheuttavat globaalin kansojen vaelluksen elinkelvollisille alueille (Pentti Malaska). Mitkä ovat olleet heinäsirkkojen, susien, lohien ja kansojen vaellusten syyt? Ne tiedetään. Mutta ovatko kansainvaellukset enää mahdollisia? Juha Nurmela näkee laajamittaisen evolutiivisen valinnan ja karsinnan kauhukuvana – sotana. ”Sodassa voittajia ovat rikkaat hyvin aseistetut valtiot, joissa evoluution käsitteeseen vedoten aletaan tulkita uudelleen, ketkä kuuluvat ihmisiin” ja saavat jatkaa sukuaan.

- Ilmastonmuutos on vaarallinen, mutta poliitikot ottanevat sen lopulta vakavasti Kööpenhaminan jälkeen, arvioi Arto Salmela.

LOPPUARVIO

Ville Komsi: ”…(USA:ssa) tasa-arvoinen turvallisuus vaikuttaa enemmän kuin ynnätty kulutus. … Pelastus ei vaadi kulutuskilpailua vaan siitä tinkimistä. …Kiinassa suurin haaste talouden myllertyessä on pitää yllä aiemmin aikaansaatua luottamusta riittävään ja kaikkia koskevaan turvallisuuteen.”

Olen pyrkinyt silmäilemään helmikuun 2010 kirjoituksia toisaalta ihmisen turvallisuuden ja toisaalta luonnon säilymisen ja talouden muutoksen kannalta. Miltei kaikki kirjoitukset tarkastelevat uhkia ainakin tausta-ajatuksena ihmisen olemassaolon ja turvallisuuden kannalta. Kirjoitusten mukaan entinen meno ei voi jatkua. Tarvitaan lisää tietoa sekä etenkin muutosta arvoissa ja asenteissa - suhtautumisessa luontoon ja talouteen. Mitään minun mielestäni olennaisesti uutta ja toimivaa ratkaisuehdotusta en löytänyt. Onko sellaista ratkaisua tässä ajassa ja paikassa edes olemassakaan, jonka kaikki voisivat hyväksyä. Päivikki Telenius ei ”ole nähnyt yhtään käytännön toimenpidettä, joka pystyisi hallitusti eli säilyttäen kaikkien edut korjaamaan kokonaisuutta”. Hänen mielestä itse kunkin on oltava omatoiminen ja edistettävä omaa parastaan sekä suotava se muillekin. Pentti Malaska edellyttää: a) vapaita markkinoita, b) ”näkymätöntä kättä” hintojen asettelussa, c) eettistä yrittäjyyttä.

Minä uskon ongelmien poistamiseen ryhtymällä heti oikeansuuntaisiin toimenpiteisiin pienin, mutta nopeasti riittävästi suurentuvin askelin (’lumipalloefektiin’) niin, että luonnon kestokyvyn rajoja ei ylitetä ts. luonnon puhdistuskyvyn ylittävä saastuttaminen ja luonnonvarojen uusiutumiskyvyn ylittyvä käyttö lopetetaan, eikä velkoja siirretä tulevien sukupolvien maksettaviksi ja väkivalta pidetään kurissa. Näin ollen ainakin joitakin askeleita on otettava toiseen suuntaan kuin tähän mennessä. On löydettävä uusia ratkaisuja - innovaatioita. Tässä näen ketteryydestään tunnettujen suomalaisten yritysten mahdollisuuden. Saavutetuista eduista kiinnipitäminen ei yksin riitä. Näin yleisellä tasolla tästä tuskin ollaan eri mieltä, mutta siihen yksimielisyys ilmeisesti loppuukin. Kirjoituksista päätellen erimieltä ollaan ainakin painotuksissa esim. julkisen ja yksityisen sektorin työnjaosta (mm. Kati Peltola, Pentti Malaska, Matti Linnavuori).

Siksi jätän tarvittavien toimenpiteiden selvittämisen niille, jotka pystyvät vaikuttamaan päätöksentekoon ja toimintaan. Toivon heidän saavan muilta parempia neuvoja ja yksityiskohtaisia ohjeita valmistellessaan kussakin tilanteessa etenkin suuria ja kauaskantoisia päätöksiä. Minä en siihen tässä tiivistelmässä pysty. En usko nopeaan totaaliseen muutokseen ja vallankumoukseen. Tosin järjestelmien luhistumisen ja luonnon kestokyvyn ylityksen jälkeen vallankumouksen tekeminenkin olisi myöhäistä. Ei olisi enää tekijöitä. Elinkelpoisen paikankin löytäminen avaruudesta, jossa voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä, saattaa olla minun ja lastenlastenikin ikäluokkien elinaikana toiveajattelua.

Helmikuun viimeisissä kirjoituksissa Voitto Aaltonen näkee ihmisen perimmäisen tavoitteen olevan ”kasvaa henkisesti todellista vapautta kohti” … jalostamalla eläinihminen todelliseksi ihmiseksi (Veikko Salovaara). Käsitykseni mukaan se edellyttää ihmisen evoluutioon vaikuttamista tai ainakin evoluution nopeuttamista ja elintilan säilyttämistä – ehkä loputtomiin. Mahdotonta se ei ole. Pentti Malaska näkee taloudellisen säätelyjärjestelmän välttämättömäksi yhteiskunnan ylläpidossa. Voitto Aaltosen mielestä olisi ”hyvä tarkastella eri talousjärjestelmien paremmuutta siltä kannalta, että edistääkö tai estääkö se kansalaisten henkistä kasvamista niin tiedollisesti kuin henkisestikin?” En minäkään pyrkisi täydelliseen tasa-arvoon ainakaan ihmisten henkisessä kasvussa. Jokaisen pitäisi saada mahdollisuus kehittää potentiaalisia mahdollisuuksiaan mahdollisimman monipuolisesti. Se on kansan ja ihmiskunnankin selviytymismahdollisuus.

Käsiteltyjä aiheita (helmikuun 2010 ensimmäinen kirjoittaja lihavoitu tai ensimmäinen kommentoija kurssivoitu):

Ilmaston muutos sekä maaperän ja vesien pilaantuminen

- Länsimaisen ja itämaisen tavoitearvot (Voitto Aaltonen 2.2. Ville Komsille, Sauli Rouhiainen, Juha Nurmela, Chris Kylander ja Lauri Ali-Mattila 3.2., Juha Tenhunen 7.2. ja aikaisemmin Kari Silfverberg)

- Ilmastomallien totuusarvosta (Juha Nurmela ja Riitta Wahlström 6.2., Pentti Malaska 7.2. ja Lauri Ali-Mattila 8.2.)

- Keskiajan lämpökausi –kehitystäkö? (Juhani Tenhunen, Pentti Malaska, Voitto Aaltonen, Matti Linnavuori, Kaisa Kauppinen, Reino Lampinen, Chris Kylander ja Juha Nurmela 7.2. sekä Pasi Pulkkinen 8.2.)

- IPCC – huuhaatako? (Matti Linnavuori, Arto Salmela ja Perrels Adriaan 8.2. sekä Pentti Malaska ja Chris Kylander 9.2.)

- Huuhaata omasta takaa (Tapani Launis ja Pentti Malaska 9.2.)

- Kööpenhaminan jälkeen (Veikko Salovaara 1.2., aikaisemmin Kari Silfverberg ja Chris Kylander 19.2.)

- Elämän monimuotoisuus (Veikko Salovaara 12.2.)

- Matokulttuuri (Mattikoo Mäkinen 31.1. Veikko Salovaaralle, Chris Kylander, Juhani Tenhunen ja Pentti Malaska 1.2.)

- Suokaasun talteenotto Suomessa hyllyllä jo 25 vuotta! (Juhani Tenhunen, Päivikki Telenius ja Tapani Launis 9.2.)

Väestön kasvu ja väkivalta sekä talousjärjestelmien muutokset

- Ekovihreiden väestöseminaari (Ville Komsi 28.1. ja 1.2.)

- Talousjärjestelmä – ahneusjärjestelmä! (Veikko Salovaara 8.2., Mattikoo Mäkinen, Matti Hyryläinen, Voitto Aaltonen, Päivikki Telenius, Matti Louekoski ja Pasi Pulkkinen 10.2., Chris Kylander 11.2. Matti Linnavuori 12.2., Unto Vaaskuu 20.2., Kati Peltola 22.2. ja Pentti Malaska 25.2.)

Muita aiheita

- Dystopia keskuudessamme (Auvo Sarmanto 14.2., Chris Kylander ja Voitto Aaltonen 15.2. sekä Pentti Malaska 16.2.)

- Ydinasioita (Timo Lahtela, Voitto Aaltonen ja Chris Kylander 23.2.)

- Kulttuuri – sivistys (Mattikoo Mäkinen 1.2., Pentti Malaska 2.2. sekä Sauli Rouhiainen ja Arto Salmela 3.2.)

- Energy scavenging (Pentti Malaska ja Voitto Aaltonen 5.2. sekä Hazel Salminen 6.2.)

- Katajannokan kauhistus (Mattikoo Mäkinen 15.2.)

- Jälki-istuntoa 2 v (Timo Lahtela 19.2.)

- KOPpi kolisee (Timo Lahtela 1.2. vastaa Kalle Mikkolalle)

- ECOFIN (Sari Vaittinen ja Timo Lahtela 18.2.)

- Urheilubrändien eettisyys (Timo Lahtela 16.2.)

- Huru-ukot ja Hyry-sisu. (Unto Vaskuu 7.2.)

- Yhteistyöhön (Timo Lahtela ja Chris Kylander 24.2.)

- Viikonloppua ’Hesarittain’ (Timo Lahtela ja Kati Peltola 22.2.)

Helmikuussa 2010 kirjoitettiin 23 aiheesta kaikkiaan 99 kirjoitusta eli keskimäärin 3-4 kirjoitusta/päivä. Kirjoittajat on lueteltu yllä aiheittain.